60% tähänastisesta elämästäni on kulunut roolipelien parissa, suurin osa tuosta ajasta pelinjiohtajan roolissa. Nyt olen saavuttanut tilanteen jossa edellinen kampanjani on päättynyt ja uusi ei pysty alkamaan pelaajien puutteen vuoksi. Teoriassa minulla on edelleen käynnissä jo viime vuosituhannella käynnistämäni Kulthea-kampanja, mutta koska sen jäljellä olevilla kahdella pelaajalla ei ole aikaa peleille, täytynee sekin kuopata lopullisesti.
Eikä pelaamispuolella mene paljon paremmin, JD pelauttaa muille todennäköisesti vielä vuosia jatkuvaa Warhammer-kampanjaansa ja Mikko suoltaa sääntötestipelejä sen sijaan että keskittyisi varsinaisiin kampanjoihinsa (joista pelaan, vahvan teoreettisesti siis kun yhtää pelikertaa ei ole ollut tällä vuosikymmenellä, kolmessa). Huhut kertovat että Suvikin pelauttaa, mutta omakohtaista kokemusta asiasta ei ole.
Olo on outo. En oikein tiedä pitäisikö minun ryhtyä valmistelemaan pelejä seuraavalle sukupolvelle vai kääntää huomioni kokonaan roolipelikentän ulkopuolelle. Voisin Miken innoittaman kirjoittaa ajatuksistani kirjan "Insinöörin poika - erään valaistumisen anatomia" tai sitten voisin koettaa saada Deuxieme Bureaun (se toteutumatta jäänyt kampanja) tarinasta niin aikaan joko joukon novelleja tai kokonaisen romaanin.
Tai sitten jätän tarinankertojan-minälleni hellät jäähyväiset (joka, myönnettäköön, ei ole erityisen todennäköistä). Todennäköisesti noidatan Sadun neuvoa ja kirjoitan kampanjoita pöytälaatikkoon, odottaen sitä päivää jolloin pelaajani eläköityvät eivätkä enää jaksa edes pelata golfia. Olisihan se jo kansanterveystyötä että taistelisi vanhusten dementoitumista vastaan vetämällä roolipelejä vanhainkodeissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti