Eilen oltiin liian puhki illalla päivittäiseen blogi-päivitykseen, joten nyt se sitten tapahtuu poikkeuksellisesti aamulla.
Tosiaan, eilen oli retki Turkuun. Minun piti käydä hakemassa papereita lääkäriltä ja sitten halusimme hakea muutamia unohtuneita juttuja tänne. Muuten saimme kaiken mahtumaan, mutta pyörä osoitti heti alussa, ettei se suostuisi yhteistyöhön. Joten Rikulta puuttuu edelleenkin pyörä. Minullehan hankittiin uusi pyörä, jolla jopa pystyn pyöräilemään. Kävimme syömässä, kaupassa, lääkärissä, Gigantissa ja Kodin-Ykkösessä (jossa Riku taisi viimein saada sen lämpöhalvauksen) ja minä vielä sinooperissa, mikä aiheutti keskustelua autossa, joka kyllä oli pääosin varsin ystävämielistä. Kotiin tullessamme oli hetki lepoa. Sitten minä ruokin kissat ja tiskasin. Riku lähti kantamaan kattopaneeleita vajaan. Liityin hänen seuraan varsin pian ja illan ratoksi vielä jatkoin peiliprojektiani. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee =). Sisälle päädyin yhdeksän maissa jalat niin kipeänä, ettei kävely ottanut onnistuakseen. Tosiaan yleensä emme ole harrastaneet yli 12h touhuntapäiviä, mutta eilen sellainen tuli sitten tehtyä.
Tänään on vuorossa ensinnäkin koristemaalausta erinäisille esineille. Se tapahtuu kaikenlaisissa väleissä. Päivän keskeisin homma (jonka toivomme saavamme valmiiksi jopa tänään) on makuuhuoneen tapetointi. tai sitten kattopaneelit, jotka pitää maalata katossa. Pelkään, että katon maalaus sotkee valmiit seinät (jos seinät tehdään ensiksi), joten tätä pitää vielä miettiä. Onneksi tässä on vielä hetki, ennen kuin kumpikaan jaksaa lähteä liikkeelle.
Päivän veikeänä sattumana oli Kikin tempaus. Leikittiin fetch-leikkiä ja yhtäkkiä kissa oli vieressä ja räippi vettä päälle. Katsoin alas ja huomasin sen hömelön pudottaneen (tietenkin täysin vahingossa) hiirensä minun mukiini ja kalasteli sitä oikein onnellisena sieltä. Leikkiin tuli sitten pieni katkos, kunnes Kikin paheksuva ilme mursi minun vastarintani.
Puutarha-saralla: olen ihastunut sellaisiin sinikelloihin, jotka eivät ole kissankelloja, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Niitä kasvaa luonnostaan täällä ja olen ajatellut siirrellä niitä puutarhaani. Lisäksi tänä vuonna tarkoituksena on tehdä kukkapenkki talon eteen. Saas nähdä, koska sinne asti päästään. Tekemistä tosiaan riittää enemmän kuin olisi tarpeen. Mutta ei ainakaan ole tylsää ja voi aina miettiä, että mitäs tänään tekisi mieli tehdä. Yleensä se on se, mitä pitääkin tehdä.
perjantai 6. heinäkuuta 2007
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Ne p'+&%€ saumat
Minulla alkaa olla mielipiteitä aikalailla kaikenlaisesta, mistä en uskonut aiemmin, että minulla mielipiteitä olisi. Olen nyt kuitenkin käyttänyt muistaakseni neljä päivää, ehkä viisi silikoonaten kylppäriämme. Lopussa Riku auttoi saatuaan tupakammarin siihen kuntoon, että se tarvitsee kahta ihmistä. Vielä pari kohtaa tarvitsee korjausta... Unohtuivat (ainakin yksi kohta) tai saumaus epäonnistui (yksi löydetty toistaiseksi). Mutta tuli minulle mielipiteitä myös edellisiä asukkaita kohtaan, kun lastalla irrotin huonosti laitettua silikoonia lasitiilien välistä, jotta ne olisi mahdollista saumata kunnolla. Niistä mielipiteistä on parempi, mitä vähemmän niistä sanotaan. Ne kuitenkin vaihtelevat ja sisältävät monia tunnetiloja. Pidän kuitenkin kylppäriä nyt niin kuin lähes valmiina ja tuntuu todella hyvältä saada jokin siihen vaiheeseen. Kyllä siellä pitää vielä se yksi kulma tehdä, ne pari viime viilausta hoitaa ja peili kehystää uudelleen sekä jotain muuta sisustuksellisia yksityiskohtia, mutta se iso homma on tehty. Voin kyllä sanoa, että menetelmät kehittyivät =).
Kannattaa tosiaan suhtautua lähes valmiiseen niin kuin saavutuksena, kun valmista ei tästä taida koskaan tulla. Se on se omakotitalo-omistamisen ihanuus... ja kurjuus. Mutta touhuaminen on ollut mukavaa ja koti tämä on tosiaan ollut ensihetkestä lähtien.
Kannattaa tosiaan suhtautua lähes valmiiseen niin kuin saavutuksena, kun valmista ei tästä taida koskaan tulla. Se on se omakotitalo-omistamisen ihanuus... ja kurjuus. Mutta touhuaminen on ollut mukavaa ja koti tämä on tosiaan ollut ensihetkestä lähtien.
Valmistakin alkaa tulla
Noniin, viikko on töitä tehty ja ollaan päästy siihen pisteeseen että huomenna voisimme aloittaa tupakamarin tapetointi, eli se mikä piti aloittaa viikko sitten :D Ei sitä tosin vielä huomenna aloiteta, mutta voitaisiin.
Lisäksi tänään ollaan saatu kylpyhuoneen saumauksien korjaukset valmiiksi (yhtä 'pientä' saumaa lasittiliilinurkassa lukuun ottamatta). Kattopaneelien pitäisi tulla perjantaina, joten siihen mennessä niille pitäisi raivata tila navetasta (paikka on jo mietittynä, pitäisi vain kantaa...).
Huomenna lähdemme kuitenkin Turkuun, joten se päivä on aikalailla remonttivapaata, perjantaina sitten aloitamme tapetoinnin ja toivomme että lauantaina voisimme maalata tupakamarin ensimmäisen kerran ennen ratsastusleirille lähtöä. Sitten siellä olisi palattuamme jäljellä enää toinen maalaus sekä kattopaneelien asennus (ja maalaus) jonka jälkeen voisimme iskeä Salin kimppuun.
Loma kuluu pikkuhiljaa, ei tässä vielä mitään hätää ole, mutta taidamme olla luopumassa ajatuksesta purkaa tuvan lattiaa tänä kesänä. Onneksi tekemistä riittää pimeiksi talvi-illoiksi ilman tuparemonttiakin, yläkerran purkamisessa ja pienissä pintakorjauksissa.
Paikka kuitenkin tuntuu kodilta, ja se lienee tärkeintä. Kun kävelen navettaan ja haistan sahanpurun tulee mieleen muistoja nuoruudesta, Pitkälässäkin oli ja on yhä verstas navetassa. Vettä sataa yhtenään ja viidakko takapihalla kasvaa ja vahvistuu, kohta sinne ei ole mitään asiaa viikatteenkaan kanssa.
Seuraavaksi kuitenkin uimaan, molskis ja loiskis!
Lisäksi tänään ollaan saatu kylpyhuoneen saumauksien korjaukset valmiiksi (yhtä 'pientä' saumaa lasittiliilinurkassa lukuun ottamatta). Kattopaneelien pitäisi tulla perjantaina, joten siihen mennessä niille pitäisi raivata tila navetasta (paikka on jo mietittynä, pitäisi vain kantaa...).
Huomenna lähdemme kuitenkin Turkuun, joten se päivä on aikalailla remonttivapaata, perjantaina sitten aloitamme tapetoinnin ja toivomme että lauantaina voisimme maalata tupakamarin ensimmäisen kerran ennen ratsastusleirille lähtöä. Sitten siellä olisi palattuamme jäljellä enää toinen maalaus sekä kattopaneelien asennus (ja maalaus) jonka jälkeen voisimme iskeä Salin kimppuun.
Loma kuluu pikkuhiljaa, ei tässä vielä mitään hätää ole, mutta taidamme olla luopumassa ajatuksesta purkaa tuvan lattiaa tänä kesänä. Onneksi tekemistä riittää pimeiksi talvi-illoiksi ilman tuparemonttiakin, yläkerran purkamisessa ja pienissä pintakorjauksissa.
Paikka kuitenkin tuntuu kodilta, ja se lienee tärkeintä. Kun kävelen navettaan ja haistan sahanpurun tulee mieleen muistoja nuoruudesta, Pitkälässäkin oli ja on yhä verstas navetassa. Vettä sataa yhtenään ja viidakko takapihalla kasvaa ja vahvistuu, kohta sinne ei ole mitään asiaa viikatteenkaan kanssa.
Seuraavaksi kuitenkin uimaan, molskis ja loiskis!
tiistai 3. heinäkuuta 2007
Bloxorz!
http://albinoblacksheep.com/games/bloxorz
Ihan mukavaa aivojumppaa, suosittelen. Ja todistakseni olevani TosiPäheeTyyppi(tm) tässä kaikkien stagejen koodit.
Stage 1: 780464
Stage 2: 290299
Stage 3: 918660
Stage 4: 520967
Stage 5: 028431
Stage 6: 524383
Stage 7: 189493
Stage 8: 499707
Stage 9: 074355
Stage 10: 300590
Stage 11: 291709
Stage 12: 958640
Stage 13: 448106
Stage 14: 210362
Stage 15: 098598
Stage 16: 000241
Stage 17: 638596
Stage 18: 284933
Stage 19: 119785
Stage 20: 543019
Stage 21: 728724
Stage 22: 987319
Stage 23: 293486
Stage 24: 088198
Stage 25: 250453
Stage 26: 426329
Stage 27: 660141
Stage 28: 769721
Stage 29: 691859
Stage 30: 280351
Stage 31: 138620
Stage 32: 879021
Stage 33: 614955
Ihan mukavaa aivojumppaa, suosittelen. Ja todistakseni olevani TosiPäheeTyyppi(tm) tässä kaikkien stagejen koodit.
Stage 1: 780464
Stage 2: 290299
Stage 3: 918660
Stage 4: 520967
Stage 5: 028431
Stage 6: 524383
Stage 7: 189493
Stage 8: 499707
Stage 9: 074355
Stage 10: 300590
Stage 11: 291709
Stage 12: 958640
Stage 13: 448106
Stage 14: 210362
Stage 15: 098598
Stage 16: 000241
Stage 17: 638596
Stage 18: 284933
Stage 19: 119785
Stage 20: 543019
Stage 21: 728724
Stage 22: 987319
Stage 23: 293486
Stage 24: 088198
Stage 25: 250453
Stage 26: 426329
Stage 27: 660141
Stage 28: 769721
Stage 29: 691859
Stage 30: 280351
Stage 31: 138620
Stage 32: 879021
Stage 33: 614955
Vesi, kirjasto, kahvila ja polkupyörä
Päivän pääasiallisena teemana on ollut vesi, sitä tulee nyt saunaan ihan hanasta, sitä tulee taivaalta ylättävinä pyykin kastelevina kuuroina ja aumarannalla se oli jo hyvinkin miellyttävän lämpöistä tänään.
Aamulla viimeistelin johtojen upotukset tupakamarissa ja sain kattorakenteet hyvään alkuun. Tämän työn keskeytti putkimies joka ilmestyi tutkimaan saunan vedenpuutosta, kävi ilmi että vain hana oli tukkeutunut ja ongelma oli nopeasti korjattu.
Iltapäivällä päätimme lähteä käymää Laitilassa, olin ostanut väärän kokoiset pultit jiirisirkkelin kiinnittämistä varten ja osa ruoka-aineista oli lopumassa. Reissuun yhdistimme vierailun Laitilan kirjastossa (oikein mukava, mukaan lähti heti sylillinen niin krijoja kuin äänikirjojakin), tutustumisen paikalliseen kahvila Bageliin (edulliset hinnat, isot annokset) ja löysimmepä polkupyötäkaupankin josta Sadun mukaan irtosi upouusi Helkama (mummomalli). Polkupyörä ei tietenkään mahtunut autoon, joten Satu sankarillsiesti ajoi sen kotiin Laitilan keskustasta. Itse vierailin vielä ruokakaupassa.
Palattuamme kotiin päädyimme siihen että olo on liian tukala töiden jatkamiseen ja sen sijaan lähdimmekin uimaan. Olimme hankkineet jo aiemmin sellaiset kellukevyöt joita käytetään vesijumpassa ja kokeilimme niitä tänään järvellä. Hyvin meni ja uimisen jälkeen olo olikin inhimillinen. Koska kello oli kuitenkin pian viisi päädyimme laittamaan ruokaa ja isot pastalautaselliset myöhemmin onkin hyvä päivittää päiväkirjaa.
Aamulla viimeistelin johtojen upotukset tupakamarissa ja sain kattorakenteet hyvään alkuun. Tämän työn keskeytti putkimies joka ilmestyi tutkimaan saunan vedenpuutosta, kävi ilmi että vain hana oli tukkeutunut ja ongelma oli nopeasti korjattu.
Iltapäivällä päätimme lähteä käymää Laitilassa, olin ostanut väärän kokoiset pultit jiirisirkkelin kiinnittämistä varten ja osa ruoka-aineista oli lopumassa. Reissuun yhdistimme vierailun Laitilan kirjastossa (oikein mukava, mukaan lähti heti sylillinen niin krijoja kuin äänikirjojakin), tutustumisen paikalliseen kahvila Bageliin (edulliset hinnat, isot annokset) ja löysimmepä polkupyötäkaupankin josta Sadun mukaan irtosi upouusi Helkama (mummomalli). Polkupyörä ei tietenkään mahtunut autoon, joten Satu sankarillsiesti ajoi sen kotiin Laitilan keskustasta. Itse vierailin vielä ruokakaupassa.
Palattuamme kotiin päädyimme siihen että olo on liian tukala töiden jatkamiseen ja sen sijaan lähdimmekin uimaan. Olimme hankkineet jo aiemmin sellaiset kellukevyöt joita käytetään vesijumpassa ja kokeilimme niitä tänään järvellä. Hyvin meni ja uimisen jälkeen olo olikin inhimillinen. Koska kello oli kuitenkin pian viisi päädyimme laittamaan ruokaa ja isot pastalautaselliset myöhemmin onkin hyvä päivittää päiväkirjaa.
maanantai 2. heinäkuuta 2007
Maanantaisäätämistä
Tämä päivä on kyllä mennyt kaikenlaisen säätämisen parissa, eikä valmista ole tullut paljoakaan. Sadun projekti tilkitä kylpyhuoneen lasitiiliseinää eteni sentään jonkin verran ja minäkin sain upotettua osan makuuhuoneen sähköjohdoista seinään, reilu metri vielä kuitenkin jäljellä, samoin kuin koko puhelinkaapeli (josta kävi ilmi etten voikaan ottaa lisää 'löysää' siirtämällä pistoketta, koska pistokkeen kohdalla puhelinkaapeli tulee seinästä läpi sisään taloon).
Rautia toimitti meille tänään puutavaraa, lastulevyä, eristevillaa ja ruohonleikkurin, lisäksi kävin hakemassa nauloja ja ruuveja, pitää vielä muistaa poimia liukuponttaukseen tarvittavia kulmarautoja ennen kuin aloitamme Salissa. Onneksi(?) tekemistä riittää vielä muuallakin.
Päätimme kuitenkin muuttaa nukkumaan toiseen makuuhuoneesen (siihen jossa ei ole revitty tapetteja seinistä, upotettu johtoja ja avattu kattoa) koska nykyisessä nukkumatilassamme Tuvassa on aivan liian kuuma. Tämä reilun 40 neliön avoin tila kuumenee päivän mittaan järjettömiin lukemiin ja lämpö valuu Tupakamariin (remontin alla oleva makuuhuone) ja Aulaan asti. Sen sijaan Salikamari (toinen makuuhuone) ja Sali säilyvät miellyttävän viileinä, syyt tähän eivät ole vielä täysin selvillä.
Tekniikka siis toimii (vaikka olenkin unohtanut siitä raportoida). Tietokoneemme toimii nykyään kaksivirittimisenä digitelevisiona (tulossa 2 viritintä lisää) ja tietysti samalla tallentimena. Se on edelleen mp3varasto/soitin ja dvd-soitin. Kauan kaivattu lisälevytilakin suvaitsi saapua tänään postissa ja hyrrää nyt verkossa, 930 Gb lisää levyä tuleviin mediatarpeisiin.
Kissat ovat jo aika kotonaan, Kiki ainakin muistaa päivystää ulko-oven kohdalla siinä toivossa että pääsisi tutkimaan eteistä. Keittiönkaappien päällä mahtuu olemaan kolme kissaa yhtäaikaa, joka on sekä saavutus että osoitus siitä että kissat tulevat paremmin toimeen keskenään kun ympäristö ei ole 'vanha tuttu'.
Mutta kaiken kaikkiaan meillä menee oikein mukavasti, tekemistä riittää ja jaksamista aina välillä vähemmän, huomenissa lienee ohjelmassa loppujen johtojen upotus seinään ja kattorakenteiden tekeminen Tupakamariin. Sitten ei ole enää paljoakaan tehtävää ennen kuin pääsemme tapetoimaan ja maalaamaan, eli tekemään sen minkä piti olla ensimmäine tehtävä asia :D
Rautia toimitti meille tänään puutavaraa, lastulevyä, eristevillaa ja ruohonleikkurin, lisäksi kävin hakemassa nauloja ja ruuveja, pitää vielä muistaa poimia liukuponttaukseen tarvittavia kulmarautoja ennen kuin aloitamme Salissa. Onneksi(?) tekemistä riittää vielä muuallakin.
Päätimme kuitenkin muuttaa nukkumaan toiseen makuuhuoneesen (siihen jossa ei ole revitty tapetteja seinistä, upotettu johtoja ja avattu kattoa) koska nykyisessä nukkumatilassamme Tuvassa on aivan liian kuuma. Tämä reilun 40 neliön avoin tila kuumenee päivän mittaan järjettömiin lukemiin ja lämpö valuu Tupakamariin (remontin alla oleva makuuhuone) ja Aulaan asti. Sen sijaan Salikamari (toinen makuuhuone) ja Sali säilyvät miellyttävän viileinä, syyt tähän eivät ole vielä täysin selvillä.
Tekniikka siis toimii (vaikka olenkin unohtanut siitä raportoida). Tietokoneemme toimii nykyään kaksivirittimisenä digitelevisiona (tulossa 2 viritintä lisää) ja tietysti samalla tallentimena. Se on edelleen mp3varasto/soitin ja dvd-soitin. Kauan kaivattu lisälevytilakin suvaitsi saapua tänään postissa ja hyrrää nyt verkossa, 930 Gb lisää levyä tuleviin mediatarpeisiin.
Kissat ovat jo aika kotonaan, Kiki ainakin muistaa päivystää ulko-oven kohdalla siinä toivossa että pääsisi tutkimaan eteistä. Keittiönkaappien päällä mahtuu olemaan kolme kissaa yhtäaikaa, joka on sekä saavutus että osoitus siitä että kissat tulevat paremmin toimeen keskenään kun ympäristö ei ole 'vanha tuttu'.
Mutta kaiken kaikkiaan meillä menee oikein mukavasti, tekemistä riittää ja jaksamista aina välillä vähemmän, huomenissa lienee ohjelmassa loppujen johtojen upotus seinään ja kattorakenteiden tekeminen Tupakamariin. Sitten ei ole enää paljoakaan tehtävää ennen kuin pääsemme tapetoimaan ja maalaamaan, eli tekemään sen minkä piti olla ensimmäine tehtävä asia :D
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
Rauhallista sunnuntaita
Heräsin aamulla ja olin täysin puhki. Selvästi minulla on tämänlainen "kolme päivää aktiivisesti töitä, neljäntenä täysin työkyvytön"-rytmi, joten touhusin vain jotain pientä. Edelliset asukkaat olivat jättäneet useita reikiä kylppärin laattoihin, joten tiivistin niitä silikoonilla ja opettelin sen kanssa touhuamista. Lopputuloksena on se, että se on oikeastaan kahden hengen homma, mutta samoin oli sekin, mitä Riku teki makuuhuoneessa =). Edellisiltä oli myös jäänyt tiivistämättä käyttämänsä lasitiilet ulkopuolelta ja niiden reunat sisäpuolelta. Pääsin ehkä noin neljäsosaan kokonaisprojektista, joka keskeytyi aina välillä Rikun kantaessa pitkiä naulaisia lautoja satunnaiselta puoleltani. Kissat oli viety saliin, etteivät pakenisi ulkoilmaan. He nauttivat siitä niin, että heitä sai kantaa sieltä pois. Taisivat tosin myös häiriintyä Rikun paukuttelusta. Riku tosiaan purki makuuhuoneen kattoa.
Tarina sen kanssa kuuluu siten, että en pitänyt siitä kattomateriaalista, mikä siinä oli. Ehdotin tasoitetapettia ja maalia. Päädyimme kuitenkin puupanelointiin. Riku ei halunnut laittaa sitä vanhan katon päälle tehden matalasta huoneesta matalamman, vaan alkoi purkaa kattoa. Yritin ensin auttaa, mutta totesin etten kyennyt olemaan kuin tiellä tässä heikossa olotilassani. Ja olipa vapaammin tilaa heiluttaa lautoja, jossa on nauloja. Nyt katto on purettu aina vanhaan paperikattoon asti, jossa on merkkejä vanhasta vesivahingosta. Vielä pitää varmistaa sen päällä olevien lautojen kunto ennen kuin alamme rakentaa uutta kehikkoa paneeleille. Lisäksi pitää hieman korottaa vaneerilevypeittoa seinillä, joka loppuu nyt liian aikaisin. Lisäksi Rikulla on suunnitelmat upottaa sähköjohdot seinien sisään.
Voin vain todeta, että minulla ja Rikulla on molemmilla tiettyjä kunnianhimoja kohdistuen tähän taloon ja kun ne kohdistuvat eri kohtiin, pienestä pintaehostuksesta tulee valtava remontti.
Lisäksi ihmetys vanhojen asukkaiden valinnoista ei koskaan lopu. Tosi monet laatat ovat ilman saumauslaastia ja lähtevät tosi helposti irti (kuten vahingossa huomasin) ja keittiössä hajoavat kappaleiksi, koska alusta ei ole koskaan ollut tasainen ja veikkaan, ettei asennustakaan ole ihan ohjeiden mukaan tehty. Lisäksi ikkunan ja ovien karmit harottavat nurkista, koska vanhassa talossa kulmat eivät koskaan ole tasan 90astetta eikä tätä ole otettu huomioon. ASia ei tosin enää harmita niin paljon, koska huomasimme, että listana on käytetty kattopaneelia, jonka johdosta paneelin reunan ja seinän väliin jää hulppea 1cm rako. Se on lisäkustannus johonkin tulevaan aikaan. Tälle kesälle salin isot hankinnat syövät budjettimme.
Hieman surullista on se, että olemme tehneet vaikka mitä, mutta ei se vielä täällä kovin paljon näy. Lisäksi kun purku on usein ensimmäinen vaihe, ensin näyttää pahemmalta vaikka kyse onkin edistyksestä.
Silti olen tyytyväinen. Hiljalleen alkaa jonkinlainen realiteetin tuntu tulla tähän remontoimiseen. Mikään ei tapahdu niin nopeasti kuin luulisi. Pinnan alta voi löytyä ihan mitä tahansa, mutta olemme tehneet pienen loven jo, tai saattaneet alkuun hamaan tulevaisuuteen jatkuvan projektin.
Tänään jopa lopetimme aikaisin, jo neljän maissa. Käväisimme alasti ulkona juoksemassa ukkossateessa (varsin virkistävää, kun suihkuun ei voi mennä, kun siellä kuivuu silikooni eikä saunaan tule vesi). Lisäksi kävimme aamupäivällä uimassa yleisellä rannalla, johon meillä on rantaoikeus ja totesimme sen varsin hyvin varustetuksi ja saimme jopa ensimmäisen paikalliskontaktin, jolta saimme paljon hyödyllistä informaatiota esim. rannan "aukioloajoista" ja paikasta, josta voi ostaa suoraan maanviljelijältä munat, tomaatit ja kurkut ainakin. Nyt on minultakin talviturkki heitetty ja olo tuntui kyllä paremmalta tai ainakin virkeämmältä sen jälkeen.
Ulkona odottaa hieno tapetoimispöytä, kunhan sinne asti päästään ja kun sinne asti ollaan päästy, on makuuhuone jo melkein valmis, tai ainakin puolitiessä =)
Tarina sen kanssa kuuluu siten, että en pitänyt siitä kattomateriaalista, mikä siinä oli. Ehdotin tasoitetapettia ja maalia. Päädyimme kuitenkin puupanelointiin. Riku ei halunnut laittaa sitä vanhan katon päälle tehden matalasta huoneesta matalamman, vaan alkoi purkaa kattoa. Yritin ensin auttaa, mutta totesin etten kyennyt olemaan kuin tiellä tässä heikossa olotilassani. Ja olipa vapaammin tilaa heiluttaa lautoja, jossa on nauloja. Nyt katto on purettu aina vanhaan paperikattoon asti, jossa on merkkejä vanhasta vesivahingosta. Vielä pitää varmistaa sen päällä olevien lautojen kunto ennen kuin alamme rakentaa uutta kehikkoa paneeleille. Lisäksi pitää hieman korottaa vaneerilevypeittoa seinillä, joka loppuu nyt liian aikaisin. Lisäksi Rikulla on suunnitelmat upottaa sähköjohdot seinien sisään.
Voin vain todeta, että minulla ja Rikulla on molemmilla tiettyjä kunnianhimoja kohdistuen tähän taloon ja kun ne kohdistuvat eri kohtiin, pienestä pintaehostuksesta tulee valtava remontti.
Lisäksi ihmetys vanhojen asukkaiden valinnoista ei koskaan lopu. Tosi monet laatat ovat ilman saumauslaastia ja lähtevät tosi helposti irti (kuten vahingossa huomasin) ja keittiössä hajoavat kappaleiksi, koska alusta ei ole koskaan ollut tasainen ja veikkaan, ettei asennustakaan ole ihan ohjeiden mukaan tehty. Lisäksi ikkunan ja ovien karmit harottavat nurkista, koska vanhassa talossa kulmat eivät koskaan ole tasan 90astetta eikä tätä ole otettu huomioon. ASia ei tosin enää harmita niin paljon, koska huomasimme, että listana on käytetty kattopaneelia, jonka johdosta paneelin reunan ja seinän väliin jää hulppea 1cm rako. Se on lisäkustannus johonkin tulevaan aikaan. Tälle kesälle salin isot hankinnat syövät budjettimme.
Hieman surullista on se, että olemme tehneet vaikka mitä, mutta ei se vielä täällä kovin paljon näy. Lisäksi kun purku on usein ensimmäinen vaihe, ensin näyttää pahemmalta vaikka kyse onkin edistyksestä.
Silti olen tyytyväinen. Hiljalleen alkaa jonkinlainen realiteetin tuntu tulla tähän remontoimiseen. Mikään ei tapahdu niin nopeasti kuin luulisi. Pinnan alta voi löytyä ihan mitä tahansa, mutta olemme tehneet pienen loven jo, tai saattaneet alkuun hamaan tulevaisuuteen jatkuvan projektin.
Tänään jopa lopetimme aikaisin, jo neljän maissa. Käväisimme alasti ulkona juoksemassa ukkossateessa (varsin virkistävää, kun suihkuun ei voi mennä, kun siellä kuivuu silikooni eikä saunaan tule vesi). Lisäksi kävimme aamupäivällä uimassa yleisellä rannalla, johon meillä on rantaoikeus ja totesimme sen varsin hyvin varustetuksi ja saimme jopa ensimmäisen paikalliskontaktin, jolta saimme paljon hyödyllistä informaatiota esim. rannan "aukioloajoista" ja paikasta, josta voi ostaa suoraan maanviljelijältä munat, tomaatit ja kurkut ainakin. Nyt on minultakin talviturkki heitetty ja olo tuntui kyllä paremmalta tai ainakin virkeämmältä sen jälkeen.
Ulkona odottaa hieno tapetoimispöytä, kunhan sinne asti päästään ja kun sinne asti ollaan päästy, on makuuhuone jo melkein valmis, tai ainakin puolitiessä =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)