itse asiassa 11-12h

Riku hieman allearvioi matkamme kestoa, sillä siitä, kun lähdimme Sotkamosta, siihen,että saavuimme kotipihaan, kesti yksitoista tuntia (12h jos laskee mukaan auton pakkauksen ja purkamisen). Pysähtelimme usein teelle ja syömään. Vaihtelimme kuskia aina sen mukaan, kumpi ei jaksanut enää ajaa. Onneksi aina toisen kestämä ajomatka riitti toisen toipumiseen. Viimeisellä omalla osuudellani oli kuitenkin aika mielenkiintoinen tilanne sikäli, etten oikein saanut happea keuhkoihini. Olimme käyneet kaupassa ja se oli saanut molemmat aikalailla hengästyneiksi. Riku sai henkensä kulkemisen tasaiseksi, mutta en jotenkin ajaessani siinä onnistunut. Olin kuitenkin kyseenalaisen viisaasti tästä hiljaa, kunnes olin ajanut sen pätkän, jonka olin luvannut ajaa. Sitten tunnustin, ettei henki oikein kulje. Rikun siirryttyä kuskin paikalle aloin hiljalleen kyetä taas hengittämään. Olisi oikeasti kivaa, jos en olisi ensi jouluna keuhkoputkentulehduksessa/keuhkokuumeessa. Ei ole kivaa tämänlainen. mutta tuhannet kiitokset Rikun vanhemmille. Siellä on aina mukavaa olla ja saamamme hoito oli ihanaa. Joten kiitos ja ensi kerralla tullessamme yritämme olla terveitä.