Sunnuntaina oli Liisan valmennus Baldurissa. Ratsastin jälleen Tirrillä. Pääosa kerrasta meni toisen ratsukon kanssa työskentelyssä, mutta toinen ratsastaja taisi olla omalla hevosella liikenteessä, joten eipä tuo paljon haitannut. Sain touhuta rauhassa ja sain todella hyviä ohjeita mm. siitä, miten saadaan hevonen pehmeämmäksi suustaan, jos alkaa painaa kuolaimelle ja miten vauhdikasta menoa saa hieman rauhoitettua. Itsekseni nostin pari kertaa laukan siinä samassa kulmassa, mistä viimeksi tulin alas ja a) hyvin nousi sekä b) en pudonnut. Tirrin kanssa meni hyvin ja käsiteltävänä hän on aivan ihana. Omaksi varmaan kuitenkin haluaisin hevosen, jolla on hieman enemmän itsevarmuutta, mutta samalla vielä halu miellyttää ja tehdä yhteistyötä.
Nyt on helppo miettiä, minkälaisen hevosen haluaisi, kun ei ole ostamassa:
a) miellyttävä käsitellä ja pitää ihmisistä (tai ainakin minusta)
b) ei raskas ratsastettava. Minun niska ei kestä kuolaimessa roikkuvaa hevosta. Siitä voi opettaa pois jonkin verran, kun on oma kyseessä, mutta en tiedä, miten paljon.
c) pehmeät askellajit ja jos eivät puhtaat (kuten ei taida kenelläkään olla) niin mieluummin tölttiin suuntautunut kuin raviin.
d) saa olla sitä menohalua ja innostusta, kunhan vain on myös sitä nöyryyttä kuunnella, kun haluan mennä hiljempaa.
e) jonkin verran pitäisi olla kestävyyttä myös kentällä pyörimiseen. Joillakin menee hermot tässä, mutta olisi hyvä, että jaksaisi kentälläkin tehdä töitä.
f) ja sitten mennään siihen, mikä eivät todellakaan välttämättä toteudu, eli väri: ruunihallakko, jolla tumma kuono ja jalat sekä vaalea keho. Ja tietenkin se ihanan paksu talvikarva. Myös kirjava käy hienosti ja itse asiassa moni muukin. Kuitenkin esteettisesti miellyttävä ja ei aivan perus-väri. Niitä näkee tarpeeksi muissakin roduissa.
Emme ole ostamassa hevosia vielä pitkään aikaan. Olemme huomanneet, että navetan katto vuotaa, joten sekin lykkää hevosten ostoa. Eli ensin yläkerta, sitten keittiö, sitten alakertaan muu pintaremontti, navetan katto, sitten samaan aikaan piha, talli ja laitumet ja jos sitten vielä on rahaa, niin ne hevoset. En muutenkaan koe olevani vielä valmis omaan hevoseen. Ylläpito muualla maksaa paljon. Ei se halpaa ole omassakaan pihassa, mutta ainakin hevonen on silloin siinä. En myöskään koe olevani ratsastajana niin hyvä, että voisin hankkia sellaisen hevosen kun haluaisin. Kuitenkin täytyy myöntää, ettei kannattaisi koskaan mennä katsomaan eri tallien sivuille myytävänä olevia hevosia. Kyllä se oman hevosen kaipuu siellä alla on. Lisäksi sen kanssa voi toimia ihan toisella tavalla. Tuntihevonen on aina tuntihevonen. Iso osa tunnista menee siinä, että sille kertoo, että minä en tee niin kuin ne aikaisemmat tekevät vaan teen näin. Oman kanssa tyyli on sama ja toisaalta myös ongelmat ovat samoja.
Nyt vain väitöskirja valmiiksi. Iso toive hyvästä jatkorahoituksesta (pieni tai olematon jatkorahoitus tekee remontista melkein mahdottoman) ja oma terveys parempaan tilanteeseen.
Iloisena kevätuutisena on se, että krookukseni ovat pistäneet jo päitään pinnalle, joten kevät on tulossa. Saisi ns. etupenkistäkin vielä sulaa lumi, niin lumikellot voisivat kukkia. Taisi olla vikasijoitus laittaa ne siihen. Voisikohan sipulikasveja siirtää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti