Taina kävi meillä perjantaina ja päivä oli varsin mukava. Pandemia toimi hyvin kolmella ihmisellä, vaikka hävisimmekin molemmat pelit (mikäli tauteja ei ole voitettu ennen kuin kortit loppuvat, peli hävitään - pelikortteja on vain liian vähän). Taina voitti Trivial Pursuitin, joskin loppuvaiheessa vaihdoimme lasten kysymyksiin, kun ne perinteiset viihde ja urheilu aiheuttivat ainakin minulle ongelmia.
Teimme Tainan kanssa vadelmasuklaatryffeleitä ja muuten homma toimi hienosti, mutta poltin sormeni ja sain siien nivelen mittaisen palovamman, johon kehittyikin sitten rakko, joka hiljalleen parantunee. Se oli varsin kivulias perjantaina, mutta rauhoittui yötä kohti ja sain nukuttua eikä se enää lauantaina sitten sattunutkaan. Poltin sen vesihöyryyn nostaessani suklaakulhoa pois kiehuvan vesikattilan päältä. Fiksu olisi käyttänyt jotain pannulappua siihen, mutta kun tekee kiireessä... Oli kuitenkin mukava tehdä niitä ja erityisen mukavaa tehdä niitä jonkun toisen kanssa. Tein niihin eilen vielä chilisuklaakuorrutuksen. Ihan kaikkiin ei sitä riittänyt, mutta onnistuin suklaan temperoinnissa ja lopputulos näyttää hyvältä.
Olemme onnistuneet tekemään Rikun kanssa myös panna cottaa, joka tosin on äärimmäisen yksinkertainen jälkiruoka. Pidän ruoan laitosta ja siitä, että kokeilut onnistuvat. Ensimmäisen kokeilun jälkeen reseptiä voidaan muokata oman maun mukaan ja se on erityisen mukavaa. Ehkä palaamme Rikun kanssa siihen, että kokeilemme joka viikko jotain uutta reseptiä. Useimmiten osaamme jo reseptistä arvata, pidämmekö lopputuloksesta, mutta joskus virheitä tapahtuu ja lopputulos on kamalan makuista. Muistan erään kalapadan...
Muuten viikonloppu vietettiin aikalailla rennosti tehden ei yhtään mitään. Riku kokosi meidän uuden ruokapöydän ja tuolit. Ensi viikonlopuksi olemme suunnitelleet maalaavamme keittiön kaappien ovet. Emmeköhän keksi jonkun keinon pitää kissat alakerrassa sillonkin, kun itse olemme ylhäällä.
maanantai 28. helmikuuta 2011
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Migreeni
Poikkeuksellisesti ei Sadulla, vaan minulla. Heräilin kuuden jälkeen ja ryhdyin tekemään ensimmäistä harjoitusta koulutukseen jossa parhaillaan olen, päätä alkoi pikku hiljaa särkeä, mutta vasta yhdeksän aikoihin kun alkoi tulla myös oksettava olo, aloin olla vakuuttunut siitä että tämähän voikin olla migreenikohtaus. Buranasta huolimatta olo heikkeni (ja vahvisti diagnoosia) niin että vähän kymmenen jälkeen ilmoitin töihin olevani sairaana.
Luulen että minulla oli viimeksi migreenikohtaus viime vuoden terveydenhuollon atk-päivillä. Sitä edeltävästä kerrasta sen sijaan on niin kauan että en atk-päivien oireilua edes edes yhdistänyt migreeniin, vaan ajattelin sen olleen ruokamyrkytys.
Syy tähän kohtaukseen ei ole mikään yllätys, ulkona on sekä lunta että valoa. Tämä yhdistelmä oli vastuussa nuoruuteni migreeneistä ja se lienee vastuussa tästäkin.
Uudet aurikolasit ovat onneksi jo tilauksessa ja tullevat ensi viikolla, vanhoja ei enää pysty käyttämään kun silmät ovat tottuneet silmälasien uusiin vahvuuksiin, silti pitänee vielä kolmisen reissua kestää ilman aurinkolaseja.
Luulen että minulla oli viimeksi migreenikohtaus viime vuoden terveydenhuollon atk-päivillä. Sitä edeltävästä kerrasta sen sijaan on niin kauan että en atk-päivien oireilua edes edes yhdistänyt migreeniin, vaan ajattelin sen olleen ruokamyrkytys.
Syy tähän kohtaukseen ei ole mikään yllätys, ulkona on sekä lunta että valoa. Tämä yhdistelmä oli vastuussa nuoruuteni migreeneistä ja se lienee vastuussa tästäkin.
Uudet aurikolasit ovat onneksi jo tilauksessa ja tullevat ensi viikolla, vanhoja ei enää pysty käyttämään kun silmät ovat tottuneet silmälasien uusiin vahvuuksiin, silti pitänee vielä kolmisen reissua kestää ilman aurinkolaseja.
maanantai 14. helmikuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Pakkanen
Kiusaa Sadun autoa. Kovassa pakkasessa täytyy lohkolämmittimen olla päällä reilusti yli tunnin tai Citroën ei lähde liikkeelle. Tämä käytös on alkanut tänä talvena, voi johtua siitä että Satu ajaa sen verran harvemmin kuin mitä minä ajoin.
Pakkanen kiusaa myös meitä, koska kissat keksivät jälleen kerran rikkoa luukkunsa juuri kovimpien pakkasten aikaan. Tätä voisi lähestyä myös siltä kannalta että kovat pakkast haurastuttivat luukun rakenteita niin että se kissojen käytössä särkyi, mutta sehän nyt olisi ihan turhan reilua se. Eli ihan minun kiusakseni kissat luukkunsa rikkoivat. Olin aivan varma siitä että olin viimeksi ostanut kaksi luukkua (että on varaosia), mutta olen joko toisen hukannut kokonaan, tai en sitä ostanutkaan. Satu lupasi käydä maanantaina kaupassa luukkua etsimässä.
Kävimme jo perjantaina Myllyn eläintarvikeliikkeessä, mutta luukkua löytämättä. Sen sijaan löysimme Prismasta (lopultakin) patteritoimisia ketjutettavia palohälyttimiä, joita on nyt hallussamme kuusi kappaletta. Niistä riittää alakertaan kolme, yläkertaan kaksi ja saunalle yksi. Täytyy vielä korvata vanhat niillä ja johan alkaa paloturvallisuus kohentumaan.
Vanha uuni poistui Tuvan lattialta, joten nyt Tupamme on taas aidosti käyttökunnossa. Muutaman aamiaisen valmistus niin että joutui väistelemään uunia sai aikaan tarmonpuuskan ja raijasin ses (järjettömän) painavan rotiskon eteiseen odottamaan poisvientiä.
Kissarintamalla Tuisku alkaa osoittaa hellyyskissan elkeitä, hän on oppinut tulemaan syliin (joskin odottaa leikitystä laserpointterilla sen jälkeen ;) Sasukin on rohkeasti käynyt tutkimassa Tupaa ja Salia ja siis mennyt myös eteisen ja Mediahuoneen halki. Kaiken kaikkiaan kissamme elelevät nyt aika hyvässä sopusoinnussa keskenään.
Pakkanen kiusaa myös meitä, koska kissat keksivät jälleen kerran rikkoa luukkunsa juuri kovimpien pakkasten aikaan. Tätä voisi lähestyä myös siltä kannalta että kovat pakkast haurastuttivat luukun rakenteita niin että se kissojen käytössä särkyi, mutta sehän nyt olisi ihan turhan reilua se. Eli ihan minun kiusakseni kissat luukkunsa rikkoivat. Olin aivan varma siitä että olin viimeksi ostanut kaksi luukkua (että on varaosia), mutta olen joko toisen hukannut kokonaan, tai en sitä ostanutkaan. Satu lupasi käydä maanantaina kaupassa luukkua etsimässä.
Kävimme jo perjantaina Myllyn eläintarvikeliikkeessä, mutta luukkua löytämättä. Sen sijaan löysimme Prismasta (lopultakin) patteritoimisia ketjutettavia palohälyttimiä, joita on nyt hallussamme kuusi kappaletta. Niistä riittää alakertaan kolme, yläkertaan kaksi ja saunalle yksi. Täytyy vielä korvata vanhat niillä ja johan alkaa paloturvallisuus kohentumaan.
Vanha uuni poistui Tuvan lattialta, joten nyt Tupamme on taas aidosti käyttökunnossa. Muutaman aamiaisen valmistus niin että joutui väistelemään uunia sai aikaan tarmonpuuskan ja raijasin ses (järjettömän) painavan rotiskon eteiseen odottamaan poisvientiä.
Kissarintamalla Tuisku alkaa osoittaa hellyyskissan elkeitä, hän on oppinut tulemaan syliin (joskin odottaa leikitystä laserpointterilla sen jälkeen ;) Sasukin on rohkeasti käynyt tutkimassa Tupaa ja Salia ja siis mennyt myös eteisen ja Mediahuoneen halki. Kaiken kaikkiaan kissamme elelevät nyt aika hyvässä sopusoinnussa keskenään.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Wicked
Pidin eilen vapaapäivän ja lähdimme puolenpäivän aikaan ajelemaan kohti helsinkiä. Ajatuksissani oli tapahtunut virhe, alunperin olin ajatellut että olisimme hotellilla kahdelta, mutta olimmekin perillä puoli neljältä.
Neljältä siirryimme ravintolaa (Loisto), jossa nautimme lampaanpotkaa punakaalipedillä. Oli siinä mukana perunakin, joka omasta mielestäni oli täysin turha (siis sen jälkeen kun uskaltauduin ensimmäisen kerran kaalia maistamaa), mutta sadun mielestä puolusti paikkaansa annoksessa. 2,5 tuntia kypsytetty potka oli joka tapauksessa herkkua. Jälkiruoat eivät olleet yhtä onnistuneet.
Vetäydyimme tunniksi huoneeseen sulattelemaan lammasta ja sen jälkeen lähdimme kohti Helsingin kaupunginteatterin Wicked-musikaalia. Wicked, joka kertoi Wizard of Ozin toisesta näkökulmasta oli oikein mukava kokemus. Energinen ja mukaansatempaava tarina hyvän ja pahan olemattomuudesta ja siitä miten erilaisuus koetaan kovin usein uhkana. En tiedä miten kauan Wicked enää pyörii, mutta kannattaa käydä katsomassa jos Helsingin suunnalle sattuu. Rebecca on yhäkin kokemuksena vaikuttavampu, mutta Wickedin teemat ja tarina vetosi kyllä enemmän.
Tänään kävimme vielä Korkeasaaressa katsomassa Art meets Ice näyttelyä ja toki eläimiäkin. Näimme lumileopardinpentuja (2) leikkimässä emonsa kanssa, toinen pentu oli ultrasöpö vaaniessaan emoaan lumipenkan takaa. Emokin oli leikkisä ja lumileopardit tuntuivatkin todella nauttivan säästä (noin 10 astetta pakkasta ja melko pureva merituuli). Näimme muutkin kissat, poislukien manuli ja joitakin muita eläimiä. Ahma oli unessa mutta kurkkasi meitä kun kuuli paikalletulomme. Karhut olivat toki talviunilla eikä saukkoja tai vesikkoajakaan näkynyt. Emme olleet eläintarhassa kuin pari tuntia, mutta ehdimme sinä aikana eläinten lisäksi katsastaa myös jääveistoksia ja niiden tekemistä.
Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut retki. Wicked oli ehdottomasti näkemisen arvoinen eikä pörröisiä kissojakaan voi vastustaa.
Neljältä siirryimme ravintolaa (Loisto), jossa nautimme lampaanpotkaa punakaalipedillä. Oli siinä mukana perunakin, joka omasta mielestäni oli täysin turha (siis sen jälkeen kun uskaltauduin ensimmäisen kerran kaalia maistamaa), mutta sadun mielestä puolusti paikkaansa annoksessa. 2,5 tuntia kypsytetty potka oli joka tapauksessa herkkua. Jälkiruoat eivät olleet yhtä onnistuneet.
Vetäydyimme tunniksi huoneeseen sulattelemaan lammasta ja sen jälkeen lähdimme kohti Helsingin kaupunginteatterin Wicked-musikaalia. Wicked, joka kertoi Wizard of Ozin toisesta näkökulmasta oli oikein mukava kokemus. Energinen ja mukaansatempaava tarina hyvän ja pahan olemattomuudesta ja siitä miten erilaisuus koetaan kovin usein uhkana. En tiedä miten kauan Wicked enää pyörii, mutta kannattaa käydä katsomassa jos Helsingin suunnalle sattuu. Rebecca on yhäkin kokemuksena vaikuttavampu, mutta Wickedin teemat ja tarina vetosi kyllä enemmän.
Tänään kävimme vielä Korkeasaaressa katsomassa Art meets Ice näyttelyä ja toki eläimiäkin. Näimme lumileopardinpentuja (2) leikkimässä emonsa kanssa, toinen pentu oli ultrasöpö vaaniessaan emoaan lumipenkan takaa. Emokin oli leikkisä ja lumileopardit tuntuivatkin todella nauttivan säästä (noin 10 astetta pakkasta ja melko pureva merituuli). Näimme muutkin kissat, poislukien manuli ja joitakin muita eläimiä. Ahma oli unessa mutta kurkkasi meitä kun kuuli paikalletulomme. Karhut olivat toki talviunilla eikä saukkoja tai vesikkoajakaan näkynyt. Emme olleet eläintarhassa kuin pari tuntia, mutta ehdimme sinä aikana eläinten lisäksi katsastaa myös jääveistoksia ja niiden tekemistä.
Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut retki. Wicked oli ehdottomasti näkemisen arvoinen eikä pörröisiä kissojakaan voi vastustaa.
torstai 10. helmikuuta 2011
Neljä vuotta naimisissa
Neljä vuotta sitten 10.2. menin Rikun kanssa naimisiin. Yhdessä olemme olleet (huhtikuun 7.pvä) yksitoista vuotta. Yhä edelleen rakastan häntä hyvin paljon. Sanoisin jopa, että vuosi vuodelta enemmän. Hän on paras ystäväni, luotettuni, rakastettuni ja olen niin hyvin iloinen siitä, että saan olla hänen kanssaan. Riku on aivan upea mies. I must have done something right for such a man loves me.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Peliä, salaisuuksia ja työmatkailua
Viikonlopun IA oli todella hajanainen peli, oli soloa, duoa, soloa, trioa ja lopulta viimeisen pelitunnin aikana ihan oikeakin ryhmäpeli. Pelikerta päättyi suureen paljastukseen joten hahmojen ja pelaajien on nyt mahdollista toipua järkytyksestään pelikertojen välillä.
IA:n suurin ongelma on se että kun tätä peliä osana aamunkoitto-trilogiaa suunnittelin, oli minulla hyvin selvä käsitys siitä minen kampanja on menossa, mutta ei oikein käsitystä siitä mistä se lähtee liikkeelle. Siksi hahmoilla oli salaisuuksia, tuomassa jotain jännitettä alkupeliin. Kun kampanja oli jo hyvässä käynnissä salaisuudet alkoivat muodostua taakaksi ja etenemisen esteeksi, joten tiukassa eph-ohjauksessa pyrin purkamaan salaisuuksia ja se aikalailla onnistuikin, mutta tuntuu siltä että pelaajat olivat tottuneet hahmojensa salaisuuksiin ja hankkivat noepasti uusia. Nyt niitä on kuorittu kuin sipulia ikään, jokainen kerros erikseen ja itkun kera. Seuraavassa pelissä täytyy huolehtia siitä että hahmojen salaisuudet eivät rampauta peliä. Tämä ongelma on siis täysin pelinjohdon aiheuttama ja korjaus olisi pitänyt tehdä vuonna 2004, mutta oppimiskokemushan elämä pohjimmiltaan on :)
Töissä koin tänään hyvin lyhyen onnen hetken kun ensi perjantain aamupalaveri Kirkkonummella peruuntui asiakkaan ilmoituksesta. Puolen tunnin kuluessa samalle aamulle ja vähän aikaisemmaksi ajankohdaksi oli kuitenkin sovittu palaveri Järvenpäähän. Eli ensi viikko on edelleenkin aivan täynnä matkapäiviä.
Päädyimme Sadun kanssa tilaamaan keittiöön uuden uunin, koskapa nykyinen matkii heinäsirkkaa lämmetessään ja lisäksi polttaa lamppunsa alle kuuakudessa. Samaan yhteyteen uusimme mikron joka vapauttaa nykyinen hitusen-liian-korkealla-olevan hyllyn stereoille. Täytyy vain laskea tarkkaan uunin ja mikron sijoitus että niiden päällä olevan kaapin nyt maalausta odottava ovikin mahtuu joskus paikalleen :)
IA:n suurin ongelma on se että kun tätä peliä osana aamunkoitto-trilogiaa suunnittelin, oli minulla hyvin selvä käsitys siitä minen kampanja on menossa, mutta ei oikein käsitystä siitä mistä se lähtee liikkeelle. Siksi hahmoilla oli salaisuuksia, tuomassa jotain jännitettä alkupeliin. Kun kampanja oli jo hyvässä käynnissä salaisuudet alkoivat muodostua taakaksi ja etenemisen esteeksi, joten tiukassa eph-ohjauksessa pyrin purkamaan salaisuuksia ja se aikalailla onnistuikin, mutta tuntuu siltä että pelaajat olivat tottuneet hahmojensa salaisuuksiin ja hankkivat noepasti uusia. Nyt niitä on kuorittu kuin sipulia ikään, jokainen kerros erikseen ja itkun kera. Seuraavassa pelissä täytyy huolehtia siitä että hahmojen salaisuudet eivät rampauta peliä. Tämä ongelma on siis täysin pelinjohdon aiheuttama ja korjaus olisi pitänyt tehdä vuonna 2004, mutta oppimiskokemushan elämä pohjimmiltaan on :)
Töissä koin tänään hyvin lyhyen onnen hetken kun ensi perjantain aamupalaveri Kirkkonummella peruuntui asiakkaan ilmoituksesta. Puolen tunnin kuluessa samalle aamulle ja vähän aikaisemmaksi ajankohdaksi oli kuitenkin sovittu palaveri Järvenpäähän. Eli ensi viikko on edelleenkin aivan täynnä matkapäiviä.
Päädyimme Sadun kanssa tilaamaan keittiöön uuden uunin, koskapa nykyinen matkii heinäsirkkaa lämmetessään ja lisäksi polttaa lamppunsa alle kuuakudessa. Samaan yhteyteen uusimme mikron joka vapauttaa nykyinen hitusen-liian-korkealla-olevan hyllyn stereoille. Täytyy vain laskea tarkkaan uunin ja mikron sijoitus että niiden päällä olevan kaapin nyt maalausta odottava ovikin mahtuu joskus paikalleen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)