Perjantaina kävimme Sadun kanssa helsingin kaupunginteatterissa kokemassa musikaalin Rebecca. On sanottava että jälleen kerran odotusten puute oli todella palkitsevaa kun esitys oli kaikin mahdollisin puolin aivan mahtava. Kolme päälaulajaa onnistuivat erinomaisesti, erityisesti Rouva Danvers, mutta muissakaan esiintyjissä ei ollut mitään mistä en olisi pitänyt.
Tarinan juoni oli hyvin rakennettu ja se kantoi läpi koko esityksen, hahmot olviat uskottavia ja suurelta osin pidettäviä, ainoastaan niljaisin hahmoista oli hieman yliniljainen, mutta ainakin häntä pystyi helposti inhoamaan.
Istuimme ensimmäisen rivin keskellä, orkesterimontun kohdalla, ja mietin etukäteen ettei paikka ehken ole paras mahdollinen. On myönnettävä että kun päätapahtuman taustalla tapahtui useissa joukkokohtauksissa todella paljon mielenkiintoisia juttuja, olisi pari riviä taempana ollut mukava istua, mutta ainakin esiintyjien ilmeet kerrankin näkyivät.
Lavasteet olivat upeat ja niiden vaihtuminen hoitui todella tyylikkäästi. Valot häiritsivät meitä poikkeuksellisen harvoin, muistaakseni vain neljä kertaa saimme silmillemme täyslaidallisen, eli siltäkin osin suunnittelu oli onnistunut.
Mutta lyhyestä virsi kaunis. Menkää kokemaan Rebecca, esitys oli samaa tasoa kuin Phantom of the Opera Lontoossa Her majesty's Theatre:ssa. Kaunis, koskettava, traaginen. Loistava.
Muina tapahtumina lumipyry tuli ja ilmeisesti meni, aamulla auton kyljessä oli puolen metrin kinos, mutta onneksi pelkääjän puolella. Pystyin siis ajamaan auton pois pihasta ja jättämään kinokset jälkeeni, ajokeli oli hyvä aivan toimiston nurkille asti jossa oli hanget korkeat nietokset ja ennätin jo miettiä että tähänkö tämä nyt jäi, parinkymmenen metrin päähän pääovesta... Huomiselle luvassa lumitöitä, muuten ne voisi tehdä tänään mutta pelauttelen JD:lle ja Tommille Turussa.
Sain loputkin koivuhalot sisään ennen lumipyryä, nyt on kaikki puuvarastot täynnään poltettavaa ja talvesta nauttiminen voi alkaa. Viikonloppunakaan ei tarvitse pitkästä aikaa poistua kotoa, joten luvassa vähän rennompaa menoa seuraavat viikot. Siis vapaa-ajan puolesta. Töiden puolesta jäljellä on vielä noin 5000 kilometriä ja palavereja niin Helsingissä, Kajaanissa, Lahdessa kuin Kemissäkin.
Viime viikolla vietin työaikaani Terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaarissa Seinäjoella ja Asiakkaan kohtaaminen projektityössä koulutuksessa Kirkkonummella. Mahtui mukaan vielä yksi ihan oikea palaveripäiväkin, mutta pääosin olin siis oppimassa uutta. Seinäjoella uuden oppimista taphtui vain vähän, mutta onneksi sentään edes vähän. Kirkkonummella päädyimme koulutuksen neljänntenä päivänä asioihin joissan en enää ole omimmillani, joten sieltä opin selvästi enemmän.
Kissat ovat vallanneet sylit jälleen, se on todella mukavaa. Yleensä ei kestä kauaakaan tuoliin istahtamisesta kun sylissä on 1 - 2 kissaa. Sadulla eilen parhaimmillaan kolme mustaa kissaa kerrallaan sylissä. Noki viettää aikaansa makuuhuoneessa, eikä ole niin syliytyvä, ellei sitten mene makuuhuoneeseen. Silloin saa Noen jakamattoman huomion osakseen.
Kaikin puolin meillä menee hyvin, Satu varmaan raportoi tarkemmin Rebekasta ollen meistä enemmän auditiivinen henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti