Meillä on pöytä :D
Eilen kävimme grillaamassa Hetan ja Tommin luona Naantalissa ja käytimme Turun lähistölle suuntautuvan matkan hyväksemme tuoden taas yhden autollisen tavaraa Kololta tänne Villa Issikkaan. Kuorma muodostui enimmäkseen pöydästä ja kahdesta tuolista, mutta mahtui mukaan vielä neljä laatikollista särkyvää ja vähän lisää keittiötarvikkeita.
Ennen lähtöämme Noki pääsi livahtamaan eteiseen ja sitä kautta suoraan ulos terassille. Satu tuli salamana perässä ja Noki hämääntyi niin uudesta ympäristöstään että ei jatkanut pakoaa alas terassilta vaan jäi kiinni hyvin nopeasti. Sadun lausunnon mukaan Noki oli kiinnisaataessa jo paniikin rajamailla ja aivan innoissaan siitä että hänet vietiin takaisin taloon (joka sentään on jo tutuksi muodostunut ympäristö).
Tänään Taina ja Matti ovat lupautuneet auttamaan meitä asioissa, pitää vielä päättää mitä tehdään. Luultavimmin käymme lajittelemaan kahta puutavarakasaa, mutta vasta kun 22mm lastulevyt on kannettu pihalta Navetan suojiin.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Remontti jatkuu (hiljalleen)
Lattia on taas Salissa paikallaan, sen purkaminen osoittautui liiaan suureksi työksi, erityisesti koska koko rakenne olisi pitänyt purkaa pois ja rakentaa uusi tilalle. Tukirunko on hyvässä kunnossa ja lattian pieni jousto liittyy lattian rakenteeseen, se kuin on nk 'kelluva'. Tämä tarkoittaa sitä että lattiassa on puuosien välissä turve/olkikerros joka ei siis hieman joustaa. Samalla se eristää lattian ja pitää sen talvisin lämpimä(nä/mpänä).
Lattian palauttamisen jälkeen olen sitten edennyt taas purkuhommiin, eteläseinällä havaittiin lahovaurio jo ostovaiheessa ja nyt ajattelin että olisi kenties oikea aika käydä tutkimassa vaurion laajuus. Sysäyksen tähän antoi se että tuvan ikkunaa avatessamme havaitsin että ikkunan alalauta on lahonnut ja pelästyin että lahovaurio (joka oli siis ikkunanna alla alareunassa) jatkuisi ikkunaan asti.
Tämä pelko oli kuitenkin aiheeton, talon ulkolaudoituksen ja hirsien välissä on tuuletusrako jonka tehtävänä on pitää hirret kuivina ja sallia myös ulkolaudoituksen kuivuminen sateen jälkeen. Tämä oli toiminut oikein hyvin muilta osin kuin ikkunoiden alla, sillä jossain vaiheessa oli jostan valunut eristettä (sahanpurua) aivan alimpien hirsien tasolle, ja näin siellä oli tuuletusominaisuudet heikenneet. Sitten kun säät ovat aikojen saatossa heikentäneet ikunan ulkolistaa on kosteus päässyt valumaan alas eristeisiin ja jäämään sinne. Tämä on sitte alkanut lahottaa alimpia hirsiä.
Yhdestä kohtaa hirsi oli aikalailla läpilaho noin puolen metrin matkalta, mutta vauriot olivat loppujen lopuksi vähäisempiä kuin odotin. Kuvissa laholta näyttänyt materia olikin eristettä. Se pitää nyt kuitenkin poistaa koko seinän matkalta, vaikka vauriot tuntuvatkin rajoittuvan eteläseinän kolmeen itäisimpään ikkunaan ja vain yhdessä on hirsi läpilaho.
Eilen Taina ja Matti saapuivat iloksemme, aikeinaan viettää tämä päivä Matin vanhempien kesämökillä vajaan 10 kilometrin päässä meitä, ja kävimme Nolhin kotiseutujuhlissa nauttimassa muurinpohjaletuista, munkista, makkarasta (minä), teestä ja tietysti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limuista. Samalla ihastelimme tervahaudan sytytystä (pienempi hauta kuin edellinen jonka sytytystä olin seuraamaassa) ja tutustumassa Nolhin museoituun torppaan. Osallistuin euron arpajaisiin ja voitin sadevesimittarin ja lisäksi ostimme kotiin tuotavaksi purkillisen rommihunajaa.
Tänään Tainan ja Matin lähdettyä kohti mökkiä painumme Sadun kanssa Turkuun ja pakkaamme mukaan yhden autollisen muuttokuormaa ennen kuin suunnistamme Naantaliin grillaamaan Hetan ja Tommin luokse.
Huomenan sitten talkoilemme Tainan ja Matin keralla, on vielä epäselvää mitä saamme aikaan, mutta ainakin painavammat lastulevyt pitäisi saada vietyä Navetan ylisille säiltä suojaan.
Ai niin. Talo alkoi tuntua taas vähän enemmän kodilta kun vaihdoimme aulan ja eteisen väliseen oveen sellaisen pallokahvan. Noki kun keksi että Salin puutteessa (Sali oli suljettu kissoilta kun lattia oli auki) eteinen kelpaa tutkimusmatkailukohteeksi...
Lattian palauttamisen jälkeen olen sitten edennyt taas purkuhommiin, eteläseinällä havaittiin lahovaurio jo ostovaiheessa ja nyt ajattelin että olisi kenties oikea aika käydä tutkimassa vaurion laajuus. Sysäyksen tähän antoi se että tuvan ikkunaa avatessamme havaitsin että ikkunan alalauta on lahonnut ja pelästyin että lahovaurio (joka oli siis ikkunanna alla alareunassa) jatkuisi ikkunaan asti.
Tämä pelko oli kuitenkin aiheeton, talon ulkolaudoituksen ja hirsien välissä on tuuletusrako jonka tehtävänä on pitää hirret kuivina ja sallia myös ulkolaudoituksen kuivuminen sateen jälkeen. Tämä oli toiminut oikein hyvin muilta osin kuin ikkunoiden alla, sillä jossain vaiheessa oli jostan valunut eristettä (sahanpurua) aivan alimpien hirsien tasolle, ja näin siellä oli tuuletusominaisuudet heikenneet. Sitten kun säät ovat aikojen saatossa heikentäneet ikunan ulkolistaa on kosteus päässyt valumaan alas eristeisiin ja jäämään sinne. Tämä on sitte alkanut lahottaa alimpia hirsiä.
Yhdestä kohtaa hirsi oli aikalailla läpilaho noin puolen metrin matkalta, mutta vauriot olivat loppujen lopuksi vähäisempiä kuin odotin. Kuvissa laholta näyttänyt materia olikin eristettä. Se pitää nyt kuitenkin poistaa koko seinän matkalta, vaikka vauriot tuntuvatkin rajoittuvan eteläseinän kolmeen itäisimpään ikkunaan ja vain yhdessä on hirsi läpilaho.
Eilen Taina ja Matti saapuivat iloksemme, aikeinaan viettää tämä päivä Matin vanhempien kesämökillä vajaan 10 kilometrin päässä meitä, ja kävimme Nolhin kotiseutujuhlissa nauttimassa muurinpohjaletuista, munkista, makkarasta (minä), teestä ja tietysti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limuista. Samalla ihastelimme tervahaudan sytytystä (pienempi hauta kuin edellinen jonka sytytystä olin seuraamaassa) ja tutustumassa Nolhin museoituun torppaan. Osallistuin euron arpajaisiin ja voitin sadevesimittarin ja lisäksi ostimme kotiin tuotavaksi purkillisen rommihunajaa.
Tänään Tainan ja Matin lähdettyä kohti mökkiä painumme Sadun kanssa Turkuun ja pakkaamme mukaan yhden autollisen muuttokuormaa ennen kuin suunnistamme Naantaliin grillaamaan Hetan ja Tommin luokse.
Huomenan sitten talkoilemme Tainan ja Matin keralla, on vielä epäselvää mitä saamme aikaan, mutta ainakin painavammat lastulevyt pitäisi saada vietyä Navetan ylisille säiltä suojaan.
Ai niin. Talo alkoi tuntua taas vähän enemmän kodilta kun vaihdoimme aulan ja eteisen väliseen oveen sellaisen pallokahvan. Noki kun keksi että Salin puutteessa (Sali oli suljettu kissoilta kun lattia oli auki) eteinen kelpaa tutkimusmatkailukohteeksi...
perjantai 20. heinäkuuta 2007
Helleleiri?
Selostus muistikuvistamme Alfurin islanninhevostallin aikuisille tarkoitetusta helleleiristä 8.-11.7.
Mukana olivat minä, Riku, Heta ja Suvi meidän tutuistamme, Sirpa (paikallisia), Heli (joka kahdesti putosi hevosen selästä ja lopetti leirin tästä syystä kesken), Outi (jolla kesti hetken ennen kuin rupesi puhumaan meille muille) ja Tuula (josta en oikein päässyt selville, mutta ilmeisesti kokenut ratsastaja ja tuttu tallin pitäjille). Sitten tallin puolesta siellä oli raskaana oleva Sanna (jonka 3v. mielestä äidin vatsassa kasvaa vaaleanpunainen varsa) ja Kati (varsin puhelias ja mukava ja hoiti ensinnäkin ruokapuolen erinomaisesti että ratsasti maastoissa mukana). Ensimmäisen tunnin pitäjää en muista nimeltä, mutta muut kenttätunnit hoiti Tanja Ufer, jonka opetus on erinomaista (ja suosittelen), vaikka yhtenä iltana en ihan sitä mieltä ollutkaan.
Eli siis helleleiri:
Sunnuntaina lähdimme puolenpäivän aikoihin sateessa ajamaan kohti Nasulampea, johon veimme kissat. Kissat huutelivat takapenkillä (ja oli ollut ihan hirveä tappelu saada Kiki koppaan, mutta rauhoittui, kun pääsi samaan koppaan Pikin kanssa) ja yksi oksennus tuli Noelta, joka sitten yritti kovasti seistä kolmella jalalla takanurkassa, kun se moska lähestyi ennen kuin ehdin pelastamaan (Noen turkki säilyi koettelemuksesta vahingoittumana). Minä kuitenkin kastuin ja sain alkukosketuksen myöhempinä päivinä hyvin tutuksi tulevaan koettelemukseen. Kissan jättö tapahtui ongelmitta ja suuntasimme seuraavaan paikkaan, jossa ottaisimme Suvin jaj Hetan kyytiin. Tarkoitus oli päästä jonnekin huoltikselle, jolla olisi ruokahuoltoa, mutta sellaista onnea ei meillä ollut vaan pysähdyimme seolle, josta kuitenkin minun itkukohtauksen (kylläkin piilossa ja salassa tapahtuneen) ja pyynnön jälkeen saimme sämpylää (ne varmaan haki ne kanat tipuina, kun kesti niin kauan saada se kananmuna sinne leipään). Hetan ja Suvin saavuttua loppumatka sujui rattoisasti mm. navigaattoria ihmetellessä, kun sen reitti ei ollut missään yhteydessä Valkeakosken lähettyvillä olemassa olevaan tieverkkoon.
Ensimmäisenä päivänä helleleirissä sää oli vain siten sateinen, että meidän ratsastusryhmä (minä ja Riku meistä neljästä) kastuimme. Tunnin aiheena oli mennä hidasta käyntiä ja hidasta tölttiä. minulla oli kaverina Cloi ja Rikulla Dina. Cloi olisi kovasti halunnut mennä nopeasti ja eteenpäin painottunut istunta vain innosti hevosta, joka normaalisti on kuulema itse rauhallisuus. Joka tapauksessa minulla tunnin lopussa oli sormet niin lopussa että tuskin sain niitä suoraksi. Dinan kanssa Rikun yhteistyö meni ongelmitta ja sai sen menemään raviakin, vaikka se sillä hevosella on kuulema vaikeaa. Ja Rikun ihastukseksi hän oli löytänyt hevosen, joka putosi tölttiin ravista! Yleensä töltistä pudotaan raviin, joten ymmärrän hyvin ihastuksen. Päivälliseksi oli varsin maukasta kanakeittoa, joka kyllä kelpasi märälle ratsastajalle. Jälkimmäisellä ryhmällä (johon kuului Suvi ja Heta) ei ollut sadelisäystä, mutta taisivat nauraa siitä liikaa, koska seuraavana päivänä karma kosti =).
Mökit olivat hyvin varusteltuja ja mukavia. Me nukuimme neljästään toisessa tuvassa ja muut neljä toisessa, tai kolme nukkui, koska Sirpa taisi mennä kotiin nukkumaan. Sieltä löytyi vedenkeitin, keittiön laitteet, mukava sauna ja oli upealla paikalla järven rannalla, jonne yksikään meistä ei jaksanut enää päivien jälkeen mennä uimaan. Pimennysverhokin löytyi viimeistä yötä varten. Kaikki kuitenkin nukuimme huonosti (molemmissa mökeissä).
Maanantaina aamupalan jälkeen ryhmät oli jaettu uudelleen ja Suvi oli päässyt meidän heikompien ryhmään syystä, joka ei minulle täysin valjennut. Maanantaina me heikommat olimme ensin kentällä. Minä ratsastin vuorostani Dinalla ja ihastuin ihan täysin ja Riku ratsasti upean näköisellä Millalla, joka oli myös varsin mukava hevonen. Harjoittelimme täysin puhtaasti perusjuttuja, kuten pysähdyksiä ja voltteja ja tölttiin nostoja ja se teki hyvää. Nyt viimein tiedän, mihin se pohje pitää issikalla antaa, kun jalasta pitäen näytettiin. Heta pääsi tekemään hieman monimutkaisempia kuvioita. Lounaalla kuulimme teoriaa hevosen kokoamisesta ja söimme (muistaakseni) porsaskäristystä perunamuusilla. Jälkimmäisellä tunnilla Hetan ryhmä oli ensimmäisenä kun taivas aukesi ja ensin tuli pientä sadetta, sitten kovaa sadetta ja pikkusormen pään kokoisia rakeita ja lopuksi vain käsittämätön rankkasade. Me muut istuimme kuivina tuvassa ihmetellen muiden jaksamista kentällä, mutta rakeet kyllä lopettivat sen tunnin. Sirpa parka oli molemmissa sadekuureissa mukana ja Suvi puolestaan välttyi molemmilta. Tasan ei mene... Sitten odottelimme sateen laantumista. ja odotimme. Söimme ja juttelimme ratsastuksesta ja odotimme. Lopulta sade hieman laantui ja oli enää pientä tihutusta ja toinen ryhmä (me) lähdimme kentälle. Opettelimme töltin nostamista hallitusti ja hyvin. Sitten muut tulivat kentälle ja kentällä olikin sitten kahdeksan hevosta. Harjoittelimme hieman maastossa tarvittavia taitoja ja siitä innostuneena Helin hevonen luimisti korvat ja lähti kiitolaukkaan innostaen myös Suvin hevosen (ehkä Cloi?) seuraamaan vieressä. Molemmat putosivat kaarteessa, issikka kun kääntyy kuin kolikolla. Suvin kunnosta pidettiin huolta, hän putosi kuitenkin pahan näköisesti selälleen, ja Heli sai aikalailla yksin pärjätä, jaloille kuin putosi. Suvi päätti kuitenkin jatkaa maastossa sen jälkeen, kun päässä ei enää pyörinyt ja maa pysyi tasaisena. Hieno ja upea juttu Suvi! Helille vaihdettiin hevonen, mutta tätä ennen Tanja opetti tapoja sille kaiken pahan aloittaneelle hevoselle. Minä menin Millalla ja Milla kyllä tosissaan hermosteli tuota hevosta. Tanja kouluttaa työkseen hevosia, joten hänen piti näyttää sille, ettei moinen käytös mene läpi, ettei hevosesta tule ihan mahdotonta. Voi säikähtää ja lähteä siten kiitolaukkaan tai jotain vastaavaa, mutta puhtaasti ilkeydestä ei saa. Lopulta pääsimme maastoon, minä Millalla ja Riku Iskarilla. Milla oli varsin mukava, joskin meillä oli Tanjan kanssa pieniä väärinymmärryksiä. Maasto oli kuitenkin ihan mukava. Milla on kuitenkin kesäihottumahevonen ja sillä oli enemmän tekemistä pään pyörittelyssä ja heittelyssä pakoon kärpäsiä ja paarmoja, että se olisi ehtinyt katsoa eteensä, joten useita kompahduksia ehti tapahtua. Iskarilla kaikki ok. Kentällä oli vaikea saada tölttäämään, mutta maastossa onnistui kyllä. Pääsimme mökille lopen väsyneinä tunteja aikataulusta myöhässä ja Suvi ja Heta ihailtavasti venyttelivät vielä, mutta kyllä me muuten vain juttelimme ja muut kävivät saunassakin.
Tiistai alkoi aamujumpalla, missä meille näytettiin niitä lihasryhmiä, joiden pitäisi tehdä hommia hevosen selässä ja jotka auttavat oikean istunnan saamisessa (esim minulla on hirvittävä tuoli-istunta, mutta niin on yhdellä Suomen johtavista issikkaratsastajistakin, eli ihan katastrofi sekään ei ole vaikkei saisi korjattua). Aamupala oli aivan ihana hedelmineen yms. Sitten olikin istuntaharjoituksia, jossa pidemmälle edenneiden ryhmä meni ensin. Näin sain hieman koottua itseäni (leirin rasitukset alkoivat tuntua enkä nyt puhu lihaskivuista). Ideana oli se, että ensin toinen talutti ja toinen vain istui selässä ja silmät kiinni piti sopeutua hevosen liikkeisiin, kääntymisiin ja olla putoamatta. Sitten sai itse ottaa ohjat käteen ja harjoitella istuntaa sekä normaalissa tyylissä että kolmepisteistuntaa, joka tekee ravista suorastaan miellyttävää. Minulla ja Rikulla oli Fengur, jolloin keskeiseksi ongelmaksi tuli vanhan herrasmiehen pitäminen riittävän nopeassa liikkeessä, ettei se keinuttanut ihan hirveästi vasemmalta oikealle. Silmät kiinni minulla oli ihan kamala tasapaino, mutta sitten sain kehuja, kun pääsin itse ohjaksiin ja istun hyvin ravissa ja ilmeisesti kolmepisteistuntakin on ihan ok. Rikulla puolestaan oli parempi perustasapaino, mutta ei osaa istua kuin perunasäkki ravissa =). Lounas oli jälleen herkullinen (olisiko ollut pastaa lihakastikkeella) ja sen jälkeen oli Tanjan viimeinen kenttätunti, jonka jälkeen en ollut enää niin ihastunut Tanjasta, mutta syyt jääköön ikuistamatta, aika pieniä ja kipujen aikaansaamia harmituksia kun olivat. Sain alleni valitettavasti Fengurin, jonka keskeisenä ongelmana on se, että pitää sen tarvittavan kovassa liikkeessä ja pääsinkin harjoittelemaan pitkän raipan käyttöä ja ihan ongelmatonta se ei ollut. Riku ratsasti Islalla ja ihastui ("Isla on ihan loistava hevonen"). Päivällisen jälkeen palasimme lähes aikataulussa mökeillemme. Olin tosi heikossa kunnossa ja lähinnä makasin kylmäpakkauksen päällä, ja kun sieltä nousin, kuulin, että Heli oli uudelleen pudonnut hevosen selästä eikä ilmeisesti aikonut jatkaa leiriä, vaikka häntä yritettiin kovasti kannustaa nousemaan mahdollisimman nopeasti uudelleen hevosen selkään, ettei tule hevospelkoa (ihan realistinen juttu se). Illalla juttelimmekin ratsastuksesta ja sen yksityiskohdista mökissä ja oli varsin mukavaa.
Keskiviikkona, viimeisenä leiripäivänä, oli pitkä maasto. Olin jo tosi uivelossa kunnossa, joten hermostutti ja ilmoitinkin Sannalle, että saatan joutua tulemaan auton kyydissä takaisin, mutta niin huonosti ei käynyt. Ilahduksekseni sain kaveriksi Dinan ja Riku sai puolestaan iskarin. Suvi ratsasti Millalla ja Hetan hevosen nimeä emme muistakaan. Dina oli ihastuttava, joskin taipuvainen siihen issikoiden helmasyntiin - edellisen pepun imuun menoon. Eli ratsastin aika hitaasti, jolloin takanani ratsastava Riku pääsi kokemaan Iskarin varsin pomppivan hitaan töltin. Maasto oli kuitenkin mukavaa ja sataminen alkoi vasta tauolla. Taukopaikka oli tallin omistama maa-alue erään järven rannalla. Sinne osa hevosista meni pieniin hakoihin ja osa sidottiin riimuista puihin. Varusteet purettiin pääosin. Siellä oli jauhelihapihvejä (sis. punajuurta) ja perunamuusia sekä salaattia. Ja sadetta. Se kiihtyi tauolla ja tauko jäikin aikalailla vessa ja syöntitauoksi ja sitten lähdimme takaisin päin. Riku halusi vaihtaa hevosta ja melkein sai Dinan, mutta vastustin kovasti, sillä oikea käteni oli melko kipeä, enkä jaksaisi minulle tarjottua Cloia ratsastaa ja pidättää. Lopuksi Riku sai Flygan ja oli kovin tyytyväinen. Minun käteni kipeytyi entisestään, mutta selvisin tallille ihan hienosti ja sain purettua Dinan varusteetkin. Sen jälkeen käsi olikin käyttökelvoton ja halusin vain palata mökille, mutta pienten sekaannusten johdosta se kesti aika kauan ennen kuin pääsin. Otin kuitenkin märät vaatteet pois ja automatka meni aika vähissä vaatteissa. mökissä vaihdoin kuivat ja sitten kun muutkin olivat valmiita (pakkasimme tavaramme pois jne.) lähdimme Rönnvikin viinitilalle, jossa oli loppukahvitus ja palautteen anto. Palaute taisi olla kaikilla pääosin myönteistä (joskin ikävää oli se, että Heli ei loppumaastolle tullut). Itse kaipasin enemmän myönteistä palautetta silloin, kun menee hyvin, mutta sitä kuulema saa aika vähän. Sellainen on ratsastuksenopettajan tapa.
Kävimme myymälässä ja sitten ajoimme kotiin. Hieman keskustelua oli, mutta enimmäkseen ajoimme hiljaa, kun kaikki olivat aika väsyneitä. Jossain Tampereen lähettyvillä huomasimme, että mökin avain oli vielä autossa, mutta onneksi Heta ja Tommi olivat matkalla sinne päin seuraavana päivänä, joten he palauttivat sen ja siitä olemme kiitollisia ja iloisia heille. Loppumatka meni hyvin. Kissat huusivat kovasti, Piki varsinkin, joka oli joutunut yksin häkkiin, eikä arvostanut tätä. Kotiin oli hieno tulla. Mutta oli leiri hyvä ja ehdottomasti uudelleenkin olen menossa, joskin ainakin nyt kaksipäiväinen on parempi kuin nelipäiväinen.
Mukana olivat minä, Riku, Heta ja Suvi meidän tutuistamme, Sirpa (paikallisia), Heli (joka kahdesti putosi hevosen selästä ja lopetti leirin tästä syystä kesken), Outi (jolla kesti hetken ennen kuin rupesi puhumaan meille muille) ja Tuula (josta en oikein päässyt selville, mutta ilmeisesti kokenut ratsastaja ja tuttu tallin pitäjille). Sitten tallin puolesta siellä oli raskaana oleva Sanna (jonka 3v. mielestä äidin vatsassa kasvaa vaaleanpunainen varsa) ja Kati (varsin puhelias ja mukava ja hoiti ensinnäkin ruokapuolen erinomaisesti että ratsasti maastoissa mukana). Ensimmäisen tunnin pitäjää en muista nimeltä, mutta muut kenttätunnit hoiti Tanja Ufer, jonka opetus on erinomaista (ja suosittelen), vaikka yhtenä iltana en ihan sitä mieltä ollutkaan.
Eli siis helleleiri:
Sunnuntaina lähdimme puolenpäivän aikoihin sateessa ajamaan kohti Nasulampea, johon veimme kissat. Kissat huutelivat takapenkillä (ja oli ollut ihan hirveä tappelu saada Kiki koppaan, mutta rauhoittui, kun pääsi samaan koppaan Pikin kanssa) ja yksi oksennus tuli Noelta, joka sitten yritti kovasti seistä kolmella jalalla takanurkassa, kun se moska lähestyi ennen kuin ehdin pelastamaan (Noen turkki säilyi koettelemuksesta vahingoittumana). Minä kuitenkin kastuin ja sain alkukosketuksen myöhempinä päivinä hyvin tutuksi tulevaan koettelemukseen. Kissan jättö tapahtui ongelmitta ja suuntasimme seuraavaan paikkaan, jossa ottaisimme Suvin jaj Hetan kyytiin. Tarkoitus oli päästä jonnekin huoltikselle, jolla olisi ruokahuoltoa, mutta sellaista onnea ei meillä ollut vaan pysähdyimme seolle, josta kuitenkin minun itkukohtauksen (kylläkin piilossa ja salassa tapahtuneen) ja pyynnön jälkeen saimme sämpylää (ne varmaan haki ne kanat tipuina, kun kesti niin kauan saada se kananmuna sinne leipään). Hetan ja Suvin saavuttua loppumatka sujui rattoisasti mm. navigaattoria ihmetellessä, kun sen reitti ei ollut missään yhteydessä Valkeakosken lähettyvillä olemassa olevaan tieverkkoon.
Ensimmäisenä päivänä helleleirissä sää oli vain siten sateinen, että meidän ratsastusryhmä (minä ja Riku meistä neljästä) kastuimme. Tunnin aiheena oli mennä hidasta käyntiä ja hidasta tölttiä. minulla oli kaverina Cloi ja Rikulla Dina. Cloi olisi kovasti halunnut mennä nopeasti ja eteenpäin painottunut istunta vain innosti hevosta, joka normaalisti on kuulema itse rauhallisuus. Joka tapauksessa minulla tunnin lopussa oli sormet niin lopussa että tuskin sain niitä suoraksi. Dinan kanssa Rikun yhteistyö meni ongelmitta ja sai sen menemään raviakin, vaikka se sillä hevosella on kuulema vaikeaa. Ja Rikun ihastukseksi hän oli löytänyt hevosen, joka putosi tölttiin ravista! Yleensä töltistä pudotaan raviin, joten ymmärrän hyvin ihastuksen. Päivälliseksi oli varsin maukasta kanakeittoa, joka kyllä kelpasi märälle ratsastajalle. Jälkimmäisellä ryhmällä (johon kuului Suvi ja Heta) ei ollut sadelisäystä, mutta taisivat nauraa siitä liikaa, koska seuraavana päivänä karma kosti =).
Mökit olivat hyvin varusteltuja ja mukavia. Me nukuimme neljästään toisessa tuvassa ja muut neljä toisessa, tai kolme nukkui, koska Sirpa taisi mennä kotiin nukkumaan. Sieltä löytyi vedenkeitin, keittiön laitteet, mukava sauna ja oli upealla paikalla järven rannalla, jonne yksikään meistä ei jaksanut enää päivien jälkeen mennä uimaan. Pimennysverhokin löytyi viimeistä yötä varten. Kaikki kuitenkin nukuimme huonosti (molemmissa mökeissä).
Maanantaina aamupalan jälkeen ryhmät oli jaettu uudelleen ja Suvi oli päässyt meidän heikompien ryhmään syystä, joka ei minulle täysin valjennut. Maanantaina me heikommat olimme ensin kentällä. Minä ratsastin vuorostani Dinalla ja ihastuin ihan täysin ja Riku ratsasti upean näköisellä Millalla, joka oli myös varsin mukava hevonen. Harjoittelimme täysin puhtaasti perusjuttuja, kuten pysähdyksiä ja voltteja ja tölttiin nostoja ja se teki hyvää. Nyt viimein tiedän, mihin se pohje pitää issikalla antaa, kun jalasta pitäen näytettiin. Heta pääsi tekemään hieman monimutkaisempia kuvioita. Lounaalla kuulimme teoriaa hevosen kokoamisesta ja söimme (muistaakseni) porsaskäristystä perunamuusilla. Jälkimmäisellä tunnilla Hetan ryhmä oli ensimmäisenä kun taivas aukesi ja ensin tuli pientä sadetta, sitten kovaa sadetta ja pikkusormen pään kokoisia rakeita ja lopuksi vain käsittämätön rankkasade. Me muut istuimme kuivina tuvassa ihmetellen muiden jaksamista kentällä, mutta rakeet kyllä lopettivat sen tunnin. Sirpa parka oli molemmissa sadekuureissa mukana ja Suvi puolestaan välttyi molemmilta. Tasan ei mene... Sitten odottelimme sateen laantumista. ja odotimme. Söimme ja juttelimme ratsastuksesta ja odotimme. Lopulta sade hieman laantui ja oli enää pientä tihutusta ja toinen ryhmä (me) lähdimme kentälle. Opettelimme töltin nostamista hallitusti ja hyvin. Sitten muut tulivat kentälle ja kentällä olikin sitten kahdeksan hevosta. Harjoittelimme hieman maastossa tarvittavia taitoja ja siitä innostuneena Helin hevonen luimisti korvat ja lähti kiitolaukkaan innostaen myös Suvin hevosen (ehkä Cloi?) seuraamaan vieressä. Molemmat putosivat kaarteessa, issikka kun kääntyy kuin kolikolla. Suvin kunnosta pidettiin huolta, hän putosi kuitenkin pahan näköisesti selälleen, ja Heli sai aikalailla yksin pärjätä, jaloille kuin putosi. Suvi päätti kuitenkin jatkaa maastossa sen jälkeen, kun päässä ei enää pyörinyt ja maa pysyi tasaisena. Hieno ja upea juttu Suvi! Helille vaihdettiin hevonen, mutta tätä ennen Tanja opetti tapoja sille kaiken pahan aloittaneelle hevoselle. Minä menin Millalla ja Milla kyllä tosissaan hermosteli tuota hevosta. Tanja kouluttaa työkseen hevosia, joten hänen piti näyttää sille, ettei moinen käytös mene läpi, ettei hevosesta tule ihan mahdotonta. Voi säikähtää ja lähteä siten kiitolaukkaan tai jotain vastaavaa, mutta puhtaasti ilkeydestä ei saa. Lopulta pääsimme maastoon, minä Millalla ja Riku Iskarilla. Milla oli varsin mukava, joskin meillä oli Tanjan kanssa pieniä väärinymmärryksiä. Maasto oli kuitenkin ihan mukava. Milla on kuitenkin kesäihottumahevonen ja sillä oli enemmän tekemistä pään pyörittelyssä ja heittelyssä pakoon kärpäsiä ja paarmoja, että se olisi ehtinyt katsoa eteensä, joten useita kompahduksia ehti tapahtua. Iskarilla kaikki ok. Kentällä oli vaikea saada tölttäämään, mutta maastossa onnistui kyllä. Pääsimme mökille lopen väsyneinä tunteja aikataulusta myöhässä ja Suvi ja Heta ihailtavasti venyttelivät vielä, mutta kyllä me muuten vain juttelimme ja muut kävivät saunassakin.
Tiistai alkoi aamujumpalla, missä meille näytettiin niitä lihasryhmiä, joiden pitäisi tehdä hommia hevosen selässä ja jotka auttavat oikean istunnan saamisessa (esim minulla on hirvittävä tuoli-istunta, mutta niin on yhdellä Suomen johtavista issikkaratsastajistakin, eli ihan katastrofi sekään ei ole vaikkei saisi korjattua). Aamupala oli aivan ihana hedelmineen yms. Sitten olikin istuntaharjoituksia, jossa pidemmälle edenneiden ryhmä meni ensin. Näin sain hieman koottua itseäni (leirin rasitukset alkoivat tuntua enkä nyt puhu lihaskivuista). Ideana oli se, että ensin toinen talutti ja toinen vain istui selässä ja silmät kiinni piti sopeutua hevosen liikkeisiin, kääntymisiin ja olla putoamatta. Sitten sai itse ottaa ohjat käteen ja harjoitella istuntaa sekä normaalissa tyylissä että kolmepisteistuntaa, joka tekee ravista suorastaan miellyttävää. Minulla ja Rikulla oli Fengur, jolloin keskeiseksi ongelmaksi tuli vanhan herrasmiehen pitäminen riittävän nopeassa liikkeessä, ettei se keinuttanut ihan hirveästi vasemmalta oikealle. Silmät kiinni minulla oli ihan kamala tasapaino, mutta sitten sain kehuja, kun pääsin itse ohjaksiin ja istun hyvin ravissa ja ilmeisesti kolmepisteistuntakin on ihan ok. Rikulla puolestaan oli parempi perustasapaino, mutta ei osaa istua kuin perunasäkki ravissa =). Lounas oli jälleen herkullinen (olisiko ollut pastaa lihakastikkeella) ja sen jälkeen oli Tanjan viimeinen kenttätunti, jonka jälkeen en ollut enää niin ihastunut Tanjasta, mutta syyt jääköön ikuistamatta, aika pieniä ja kipujen aikaansaamia harmituksia kun olivat. Sain alleni valitettavasti Fengurin, jonka keskeisenä ongelmana on se, että pitää sen tarvittavan kovassa liikkeessä ja pääsinkin harjoittelemaan pitkän raipan käyttöä ja ihan ongelmatonta se ei ollut. Riku ratsasti Islalla ja ihastui ("Isla on ihan loistava hevonen"). Päivällisen jälkeen palasimme lähes aikataulussa mökeillemme. Olin tosi heikossa kunnossa ja lähinnä makasin kylmäpakkauksen päällä, ja kun sieltä nousin, kuulin, että Heli oli uudelleen pudonnut hevosen selästä eikä ilmeisesti aikonut jatkaa leiriä, vaikka häntä yritettiin kovasti kannustaa nousemaan mahdollisimman nopeasti uudelleen hevosen selkään, ettei tule hevospelkoa (ihan realistinen juttu se). Illalla juttelimmekin ratsastuksesta ja sen yksityiskohdista mökissä ja oli varsin mukavaa.
Keskiviikkona, viimeisenä leiripäivänä, oli pitkä maasto. Olin jo tosi uivelossa kunnossa, joten hermostutti ja ilmoitinkin Sannalle, että saatan joutua tulemaan auton kyydissä takaisin, mutta niin huonosti ei käynyt. Ilahduksekseni sain kaveriksi Dinan ja Riku sai puolestaan iskarin. Suvi ratsasti Millalla ja Hetan hevosen nimeä emme muistakaan. Dina oli ihastuttava, joskin taipuvainen siihen issikoiden helmasyntiin - edellisen pepun imuun menoon. Eli ratsastin aika hitaasti, jolloin takanani ratsastava Riku pääsi kokemaan Iskarin varsin pomppivan hitaan töltin. Maasto oli kuitenkin mukavaa ja sataminen alkoi vasta tauolla. Taukopaikka oli tallin omistama maa-alue erään järven rannalla. Sinne osa hevosista meni pieniin hakoihin ja osa sidottiin riimuista puihin. Varusteet purettiin pääosin. Siellä oli jauhelihapihvejä (sis. punajuurta) ja perunamuusia sekä salaattia. Ja sadetta. Se kiihtyi tauolla ja tauko jäikin aikalailla vessa ja syöntitauoksi ja sitten lähdimme takaisin päin. Riku halusi vaihtaa hevosta ja melkein sai Dinan, mutta vastustin kovasti, sillä oikea käteni oli melko kipeä, enkä jaksaisi minulle tarjottua Cloia ratsastaa ja pidättää. Lopuksi Riku sai Flygan ja oli kovin tyytyväinen. Minun käteni kipeytyi entisestään, mutta selvisin tallille ihan hienosti ja sain purettua Dinan varusteetkin. Sen jälkeen käsi olikin käyttökelvoton ja halusin vain palata mökille, mutta pienten sekaannusten johdosta se kesti aika kauan ennen kuin pääsin. Otin kuitenkin märät vaatteet pois ja automatka meni aika vähissä vaatteissa. mökissä vaihdoin kuivat ja sitten kun muutkin olivat valmiita (pakkasimme tavaramme pois jne.) lähdimme Rönnvikin viinitilalle, jossa oli loppukahvitus ja palautteen anto. Palaute taisi olla kaikilla pääosin myönteistä (joskin ikävää oli se, että Heli ei loppumaastolle tullut). Itse kaipasin enemmän myönteistä palautetta silloin, kun menee hyvin, mutta sitä kuulema saa aika vähän. Sellainen on ratsastuksenopettajan tapa.
Kävimme myymälässä ja sitten ajoimme kotiin. Hieman keskustelua oli, mutta enimmäkseen ajoimme hiljaa, kun kaikki olivat aika väsyneitä. Jossain Tampereen lähettyvillä huomasimme, että mökin avain oli vielä autossa, mutta onneksi Heta ja Tommi olivat matkalla sinne päin seuraavana päivänä, joten he palauttivat sen ja siitä olemme kiitollisia ja iloisia heille. Loppumatka meni hyvin. Kissat huusivat kovasti, Piki varsinkin, joka oli joutunut yksin häkkiin, eikä arvostanut tätä. Kotiin oli hieno tulla. Mutta oli leiri hyvä ja ehdottomasti uudelleenkin olen menossa, joskin ainakin nyt kaksipäiväinen on parempi kuin nelipäiväinen.
torstai 19. heinäkuuta 2007
Kaikenlaista sähläystä
Aikataulun rentouduttua olemme touhunneet kaikenlaista. Taina oli kaksi päivää auttamassa ja olikin suureksi avuksi, kun lähdimme ensimmäistä kertaa ulos talosta. Kiskoimme pihapiiristä melkolailla kaiken (toivottavasti) pujon sekä katkoin talon seinää reunustavia vaahteranalkuja. Lisäksi harvensimme pihan ja tien välistä pusikkoa siten, että nyt tielle taitaa oikeasti nähdä ennen kuin on siellä. uimassa kävimme tapamme mukaan ja kerran matkalla näimme jopa hiirihaukan (piristävä ilmestys). Tietotekniikka on tapellut kunnolla Rikun kanssa ja minulle ainakin on epäselvää, kumpi on voitolla. Toivon, että Riku.
Tänään aloimme käydä läpi talon vanhoja listoja ja samalla lukitsimme itsemme ulos talosta. Murtauduimme menestyksekkäästi sisään, mutta emme kyllä aio kertoa, miten se tapahtui =). Onneksi kuitenkin onnistui.
Hienona uudistuksena on auki saatu ikkuna keittiössä, joka kiinnostaa kissoja ihan hurjasti. Nyt ilma hieman liikkuu ja ehkä saamme vapautusta tästä infernaalisesta kuumuudesta, joka on vallannut talomme. Lisäksi vanha ilmanpuhdistin tekee nyt myös liesituulettimen tehtäviä.
Riku pääsi salin lattian alle ja totesi, ettei siellä kykene liikkumaan. Talon alus on täynnä isoja kiviä ja ilmeisesti lautojen painumiinen niiden päällä kävellessä johtuu lähinnä eristeen (turve+olki) painumisesta eikä sitä ole kuitenkaan konsulttimme mielestä tarpeen korjata. Nyt vaan pitää luopua ajatuksesta puun värisestä salin lattiasta, sillä lakka ei kuulema kestä moista taipumista, joten se lattia pitää maalata. Nyt vain pitää miettiä sopiva väri. No, maalaus on jotenkin aikaan sopivaa ja se säästää kuitenkin valtavasti aikaa olohuoneen remppauksesta, joten iloinen kai tässä pitää olla. Suunnittelun ajaksi (siis salin remontin suunnittelun ajaksi - keskeinen kysymys on se, suoristammeko seinät vai emme ja jos niin miten) Riku on päättänyt lähteä selvittämään eteläseinän hirsien lahoamisen ongelman suuruuden ja lähteä korjaamaan sitä. Lisäksi voisi rakentaa valmiiksi tuon eteisen ulkolaudoituksen niin sekin on sitten maalaamista vaille valmis.
Itse suunnittelen seuraavaksi tupakammarin listoituksen, hankin ja maalaan listat. Lisäksi pitää laskea uudelleen 22mm vanerilevyn tarve kirjahyllyä varten ja tehdä avainkaappi valmiiksi. Voisi myös muutenkin alkaa miettiä tätä listatilannetta, jota helpottaisi suuresti, jos katalogeissa olisi myös hinnat mukana, mutta kaikkea ei voi aina saada.
Sellaista täällä. Vielä hengissä ja rennommin otetaan - ja jätelavan hintoja selvitellään, sillä haluaisimme päästä eroon suuresta määrästä roinaa.
Tänään aloimme käydä läpi talon vanhoja listoja ja samalla lukitsimme itsemme ulos talosta. Murtauduimme menestyksekkäästi sisään, mutta emme kyllä aio kertoa, miten se tapahtui =). Onneksi kuitenkin onnistui.
Hienona uudistuksena on auki saatu ikkuna keittiössä, joka kiinnostaa kissoja ihan hurjasti. Nyt ilma hieman liikkuu ja ehkä saamme vapautusta tästä infernaalisesta kuumuudesta, joka on vallannut talomme. Lisäksi vanha ilmanpuhdistin tekee nyt myös liesituulettimen tehtäviä.
Riku pääsi salin lattian alle ja totesi, ettei siellä kykene liikkumaan. Talon alus on täynnä isoja kiviä ja ilmeisesti lautojen painumiinen niiden päällä kävellessä johtuu lähinnä eristeen (turve+olki) painumisesta eikä sitä ole kuitenkaan konsulttimme mielestä tarpeen korjata. Nyt vaan pitää luopua ajatuksesta puun värisestä salin lattiasta, sillä lakka ei kuulema kestä moista taipumista, joten se lattia pitää maalata. Nyt vain pitää miettiä sopiva väri. No, maalaus on jotenkin aikaan sopivaa ja se säästää kuitenkin valtavasti aikaa olohuoneen remppauksesta, joten iloinen kai tässä pitää olla. Suunnittelun ajaksi (siis salin remontin suunnittelun ajaksi - keskeinen kysymys on se, suoristammeko seinät vai emme ja jos niin miten) Riku on päättänyt lähteä selvittämään eteläseinän hirsien lahoamisen ongelman suuruuden ja lähteä korjaamaan sitä. Lisäksi voisi rakentaa valmiiksi tuon eteisen ulkolaudoituksen niin sekin on sitten maalaamista vaille valmis.
Itse suunnittelen seuraavaksi tupakammarin listoituksen, hankin ja maalaan listat. Lisäksi pitää laskea uudelleen 22mm vanerilevyn tarve kirjahyllyä varten ja tehdä avainkaappi valmiiksi. Voisi myös muutenkin alkaa miettiä tätä listatilannetta, jota helpottaisi suuresti, jos katalogeissa olisi myös hinnat mukana, mutta kaikkea ei voi aina saada.
Sellaista täällä. Vielä hengissä ja rennommin otetaan - ja jätelavan hintoja selvitellään, sillä haluaisimme päästä eroon suuresta määrästä roinaa.
maanantai 16. heinäkuuta 2007
Vähän rennompaa taas
Eilinen meni osittain lepäillessä ja toipuessa siitä alkujärkytyksestä että Salin lattia täytyy (ainakin osittain) avata ja tukea uudelleen ennen kuin päästään seinien rakentamisen kimppuun. No, sinne meni viimeinenkin hitunen 'aikataulusta', eli koska nyt näyttää siltä ettei sali voi valmistua ennen elokuun alkua, niin se loppukin tarve painaa hulluna töitä on poissa. Nyt on jäljellä rentoa remontointia loman loppuun ja sitten iltaisin ja viikonloppuisin.
Eilisen aikana saatiin sentään vaatekaapit suunnilleen paikoilleen ja vessan hylly tuli myös kiinnitettyä seinään. Lisäksi Satu jatkoi avainkaapin maalausta ja illalla Raimo ja Kaarina pistäytyivät paikalla toimittamassa meille grillin ja katsomassa taloa.
Tänään käydään viikkovierailulla Turussa, josko saataisiin vaikkapa kissahäkki purettua pois pihalta.
Yllättävänä bonuksena uusimmasta kiintolevystä paljastui inhottava ongelma, alkuperäinen jako lakkasi toimimasta (siellä oli 270 Gb elokuvia, tv-sarjoja ja musiikkia) macin afp-jaolla. Http-jako toimi yhä, ftp ei. Ihmetelin aikani ja loin uuden jaon joka toimii kauniisti, sitten päädyin aktivoimaan windows-jaon ja nyt virtuaali kopioi elokuvia yhdesät jaosta toiseen, ei ole nopeaa se. Odottelen myös vastausta Lacien helpparilta, tahtovatko ne vaihtaa koko yksikön...
Keinutuoli tuli tosiaan Sotkamosta vanhempieni mukana ja tänään aamulla ensimmäinen kissa (Piki) saapui syliin keinuessani, tässä se nyt auttaa bloginkirjoittamisen kanssa :D
Eilisen aikana saatiin sentään vaatekaapit suunnilleen paikoilleen ja vessan hylly tuli myös kiinnitettyä seinään. Lisäksi Satu jatkoi avainkaapin maalausta ja illalla Raimo ja Kaarina pistäytyivät paikalla toimittamassa meille grillin ja katsomassa taloa.
Tänään käydään viikkovierailulla Turussa, josko saataisiin vaikkapa kissahäkki purettua pois pihalta.
Yllättävänä bonuksena uusimmasta kiintolevystä paljastui inhottava ongelma, alkuperäinen jako lakkasi toimimasta (siellä oli 270 Gb elokuvia, tv-sarjoja ja musiikkia) macin afp-jaolla. Http-jako toimi yhä, ftp ei. Ihmetelin aikani ja loin uuden jaon joka toimii kauniisti, sitten päädyin aktivoimaan windows-jaon ja nyt virtuaali kopioi elokuvia yhdesät jaosta toiseen, ei ole nopeaa se. Odottelen myös vastausta Lacien helpparilta, tahtovatko ne vaihtaa koko yksikön...
Keinutuoli tuli tosiaan Sotkamosta vanhempieni mukana ja tänään aamulla ensimmäinen kissa (Piki) saapui syliin keinuessani, tässä se nyt auttaa bloginkirjoittamisen kanssa :D
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Esa ja Raili vierailivat
ja oli ihanaa, kun he pääsivät tänne. Heitä on aina mukava nähdä ja lisäksi oli mukava kuulla Esan näkemyksiä talosta ja sen korjauksista. Emme pääse tekemään ihan mahdottomia virheitä-toivottavasti. Näytimme taloa ympäriinsä ja sainpa tekosyyn kävellä pitkin maitamme. Sieltä löytyi jotain myrkyllistä isoputkiloa tai mitä se nyt olikaan ja se täytyypi siis käydä kiskomassa irti maasta.
Eilen lisäksi saimme seinät maalattua tupakammarissa. Nyt se on niin kuin viimeistelyä vaille valmis. Eli listat pitää maalata ja laittaa kattoon, seiniin ja lattiaan. Sitten mietitään koristemaalausta koristelistan yläpuolelle. Sisustus tulee ensin olemaan meidän makuuhuoneemme, ja sitten yläkerran joskus vuonna x valmistuttua, vierashuone. Nyt kuitenkin uskon, että makuuhuoneen ollessa tässä kunnossa, jätämme sen tähän hetkeksi ja siirrymme saliin, joka Esan mukaan kaipaa perusteellisempaa lattiaremonttia kuin me olimme aikoneet tehdä.
Lisäksi eilen kävimme kesäjuhlissa yleisellä rannalla ja ilmeisesti päädymme Laitilan Sanomiin uusina asukkaina. Ilmeisesti se ei vaadi paljoa. Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla, mitä meistä sitten kirjoitetaan =). Posti-ihminen (se meidän ensikontakti) lupasi lähettää meille kopion, jos juttu tulee.
Tänään olen hieman huonossa kunnossa ja Rikukin on melko väsynyt, joten taidamme pitää jonkinlaisen lepopäivän. Ehkä laitamme kylppärin hyllyt seinään, korjailen hieman makkarin maalia yhdestä kohtaa ja suunnittelemme olohuoneen remonttia.
Eilen lisäksi saimme seinät maalattua tupakammarissa. Nyt se on niin kuin viimeistelyä vaille valmis. Eli listat pitää maalata ja laittaa kattoon, seiniin ja lattiaan. Sitten mietitään koristemaalausta koristelistan yläpuolelle. Sisustus tulee ensin olemaan meidän makuuhuoneemme, ja sitten yläkerran joskus vuonna x valmistuttua, vierashuone. Nyt kuitenkin uskon, että makuuhuoneen ollessa tässä kunnossa, jätämme sen tähän hetkeksi ja siirrymme saliin, joka Esan mukaan kaipaa perusteellisempaa lattiaremonttia kuin me olimme aikoneet tehdä.
Lisäksi eilen kävimme kesäjuhlissa yleisellä rannalla ja ilmeisesti päädymme Laitilan Sanomiin uusina asukkaina. Ilmeisesti se ei vaadi paljoa. Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla, mitä meistä sitten kirjoitetaan =). Posti-ihminen (se meidän ensikontakti) lupasi lähettää meille kopion, jos juttu tulee.
Tänään olen hieman huonossa kunnossa ja Rikukin on melko väsynyt, joten taidamme pitää jonkinlaisen lepopäivän. Ehkä laitamme kylppärin hyllyt seinään, korjailen hieman makkarin maalia yhdestä kohtaa ja suunnittelemme olohuoneen remonttia.
perjantai 13. heinäkuuta 2007
Paluu Arkeen
(Raporttia Alfur-tallin helleleiristä joudutte vielä odottamaan)
Eilinen meni pääosin levätessä ja ruokavarastoaj täydennellessä, vaikka saimme sentään ripustettua kylpyhuoneeseen peilin ja laitettua paikoilleen parit pyyhekoukut ja wc-paperitelineen. Lisäksi kokosimme kylpyhuoneeseen uuden hyllystön ja uimassakin ennätimme käymään.
Tänään ollaan sen sijaan sitten paienttu työtä taas yhdeksästä kahdeksaan. Aamupäivällä minä ladoin tupakamarin kattoon helmipaneelit ja Satu maalasi kylpyhuonen hyllystön. Iltapäivällä me sitten maalasimme tupakamarin katon ja seinien yläosan. Katon panelointi oli jo yhtä tuskaa, ei ole helppoa työskennellä niin että kädet ovat hartiatason yläpuolella, mutta maalaaminen se vasta riemukasta olikin. Valitsemamme helmipaneeli sopii ulkonäöllisesti oikein hyvin tällaiseen iäkkäämpään asumukseen, mutta että siinä on koloa mitä maalata pensselillä vielä telan jälkeen. Maali riitti juuri ja juuri, tai oikeastaan voi käydä vielä niinkin että joudumme korjailemaan joitain kohtia samansävyisellä kalustemaalilla myöhemmin.
Tänään kävimme uimassa kahdesti, joskin vesi tuntuu kylmenneen viimeviikkoisesta. Kissat ovat olleet todella läheisyyskipeitä ja Piki on herättänyt minut molempina aamuina leirin jälkeen, tänään tosin ystävällisemmin kuin eilen.
Nyt väsyttää joten päätämme raporttimme täältä tähän...
Eilinen meni pääosin levätessä ja ruokavarastoaj täydennellessä, vaikka saimme sentään ripustettua kylpyhuoneeseen peilin ja laitettua paikoilleen parit pyyhekoukut ja wc-paperitelineen. Lisäksi kokosimme kylpyhuoneeseen uuden hyllystön ja uimassakin ennätimme käymään.
Tänään ollaan sen sijaan sitten paienttu työtä taas yhdeksästä kahdeksaan. Aamupäivällä minä ladoin tupakamarin kattoon helmipaneelit ja Satu maalasi kylpyhuonen hyllystön. Iltapäivällä me sitten maalasimme tupakamarin katon ja seinien yläosan. Katon panelointi oli jo yhtä tuskaa, ei ole helppoa työskennellä niin että kädet ovat hartiatason yläpuolella, mutta maalaaminen se vasta riemukasta olikin. Valitsemamme helmipaneeli sopii ulkonäöllisesti oikein hyvin tällaiseen iäkkäämpään asumukseen, mutta että siinä on koloa mitä maalata pensselillä vielä telan jälkeen. Maali riitti juuri ja juuri, tai oikeastaan voi käydä vielä niinkin että joudumme korjailemaan joitain kohtia samansävyisellä kalustemaalilla myöhemmin.
Tänään kävimme uimassa kahdesti, joskin vesi tuntuu kylmenneen viimeviikkoisesta. Kissat ovat olleet todella läheisyyskipeitä ja Piki on herättänyt minut molempina aamuina leirin jälkeen, tänään tosin ystävällisemmin kuin eilen.
Nyt väsyttää joten päätämme raporttimme täältä tähän...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)