Pääsimme viimeinkin eilen ratsastamaan eikä kahden kuukauden tauko ollut tehnyt minulle hyvää. Ainoa hyvä asia, mikä oli tapahtunut oli se, että viimeinkin olin tajunnut, miten käsiä ratsastuksessa tulee pitää. Valitettavasti ohjasten käyttä oli aivan hakusessa ja Tirrin kanssa ratsastaessa se on kriittisen tärkeää. Hetkittäin tuntui vain siltä, että hevonen hävisi edestä eli ohjastuntuma hävisi kokonaan. Tunnin loppuun kohti kuitenkin tilanne parani ja tajusin/muistin jälleen istunnan merkityksen ja sen, miten hevonen ja erityisesti issikka pysytetään istunnalla. Siis koko tunti mentiin vain käyntiä jäisestä kentästä johtuen, mutta perusasioiden kertaaminen oli erinomainen juttu. Lisäksi Tirri on hieno hevonen, jonka ehkä joskus haluaisin ostaa itselleni, jos se vain olisi hieman itsevarmempi tai puolestani minä PALJON parempi ratsastaja. No, ainakin jälkimmäistä voin kehittää.
Riku meni Hjeelalla ja heillä näytti ja tuntui menevän oikein hyvin. Suorastaan kateellisena katselin pitkin tuntia =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti