Rebekka

Auditiivisena henkilönä kerron siis hieman enemmän kyseistä musikaalista. Rikun linkittämillä sivuilla voi kuulla ehkä musikaalin vaikuttavimman laulun, mutta se kuulostaa tai ainakin kuulosti merkittävästi paremmalta itse musikaalissa kuin tuolla sivustolla.

Harvoin olen lähtenyt mitään taidemuotoa edistävästä tilanteesta tai tilaisuudesta aivan haltioituneena. Tosiaan Phantom of the Opera oli sellainen. Uskon, että Cats alkuperäisenä olisi ollut sellainen. Ilman ennakkoluuloja menin sitten katsomaan Rebekkaa, koska muuta ei ollut juuri silloin tarjolla ja halusin viedä Rikun Helsingin kaupunginteatteriin. Ja poistuin sieltä aivan haltioissani. Meinasin ärjähtää taksikuskille, joka kehtasi soittaa muuta musiikkia häiriten auditiivista muistiani kokemuksesta. On hyvin harmi, ettei tuosta tehdä suomalaista soundtrack-versiota, sillä ostaisin sen hyvinkin korkealla hinnalla. Pidin sen verran, että pohdin nyt sen saksankielisen version ostamista, vaikken sanaakaan saksaa ymmärrä.

Tosiaan harvinaisesti musikaalissa tapahtui taustalla kaikenlaista, mitä yleensä ei löydä musikaaleista. Hotellissa taka-alalla ihmiset juttelivat, tapasivat ystäviään jne. Juoni oli hieno ja vielä jälkikäteen tajusi, miten hieno se oikeastaan oli. Päälaulajat olivat aivan loistavia ja koskettavin kappale tosiaan oli Rebekka. Se toistui kyllä, mutta tunnetasoltaan ja laulajan äänestä johtuen se aiheuti ainakin minussa odottamattoman voimakkaan tunnereaktion.

Yleensä ainakin joku laulaa jotain nuorin vierestä. Näin ei käynyt kertaakaan. Kaikki sivuosissakin olevat osasivat ihan oikeasti laulaa hyvin. Ei pahaa sanottavaa koko hommasta. En tiedä, miten tilanteen kokee, jos menee katsomaan sen odottaen loistavaa esitystä, mutta olemme kyllä ajatelleet kokea senkin homman. Eli aikomuksena on mennä katsomaan kyseinen musikaali uudelleen.

Omasta kulttuurimaustani voin sanoa seuraavaa: ooppera on hieno, mikäli se on traaginen ja/tai muuten sisältää voimakkaita tunteita. Musiikillisesti operetti tai musikaali on minulle sopivampi, mutta senkin on hyvä olla ainakin jollain tavalla traaginen. Baletti on hienoa, jos tekijät osaavat hommansa (tämä tietenkin sopii kaikkiin). Näytelmät voivat olla humoristisiakin tai traagisia. Farsseista en pidä enkä myöskään koomisista oopperoista (olkoon se sitten se minun ennakkoluuloni, mutta myös kokemus). Näyttelyt... riippuu valtavasti näyttelystä. Selkeästi minulle tärkeää kuitenkin on kokea kaikkea tämänlaista ilman merkittäviä taukoja välissä. MAtkustaa voin.
Lisäksi, jos kokemus on huono, sitä voi aina antaumuksella haukkua. Tai jos se on hyvä, niin tunne melkein menee hiljaisen haltioitumisen puolelle. Siksi onkin vaikeaa avautua tunteesta, jonka Rebekka aiheutti. Se vain oli kaikilla tavoilla kaunis ja sitä ajatellessa jälleen tavoittaa saman haltioitumisen tunteen.

Se on vielä ohjelmistossa 2v. hääpäivänä, joten olemme ajatelleet mennä niillä main sitten katsomaan kyseisen musikaalin uudelleen.

Kaiken kaikkiaan. Suosittelen kokeilemaan niitäkin taiteen kohteita ja esityksiä, josta ei ole tarkempia tietoja tai kokemusta.