Olen viime aikoina tullut todella tutuksi asian kanssa nimeltä välttely. Väitöskirja pitäisi saada nopeasti valmiiksi ja tohtorinhattu lokakuussa viimeistään päähän (ohjaajan painava sana), joten nyt olisi erinomainen asia saada se kirjoitettua. Joten olen tullut tutuksi välttelyn kanssa. Se on mukava kaveri. Se tulee tosi helposti käymään. Ei tarvitse kuin vähän aikaa tehdä jotain ihan muuta, niin jopas se siinä vieressä sitten onkin ja mukavana seurana. Eikä lähde minnekään. Olen jo aiemmin todennut, ettei mikään ole niin tehokas asia kuin aikaraja. Se saa ihmisen tekemään kaikkea muuta kuin itse asiaa. Ja kun tarpeeksi kaveeraa välttelyn kanssa, niin tekemisen este tulee niin isoksi, että se on jo aikas vaikea voittaa.
Ihan täysin aikaan saamaton en ole ollut. Yksi artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi sellaisenaan, toinen korjattu parhaan taitojeni mukaan refereen pyynnöstä ja kolmas hyväksytty alustavasti, jos korjaan sitä. Eli, jos olisi vielä vain lähetetty artikkeli, joka on vasta menossa refereelle, olisi kaikki artikkelin kirjoittamisen vaiheet hanskassa. Tai, siis vielä puuttuu se itse artikkelin kirjoitus, koska ideoita kyllä on.
Joka tapauksessa hengissä vielä ollaan. Sairasloma on todennäköinen asia heti, kun siihen on mahdollisuus. Sitä ennen olen hyvin kiitollinen sekä särkylääkkeistä että sitkeydestä istua tietokoneen äärellä paljon kauemmin kuin olisi järkevää. Sanoisin, että tämä ei ole järkevin tapa toimia, mutta koska väitöskirja itsessään on täysin järjetön asia, eipä tuolla ole väliä.
Ja koska tämänkin kirjoitus on välttelyä, niin yritän nyt häätää jo hyväksi tulleen kaverin ja palata tekemään sitä ihan oikeaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti