Eipä muutu mikään maailmallakaan. 60 ihmistä kuoli Thaimaassa yökerhon tulipalossa. Se on tragedia, ihan mediankin mielestä. Samaan aikaan Israelin viimeisimmissä iskuissa Gazaan on kuollut 400 ihmistä, näistä ilmeisesrti 6 oli Hamasin aktiivijäseniä. Tämä ei ole tragedia. Tämä ei ole rikos ihmisyyttä vastaan. Tämä ei ole kansanmurha. Tämä on, jälleen kerran, oikeutettua itsepuolustusta.
Olen seurannut mediakäsittelyä, olen seurannut suomen poliittisen eliitin liittymistä, jälleen kerran, maailman hiljaisten hyväksyjien joukkoon. Jokaisessa uutisessa muistetaan mainita Hamasin ampuvan rakettejaan Israeliin, samaan aikaan kun Israel käyttää uusinta USAn sotateollisuuden tuotantoa järjestelmällisesti tuhoten Gazan terveydenhuollon, ruokahuollon, vesihuollon, jätehuollon... Yksi israelilainen on tainnut kuolla näissä Hamasin huippuvaarallisissa iskuissa viimeisen viikon aikana. 1 vastaan 400. Silmä silmästä onkin siis neljäsataa silmää silmästä.
Jos tahtoisin vedota samaan logiikkaan; minun kissani ylitse ajettiin autolla vajaa vuosi sitten. Se tapahtui aivan kotitaloni edessä olevalla tiellä. Autoilija ei pysähtynyt tarkistamaan miten kissalel kävi, ei soittanut ovikelloa ei mitään. Jos nyt vertaisin tätä raketin ampumiseen. Kansainvälisesti hyväksytyn logiikan mukaisesti minulla olisi nyt oikeus vähintään tappaa joka ainoa naapurieni lemmikki tai kotieläin, ja kun sanon naapurien, tarkoitan tietysti Laitilaa. Toisaalta, voisin ajatella että tämä oli yritys murhata minut, auto kun olisi hyvinkin riittänyt tappamaan minut jos olisin seisonut keskellä tietä, jolloin minulla olisikin oikeus murhata vaikkapa kaikki tätä tietä pitkin jonain tiettynä viikkona ajavat autoilijat.
Tällaisen käytöksen hyväksyminen, edes vaikenemalla, on arkipäivää. Niin kauan kuin se ei tapahdu kotona. Mutta, kun se tapahtuu toisaalla tarpeeksi kauan, se alkaa tapahtua kotonakin. Jokelassa, Kauhajoella,... Olisiko nyt hyvä hetki todeta että ei helvetti enää! js asettaa vaikkapa aluksi ISrael täydelliseen kauppasaartoon. Gaza on siinä jo.
torstai 1. tammikuuta 2009
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Uusi vuosi on täällä. Taas. Mitään uutta ja ihmeellistä se ei kuitenkaan vaikuta tuovan mukanaan. Lomaa on jäljellä vielä 6 päivää ja sen jälkeen jatkuvat työt. Aina kesälomaan asti, ilman suurempia taukoja. Remonttia riittää tehtäväksi ja pelaiutus jatkunee Aamnunkoiton osalta.
Remontti on jopa edennyt tämän loman aikana. Nyt lattian alle tulevat yläkerran sähkövedot on tehty ja sähkökaapin yläpuolella asennustaan odottavaa melkoinen nippu kaapeleja. Kaappiin sähköt kiinnittyvät sitten joskus (tm) kun yläkerrassa on sisäseinät ja katto ja sähkövedot niiden sisään on tehty.
Sadun väitöskirja etenee, tavoitteena on saada teorialuvun ensimmäinen versio valmiiksi loppiaiseen mennessä. ELlei olo heikkene oleellisesti, näyttää sitlä että Satu pääsee tavoitteeseensa. Omana tavoitteenani on saattaa lattia valmiiksi loppiaseen mennessä, toivomma ettei pakkanen ihan riehaannu, mutta muilta osin näyttää mahdolliselta sekin.
IA jatkuu 10.1. pelikerralla joka aika pitkälle määrää kampanjan edistymisen lopputalven ja kevään ajan. HA on virallisesti päättynyt, yritän houkutella vielä Mikkoa ja Suvia siirtymään Daren seuraksi MA:han. Jos tämä onnistuu niin MA:kin lähtenee liikkeelle ihan oikeana kampanjana pitkästä aikaa. Siis pelikertoja vähintään kuukausittain...
Muuten tälle vuodelle ei ole suunnattomia suunnitelmia. Satu käynee parissa konferenssissa ulkomailla ja minä ajattelin tunkea mukaan Wieniin suuntautuvalla matkalle. Kesälomalla ottanemme äkkilähdön jonnekin ilman sen suurempia suunnitelmia.
Yhtä kaikki, toivotamme kaikille rauhallista vuodenvaihdetta ja menestyksekästä tätä vuotta. Olkoon se parempi kuin edeltäjänsä.
Remontti on jopa edennyt tämän loman aikana. Nyt lattian alle tulevat yläkerran sähkövedot on tehty ja sähkökaapin yläpuolella asennustaan odottavaa melkoinen nippu kaapeleja. Kaappiin sähköt kiinnittyvät sitten joskus (tm) kun yläkerrassa on sisäseinät ja katto ja sähkövedot niiden sisään on tehty.
Sadun väitöskirja etenee, tavoitteena on saada teorialuvun ensimmäinen versio valmiiksi loppiaiseen mennessä. ELlei olo heikkene oleellisesti, näyttää sitlä että Satu pääsee tavoitteeseensa. Omana tavoitteenani on saattaa lattia valmiiksi loppiaseen mennessä, toivomma ettei pakkanen ihan riehaannu, mutta muilta osin näyttää mahdolliselta sekin.
IA jatkuu 10.1. pelikerralla joka aika pitkälle määrää kampanjan edistymisen lopputalven ja kevään ajan. HA on virallisesti päättynyt, yritän houkutella vielä Mikkoa ja Suvia siirtymään Daren seuraksi MA:han. Jos tämä onnistuu niin MA:kin lähtenee liikkeelle ihan oikeana kampanjana pitkästä aikaa. Siis pelikertoja vähintään kuukausittain...
Muuten tälle vuodelle ei ole suunnattomia suunnitelmia. Satu käynee parissa konferenssissa ulkomailla ja minä ajattelin tunkea mukaan Wieniin suuntautuvalla matkalle. Kesälomalla ottanemme äkkilähdön jonnekin ilman sen suurempia suunnitelmia.
Yhtä kaikki, toivotamme kaikille rauhallista vuodenvaihdetta ja menestyksekästä tätä vuotta. Olkoon se parempi kuin edeltäjänsä.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Ja me toivotam...
Hyvää ja rauhallista Joulua, herkullista hanukkaa, jylisevää Julea tai oikeaa ostosryntäyksen vuosipäivää kaikille asianosaisille.
VIimeisimmän postin jälkeen olemme viettäneet viikon Sotkamossa, jossa minulla oli käytännöllisesti katseon koko viikon kestänyt flunssa jonka ansiosta emme käyneet morjenstamasa Aaroa, ratsastamassa Issikalla tai päässeet huskysafarille. Sen sijaan otimme rennosti ja morjestelimme Rosa-kissaa joka oli saanut turvapaikan vanhempieni kotoa.
Juppi (koira) oli rauhoitunut vanhennuttuaan, mutta innostuessaan on yhä tietämätön voimistaan ja Satu saikin Jupilta kuonoiskun hampaisiin, mitään sen pahempaa vahinkoa ei onneksi tullut.
Perjantaina 19 päivä pidimme Pikku-Joulua, eli saunoimme ja söime jouluaterian sekä korkkasimme lahjojamme, launatai meni vielä lepäillessä ja sunnuntaina ajelimme sitten takaisin Laitilaan.
Kotona Satu on saanut osakseen flunssaoireita, olemme käyneet Turussa jouluruokaostoksilla ja katsomassa Burn after reading:in, jonka katsottuamme voimme jälleen todeta että Coenin veljekset hallitsevat oman lajityypinsä mestarillisesti. Elokuvan tarina voisi olla mistä tahansa rope-kampanjasta jossa asiat karkaavat totaalisesti pelinjohtajan otteesta...
VIimeisimmän postin jälkeen olemme viettäneet viikon Sotkamossa, jossa minulla oli käytännöllisesti katseon koko viikon kestänyt flunssa jonka ansiosta emme käyneet morjenstamasa Aaroa, ratsastamassa Issikalla tai päässeet huskysafarille. Sen sijaan otimme rennosti ja morjestelimme Rosa-kissaa joka oli saanut turvapaikan vanhempieni kotoa.
Juppi (koira) oli rauhoitunut vanhennuttuaan, mutta innostuessaan on yhä tietämätön voimistaan ja Satu saikin Jupilta kuonoiskun hampaisiin, mitään sen pahempaa vahinkoa ei onneksi tullut.
Perjantaina 19 päivä pidimme Pikku-Joulua, eli saunoimme ja söime jouluaterian sekä korkkasimme lahjojamme, launatai meni vielä lepäillessä ja sunnuntaina ajelimme sitten takaisin Laitilaan.
Kotona Satu on saanut osakseen flunssaoireita, olemme käyneet Turussa jouluruokaostoksilla ja katsomassa Burn after reading:in, jonka katsottuamme voimme jälleen todeta että Coenin veljekset hallitsevat oman lajityypinsä mestarillisesti. Elokuvan tarina voisi olla mistä tahansa rope-kampanjasta jossa asiat karkaavat totaalisesti pelinjohtajan otteesta...
perjantai 12. joulukuuta 2008
Plääh
Loma alkaa, tai taitaa tosiaan olla alkanut jo, kellohan on kohta kuusi. Olen kotona flunssassa, tai ainakin jossain olotilassa joka muistuttaa flunssaa oireiltaan. Lihaksiin sattuu, samoin päähän, väsyttää ja on aikaansaamaton, vetelä, olo. Satu lähti laitoksen pikkujouluihin ja lienee siellä viellä joidenkin tuntien ajan. Kissat nukkuvat kuka missäkin.
Olen pelaillut Resident Evil 4:sta ja pelissä on kyllä puolensa. Tuntuu vain siltä että tähän Wii editioniin on väkerretty kaikkea kivaa tekemistä ohjaimelle, jota ilman tulisin kyllä toimeen. En ole muilla konsoleilla pelaillut, mutta tuntuu vähän siltä että Wiillä on mahdollista kuolla myös 'välianimaation' aikana...
Työt seuraavat minua kotiin, vaivaisen 200,000 euron takia. Enkä ole edes saamassa sitä itselleni... Täytyy vain seurata sähköpostiaan kai ensi viikon ajan jotta asiakkaamme varmasti saavat laskunsa ajallaan. Ongelma on se ettei sähköpostini varmastikaan rajoitu vin tähän asiaan. Lisäksi en päässyt tänään töihin sopimaan asioista (koska olen kipeä) joten tyäty hoitaa vielä ainakin kaksi juoksevaa asiaa kuntoon loman aikana.
Muuten ei mitään valittamista, väsyttää vain.
Pelinjohdollisella rintamalla olen pohdiskellut HA:n lakkauttamista ja pelaajien siirämistä MA:han. Tämä siksi että MA on kokonaisuudelle tärkeämpi kolmasosa kuin HA ja sen pelaajamäärä taitaa olla kutistunut yhteen (ainakaan toinen pelaaja ei vastaa sähköpostiin). HA:lle sen sijaan ei oikein tunnu löytyvän aikaa. Ajatuksia olisi, mutta ei se ajatus ilman aikaa pelikerraksi muutu.
IA onneksi elää ja voi hyvin. Kaikki pelaajat ovat olleet yhteydessä pelinjotoon viimeisimmän skenaarion jälkeen, joka lienee kampanjan ennätys. Toivottavasti tapahtumat jatkuvat kiinnostavina tulevaisuudessakin.
Huomiseksi on suunniteltu ajomatka Sotkamoon, täytyy tehdä olotarkastus aamulla ja ellei olo vaikuta riittävän hyvältä molempien osalta, lykätä liikkeellelähtöä päivällä tai kahdella. Kymmenen tuntia autossa flunssaisena tai kipeänä ei kuitenkaan ole tavoittelemisen arvoista.
Olen pelaillut Resident Evil 4:sta ja pelissä on kyllä puolensa. Tuntuu vain siltä että tähän Wii editioniin on väkerretty kaikkea kivaa tekemistä ohjaimelle, jota ilman tulisin kyllä toimeen. En ole muilla konsoleilla pelaillut, mutta tuntuu vähän siltä että Wiillä on mahdollista kuolla myös 'välianimaation' aikana...
Työt seuraavat minua kotiin, vaivaisen 200,000 euron takia. Enkä ole edes saamassa sitä itselleni... Täytyy vain seurata sähköpostiaan kai ensi viikon ajan jotta asiakkaamme varmasti saavat laskunsa ajallaan. Ongelma on se ettei sähköpostini varmastikaan rajoitu vin tähän asiaan. Lisäksi en päässyt tänään töihin sopimaan asioista (koska olen kipeä) joten tyäty hoitaa vielä ainakin kaksi juoksevaa asiaa kuntoon loman aikana.
Muuten ei mitään valittamista, väsyttää vain.
Pelinjohdollisella rintamalla olen pohdiskellut HA:n lakkauttamista ja pelaajien siirämistä MA:han. Tämä siksi että MA on kokonaisuudelle tärkeämpi kolmasosa kuin HA ja sen pelaajamäärä taitaa olla kutistunut yhteen (ainakaan toinen pelaaja ei vastaa sähköpostiin). HA:lle sen sijaan ei oikein tunnu löytyvän aikaa. Ajatuksia olisi, mutta ei se ajatus ilman aikaa pelikerraksi muutu.
IA onneksi elää ja voi hyvin. Kaikki pelaajat ovat olleet yhteydessä pelinjotoon viimeisimmän skenaarion jälkeen, joka lienee kampanjan ennätys. Toivottavasti tapahtumat jatkuvat kiinnostavina tulevaisuudessakin.
Huomiseksi on suunniteltu ajomatka Sotkamoon, täytyy tehdä olotarkastus aamulla ja ellei olo vaikuta riittävän hyvältä molempien osalta, lykätä liikkeellelähtöä päivällä tai kahdella. Kymmenen tuntia autossa flunssaisena tai kipeänä ei kuitenkaan ole tavoittelemisen arvoista.
torstai 11. joulukuuta 2008
Satu ja työpäivän välttäminen
Lupaavasti olen jo hetken tehnyt ainakin jonkinlaiseksi työksi katsottavaa asiaa, eli täyttänyt byrokratian vaatimia lomakkeita ja yrittänyt saada ensisijaista ohjaajaani sopimaan tapaamisajan mm. esitarkastajien päättämistä varten. Eipä tuo osaa vielä aikaa sanoa, kun taas kiireinen vararehtorimme ehdotti välittömästi aikaa. Voisikohan tähän liittyä se, että laitokseltamme on tulossa mukavasti ensi vuonna väitöksiä? Sen sijaan yliopistolta kokonaisuudessaan ei voi koskaan tulla liikaa... Lisäksi olen ilmeisesti siirtynyt jonkinlaisesta lupaavasta tutkijasta marginaaliin. No, se ei estä kunnianhimoisia suunnitelmiani. Jonkun vain pitäisi nekin maksaa...
Sain ensimmäisen ison ennen uutta vuotta tehtävän projektin valmiiksi ja sen jatko on hyvin suunniteltu. Sen sijaan nyt tämä toinen tökkii. Eli pitäisi saada kirjoitettua se monia ja monia lähteitä sisältävä tiedosto jonkinlaiseksi järkeväksi teoria/aik.tutkimus-luvuksi. Aihetta ei helpota se, että tarpeellista kirjallisuutta ilmestyy työpöydälleni ikävän nopeasti. Lisää en ota, mutta yksi näistä vaatii parin muun hankkimista, joten se pitää tehdä. Eli tämä on siis se toinen iso ennen vuodenvaihdetta tehtävä projekti. Jos se ei tänään etene, on vaarana, että se tulee mukaan lomalle Sotkamoon. Tämä puolestaan olisi sekä parisuhteellisesti vaarallista että henkilökohtaisesti hyvin uuvuttavaa. Olisi kuitenkin hyvä olla jotain näyttöä 7.1. ohjaajalle. Ehkä hän vielä vakuuttuisi minun tutkijakyvyistäni... Aika vahvasti yritän sitä nyt pohjustaa, sillä en oikein tiedä, mitä muutakaan osaan tehdä. Yliopisto, ainakin näin ei-professionaalisilla aloilla, ei varsinaisesti kouluta mihinkään hyödylliseen ja ammattiin ohjaavaan.
No. Ehkä taas lopetan valituksen työstäni, vaikka se niin houkuttelevaa onkin =). Kissat ovat suloisia, joulu"lomalla" parikin ratsastusta toivottavasti tiedossa ja unelmia issikoista mielessä. Ja sisäisen ilmapuntarin mukaisesti sää on muuttunut kylmemmäksi ja ulkona on maassa lunta. Mikäs tässä valitellessa
Sain ensimmäisen ison ennen uutta vuotta tehtävän projektin valmiiksi ja sen jatko on hyvin suunniteltu. Sen sijaan nyt tämä toinen tökkii. Eli pitäisi saada kirjoitettua se monia ja monia lähteitä sisältävä tiedosto jonkinlaiseksi järkeväksi teoria/aik.tutkimus-luvuksi. Aihetta ei helpota se, että tarpeellista kirjallisuutta ilmestyy työpöydälleni ikävän nopeasti. Lisää en ota, mutta yksi näistä vaatii parin muun hankkimista, joten se pitää tehdä. Eli tämä on siis se toinen iso ennen vuodenvaihdetta tehtävä projekti. Jos se ei tänään etene, on vaarana, että se tulee mukaan lomalle Sotkamoon. Tämä puolestaan olisi sekä parisuhteellisesti vaarallista että henkilökohtaisesti hyvin uuvuttavaa. Olisi kuitenkin hyvä olla jotain näyttöä 7.1. ohjaajalle. Ehkä hän vielä vakuuttuisi minun tutkijakyvyistäni... Aika vahvasti yritän sitä nyt pohjustaa, sillä en oikein tiedä, mitä muutakaan osaan tehdä. Yliopisto, ainakin näin ei-professionaalisilla aloilla, ei varsinaisesti kouluta mihinkään hyödylliseen ja ammattiin ohjaavaan.
No. Ehkä taas lopetan valituksen työstäni, vaikka se niin houkuttelevaa onkin =). Kissat ovat suloisia, joulu"lomalla" parikin ratsastusta toivottavasti tiedossa ja unelmia issikoista mielessä. Ja sisäisen ilmapuntarin mukaisesti sää on muuttunut kylmemmäksi ja ulkona on maassa lunta. Mikäs tässä valitellessa
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ahdistaa
Valitettavasti en tiedä, mikä ahdistaa. Mikä se ikinä onkaan, se aiheuttaa minussa joko hyvin viisasta tai äärettömän typerää tehokkuutta töihin liittyvissä kysymyksissä. Sain viimeinkin toisen haastatteluiden käsittelykierroksen valmiiksi. Ensimmäinen oli suurimmalle kvalitatiivisen tutkimuksen tutkijoille allergiaoireita aiheuttavaa kvantifiointia (eli kuinka monta kertaa samasta asiasta puhutaan) ja nyt toinen oli tekstipätkien liittäminen yläteemoihin. Nyt pitäisi vain miettiä, mitkä ne alateemat voisivat olla tai itse asiassa kokonaisuudessaan se, miten tästä eteenpäin. Ehkä koen joululomalla jonkin valaistumisen kokemuksen. Näitä tapahtuu joskus, kun raaskii pitää lomaa. Toivottavasti näin käy, sillä oma asettamani päivämäärä lähestyy omasta mielestäni vauhdilla ja vielä on paljon tekemistä. Lisäksi pitäisi ottaa yhteyttä ohjaajiin ja sopia tapaamisaikoja. En vain tiedä tarkkoja puheenaiheita, kun en osaa sanoa, missä vaiheessa tutkimus on esim. tammikuussa. Mutta ehkä olisi hyvä vain käydä näyttämässä naamaakin ja kertoa, että on vielä olemassa.
Kolmesta kierroksessa olevasta artikkelista ei vieläkään mitään tietoa. Tiedän, että voi kestää kuukausia, jopa vuosia, ennen kuin tietoa tulee. Ei sovi kärsimättömälle luonteelleni tämä lainkaan. Lisäksi mietin jo ensi vuoden konferensseja ja mahdollisia esityksiä niihin. Kunnianhimoisesti alan haluta kustakin esityksestä jonkun artikkelin tekeleen, jonka sitten voin lähettää parhaiten sopivaan lehteen ja toivoa parasta. Ja jos ei sinne mene läpi niin sitten sen kuukausien tai vuoden jne. jälkeen, kun tieto viimein tulee niin lähettää toiseen lehteen ja odottaa taas sen pakollisen kierrosajan.
Joka tapauksessa siis en mennyt järkevästi eilen yhdeksän-kymmenen aikaan nukkumaan, vaan tein töitä kahteen asti yöllä. Tämä ei minulle ole paras mahdollinen tapa toimia ja voi puraista kipeästi jossain vaiheessa. Kehossa virtaavat stressihormoonit tuntuvat kuitenkin nyt pitävän kaikenlaiset seuraukset sitä aikaa varten, jolloin stressi laukeaa. Koskaskohan se olisi?
Nyt on sivuaineissa tekemättä enää täysin turha 4op pituinen (12-15 sivua) pitkä essee metodologisesta aiheesta ja valitsin aiheeksi otoksen. Tiedän, mitä sillä tarkoitetaan, tiedän eri otosmalleja ja tiedän sen merkityksen tutkimukselle. Luulin siis, että sen voisi jotenkin hutaista vain ohimennen, koska arvosanalla ei ole mitään merkitystä. Valitettavasti huomasin, että lähteisiin viittaavaa esseetä ei minun tieteellisellä lähestymistavalla voi vain hutaista mutu-tuntumalla. Eli se vaatii ihan oikeasti töitä jossain vaiheessa. Se taitaa kuitenkin mennä ensi vuoden puolelle, joten toivon tämän syksyn vastaanottajan jatkavan tai seuraavan hyväksyvän tehdyn sopimuksen. Muuten voin olla hieman ongelmissa. Tuskin kuitenkaan hekään haluavat viivästyttää tohtoroitumistani. Ainakin toivon niin.
Terveydellisesti huomaan olevani kohtuullisen tarkka ilmapuntari. Kylmyys ei sovi, kosteus ei sovi eikä myöskään tuuli. Eli toisin sanoen hyvää oloa odotettavissa toukokuun jälkeen. Kotimme lämpötilaa on nostettu Rikulle jo ehkä epämiellyttäviin korkeuksiin. Herrasmiehenä ei ole tosin huomautellut asiasta muuten kuin että nukkuminen on vaikeaa, kun on lämmin. Vähän siis tasapainottelemme minun kipuisuuden ja hänen erittäin tärkeän univajeen poiston välillä. Muita terveydellisiä uutisia: loistavasta uudesta neurologistani johtuen olen nyt juossut kaikenlaisissa konsultaatioissa ja tutkimuksissa. Kaikki uutiset eivät ole olleet mieluisia ja osia odotetaan vielä. Olen tavannut lääkärin, jota minun pasifistisesta luonteestani huolimatta teki mieli kirjaimellisesti potkaista. Olen tavannut sosiaalityöntekijän, joka on sitä mieltä, ettei Laitilassa tarvitse noudattaa lakia. Toisaalta olen tavannut myös hyvin mukavia lääkäreitä ja sosiaalityöntekijän (jolta en tosin pyytänyt rahaa vaativia palvelua). Kuitenkin olen jälleen byrokraattisesti myös odotuksen tilassa. Jos ei tule lain mukaisia päätöksiä eri instituutioilta niin sitten vain lakimiehen puheille. Onneksi oma terveyteen liittyvällä liitollani on lakimies juuri tämänlaisia tilanteita varten. Eli odottaessa yritän olla suhtautumatta liian vihamielisesti jo valmiiksi.
Pelillisesti: IA on aivan ihastuttavan loistava. Hahmoni luonne, moraali yms. ovat aikalailla mankelissa ja saa nähdä, mitä siitä seuraa. Vielä en itsekään tiedä. Se selviää pelin edetessä. Arvauksia on ja mielipiteitä varmasti, mutta ikinä ei tiedä, mitä sitten kuitenkaan tosipaikan tullen tekee. Eli vähän niin kuin oikeastikin =). Oma kampanjani alkaa taas saada jonkinlaista potkustarttia. Tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä tapahtuu seuraavassa tapauksessa, johon pelaajani törmäävät. Tiedän suuntaa, johon haluan kampanjaa viedä. Kahden pelaajan kato aiheuttaa hieman ongelmia, mutta ei mitään sellaista, mitä ei voisi ratkaista. Sain vaan käsiini pelissä voimakkaasti läsnä olevan NPC:n, jonka avulla voin ohjailla pelaajia tarvittavissa kohdissa antamalla informaatiota tai disinformaatiota. Tämä hahmo pitäisi kuitenkin kirjoittaa, jotta edellisen suhdeluvut saadaan kohdalleen. Ehkä tämäkin valvotti viime yönä, sillä halusin kirjoittaa ne jutut seuraavasta tapauksesta, jotka pyörivät päässä. Sitä ei koskaan tiedä, mitä unohtaa yön aikana.
Rikun herätessä koin valtavaa tarvetta selitää hänelle, että ennen F-tapausta tulee E-tapaus. Sellaista se herääminen joskus on. Puolustuksekseni voin sanoa, että olin nukkunut neljä tuntia. Saavuttaessani jonkin edes etäisesti tietoisuutta lähenevän tilan kykenin kertomaan myöhäisestä nukahtamisajankohdasta. Osaa sitten varautua.
Yleisesti ottaen: täällä pärjäillään väitöskirjan, byrokratian, terveydellisten kysymysten ja tutkimusten sekä roolipelillisten asioiden keskellä ihan hyvin. Tai ainakin pärjään. Nyt pitää jatkaa sitä toista vaikeaksi kokemaani väitöskirja-lukua. Siksi kai tätä kirjoittelenkin.
Satu ja tehokas työaika
Kolmesta kierroksessa olevasta artikkelista ei vieläkään mitään tietoa. Tiedän, että voi kestää kuukausia, jopa vuosia, ennen kuin tietoa tulee. Ei sovi kärsimättömälle luonteelleni tämä lainkaan. Lisäksi mietin jo ensi vuoden konferensseja ja mahdollisia esityksiä niihin. Kunnianhimoisesti alan haluta kustakin esityksestä jonkun artikkelin tekeleen, jonka sitten voin lähettää parhaiten sopivaan lehteen ja toivoa parasta. Ja jos ei sinne mene läpi niin sitten sen kuukausien tai vuoden jne. jälkeen, kun tieto viimein tulee niin lähettää toiseen lehteen ja odottaa taas sen pakollisen kierrosajan.
Joka tapauksessa siis en mennyt järkevästi eilen yhdeksän-kymmenen aikaan nukkumaan, vaan tein töitä kahteen asti yöllä. Tämä ei minulle ole paras mahdollinen tapa toimia ja voi puraista kipeästi jossain vaiheessa. Kehossa virtaavat stressihormoonit tuntuvat kuitenkin nyt pitävän kaikenlaiset seuraukset sitä aikaa varten, jolloin stressi laukeaa. Koskaskohan se olisi?
Nyt on sivuaineissa tekemättä enää täysin turha 4op pituinen (12-15 sivua) pitkä essee metodologisesta aiheesta ja valitsin aiheeksi otoksen. Tiedän, mitä sillä tarkoitetaan, tiedän eri otosmalleja ja tiedän sen merkityksen tutkimukselle. Luulin siis, että sen voisi jotenkin hutaista vain ohimennen, koska arvosanalla ei ole mitään merkitystä. Valitettavasti huomasin, että lähteisiin viittaavaa esseetä ei minun tieteellisellä lähestymistavalla voi vain hutaista mutu-tuntumalla. Eli se vaatii ihan oikeasti töitä jossain vaiheessa. Se taitaa kuitenkin mennä ensi vuoden puolelle, joten toivon tämän syksyn vastaanottajan jatkavan tai seuraavan hyväksyvän tehdyn sopimuksen. Muuten voin olla hieman ongelmissa. Tuskin kuitenkaan hekään haluavat viivästyttää tohtoroitumistani. Ainakin toivon niin.
Terveydellisesti huomaan olevani kohtuullisen tarkka ilmapuntari. Kylmyys ei sovi, kosteus ei sovi eikä myöskään tuuli. Eli toisin sanoen hyvää oloa odotettavissa toukokuun jälkeen. Kotimme lämpötilaa on nostettu Rikulle jo ehkä epämiellyttäviin korkeuksiin. Herrasmiehenä ei ole tosin huomautellut asiasta muuten kuin että nukkuminen on vaikeaa, kun on lämmin. Vähän siis tasapainottelemme minun kipuisuuden ja hänen erittäin tärkeän univajeen poiston välillä. Muita terveydellisiä uutisia: loistavasta uudesta neurologistani johtuen olen nyt juossut kaikenlaisissa konsultaatioissa ja tutkimuksissa. Kaikki uutiset eivät ole olleet mieluisia ja osia odotetaan vielä. Olen tavannut lääkärin, jota minun pasifistisesta luonteestani huolimatta teki mieli kirjaimellisesti potkaista. Olen tavannut sosiaalityöntekijän, joka on sitä mieltä, ettei Laitilassa tarvitse noudattaa lakia. Toisaalta olen tavannut myös hyvin mukavia lääkäreitä ja sosiaalityöntekijän (jolta en tosin pyytänyt rahaa vaativia palvelua). Kuitenkin olen jälleen byrokraattisesti myös odotuksen tilassa. Jos ei tule lain mukaisia päätöksiä eri instituutioilta niin sitten vain lakimiehen puheille. Onneksi oma terveyteen liittyvällä liitollani on lakimies juuri tämänlaisia tilanteita varten. Eli odottaessa yritän olla suhtautumatta liian vihamielisesti jo valmiiksi.
Pelillisesti: IA on aivan ihastuttavan loistava. Hahmoni luonne, moraali yms. ovat aikalailla mankelissa ja saa nähdä, mitä siitä seuraa. Vielä en itsekään tiedä. Se selviää pelin edetessä. Arvauksia on ja mielipiteitä varmasti, mutta ikinä ei tiedä, mitä sitten kuitenkaan tosipaikan tullen tekee. Eli vähän niin kuin oikeastikin =). Oma kampanjani alkaa taas saada jonkinlaista potkustarttia. Tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä tapahtuu seuraavassa tapauksessa, johon pelaajani törmäävät. Tiedän suuntaa, johon haluan kampanjaa viedä. Kahden pelaajan kato aiheuttaa hieman ongelmia, mutta ei mitään sellaista, mitä ei voisi ratkaista. Sain vaan käsiini pelissä voimakkaasti läsnä olevan NPC:n, jonka avulla voin ohjailla pelaajia tarvittavissa kohdissa antamalla informaatiota tai disinformaatiota. Tämä hahmo pitäisi kuitenkin kirjoittaa, jotta edellisen suhdeluvut saadaan kohdalleen. Ehkä tämäkin valvotti viime yönä, sillä halusin kirjoittaa ne jutut seuraavasta tapauksesta, jotka pyörivät päässä. Sitä ei koskaan tiedä, mitä unohtaa yön aikana.
Rikun herätessä koin valtavaa tarvetta selitää hänelle, että ennen F-tapausta tulee E-tapaus. Sellaista se herääminen joskus on. Puolustuksekseni voin sanoa, että olin nukkunut neljä tuntia. Saavuttaessani jonkin edes etäisesti tietoisuutta lähenevän tilan kykenin kertomaan myöhäisestä nukahtamisajankohdasta. Osaa sitten varautua.
Yleisesti ottaen: täällä pärjäillään väitöskirjan, byrokratian, terveydellisten kysymysten ja tutkimusten sekä roolipelillisten asioiden keskellä ihan hyvin. Tai ainakin pärjään. Nyt pitää jatkaa sitä toista vaikeaksi kokemaani väitöskirja-lukua. Siksi kai tätä kirjoittelenkin.
Satu ja tehokas työaika
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Yhdeksän päivän työviikko
Tämä työviikko kestää yhdeksän arkipäivää, tai tarkemmin sanottuna viiden päivän aikana töitä tulee tehtyä yhdeksän päivän edestä. Tätä kirjoitellessani on kulumassa työviikkoni neljäs kuudes päivä, maanantaina ja tiistaina tuli tehtyä kaksi päivää molempina (eli 15,5 ja 16 tunnin työpäivät) tänään ensimmäinen päivä loppui puoli kahdelta ja toinen päivä kestää tuonne yhdeksään illalla. Huomiseen ei edes kaksi päivää riitä vaan kokonastyöaikaa tulee reilut 17 tuntia. Onneksi perjantai on suorastaan lepopäivä, teen etätyöpäivän ja vain yhden työpäivän mittaisena.
Samaan aikaan Satu joutuu kotona byrokraattisen mankelin jyräämäksi ja olen täysin avuton siellä, missä sitten satun olemaankin (nyt Helsinki-Vantaan lentokentällä).
Olo alkaa olla surrealistisen rajoilla, nukuin liian vähän viikonloppuna (kiitos pelikerran venymisen), enkä ole nukkunut yhtään hyvää yöunta sen jälkeenkään. Pari kertaa tänään alkoi todellisuus jo lipenemään otteestani, onneksi vain muutamien hetkien ajaksi.
Joululoman alku alkaa jo häämöttää, on jo aikakin. Lomalla ei ole suurempia suunnitelmia, mutta ajtuksia siitä mitä kaikkea kivaa voisi (jos haluaa tai jaksaa) tehdä kuitenkin riittää. Eiköhän tässä pääse rentoutumaan ja lepäämään. Ja nukkumaan.
Samaan aikaan Satu joutuu kotona byrokraattisen mankelin jyräämäksi ja olen täysin avuton siellä, missä sitten satun olemaankin (nyt Helsinki-Vantaan lentokentällä).
Olo alkaa olla surrealistisen rajoilla, nukuin liian vähän viikonloppuna (kiitos pelikerran venymisen), enkä ole nukkunut yhtään hyvää yöunta sen jälkeenkään. Pari kertaa tänään alkoi todellisuus jo lipenemään otteestani, onneksi vain muutamien hetkien ajaksi.
Joululoman alku alkaa jo häämöttää, on jo aikakin. Lomalla ei ole suurempia suunnitelmia, mutta ajtuksia siitä mitä kaikkea kivaa voisi (jos haluaa tai jaksaa) tehdä kuitenkin riittää. Eiköhän tässä pääse rentoutumaan ja lepäämään. Ja nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)