Kävin sitten Helsingissä viikonloppuna opiskelemassa Kiinalaista lääketiedettä Suomen taolaisessa Neijing-koulussa, joskin tilaisuus pidettiin spiritualistisen seuran hyvin enkelipitoisissa tiloissa. Selvisin ajomatkasta Helsinkiin yllätyksekseni varsin hyvin ja olin väärinymmärryksen johdosta noin kaksi tuntia edellä (joista vain toinen johtui siitä, että muistin väärin alkamisajan). Täten saatoin kuitenkin pelastaa eksyneen näköisiä ihmisiä, jotka olivat tulossa samaan tilaisuuteen. Paikkaa oli tosi vaikea löytää, siis ihan oikeasti! Järjestäjät olivat hieman myöhässä, mutta kymmenen jälkeen aloitimme tiiviin koulutuksen, jonka katkaisivat pari 5min taukoa ja 1,5h ruokatauko. Lopetettiin kahdeksalta. Sammuin melkein saman tien laitettuani sängyn valmiiksi jonkun työhuoneen lattialle, jossa olin yksin. Näin saatoin yöllä herätessäni lukea vapaasti kirjaa pelkäämättä sitä, että muut tiloissa nukkuvat heräävät toimintaani. Jännä juttu oli se, että paikalla oli yksi meistä n. 2km säteellä asuva tyyppi. pitääpä jatkossa jaella näitä bensakuluja. Sunnuntaina tilaisuuden loppuessa mieli oli niin täynnä, ettei mitään enää liikkunut. Takaisintulomatkakin sujui mukavasti antaessani kyydin yhdelle Saloon menevälle ja kotiinkin saakka selvisin nukahtamatta rattiin tai kärsimättä hirveitä tuskia. Mutta ryhmä tuntui mukavalta ja ainakin 5 astetta (1-10 asteikolla) vähemmän kristallihörhöiltä kuin siellä luontaishoitaja-koulutuksessa, jonka keskeytin. Nyt sitten seuraavaa odottamaan lukien enemmän kiinalaisesta lääketieteestä, vaikka tosin alun mielessä pitäen kai pitäisi tutustua ensin paremmin taolaisuuteen.
Kissat sen sijaan ovat olleet kerrassaan ihastuttavia useissa tilanteissa. Noki tulee jälleen iltasyliin ja tämänpäiväisessä nokoshetkessä nukkui koko ajan sylissäni ja halusi uudet silit, kun heräsin. Kiki tulee usein ihan pään viereen haluamaan huomiota ja vatsarapsua. Pikikin tulee nykyisin sängyssä syliin ja nukkuu usein jaloissa. Noki ja Piki nukkuvat hetkittäin ihan vierekkäin esim. vessan matolla. Piki ja Kiki puolestaan pitävät sängystä enemmän. Eilen päästin kaikki kolme ensimmäistä kertaa ulos sillä ajatukseslla, että sateessa eivät kovin kauaksi menisi. Kissat täydestä sydämestään nauttivat uudesta etuoikeudesta, mutta tosin vain Kiki on käynyt sanomassa, että sinne vois uudelleenkin mennä, mikä on jännittävää sikäli, että hän oli ainoa, joka joutui suihkuun palattuaan sisään, jotta olisin saanut kaiken roskan ja lian hänestä. Suihkussa hän tappeli vastaan tai pikemminkin yritti paeta kuin paraskin kahletaituri, mutta heti sen jälkeen rauha oli suuri, vaikka kuivailin ja harjasin (jossa vaiheessa tosin lahjoin häntä kissanminttukarkeilla). Pitääpä kokeilla juttua vielä uudelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti