Loma on työholistille, tai ainakin minulle, melko vieras tunne. Olenkin yrittänyt siirtää omaa työfanaattisuuttani toisaalle eli kirjojen lukemiseen. Ensin luin Sookie Stackhouse-sarjan ja sitten laajensin saman kirjailijan muihin sarjoihin. Enää en tosin lue kirjaa päivässä (ja osaa yössä). Nyt hiljalleen kirjat alkavat loppua, vaikka hankinkin niitä monta, kuten Riku voi todistaa. Itse asiassa taidan lukea viimeistä. Onneksi tilasin viisi lisää toiselta kirjailijalta, jonka yhden lyhyen kirjan luin netissä. Ei se erityisen korkealaatuista ole, mutta en taitaisi sellaista nyt jaksaakaan. Lukeminen on kuitenkin tehnyt tehtävänsä.
Työhommat tuntuvat hyvin vastenmieliseltä. Yhtä yhteistyöartikkelia pitää kirjoittaa. Onneksi toinen kirjoittaja tekee paljon enemmän kuin oman osansa. Ei harmita varsinkaan kuin työ on oma-aloitteista. Ei tarvitse pyytää ja toisaalta ei tiedä, mitä toinen on parhaillaan tekemässä. Se työstä.
Ratsastuksen puolella olen jälleen hahmottanut yhden asian ja se on hyvä juttu. Näitä oivalluksia tulee kuitenkin harvoin ja suurimman osan ajasta sitä sitten testaa, unohtaaa, muistaa uudelleen jne. Aina ratsastetaan perusasioita mutta aina se on erilaista.
Tosiaan, kuten Riku jo sanoikin, minulla on kipukausi päällä. Tämä on jokseenkin ärsyttävää, kun ei voi auttaa remontissa. Kyllä lepääminen on mukavaa, mutta remontti kaipaa tekemistä. Onneksi tämäkin kausi aikanaan menee ohi ja tekemistä riittää kyllä pitkäksi aikaa. Lisäksi puutarhassa pitää tehdä pari juttua, koska puutarhurini on muualla töissä.
Mutta ei stressiä vaan rauhallista lomaa. Se kestää kesäkuun loppuun (joskin on yksi työpätkä välissä, kun on konferenssi) ja sitten alkaa työttömyys. Tutkijan arke. Onneksi se ei haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti