Suoraan vankilaan käymättä alkupisteen kautta

Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennus puolessa välissä ja hermot alkavat mennä. En jaksa tässä nyt avautua, koska jos avaudun vielä kerran, niin a) en enää oikeasti pääse sängystä ylös aamuisin tai b) alan rikkoa paikkoja ihan näin terapeuttisessa mielessä. Pitäisi päästä pois hetkeksi, mutta se kun on kiellettyä. öitä ei saa olla pois, mikä ei tosin estänyt yhtä ryhmäläistä, eikä hänelle mitään tapahtunut, vaikka henkilökunta sai siitä tietää. Se vei aikalailla pohjan niiltä säännöiltä, jotka meille on annettu. Kuitenkin on vähän sellainen olo, että seinät alkavat kaatua päälle eikä missään saa olla yksin. Nyt täällä voi käydä, jos haluaa, mutta en välttämättä ole mitenkään pirteää seuraa. Odotan vain kotiin pääsyä.