maanantai 8. syyskuuta 2008

ECER2008 Göteborg osa 1

Edellisessä konferenssissa pari viikkoa sitten tuntui siltä, kun tekisi tätä hommaa ensimmäistä kertaa. Nyt se on jälleen vaihtunut sellaiseksi, no tuttuuden tunteeksi. Lisäksi joukossa on aimo annos välinpitämättömyyttä, sillä itse asiassa esitykselläni ja sen menestyksellä ei ole mitään merkitystä. Ne, jotka ovat kiinnostuneita, todennäköisesti ovat joka tapauksessa kiinnostuneita ja toisilla ei ole mitään väliä. Lisäksi aiheeni on niin kansallinen, että väistämättä kiinnostus on vähäistä. Lisäksi kohtuullisen pian loppuva akateeminen urani myös tekee sen, etten koe mitään tarvetta enää verkostoutua, ainakaan näin kansainvälisellä tasolla. Kotimaan kontakteista on vielä merkittäviä hyötyjä, joten minut löytää jälleen monen vuoden tauon jälkeen Kasvatustieteen päivillä Turussa marraskuun lopussa. lisäksi uskon, että ohjaajani, joka on vastuussa konferenssista, kokisi jonkinlaisen merkittävän sympatian tason alentumisen, jos en sinne raahautuisi. Näissä tunnelmissa siis ensin jatko-opiskelijoille ja myös gradun tekijöille/juuri tehneille tarkoitetuun pre-konferenssiin ja sitten itse pääkonferenssiin. Omat esitykseni ovat tiistaina ja perjantaina. Molemmat aamusessiossa ja kun toinen on vielä konferenssin viimeisenä päivänä, luulen osallistujien määrän olevan kohtuullisesta pieneen -akselilla.

No, joka tapauksessa. Matkani alkoi sellaisella ihan pikkuisella ajallisella mokalla, kun muistin väärin lennon lähtöajan. Vaikka kyseessä oli sellainen, josta ei johtunut myöhästymistä lennolta, sen johdosta sitten istuin 3h Turun mieltä virkistävältä ja virikkeellisellä lentoasemalla. Onneksi mukaan oli tullut hyvin kirjoitettu ja aiheelleni oleellinen väitöskirja, joten aika kyllä kului yllättävän miellyttävästi. Molemmat lennot olivat enemmänkin nousua ja laskua kuin mitään siltä väliltä. Niskani oireili pitkästä seisomisesta ja istumisesta ilman tukea, koska kauluri oli mennyt matkalaukkuun. Varsinaista kipua ei tullut, joten pakko on todeta, että voin käsittämättömän paljon paremmin kuin no, en edes muista miten pitkään aikaan.

Göteborgin lentoasemalla otin automaatista paikallista valuuttaa hieman, koska aikaisemmin ei onnistunut, ehtinyt tai oikeastaan voinut. Nyt vingutetaan visaa, sillä tilit ovat väliaikaisesti kesän jälkeen tyhjillään. Onneksi tilanne on merkittävästi kohentunut kuun loppuun mennessä saadessani korvauksia näistä matkoista, palkan, Rikun palkan ja hänen matkakorvauksiaan. Ja kun hotellikin on jo varannut osansa visa-tililtä (niitäkin on onneksi kaksi), eipä tässä mitään hätää =). Poistuessani kentältä totesin, etten oikeastikaan jaksanut mennä bussilla keskustaan, vaan maksoin järjettömästi enemmän taksimatkasta suoraan hotellin ovelle. Oli se silti sen arvoista, varsinkin kun yliopisto maksaa.

Hotelli: Hotel Flora, Grönsakstorget 2, Göteborg. Suosittelen lämpimästi. Huoneen mustavalkoinen, minimalistinen kalustus viehättää kovasti vaikka koko hotelli itse asiassa muistuttaa siltä, kuin se olisi stailattu tai muuten vain sisustuslehdestä lähes kopioitu. Tässä on kuitenkin tiettyjä ongelmia. Ensinnäkin: täällä ei ole yhtään ainoaa laatikkoa, johon saisi tavaroitaan. Toinen ongelma liittyy ensimmäiseen. Heti, kun tänne tuo mitään, mukaan lukien matkalaukun ja poislukien ehkä macin kannettavani, huone näyttää sotkuiselta. Eli en suosittele kotikäyttöön. Sänky on kuitenkin mukava ja suihkun lisäksi tarjolla on kylpyamme. Näkymä ikkunasta on kohtuullinen. Ensin siinä on parkkipaikka (se on se huono puoli). Sitten on kanava, jonka takana on kuninkaallinen puisto (se lähes korvaa sen parkkipaikan). Lisäksi olemme aivan keskustassa. Hotellin vierestä lähtee raitiovaunut, joilla pääsee kaikkialle, ja konferenssipaikka on lähes kirjaimellisesti nurkan takana. Aamiainen ei muuttanut käsitystäni hotellista. Irtoteetä (eikä muistaakseni liptonia missään edes näkyvissä tai olemassa), laatu-juustoa ja sitten ne normaalit. Huonona puolena oli se, että oikeastaan ainoa leivän tai keksin kaltainen asia, jonka kanssa juustoa olisi voinut nauttia, oli paahtoleipää ja se vain tuntui väärältä.

Jatkoa seuraa...

Ei kommentteja: