Jälleen kotona! Miten ihanaa se voikin olla? Ehkä ihanampaa kuin koskaan, koska nyt oli ikävä kotiakin eikä pelkästään kaikkia siellä asuvia. Kisut ovat olleet ihan über hellyydenhipeitä ja parhaimmillaan jommalla kummalla on kaksi kissaa sylissä. Selvästi ne yrittävät kertoa, että "olemme näin kilttejä, ettehän te koskaan enää mene pois?". Lisäksi yöllä oli aktiivinen hiirenmetsästys, jonka Riku kuuli huonosti nukkuessaan (hampaan takia, joka toivottavasti korjataan huomenna). Ilmeisesti hiirenmetsästys oli varsin pitkäkestoista (ne kissat tykkäävät selvästi leikkiä saaliillaan) ja aiheutti juoksua, törmäilyä, kviik-avunhuutoja ja murinaa (hiiri oletettavasti kissan suussa ja kissa on silloin varsin mustasukkainen ja murisee muille). Itse nukuin kuin tukki kaiken läpi. Aamulla RIku löysi hiiren (ja Noen) lattialta sängyn vierestä. Kai pitää olla iloinen siitä, etteivät saalista sentään sänkyyn tuo =).
Aion kirjoittaa jonkinlaisen matkapäiväkirjan Budapestistä, mutta se saa odottaa parempaa hetkeä. Nyt pakenen sänkyyn ja yritän raahata Rikun mukaani, joka kiroilee tietotekniikkaa ja sitä, miten ukkosmyrsky aina rikkoo yhden kovalevymme jaon (tällä kertaa ilmeisesti sen, missä on kaikki elokuvat...). Öitä kaikille =).
PS: Keittiö muuten näyttää valtavan paljon paremmalta kuin silloin kuin sen viimeksi näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti