Tänä aamuna on Vaimarontien kuntokartoitus. Pyynnöstäni huolimatta emme saaneet välittäjältä kuntokartoittajan suoria yhteystietoja enkä tiedä, mitä ajatella siitä. Kyllä hän meille ne sanoi silloin alussa, kun siitä puhuimme, mutta kun muisti on kuin haulikolla ammuttu muoviämpäri, niin mitäs hyötyä siitä on. Yritän siis kovasti miettiä, miten luovia liiallisen luottavuuden ja liiallisen epäluulon välillä. Silmät pitää olla auki, niin sanotaan. Mietin vaan, miten paljon asunnonvälityskeskus on halukas sahaamaan meitä linssiin tehdäkseen kaupat.
Samalla pää on täynnä yhä kehittyvämpiä sisustussuunnitelmia ja puutarhasuunnitelmia. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä salin seinille ja katolle ja minulla on aika hyvä käsitys myös lattiasta ja aika pitkälle viedyt suunnitelmat kalusteista. Seinille tulee helposti tehtävä koristemaalaus, jonka väri pohjautuu pönttöuuniin, joka on huoneessa. Kattoon laitetaan valkoista puupanelia. Katon reunaan tulee leveä tumma puulista. Lattia hiotaan ja petsataan keskiruskeaksi-tummaksi. Keksin myös helpon keinon päästä eroon kamalasta keittiön alaboordista ja mietin uudenlaista boordia, joka pitää vielä hyväksyttää toisella puoliskollani. Makuuhuoneeseen, josta aikanaan tulee vierashuone, ajattelen maalia alaboordiin, sillä nyt siellä on vain erivärisiä valkoisia seinässä ja se ei näytä hyvältä. Mietin myös lattioiden yhtenäistämistä, mutta tavallaan olisi sääli peittää kaunis puulattia, joten periaatteessa sen voisi vain hioa ja lakata uudelleen. Kylpyhuoneen lasitiilet, jotka näkyvät siis myös eteiseen, voisi eteisestä periaatteessa kehystää, joka tekisi niistä paremmin talon tyyliin sopivia. Toisin sanoen siis pää on aivan täynnä erilaisia sisustussuunnitelmia.
Puutarhaan tulee puolestaan erilaisia osia. Sinne tulee tien viereen niittypätkä ja sitten sen viereen muotopuutarha. Sen viereen grillikatos rentoon ajanviettoon. Sitten tulee kasvihuone ja erilaisia kasvimaita, marjapuita ja pensaita jne. Piha-alue rauhoitetaan täydellisesti liikenteeltä ja aikanaan istutetaan nurmikkoa ja tehdään sitten varmaan kasvavissa määrin erilaisia kukka-alueita. Puustoalue pitää raivata, joko käsin tai sitten lampaiden avulla (naapurilla on ja niitä saa kuulema lainata). ja kiviä pitää viedä pois. Lisäksi pitää tehdä paljon aitoja.
Iso osa minusta haluaa tuon talon aika isolla tavalla. Tiedän, että Riku haluaa talon ihan tosissaan. Rikulla ei ole mistään estäviä kantoja talon ostoon, ellei nyt kuntokartoituksessa jotain tule. Minä puolestaan olen huolissani omasta jaksamisestani jatkuvassa remontissa, vaikka tiedänkin, että siitä toisaalta voisi olla valtavasti hyötyä omassa aktivoinnissani ihan näin fysioterapeuttisessa mielessä. Lisäksi olen kovasti innostunut koristemaalauksesta ja kalusteiden väsäämisestä ja siellä on niin paljon a) tilaa b) hukkapuuta, että sitä innostusta saisi ihan vapaasti toteuttaa.
Tuo talo tarkoittaa loppuelämäksi remontteja ja kunnostusta ja tekemistä jne. Samoin ne suunnitelmat, mitä sinne ajattelemme, issikat ja tuleva yrityssuunnitelmani (en enää halua tulevaisuutta tutkijana). Hieman pelottaa, miten selviän siitä kaikesta. Toisaalta olen soikeana innosta.
Kuitenkin nyt vain odotan tietoa kuntokartoituksesta, joka myös antaa hinta-arvioita kunnostukseen. Sitten odotan, mitä Rikun isä - rakennusinsinööri - asiasta sanoo. iltapäivällä menemme kirjoittamaan lainapaperit, jotka kuitenkin aktualisoituvat vasta, kun ostopaperit allekirjoitetaan. Tänään pitää keskustella, pitkään ja hartaasti. Kaksi haaroittuvaa tietä tulevaan ja ne menevät aivan eri suuntiin. Nyt sitten pitäisi tietää, kumpaa kannattaa kävellä.
Kuitenkin kun kuuntelen sisintäni, intuitiotani tai miksi sitä nyt kukin haluaakin kutsua, kaiken pintapelon alla, se vain tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti