Valitettavasti en tiedä, mikä ahdistaa. Mikä se ikinä onkaan, se aiheuttaa minussa joko hyvin viisasta tai äärettömän typerää tehokkuutta töihin liittyvissä kysymyksissä. Sain viimeinkin toisen haastatteluiden käsittelykierroksen valmiiksi. Ensimmäinen oli suurimmalle kvalitatiivisen tutkimuksen tutkijoille allergiaoireita aiheuttavaa kvantifiointia (eli kuinka monta kertaa samasta asiasta puhutaan) ja nyt toinen oli tekstipätkien liittäminen yläteemoihin. Nyt pitäisi vain miettiä, mitkä ne alateemat voisivat olla tai itse asiassa kokonaisuudessaan se, miten tästä eteenpäin. Ehkä koen joululomalla jonkin valaistumisen kokemuksen. Näitä tapahtuu joskus, kun raaskii pitää lomaa. Toivottavasti näin käy, sillä oma asettamani päivämäärä lähestyy omasta mielestäni vauhdilla ja vielä on paljon tekemistä. Lisäksi pitäisi ottaa yhteyttä ohjaajiin ja sopia tapaamisaikoja. En vain tiedä tarkkoja puheenaiheita, kun en osaa sanoa, missä vaiheessa tutkimus on esim. tammikuussa. Mutta ehkä olisi hyvä vain käydä näyttämässä naamaakin ja kertoa, että on vielä olemassa.
Kolmesta kierroksessa olevasta artikkelista ei vieläkään mitään tietoa. Tiedän, että voi kestää kuukausia, jopa vuosia, ennen kuin tietoa tulee. Ei sovi kärsimättömälle luonteelleni tämä lainkaan. Lisäksi mietin jo ensi vuoden konferensseja ja mahdollisia esityksiä niihin. Kunnianhimoisesti alan haluta kustakin esityksestä jonkun artikkelin tekeleen, jonka sitten voin lähettää parhaiten sopivaan lehteen ja toivoa parasta. Ja jos ei sinne mene läpi niin sitten sen kuukausien tai vuoden jne. jälkeen, kun tieto viimein tulee niin lähettää toiseen lehteen ja odottaa taas sen pakollisen kierrosajan.
Joka tapauksessa siis en mennyt järkevästi eilen yhdeksän-kymmenen aikaan nukkumaan, vaan tein töitä kahteen asti yöllä. Tämä ei minulle ole paras mahdollinen tapa toimia ja voi puraista kipeästi jossain vaiheessa. Kehossa virtaavat stressihormoonit tuntuvat kuitenkin nyt pitävän kaikenlaiset seuraukset sitä aikaa varten, jolloin stressi laukeaa. Koskaskohan se olisi?
Nyt on sivuaineissa tekemättä enää täysin turha 4op pituinen (12-15 sivua) pitkä essee metodologisesta aiheesta ja valitsin aiheeksi otoksen. Tiedän, mitä sillä tarkoitetaan, tiedän eri otosmalleja ja tiedän sen merkityksen tutkimukselle. Luulin siis, että sen voisi jotenkin hutaista vain ohimennen, koska arvosanalla ei ole mitään merkitystä. Valitettavasti huomasin, että lähteisiin viittaavaa esseetä ei minun tieteellisellä lähestymistavalla voi vain hutaista mutu-tuntumalla. Eli se vaatii ihan oikeasti töitä jossain vaiheessa. Se taitaa kuitenkin mennä ensi vuoden puolelle, joten toivon tämän syksyn vastaanottajan jatkavan tai seuraavan hyväksyvän tehdyn sopimuksen. Muuten voin olla hieman ongelmissa. Tuskin kuitenkaan hekään haluavat viivästyttää tohtoroitumistani. Ainakin toivon niin.
Terveydellisesti huomaan olevani kohtuullisen tarkka ilmapuntari. Kylmyys ei sovi, kosteus ei sovi eikä myöskään tuuli. Eli toisin sanoen hyvää oloa odotettavissa toukokuun jälkeen. Kotimme lämpötilaa on nostettu Rikulle jo ehkä epämiellyttäviin korkeuksiin. Herrasmiehenä ei ole tosin huomautellut asiasta muuten kuin että nukkuminen on vaikeaa, kun on lämmin. Vähän siis tasapainottelemme minun kipuisuuden ja hänen erittäin tärkeän univajeen poiston välillä. Muita terveydellisiä uutisia: loistavasta uudesta neurologistani johtuen olen nyt juossut kaikenlaisissa konsultaatioissa ja tutkimuksissa. Kaikki uutiset eivät ole olleet mieluisia ja osia odotetaan vielä. Olen tavannut lääkärin, jota minun pasifistisesta luonteestani huolimatta teki mieli kirjaimellisesti potkaista. Olen tavannut sosiaalityöntekijän, joka on sitä mieltä, ettei Laitilassa tarvitse noudattaa lakia. Toisaalta olen tavannut myös hyvin mukavia lääkäreitä ja sosiaalityöntekijän (jolta en tosin pyytänyt rahaa vaativia palvelua). Kuitenkin olen jälleen byrokraattisesti myös odotuksen tilassa. Jos ei tule lain mukaisia päätöksiä eri instituutioilta niin sitten vain lakimiehen puheille. Onneksi oma terveyteen liittyvällä liitollani on lakimies juuri tämänlaisia tilanteita varten. Eli odottaessa yritän olla suhtautumatta liian vihamielisesti jo valmiiksi.
Pelillisesti: IA on aivan ihastuttavan loistava. Hahmoni luonne, moraali yms. ovat aikalailla mankelissa ja saa nähdä, mitä siitä seuraa. Vielä en itsekään tiedä. Se selviää pelin edetessä. Arvauksia on ja mielipiteitä varmasti, mutta ikinä ei tiedä, mitä sitten kuitenkaan tosipaikan tullen tekee. Eli vähän niin kuin oikeastikin =). Oma kampanjani alkaa taas saada jonkinlaista potkustarttia. Tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä tapahtuu seuraavassa tapauksessa, johon pelaajani törmäävät. Tiedän suuntaa, johon haluan kampanjaa viedä. Kahden pelaajan kato aiheuttaa hieman ongelmia, mutta ei mitään sellaista, mitä ei voisi ratkaista. Sain vaan käsiini pelissä voimakkaasti läsnä olevan NPC:n, jonka avulla voin ohjailla pelaajia tarvittavissa kohdissa antamalla informaatiota tai disinformaatiota. Tämä hahmo pitäisi kuitenkin kirjoittaa, jotta edellisen suhdeluvut saadaan kohdalleen. Ehkä tämäkin valvotti viime yönä, sillä halusin kirjoittaa ne jutut seuraavasta tapauksesta, jotka pyörivät päässä. Sitä ei koskaan tiedä, mitä unohtaa yön aikana.
Rikun herätessä koin valtavaa tarvetta selitää hänelle, että ennen F-tapausta tulee E-tapaus. Sellaista se herääminen joskus on. Puolustuksekseni voin sanoa, että olin nukkunut neljä tuntia. Saavuttaessani jonkin edes etäisesti tietoisuutta lähenevän tilan kykenin kertomaan myöhäisestä nukahtamisajankohdasta. Osaa sitten varautua.
Yleisesti ottaen: täällä pärjäillään väitöskirjan, byrokratian, terveydellisten kysymysten ja tutkimusten sekä roolipelillisten asioiden keskellä ihan hyvin. Tai ainakin pärjään. Nyt pitää jatkaa sitä toista vaikeaksi kokemaani väitöskirja-lukua. Siksi kai tätä kirjoittelenkin.
Satu ja tehokas työaika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti