Joulukirje

Rikun vuosi on ollut varsin kiireinen. Hän on ajanut 60 000 kilometriä ja tehnyt 45 päivää ylitöitä. Näiden lisäksi hän on kokoustellut ja hoitanut muiden ihmisten ongelmia. Syksyllä hän pääsi käymään Sotkamossa, mikä oli hieno homma. Ja jos joku miettii, miksi Satu kirjoittaa tätä, niin se johtuu Rikun tietokoneettomasta joulusta. Hyvin on toistakseksi mennyt.

Itse aloitin vuoden työskentelemällä opetusministeriön projektissa ja lopetan sen toipuen opetusharjoittelusta. Mielenkiintoinen kokemus osoittautui melkoiseksi koettelemukseksi viime metreillä.

Pientä taukoa työskentelyyn molemmille tänä vuonna ovat tarjonneet matkat Berliiniin ja Prahaan. Molemmat tehtiin periaatteella, jossa matkojen sisältöä ei juurikaan suunnitella ja kaupungeissa tehdään juuri niitä asioita, joita silloin huvittaa tehdä. Tämä osoittautui hyvin menestyksekkääksi reseptiksi. Berliini osoittautui jopa niin mukavaksi, että sinne voisi muuttaa, jos jonnekin pitäisi Suomesta mennä.

Kissat voivat edelleen hyvin. Töpö ja Nöpö ovat syliytyneet, mikä on ollut suuren ilon aihe. Nöpö alkoi keväällä pissiä sisälle, mutta rauhoittui saatuaan nyt syksyllä hormonipiikin. Laitamme sille joulun jälkeen vuoden kestävän hormonikapselin, että hyvä trendi jatkuisi. Sasu on kotiutunut ja valloittanut erityisesti olohuoneen. Hän myös on osoittautunut varsinaiseksi ihmis-kissaksi, siis ihmisystävälliseksi kissaksi. Hän tulee kyllä etsimään ihmisiä, jos ihmiset eivät saliin tule. Hänkin tulee syliin ja pitää jostain syystä enemmän Rikun kuin Sadun sylistä. Tuisku puolestaan on opettanut meidät antamaan itselleen aamuisin pikkutilkan maitoa ja on alkanut haastaa Pikin asemaa talon isoimpana ja kovimpana kissana. Vielä ei poika ole onnistunut, mutta kova on yritys aina välillä.

Villa Issikka etenee hiljalleen, joskin nimenmuutoksesta pitäisi ehkä puhua nyt, kun tänne ei ole näillä näkymin, kai, niitä hevosia tulossa. Teetimme kesällä puutarhasuunnitelman ja näimme siitä ensimmäisen version ja lähetimme sen pieniin korjauksiin. Yläkerta on edennyt viimeksi syyskuussa, mutta näyttää jo enemmän sisätilalta kuin räjähtäneeltä remonttikohteelta. Robotti-imuri (navibot) on eriveikeä vekkuli eivätkä kissat enää yhtään hermoile sitä. Muutenkin kodille tekee hyvää, kun olen paremmassa kunnossa ja jaksan osallistua aktiivisemmin sen ylläpitoon.

Joulua aiomme viettää kotona rentoutuen ja nauttien toistemme seurasta. Opetusharjoittelusta oli se arvaamaton ilo, että olemme puhuneet paljon enemmän taas toisillemme, kun Riku ihanasti piti minua hereillä ajaessani autoa 8-tietä edestakaisin. Se on lähentänyt meitä entisestään ja odotan ainakin itse innolla sitä, että voimme olla hetken kahdestaan niin, ettemme ole ihan väsyneitä. Jouluna on vielä sekin etu, että kun olemme ennakkoon tehneet pakastimen täyteen ruokaa (arkkupakastin oli hyvä hankinta), niin joulun jälkeen ei tarvitse juurikaan ruokaa laittaa =).

Eli onnellista joulua ja talvipäivänseisausta kaikille teille sekä rauhallista uutta vuotta Villa Issikan väeltä!