Viimeisiä viedään

Päivän luku on 30/4. Kurkku on melko jatkuvasti hieman kipeä, koska en osaa puhua oikein ja selkä hieman vihoittelee, koska se ei tykkää jatkuvasta seisomisesta, mutta täytyy myöntää, että opettamista tulee ikävä. Pidän valtavasti opettamisesta ja onnekseni olen myös saanut hyvää palautetta opiskelijoilta opettamisestani. En ole sitä vielä analysoinut (tietoinen päätös), mutta ylimalkaisen silmäilyn perusteella ja opiskelijoiden kommenttien perusteella hekin ovat pitäneet minun opetuksestani.

Opetukseni on myös muuttunut. Edelleen minusta opiskelijoiden oma oppimismotivaatio ja ymmärrys ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta tietynlaista jämäkkyyttä on tullut lisää. Olen valmis tekemään paljon, jotta opiskelijat saavuttavat ymmärryksen tai ainakin pääsevät läpi kurssista, mutta vastaavasti sitten odotan vähintään kohteliaisuutta opetustilanteessa (eivät puhu samaan aikaan minun kanssani). Olen hyvin tyytyväinen siitä, miten olen saanut kannustettua opiskelijoita kysymään heitä askarruttavia asioita ja toivoisin, että useammatkin uskaltaisivat esittää kysymyksiä. Toisaalta yliopistossa ja muutenkin aikuisia opettaessa kukin on vastuussa omasta oppimisestaan. Voin vähän väliä tarkistaa, ovatko kaikki ymmärtäneet ja onko kenelläkään kysymyksiä, mutta jos ei tällöin omaa hämmennystään tai kysymyksiään esiin tuo, niin silloin on hyvin rajallista, mitä voin enää tehdä. Huomaan myös, että minulla alkaa olla mielipiteitä siitä, miten kurssit pitäisi opettaa ja toivon, että jossain vaiheessa pääsen sellaiseen tilanteeseen, että voin itse vaikuttaa enemmänkin (sisältöön, vaatimuksiin, arviointiin jne.). En opettajan pedagogisten alussa ajatellut, että oppisin näin paljon, mutta täytyy sanoa, että olen oppinut valtavasti ja olen paljon parempi opettaja tämän pätevyyden saamisen myötä kuin olin ennen sitä.

Pitää vain vielä opetella käyttämään ääntä oikein =).