Levyä seinään

Yläkerran lastulevyttäminen on alkanut, portaat asettavat omat haasteensa operaatiolle, kun täysikokoinen levy ei mahdu niitä ylös millään, jonkinlainen palapeli on siis edessä. Aloitin lappeiden alta ulkoseinistä, ajatuksella että siellä on hyvä harjoitella. 88*260 levynpala mahtuu tulemaan portaista, mutta en usko että montaakaan senttiä leveämmällä palalla onnistuu.
Long live the King on nyt laitetty kesätauolle, pitänee lähettää yhden viikonlopun mittainen matriisi että saan tietää onko kesäloma (siis remonttikausi) päättymässä peliin, vai laskenko viimeisenkin viikonlopun olevan vielä tiukkaa remonttia.
Halisten kämpässä (Kolo II) Satu on saanut kirjat laatikoista hyllyihin ja muutenkin asunnon hyvinkin asuttavaan kuntoon. Infernaalisen hidas liesi (ihan perusliesi) tulee vaihtumaan induktiomalliin heti kun muutan Turkuun (jos tilillä on silloin katetta :) tai ellei silloin niin heti kun se on taloudellisesti mahdollista.
Kesän ensimmäinen ukkonen jyrisi pääosin ohi tänään, kaksi kertaa se räpsäytti sähköjä ja hetkeksi katkaisi netin, mutta muuten oli oikein tervetulltu sateineen ja viileämpine ilmamassoineen.

Projektipäällikkö raportoi

Kevät on ollut varsin kiireinen. Alkuvuodesta aikaa veivät opettajan pedagogiset opinnot ja maaliskuusta minut on pitänyt varsin kiireisenä projektipäällikön homma. Pidän työstäni, sen vaativuudesta ja hektisyydestä sekä mahtavista työkavereista. Pomojen kanssa tunnun tulevan hyvin toimeen ja projektin sisältö kiinnostaa. Nyt projekti on päässyt hyvään alkuun ja lähes kaikki muut ovatkin kesätauolla. Minulla on vielä to do-listalla asioita, jotka pitävät kesäni kiireisenä. Ne vaativat ajattelua ja oman toiminnan vaihteen muutto on vielä kesken. Vielä skannaan ympäristöä etsien mahdollisia kriisejä valmiina reagoimaan ja korjaamaan tilannetta. Nyt pitäisi keskittyä ajattelemaan ja pohtimaan. Riku on antanut minulle hyvät ohjeet heinäkuussa työskentelyyn ja niitä sitten pyrin noudattamaan.
Töiden ulkopuolella sitten työllistävät muutto ja remontti. Vietän aikaa mahdollisuuksien mukaan Laitilassa remontoiden sekä pakaten ja sitten Turussa purkaen, siivoten, kissoja sylittäen ja leväten. Kissat eivät enää pääse makkariin, minkä pitäisi lopettaa klo 4 aamuyön herätykset. Toisaalta ainakin viime yönä heräsin sitten klo 2 Tuiskun konserttiin hänen etsiessään ihmisiä aivan uudessa paikassa.
Koska nyt kuitenkin raportoin Turusta ja uuden kämppämme nimi on Kolo, kuten se edellinenkin Halisten kämppä, tulen jatkossa raportoimaan osoitteessa kololta.blogspot.fi . Riku edelleen jatkaa tämän ylläpitoa, kunnes hän muuttaa myös. Omasta puolestani kiitän kaikkia tätä blogia seuranneita ja toivotan tervetulleeksi takaisin edelliseen :).

Loma alkoi

Ja kun sanon loma, tarkoitan työleiriä, mutta joka tapauksessa aikaa jolloin ei tarvitse ajaa joka päivä Turkuun tai jonnekin muualle oikeissa, vakavissa, työasioissa. Turun kämpässä kirjahylly on kokoontunut paikalleen ja suurin osa sarjakuvista on jo valloittanut omat hyllytilansa (6 hyllymeträ). Kirjalaatikoiden purki ei ole vielä edes alkanut. Keittiö sen sijaan on jo melko siisti, astiat ovat päässeet vuorollaan pesukoneen kautta kaappiin (joskin astianpesukoneen asennuksessa oli omat kommervenkkinsä) ja pyykkikonekin hurisee kodinhoitohuoneessa.
Kissat ovat todenneet saman kuin minä; kesällä on kuuma. Niiden ratkaisu on kyllä omaani (eli jatkuvaa valittamista ja suihkussa käyntiä jolme kertaa päivässä) parempi; ne nukkuvat talon viileimmissä paikoissa (kuten saunassa tuuletusikkunan alla) koko päivän ja aktivoituvat illalla kun lämpötila lähtee laskuun. Eikä meillä edes ole vielä kovin kuuma, kollega kertoi juuri että heillä sisäilman läpötila on 30 asteen tuntumassa jo nyt kun hellekausi ei ole vielä edes alkanut. Kerrostalon ylin kerros on lämpötaloudellisesti haastavampi kuin kaksikerroksinen rivitalonpätkä vanhasta puutalosta puhumattakaan.

Pakkaaja pakkaa

Eilinen ja tämä päivä on mennyt pakatessa. Kävin hakemasssa Bauhausista 80 kappaletta pahvisia muuttolaatikoita joista olemme käyttäneet yli puolet. Pelkän pakkaamisen lisäksi on toki purettu kirjahylly (aivan järkyttävä homma) siirrelty huonekaluja (vähemmän järkyttävä homma). Yhtä kaikki olen nyt aivan poikki, Satu jaksaa vielä jatkaa (jäljellä on lähinnä keittiön tavarat ja pesukoneiden irrotukset). Pakkaamisen lisäksi kävin informoimassa autopaikkamme vienyttä naapuria siitä että paikalle on taas käyttöä ja hän lupasi että huomenna auto on poissa. Huomenna on tapahtumarikas päivä, Satu käy lääkärissä, minulla on puhelinpalaveri englantiin ja me muutamme, tai oikeammin tavarat muuttavat ilman sen suurempaa osallistumistamme, täytyy olla avaamassa ovet muuttomiehille ja sitten minun pitääkin paeta paikalta kissojen kanssa kohti alkavaa puhelinpalaveria. Reilun tunnin päästä poistumisestani Sadun pitäisi olla päässyt paikalle varmistamaan että kaikki on tulossa mukaan. Satu lienee ensimmäisenä paikalla ja sitten joko minä tai muuttokuorma. Kirjahyllyn uudelleenkokoaminen kuuluu illan ohjelmaan, mutta sitä odotan harvinaisen vähän...

Itkeäkö vai nauraa

Sen päättäköön kukin itse katsoessaan mitä Teksasin republikaanit haluavat saavuttaa:

Ja jälleen kerran kiitän sattumaa siitä että en ole syntynyt Amerikan ihmemaahan...

Kahden asunnon loukussa

Nyt se on virallista, olemme siirtyneen kahden asunnon loukkuun. Muuttopäivä on maanantaina, jolloin siirrämme suurimmat/painavimmat kalusteeet ja kissat Laitilasta Turkuun, jonka jälkeen Satu asuu kesän Turussa ja minä remppailen Laitilassa. Tavoitteena on että kesäloman jälkeen kaikki isommat remonttiin liittyvät asiat olisivat tehty ja jäljellä olisi enää enintään maalailuja, listoituksia ja sen semmoista jotka saisimme tehtyä viikonlopputöinä elo- ja syyskuiden aikana.
Yhtä kaikki Laitilan talo menee myyntiin (viimeistään) syyskuun lopussa, oli remontin tila mikä tahansa.
Päätös muuttaa takaisin Turkuun tehtiin melko vähän aikaa sitten. Kun olemme molemmat kokopäivätöissä Turussa, ei ole oikein järkeä istua kahta ja puolta tuntia päivästä autossa. Halisista on mukava kävelymatka molempien työpaikoille, eli autoilu muuttuu hyötyliikunnaksi. Kun minä olen vielä syksyllä lähdössä viettämään enemmän tai vähemmän aikaa ulkomailla, on Sadulle mukavampaa asua Turussa, lähellä töitä, kissoja ja kaveripiiriä.
Nyt viikonloppuna on edessä hurja (kirjojen) pakkaaminen ja valmistautuminen muuttoon, keskiaikamarkkinat jäänevät siis tältä kesältä väliin.

Miniloma

Viikon vapaa alkaa olla takanapäin, huomenna on taas mentävä toimistolle. Kävimme Sotkamossa jossa savusaunoimme, grillasimme, paistoimme muurinpohjalettuja, kävimme ajamassa mäkiautoilla, pelaamassa frisbeegolfia ja minigolfaamassa. Kokko ei ottanut syttyäkseen (ok, risukasa) ja uiminen tai kylkylöintikin jäi väliin. Normaalin elokuvapäivityksen sijaan minä luin neljä kirjaa ja Satu luki viisi.
Kotimatkalla vierailimme Ähtärin eläinpuistossa jossa näimme kolme ahmanpentua joista kaksi telmi keskenään ja kolmas oli satuttanut toisen takajalkansa ja vähän ontui kävellessään. Ahmaemo oli kuvauksellinen ja tarjosi profiiliaan kaikkiin suuntiin. Lumileopardinpennut eivät olleet vielä tulleet esiin ja karhunpoikaset olivat väsähtäneetja nukahtaneet emonsa kanssa karuselliinsa. Isäkarhu sen sijaan pyrki saamaan tuoreita lehtiä käsiinsä ja teki akrobaattitemppuja tavoitellessaan puiden oksia.
Uusi kamera palveli eläintarhassa hyvin. Ainoastaan kärppä oli liian nopea sille. Myönnettäköön että kärppä oli melkein liian nopea silmillekin, kun se säntäili alueensa päästä toiseen eri reittejä pitkin, pysähtyen välillä vain sekunnin osaksi joko härnäämään kuvaajaa tai suunnittelemaan säntäyksen jatkoa.
Karhunpoikasten lisäksi sudet, ketut ja naalit olivat unten mailla. Villisioilla sen sijaan oli oikea lauma poikasia jotka telmivät aukuisten seassa.