Ensin korjaus: Riku ei täyttänyt 37-vuotta, kuten sanoi, vaan 36, kuten itse tajusi vasta tänään. Niin se aika kuluu ja ikä muuttuu merkityksettömäksi...
Itse tämän merkinnän aiheeseen: osallistuin tänään oman tallin pieniin askellaji-kilpailuihin. Siitä jäi muutama asia hampaan koloon, muutama oivallus itsestä ja omista asenteista. Ensinnäkin hampaan kolossa on ensinnäkin se, ettei sääntöjä ja tietoja kilpailun luonteesta ollut saatavilla. Kilpailun sanottiin alkavan kuudelta, sitten tieto oli, että paikalla pitää olla puolelta ja kuitenkin olisi pitänyt olla aiemmin (onneksi olin). Tietenkin kilpailua varten edellisellä tunnilla oli harjoiteltu ja tarkistettu hevosia. Itse en sinne päässyt, koska oli Rikun syntymäpäivä ja se on paljon tätä tärkeämpää. Tiedossa oli, tai pikemminkin viime hetkellä tuli, että kilpailu koostuu kahdesta kierroksesta radan ympäri, jonka aikana näytetään kolme askellajia. Selvä homma, tai pikemminkin ei. Tämä varmasti selitettiin hyvin, en muista, mutta kuitenkin ensimmäinen pitkä sivu, jonka kuljin käynnissä ja luulin kuuluvan näihin kahteen kierrokseen kentän ympäri, ei kuulunutkaan. Tästä syystä lopetin liian aikaisin ja suoritukseni hylättiin.
Olisin halunnut enemmän tietoa aiemmin. Viime hetken tieto ei oikein auta. Lisäksi, mikäli muiden kohdalla kilpailua varten on harjoiteltu, jäi siitä hieman paha maku suuhun. Ensimmäiseen kilpailuun tarvitsee säännöt vääntää rautalangasta tai antaa tarpeeksi aikaa sisäistää ne. Rautalanka taisi tulla, mutta liian myöhään.
Harjoittelussa kävi jo ilmi, että hevosen valinta oli huono, tai pikemminkin yhteistyö on lähtökohtaisesti hankalampaa kuin monen muun hevosen kanssa. Tirri on useita tallin muita hevosia voimakkaammin edellä kulkevan perässä menijä ja muistin sen vasta selässä. Perusavut toimivat samoin kuin voltit, pysähdykset ja peruutukset. Töltti nousi kivasti, mutta laukan kanssa oli ongelmia. Laukan sai kyllä nostettua, mutta Tirri kykenee nostamaan sen siten, että hevosen suhde maahan on paljon vähemmän kuin 180 astetta. Tämä johtu siihen, että harjoituksissa meinasin pudota laukasta taas Tirrin selästä taas samaan paikkaan eli aidan päälle. Tällä kertaa sain estettyä sen seisoen jalustimella ja tehden hevoselle hyvin ikävän tempun, eli vetämällä ohjaksista. Kettumainen asia tehdä! Kuitenkaan jonkinlainen selviämisvaisto teki sen, ettei tehnyt mieli pudota kyljelleen puuaidan päälle ja siinä vaiheessa ei enää voinut siirtää käsiä ns. kauhukahvalle, joka olisi estänyt tarpeen roikkua ohjaksista. Tämä heilautti keskittymiskykyä eikä sitä auttanut se, että yksi katsojista päätti tulla paikalle sateenvarjon kanssa suunnasta, joka aiheutti Tirrille akuuttia hermostumista. Tämäkin on sarjassa my bad. Oikeanlaiset ohjeet hevoselle ja suuremman yhteistyön saavuttaminen on ratsastajan vastuulla eikä meillä sitä riittävästi ollut. Se siitä.
Tästä johtuen pitää sanoa, että vaikka minulle olisi juuri ennen kilpailua sanottu mitä, ei ole ollenkaan varmaa, että olisin mitenkään voinut muistaa sitä. My bad.
Itse kilpailutilanteessa tosiaan töltti onnistui, laukka keskeytyi ennen pitkän sivun loppua enkä muista mitään istunnastani, mutta uskon palautteeseen, jonka sain Danielin koulutuksessa ja omiin huomioihini siitä, että korjaa tämä tässä ja taas tämä tässä. Tosiaan suoritukseni hylättiin, koska se rikkoi kilpailun sääntöjä. Ei siitä sen enempää. Syitä voi jakaa minne tahansa, mutta se on tarpeetonta.
Huomasin, että reagoin harmitukseen helposti itkemällä ja se ketuttaa. Muiden antama sympatia, joka perustuu väärintulkintaan tunteistani ketuttaa siinä tilanteessa myös. Haluaisin olla vain rauhassa ja rauhoittua. En katso tarvitsevani sympatiaa pienestä tarpeettomasta asiasta, joka sillä hetkellä harmittaa. Tämäkin posti toimii lähinnä keinona saada koko homma ns. pois systeemistäni. Kun se on poissa, eipä sitä tarvitse enää miettiä eikä siihen palata. En usko myöskään, että siihen palaaminen muiden osalta kohtaa minun osalta mitenkään myönteistä vastaanottoa.
Keskeinen opetus oli se, ettei kilpailu ole minua varten. Kaksi kierrosta kentän tai maneesin ympäri ei kerro mitään ratsastuksestani. Ehkä se voisi antaa jotain vinkkiä, mikäli hevonen olisi oma tai jos sillä olisi harjoitellut. Kuitenkin satunnainen hevonen alle puolen tunnin harjoittelulla... ei kerro mitään ja on täten ajan haaskausta. Muutenkin koko asetelma oli epämiellyttävä tavalla, joka ei johdu aikaisemmista pohdinnoistani ja toteamistani. Poistuin ennen palkintojen jakoa ja mahdollista palautetta. Jäi vähän kaivelemaan, poistuinko harmistuksesta vai vaan puhtaasti siitä, ettei jäämisestä ollut mitään hyötyä ja mieluummin olin kotona, poissa märistä ratsastusvaatteista ja Rikun vieressä. Turha sitä on enää miettiä.
Lisäksi, jos haluan palautetta, menen leirille, koulutukseen jne. Sen aikana voin tunnin tai kahden - ehkä jopa enemmän - aikana ratsastaa hevosellani (siis jos ja kun sellainen on) tai tallin hevosella. Se antaa paljon tarkemman kuvan osaamisestani, yhteistyöstä hevosen kanssa ja ehdotuksia osaamisen parantamiseksi. Siitä on hyötyä. Kilpailusta ei. Joten ei enempää minulle kiitos.
Tämä on oivallus, josta olen hyvin kiitollinen. On aina hyvä tietää, mikä sopii itselle ja mikä ei.
Eli tämä kilpailusta. ( ! )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti