Eilen oli vuoden todennäköisesti viimeisin pelinjohdollisen kunnianhimon täyttämisyritys. Peli kesti koreat yksitoista tuntia, josta ensimmäiset viisi meni yleisessä säheltämisessä ja loput kahdeksan sitten valmistellun seknaarion läpiviemiseen.
Kaikesta säheltämisestä huolimatta pelikerta oli ihan onnistunut, tapahtumat sljuivat sopivasti, haastetta oli mutta ei liikaa (ja johtuen Hetan älynväläyksestä sitä meinasi olla liian vähän). Myöskin metafyysisesti tärkeä ja peruuttamaton askel otettiin.
Ikuisessa Aamunkoittossa olen tyytyväinen useisiin asioihin. Ensinnäkin asiat tapahtuvat limittäin, ei pelkästään peräkkäin.
Toisekseen EPH-hahmoja on kertynyt jo hyvä kirjasto ja heidän tekosensa vaikuttavat enemmän tai vähemmän hahmojen elämiin. Myös hahmojen elämässä tapahtuu kehitystä, jopa ilman sitä että asiat tapahtuisivat ilmaiseksi. Vapauden ja velvollisuuksien tasapaino vaikuttaa pelillisesti toimivalta. Ja vaikka eph-hahmoja onkin jo kertynyt, uusia ja tärkeitäkin voi yhä esitellä.
Kampanja itsessään on edennyt toisin kuin aivan alunperin kaavailin. En kuitenkaan katso että suunta olisi huonompi kuin alkuperäinen, kyseessä on ehkä enemmän korjausliikkeistä tapahtunut suunnanmuutos. Tehdyt muutokset ovat avanneet uusia ovia ja vielä nytkin kampanjan pääpuu voi saada aivan uuden oksan jonkin skenaarionkirjoitusvaiheessa havaitsematta jääneen, mutta yhtä kaikki kiistämättömän loogisen, tapahtuman seurauksena.
Pidän IA:sta kampanjana, sitä on mukava suunnitella ja pelauttaa. Kiitos tästä kuuluu myös kampanjan pelaajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti