Tosiaan pääsin viimeinkin pelaamaan roolipeliä viikonloppuna ja niistä sitä minulle mieluisinta, Rikun vetämää Ikuista Aamunkoittoa. Lähinnä kuitenkin seurasin mielenkiintoisia tapahtumia vierestä, mitä en lainkaan pistänyt pahakseni. Omaa osuuttani saan odottaa alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta vielä, koska eilisen kaksituntinen ratsastus veti meidät molemmat ihan täysin energiattomiksi.
Vietimmekin sitten eilisen illan lukien ja kissoja silitellen ja sylitellen. Aamulla heräsin viimeinkin hyvin nukutun yön jälkeen siihen, että joku kissa oli ihan kyljessä kiinni pitkällään. Hiljalleen siirsin kissan alla olevan käteni hieman sivuun, luoden kissalle mukavan tuen molemmille puolille. Luulin ensin, että kyseessä olisi Piki, joka harrastaa tämänlaista suloista käytöstä. Hieman herättyäni huomasin kuitenkin sen olevan Noki, joka tietääkseni nukkui siten ensimmäistä kertaa. Selvästi asunnon alempi lämpötila on herättänyt hellyydenkaipuun kissoissa =).
Sitten hevosiin, jotka ovat olleet elintärkeä henkireikä viime aikoina (itse asiassa koko kevään). Viime kerralla menin kentälle Hetan ja Tommin kanssa ratsunani Tirri. Koska Pia oli lomalla ja opettajana oli varaopettaja Anni, en saanut niitä elintärkeitä tietoja tästä nimenomaisesta hevosesta ja olin unohtanut ne jo edellisestä kerrasta. Tappelinkin hevosen kanssa aikalailla tunnin aikana periaatteena se, että minä yritin hallita sitä, että minne mennään, millä vauhdilla ja missä askellajissa. Tirri on ns. perässähiihtäjä, vaikkakin hyvin herttainen sellainen. Sille on todella tärkeää toisen hevosen tuoma turvallisuus ja hän hakeutuukin edellisen häntään kiinni aina, kun se on mahdollista (hänen mielestään tai hänen halustaan ja jos ratsastaja ei sitä pysty estämään). Käytin strategiaa pysäyttää aina Tirri, kun se ei totellut ja tämä ei ollut ollenkaan perusluonteisesti menevän hevosen mieleen ja tunnilla myöhemmin harjoiteltu peruutus olikin jo aika vaikeaa, kun Tirri ei halunnut kääntyä. Keskeiset ongelmat olivatkin kääntymisessä pois edellä kävelevän hevosen perässä. Lopussa oli kuitenkin suuri voitto, kun sain Tirrin tölttäämään keskiympyrällä edes yrittämättä kenenkään toisen hevosen perään. Pidän Tirristä ja jos hänen epävarmuutensa ottaa huomioon, hän on mitä mainioin hevonen, joka kääntyy melkein ajatuksen voimalla. Sen unohdin tunnilla ja käytin varmaan liian kovia apuja. Mutta aina sitä oppii.
Kävimme kuitenkin siis myös nyt sunnuntaina kahden tunnin maastolla. Minä menin Lisalla ja Riku Tirrillä. Riku taisi nauttia koko rahan edestä, sillä Tirri, vaikka onkin tölttiautomaatti, tölttää muita hitaammin. Tästä syystä he menivät useilla pätkillä laukkaa, kun muut tölttäsivät. Taidanpa pyytää Tirrin seuraavalla kerralla maastoon. Lisan kanssa oli enemmän tekemistä. Hän ei ole perässähiihtäjä. Hän on kova menijä, eikä millään jaksanut odotella edellisen perässä ja tuntui kroonisesti haluavan vasemmalle. Toki satula saattoi olla vinossa, mutta oli tekemistä pitää se oikealla puolella. Ja menemisestä puheenollen, Pallen ollessa johdossa tämän jo laukatessa olimme ihan perässä ja sitten vasta Lisa nosti laukan ja se oli varsinaista menoa se ja sitä menoa oli varsin vaikea hillitä, kun hevonen vain nosti päänsä pystyyn ja heilutteli sitä ja jatkoi samaan vauhtiin. Laukka oli kyllä aivan unelmaa ja tölttiäkin saatiin esiin hetkittäin. Tälle hevoselle puolestaan suitsien tuki on tärkeää ja sen kyllä huomasi, jos suitset olivat sen mielestä liian löysällä tai liian kireällä. Kahden tunnin aikana tajusin viimein, mitä tarkoitetaan syvällä istunnalla ja se on pienoinen voitto. Nyt ehkä viimeinkin osaan ratsastaa ns. syvällä satulassa rentona ja hidastaa istunnallani hevosta. Mutta pidin kyllä kovasti maastoilusta. Lisa reagoi hieman autoihin, mistä syystä vaihdoimmekin reittiä, mutta kaksi tuntia tuli yllättävän nopeasti täyteen ja olisin jaksanut sillä hetkellä vielä pidempäänkin, mutta kotona tosiaan, kuten sanottu, olin täysin uupunut ja flegmaattinen loppuillan. Jo eilen tuntui hieman lihaksissa ja tänään tuntuu hieman myös, vaikkakin toisaalla. Ratsastus on ihan upea harrastus ja odotan innolla oman hevoseni tuomista kotiin. Alan jo aika tarkkaan tietää, mitä etsin ja minulla on jo idea seurahevoseksikin. Niin ne unelmat Villa Issikasta tarkentuvat ajan kanssa. Ja voivathan ne vielä muuttuakin =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti