Aika lentää 2

Voisin kopioida edellisen viestin, mutta tulkoot uusi. Lauantain IA ei loppui aiemmin, olimme kotona pian kahden jälkeen. Tästä huolimatta sunnuntai meni lepäilyssä.
Puun polttamisen lisäksi taloon on nyt tarvittu patterit ja sohva on siirretty "talvi" asentoon niin että ilmalämpöpumpun lämmitysteho saadaan parhaalla teholla käyttöön.
Ulkona on kylmä. Hrrr...

Aika lentää

Viikko on taas mennyt ilman sen kummempaa käsitystä siitä minne se on mennyt. Töitä olemme molemmat tehneet, remonttia emme. Viikonloppuna pelattiin IA:ta ja peli venyi taas sen verran pitkäksi että olimme kotona vähen ennen neljää. Sunnuntai meni siis toipuessa.
Pakkanen on saapunut etelään, ja tämä on johtanut tarpeeseen poltella puita niin tuvassa kuin salissakin.

Ensimmäinen työpäivä

on nyt noin puolivälissä. Se olisi lähellä loppumista, ellen olisi päättänyt lähteä etuajoissa Laitilaan. Kun ei ole kuitenkaan työpistettä vielä, ei yliopistollekaan kannattanut jäädä pyörimään. Sain kuitenkin töitä tehtyä siellä ja tarkoitus on jatkaa niitä nyt, vaikka väsyttää ihan pipona. Jostain syystä en saanut viime yönä kunnolla unta ja lopputuloksena oli noin neljä tuntia katkonaisesti. Ei ihan paras juttu, erityisesti, koska ajaessani Turkuun, minua alkaa nukuttaa Maskun kohdalla ihan mielettömästi. En tiedä, miksi se on aina siinä ja se ei muuten liity mitenkään vuorokauden aikaan. En kuitenkaan nukahtanut rattiin. Se oli ihan hyvä alku työviikolle.
Tänään oli ensimmäinen kahdesta kokouksesta, jonka tarkoituksena on antaa minulle käsitys siitä, mitä minun pitäisi alkaa tehdä. Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, ettei kukaan muukaan taida vielä tietää, miten tästä pitäisi edetä. Lopputuloksesta on käsitys, mutta kaikki siinä välissä on hieman hämärää. Lisäksi projektirahoitusta ei ole vielä "avattu" eli työsopimustakaan ei voida kirjoittaa saatika että saisin palkkaa. Olisi syytä saada kirjoitettua työsopimus tästä päivästä alkaen. Jos rahoituksen saaminen lykkääntyy kovasti, voi tiedekunta alkaa ihmetellä, miksi työsopimus (joka pitäisi siis kirjoittaa ennen työn alkua) tulee niin myöhään. Nyt pitää vielä selvittää verokortin asiat ja liiton jäsenmaksut. Huomenna pitäisi löytyä jokin komeron tapainen työpisteeksi. Tuskin sieltä kovin isoa paikkaa saa, mutta en tarvitse paljoa. Työpöytä, -tuoli, -kone ja hieman hyllytilaa (ei edes paljoa) olisi hieno homma. Ajatus työpäivästä, työtunneista ja työpaikasta on hieno asia. Jos teen töitä kotoa ilman moisia, työaika ja vapaa-aika sekottuvat toisiinsa siten, etten edelleenkään ole koskaan vapaalla. Viikonlopputyöt ovat ihan ok, jos niitä ei vaan tarvitse kovin kauaa tehdä. Nyt sitten työn lisäksi tarkoitus on saattaa valmiiksi pari artikkelia ja aloittaa uusia. En siis tiedä, voinko sisällyttää näiden kirjoittamisen työaikaani. Kai kyse on siitä, ehdinkö tehdä muut työt. Saa myös nähdä, miten voin ottaa lomaa. Tarkoitus oli jouluna mennä ratsastusleirille, mutta se on kolme arkipäivää, jotka minulla on siis työpäivinä. Neljän kuukauden määräaikaisena on mahdollista, että voisin kuitenkin siinä välissä käyttää ne lomapäivät, jotka pitää käyttää sen neljän kuukauden sisällä. Kuitenkin ensimmäinen raportti pitää valmistua ennen vuoden loppua, joten voi olla, että ratsastusleirin varaaminen on hieman riskialtista.
Mitä teen? En ole vielä ihan varma. Projektin ideana on tarkistella erilaisia erikoistumisopintoja Suomessa ja miten ne on rakennettu. Sitten tarkoitus on selvittää, miten ne on muualla järjestetty. Lopputuloksena pitäisi olla (vuoden loppuun mennessä väliraportti) lausunto opetusministeriölle, jossa annetaan suosituksia siitä, miten nämä kannattaisi järjestää ja keiden kannattaisi olla hommassa mukana. Esimerkiksi korkeakoulu ei ole mukana tuomarin erikoistumisopinnoissa ja tarkoitus olisi selvittää, kannattaisiko olla eli antaisiko korkeakoulu jotain merkittävää lisää kyseisille pätevöitymisopinnoille. Ja tietenkin se, miten asiat on tehty muualla siinä mielessäkin, että olisi hienoa voida vertailla täällä suoritettuja tutkintoja muualla suoritettuihin. Maita on useita ja kieliäkin pari. Onneksi Erno ymmärtää hyvin saksaa ja Tuire ruotsia, joten minä pärjään englannilla. Lisäksi toimin teknisenä tukena toisessa projektissa. On tiedossa, etten pelkää koneita ja niillä sähläämistä, joten saan sitten sählättävää, kun useiden eri kyselyjen tiedot pitäisi yhdistää samaan tiedostoon. Niin kauan, kun minun ei tarvitse siirtää tietoja koneelle vaan ne on jo sähköisessä muodossa, ei minua tämä lainkaan haittaa. Pääprojektiin kuuluu vielä haastatteluja, joiden asema on minulle hieman epäselvä. Epäselvää on myös se, mitä tarkoitus on tehdä ensi vuoden puolella. No, kai se tästä selviää. On joka tapauksessa hieno homma olla yhteistyöprojektissa hyvin mukavien ihmisten kanssa. Lisäksi on hienoa tutkia välillä jotain muuta kuin omaa aihettani. olen kuitenkin tutkinut opintojen kestoa jo n. 10v. ja alkaa hieman kyllästyttää. Nyt heti yhteistyöprojektia ja yhteisjulkaisuja ja heti tuntuu paremmalta.
Väsyttää... eli heti olen saanut työn teon syvimmästä olemuksesta kiinni =)

Marraskuu

Marraskuu on masentava kuukausi, on pimeää, märkää ja kylmää. Lunta ei ole, loskaa sen sijaan on. Onneksi tätä ankeutta piristämään saapui Sadulle työpaikka. Ensimmäinen työpäivä on huomenna.
Oma tilanteeni ei ole yhtä innostava, samaa vanhaa riittää ja ensi viikolla on reissua luvassa ihan kiitettävästi. Haasteita ja vaihtelua tuo oikeastaan ainoastaan työkannettavani hidas disintegraatio. Kone olisi pitänyt vaihtaa jo keväällä, mutta kaikenlaisten tietohallinnollisten asioiden vuoksi voi olla ettei se vaihdu edes tänä vuonna. Tämän lisäksi puhelin on alkanut temppuilemaan. Ainoana valopilkkuna työvälinerintamalla on se että sain viimein uuden bluetooth-headsettini ja pääsin kipuamaan siltä osin pois pimeältä keskiajalta.
Vapaa-ajanaktiviteetteina olen kirjoittanut yhden ropekampanjan pääpiirteissään ulos päästänit, yksityiskohtia kipuaa mieleen tasaiseen tahtiin, mutta niiden uloskirjoittaminen on sietämättömän vaikeaa. Ensi viikonoppuna on taas luvassa IA-peli, viimeinen sovituista. Saa nähdä jääkö kampanja taas tauolle, vai saammeko seuraavan pelikerran sovittua.
Dominions 3 on edennyt useamman rintaman sotimiseen ja samalla mielenkiintoni peliä kohtaan on romahtanut. Tunnistan itsessäni pari tietokonestrategiapelaamiseen liittyvää haastetta. Ensinnäkin olen imperiuminrakentaja, en kenraali. Sota kiinnostaa minua varsin vähän millään tasolla. Toisekseen olen lempeä hallitsija, vaikka minulla ei olekaan mitään harhaluuloja siitä että virtuaalisen valtakuntani virtuaaliset olennot olisivat tietoisia tai kykeneviä tuntemaan kipua, en tahdo altistaa heitäkärsimykselle. Kun nämä kaksi luonteenpiirrettä yhdistää, voi helposti todeta etten jaksa keskittyä tai edes pysty luomaan järkeviä startegioita. Onneksi tämä vaihe ei yleensä kestä kauaa ja peli päättynee osaltani rittävän nopeasti.
Kaiken kaikkiaan olo on väsynyt, remontti etenee pikkuriikkisin askelin, eikä isompiin hommiin tunnu saavan otetta. Sentään alkarta asuttava ja muuttuu koko ajan miellyttävämmäksi pienten ykstyiskohtein (viimeksi mattojen) ottaessa paikkansa kokonaisuudessa.

Munchkin ja lämmityspistokepaikka

Eilen kävimme Suvin syntymäpäivillä ja kohtasimme päivänsankarin ja Mikon lisäksi myös JD:n, Hanen, Hetan, Tommin ja Pihlan. Alkuilta meni kakkua syödesäs ja keskustellessa, mutta kun jäljellä oli vain viisi juhlijaa siirryimme syntymäpäivälahjan, eli Munchkin Cthulhun pariin.
Peli oli uusi kaikille eikä munchkiniakaan ennen pelanneita tainnut olla kuin kaksi (en minä, eikä Satu). Oma alkupelini oli hirveän hidas, mutta estettyämme Suvin ja Hanen voitot oma pelini päätyi aivan uusille urille ja lopulta voitin pelin. Ilta ei mennyt hirveän myöhäiseksi, olimme kotona pian kymmenen jälkeen, mutta silti tänään on olo ollut väsynyt. Virittelin autoille lämmityspistokepaikan talvea odotellessa ja nyt on sitten molemmilla henkilökohtainen ajastin käytössä.
Loppupäivä on mennyt siivoillessa, kokkaillessa ja peliä kirjoitellessa. Satu on toipunut lukemalla kirjaa ja ryhtyi juuri töihin.

Kirjat hyllyyn ja hevosen selkään

Kirjapinot ovat kadonneet eteisestä ja kirjahyllyssämme on vielä nelisen hyllymetriä tyhjääkin, joskin pokkareita on asetettu samalle hyllylle aina kaksi riviä Laskennallisesti hyllymäärä riittäisi juuri ja juuri kaikille kirjoillemme...
Eilen kävimme Danielin valmennuksessa Baldurissa, ratsastelin tällä ketaa Helalla jonka kanssa yhteistyö sujui mukavasti, ensimmäisellä tunnilla keskityimme venytyksiin ja hevosen kääntöihin, joka sujui ihan mukavasti. Helan päänkääntö vasemmalle suoraan kuljettaessa meni todella helposti, oikealle ei niinkään. Toisella tunnilla teimme askelpituudenvaihtelua ja töltinnostoja istunnalla, lihaksiin hiipinyt väsymys teki tunnin loppuosasta vähemmän loistavan, mutta sentään päivän viimeinen töltinnosto sujui loistavasti.

Keskellä yötä

En ole aamuihmisiä. Tämä ei ole minulle mitenkään uutta tietoa. Olen onnistunut siirtämään vuorokausirytmiäni aikaisemmaksi Rikun ansiosta tai johdosta, mutta jälleen huomaan olevani tehokkaimmillani keskellä yötä. En tiedä, miksi näin on. Uskoisin, että kyseessä on itsekritiikin heikentyminen väsymisen johdosta. Mikään ei estä kirjoitusprosessia niin hyvin kuin mainittu tehokas itsekritiikki. Miten voisikaan saada tekstiä paperille, kun uskoo, ettei kykene tuomaan asioita esiin selkeästi ja oikealla/toivotulla tavalla? Toinen minua auttava tekijä on aikaraja. Mitä lähemmäs sitä ajautuu, sen paremmin saan itseäni niskasta kiinni. Onneksi en kuitenkaan jätä asioita enää aivan viime tinkaan (kuten väitöskirjani kanssa tein). Näin voin lähettää esim. apurahahakemuksen eteenpäin tietäen, että se on tarkistettu useaan otteeseen. Kyllä sinne silti jää todennäköisesti jokin virhe, mutta aina sellaisia ei voi tällä päällä välttää. Riku on ollut ihanan kärsivällinen lukiessani kaikenlaisia raaputuksiani lävitse ja kommentoidessaan ja korjatessaan kielenkäyttöäni.
Eräs ystäväni kertoi, että yksi hänen parhaista tohtoriksi opiskelleista etsi valmistumisensa jälkeen vuoden töitä ennen kuin löysi mitään. Sen kai oli tarkoitus lohduttaa minua ja kai se sitä tekeekin. Pärjään ihan hyvin hetken ajan ilman työsuhdetta, joskin ei ansiosidonnaisesta mitenkään juhlaksi asti ole. Nauttisin siitä paljon enemmän, ellei pitäisi aivan kaikkeen hakea. Ehkä joskus työhakemusten teko tulee rutiiniksi. Nyt etsin keskitietä siinä, että pyrin osoittamaan olevani pätevä saamaan työpaikan enkä kuitenkaan kehu itseäni, ainakaan asiattomasti. Jotenkin vakuuttelu siitä, että minut kannattaa palkata, nostaa niin sanotusti niskakarvani pystyyn. Mieluusti lähettäisin vain cv:n, tutkimussuunnitelman ja suositukset ja päätös tehtäisiin niiden perusteella. Toisaalta... ehkä on parempi ettei näin tehdä.
Sain äsken ensimmäisen version yhdestä hakemuksesta valmiiksi ja toivon, että vielä tänä viikonloppuna saisin ensimmäisen version myös toisesta tehtyä. Sitten voin maanantain ja tiistain parannella niitä ja lähettää ne sen jälkeen maailmalle toiveikkaana siitä, että jos jokin nappaisi.
Sitten pitääkin keskittyä hetki yhteen yhteisartikkeliin, josta saimme palautetta. Sen pitää olla valmis marraskuun lopussa ja paine olla hyvä ja keskittyä siihen on voimakas senkin takia, että kyse ei ole vain minun julkaisustani, vaan kyseessä on myös jonkun toisen työ. Toivon, että jossain vaiheessa saisin aikaa kirjoittaa lisääkin aineistoa, jonka voisin lähettää eri lehtiin. Se oikeasti voisi auttaa minua saamaan niitä töitä, joita en usko vielä saavani (julkaisuluetteloni on vielä varsin vaatimaton). Jos en kuitenkaan hae niitä töitä, joita en usko vielä saavani, mieleen jää kaivertamaan se, että ehkä kuitenkin olisin voinut... Ja jos ei nyt hae, niin miten sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni myöhemminkään.
Pitää oppia vain paremmaksi ajan käytön järjestelyssä ja oppia jakamaan aikansa useiden eri tehtävien kesken. JA yrittää ylläpitää jonkinlaista uskoa siihen, että löydän jossain vaiheessa jotain. Tohtorinopintojen aloittaessa aika meni lähinnä rahan etsimiseen. Ilmeisesti nyt on samanlainen vaihe. No, silloin löysin jotain ja enköhän jossain vaiheessa nytkin löydä jotain.
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin kaikilla, että joku näistä hakemuksista hyväksytään.
Ja sitten nukkumaan. Huomenna on Danielin ratsastusvalmennus ja kahden ratsastustunnin päivä on raskas ilmankin huonosti nukuttua yötä.
(mikään ei muuten ole niin ikävää kuin herätä kissan pissan hajuun ja huomata, että joku on pissannut peitolle. Kävi tänä aamuna. Onneksi ei tapahdu usein - tuskin koskaan. Muuten alkaisi vakavasti häiritä. nyt vain perushäiritsee)