Reissua pukkaa

Näinhän siinä käy kun vaihtaa hommiin, joihin liittyy vähemmän reissaamista. Ensi viikolla olen Helsingissä kolmena päivänä, samoin sitä seuraavalla viikolla. Kun kumpikin viikko on nelipäiväinen on se aika hyvin. Onneksi kahden viikon päästä esittely on takana (loppunut 35 minuuttia sitten) ja töissä _pitäisi_ alkaa se vaihe jossa oikeasti syvennytään asioihin, sen sijaan että mennään ympäri pää kolmantena jalkana.
Tänään töissä oli palaveri jonka keskellä oli tauko jonka aikana oli toinen palaveri. Laskin että tehokasta työaikaa kertyi noin 15 minuuttia. Tämä alkaa olla jo jonkinlainen ennätys.
Vähän taas väsyttää, onneksi edessä on viikonloppu ja nelipäiväinen pääsiäisvapaakin on jo näköpiirissä :)

Tiiminvetäjäksi

Tänään oli Take, päädyimme linjaesimieheni kanssa siihen lopputulokseen ettei kumpikaan meistä oikein osaa kuvata tulevan vuoden tavoitteitani tässä vaiheessa. Pari tuntia Taken jälkeen hankejohtaja kutsui minut huoneeseensa ja kertoi että nyt olisi tarjolla tiiminvetäjän paikka siinä tiimissä johon hankkeessa kuulun. Eipä siinä mitään, nyt on sekä asiantuntijatyötä että yhteyshenkilön tehtävää että byrokratiaa, sen sijaan että olisi vain asiantuntijatyötä.
Joskus syksyllä kun organisaatiota vaihteeksi mullistetaan tiiminvetäjyys muuttuu aidoksi esimiestehtäväksi. Täytyy varmaan jossain vaiheessa selvittää millaista esimieskoulutusta Logica tarjoaa. Tänä vuonnahan ei muuten mitään uutta tarvitse opetellakaan :)
Yhtä kaikki sain Takessa hyvää palautetta ja linjaesimies sanoi että sitten kun esimiesasema odottaa, selvinnen siitäkin ilman mitään vaikeuksia. Totesimme että kehittämistä olisi kyvyssä sanoa asiakkaalle ei, tai edes ei tässä kuussa. Onneksi pääsin hetkeksi pois asiakasrajapinnasta, joskin nyt sitten pitäisi osata sanoa ei sisäisille vaatimuksille...

Ensimmäinen työmatka ulkomaille

Keskiviikkona heräsin kaksikymmentä minuuttia ennen kellon sointia, eli kymmentä yli neljä. Heitin kamppeet päälle ja lähdin liikkeelle puoli viiden aikoihin. Olin jo saanut auton ulos pihasta kun huomasin ettei minulla ollut edes silmäsaleja. Palasin siis takaisin hakemaan niitä. Pimeässä talossa käänykän valossa tavaroita kerätessäni en ollut nähnyt niin kauas että heikko kaukonäkö olisi minulle paljastunut :)
Joka tapauksessa suuntasin Turun lentokentälle jossa oli jonoa turvatarkastuksessa. Selvisin kuitenkin läpi ja söin sämpyläaamiaisen ennen koneeseen nousua. Kone vei minut ja kollegani Kööpenhaminaan jossa kävelimme kuvatuinkin terminaalin päästä päähän pysähtyen välissä vain passintarkastuksessa. Saavuimme lähtöportille pari minuuttia ennen kuin koneeseen siityminen alkoi.
Lontoossa olimme kymmenisen minuuttia ennen Helsingistä tulevia kollegojamme, joten ostin kaikille menopaluuliput Heathrow Expressiin. Juna vei meidät aivan kohteemme naapuriin ja käytimme ruhtinaallisesti varattua aikaamme syömällä sämpylät Upper Crust -myymälässä Paddingtonin asemalla.
Sitten alkoivat työt. Kaksi työpäivää tietotulvaa, välillä kysymyksiä ja kommentteja. Yhteensä kolme taukoa (joista kaksi lounaita).
Töidentekemisen lisäksi toki näin pätkän katua joka johti Paddingtonin asemalta hotellillemme ja kävin ydhessä pubissa puimassa työasioita kollegoiden kanssa, joskaan kukaan ei ehtinyt juoda lasiaan tyhjäksi ennen kuin piti taas kiitää.
Yöllä nukuin kyllä hyvin, mutta heräsin suomen aikaa kuudelta, eli Lontoon aikaa neljältä. Koska uni ei enää palannut, aloin tekemään töitä.
Paluumatkalla söimme tiiminä heathrowlla ja ensimmäisen lennon ajan tein töitä kirjoittaen puhtaaksi muistiinpanojani. Tukholmasta Turkuun lennon aikana yritin lukea Banksin Surface Detail:ia, ja selvisinkin ainakin yhdestä luvusta...
Toki koneen laskeuduttua Turkuun oli jäljellä vielä kotimatka autoillen. Sänkyyn kaaduin vähän kahden jälkeen ja nukahdin kyllä nopeasti. Sen sijaan en perjantaina herännyt aivan tarpeeksi nopeasti koska tajusin vasta puolivälissä Turkuun (Satu ajoi) että minun olisi ollut paljon järkevämpää jäädä kotiin kuin mennä nuokkumaan tiedotustilaisuuteen josta mieleen ei jäänyt ainuttakaan yksityiskohtaa.
Ulkomaantyömatkailu on kyllä selvästi raskaampaa kuin kotimaantyömatkailu. Kumpaakaan en voi erityisesti suositella kenellekään...

Projektipäällikön arjen alkua

Alan hiljalleen tottua projektipäälliköintiin. Tai ehkä tottumisesta on vielä turhan aikaista puhua, mutta alan hiljalleen ymmärtää, mihin sitä on tullut ja miten tästä eteenpäin. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että alan kysyä tarkkoja kysymyksiä. Olen siis ylittänyt sen vaiheen, jossa tiedontarpeeni on niin valtava, etten osaa spesifoida kysymyksiäni. Se on jo jotain se. Alan myös hahmottaa, mitä projektin valmiiksi saattaminen vaatii. Kaiken kaikkiaan pidän tätä varsin hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, että kännykkäni numero ei ole vieläkään saapunut, työtuolia ei ole vielä edes tilattu ja nyt tämän päivän jälkeen olen ollut töissä tasan kaksi viikkoa.
Kalenteri täyttyy hurjaa vauhtia. Minulle on luvattu 1-2 etäpäivää viikossa, joskin käytännössä se on 0-1 etäpäivää. Varasin jo nyt niitä kalenteriin kesäkuulle asti, koska muuten niiden pitäminen ei vaan onnistu. Hengitän syvään helpotuksesta, kun viimeiset opettajan pedagogisten jutut on suoritettu, sillä enää ei prosessointikapasiteetti tai aika oikein riitä. Arkeni on nyt sitä, että herään yleensä ennen kuutta, joskus ennen viittä. Tulen töihin. Työ on intensiivistä, mielenkiintoista, haastavaa ja iltapäivän klo 13-14 aivokuollutta hetkeä lukuunottamatta yleensä varsin tuottavaa (yritän yleensä varata sille hetkelle jotain papereiden siirtoa paikasta toiseen). Neljän-viiden maissa lähden töistä riippuen sinne saapumisestani ja saavun kotiin joskus viiden-seitsemän tienoilla riippuen siitä, pitääkö esim. matkalla käydä kaupassa tai tehdä jotain muuta. Sitten syön, nollaan hetken ja käyn suihkussa. Menen nukkumaan ja toivon, että saan unta mahd. aikaisin. Seuraavana päivänä sama alkaa alusta. Tavoitteena olisi saada tähän mukaan jotain sosiaalistakin elämää ja sitä yritän heti huomenna. Tästä kiireestä huolimatta olen hyvin tyytyväinen siirtymiseeni projektipäälliköksi. Nyt vaan, jos oppisi rajaamaan plussatuntien syntymistä...

Uusissa hommissa

Tämän ja eilisen olen viettänyt pääosin uusien tehtävien parissa, olen hankkinut viidelle lentoliput Lontooseen sekä paikan hotellista ja valmistellut esityksiä Lontoonmatkaa varten, prosessikaavioita on synnytetty hurjaa vauhtia.
Ensi viikolla on vuorossa kaksi viimeistä palaveria vanhassa tehtävässä, kahden päivän Lontoonmatka ja kaksi palaveria uudessa tehtävässä ja firman tilinpäätösjuhlat, eli ohjelmaa aamiaisesta illanviettoon (perjantaina). Kiireviikko siis jälleen edessä. Toisaalta, ensi viikon aikana varmasti taas moni tulevaisuutta koskettava asia ratkeaa, kuten se miten usein ja miten pitkiä aikoja kerrallaan keväällä täytyy Lontoossa piipahtaa.
Satu on tänään oman tehtävänsä ensimmäisellä työmatkalla, heitin hänet aamulla junaan ja haen taas reilun tunnin päästä rautatieasemalta.

Työt alkoivat

Työt alkoivat perjantaina (ks. aiheesta aiempi posti Projektipäälliköksi - julkaisin senkin tänään). Työpaikka ja työkaverit vaikuttavat näin ensivaikutelman mukaan todella mukavilta. Ensimmäistä kertaa on käynyt niin, että työpaikalla odottavat työhuone, tietokone ja toimistotarvikkeetkin. Työsopimus on nyt allekirjoitettu ja luvat on vetämässä mitä erinäisempiin systeemeihin. Ensi viikolla odotettavasti minulle selviää tarkemmin, mitkä työkuvani tulevat olemaan. Odotan mielenkiinnolla.

Juhlistukseen suunnattu eilinen elokuva (Nobelin testamentti) oli muuten ihan hyvä ja ruokakin Bossassa varsin herkullista.

Väsyttää

Eilinen työpäivä kesti aamuviidestä ilta yhteentoista, tämänpäiväinen oli onneksi vähän lyhyempi ja lopetinkin työt jo puoli viideltä. Vaikka aivan konkretian tasolle asti ei vielä päästykään, tiedän nyt jo paljon enemmän siitä mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. On todettava, etten ainakaan hepompaan hommaan vaihtanut. Samaan hengenvetoon on todettava myös että erittäin mielenkiintoisesta tehtävästä on myöskin kyse.
Tämän viikonlopun piti olla se hetki jolloin vanha tehtävä käytännössä päättyy. Pari palaveria on vielä jäljellä, mutta nyt piti ison asiakkaan ison projektin saapua päätökseensä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja nyt saa nähdä kenellä on mahdollisuus vetää projekti loppuun. Teoriassa voisin varmaan yhden viikonlopun vielä valvoa, mutta tälläkin viikolla tehtävälistaa on säädetty niin paljon ettei oma aika millään riitä siihen. Ja taas jonkun toisen viimeistelemän tehtävälistan kanssa en tahtoisi olla liikkeellä myöskään.
Ensimmäisen ulkomaanmatkan ajankohta ja päämäärä ovat kuitenkin selvillä. Lontoo kutsuu minua 21.-22.3.

Satu on aloittanut tänään projektipäällikkönä. Sen lisäksi hän osallistuu väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Voi olla että kun Satu pääsee kotiin asti olen jo nukkumassa pois aika hirveäksi kertynyttä univelkaani.