Ja sen jälkeen tai itse asiassa ilmestyy tämän jälkeen ja näin itse asiassa tätä ennen "Pariisin selviytymisopas"-ala Riku ja Satu.
Eli siis loma Pariisissa. Täydennän myöhemmin, jos olen unohtanut jotain. Huono kauteni alkoi olla ohi ja lennon vaikeudesta huolimatta olin hengissä lennon laskeutuessa Pariisiin. Löysimme helposti pitkän yhteyskäytävän päästä junan Pariisiin. Oli helvetillisen kuuma junassa ja saimme vain hetkellistä helpostusta aina jokaisella pysäkillä. Juna pysähtyi juna/metroasemalla Chatelet/Les Halles yhdistelmässä. Sieltä oli pitkä ja kuuma matka auringossa hotelliin. Hotellimme oli Hotel de Nice, joka oli aika veikeästi Viktoriaanisesti sisustettu. Tämä oli itse asiassa syymme valitakin kyseinen hotelli. Muut syyt olivat ne, että a) se oli lähellä metroasemaa b) hyvin lähellä Seineä c) ja Notre Damea ja e) keskeisen ns. turistikadun varrella, eli kahviloita jne. olisi riittävästi. niitä olikin. Heti hotellin vieressä oli neljä ravintolaa yhdellä pienellä aukiolla vielä viides kulmassa ja yksi leipomo aukion päässä. Rue de Rivolin toisella puolella oli parina päivänä markkinat, jotka olivat varsin viehättävä.
Huoneemme oli melko pieni, joskin valtava verrattuna Lontoon vastaavaan. Sänky oli kova ja rikkoi Rikun selkää aika lailla, mutta insinöörinä hän löysi paljon ekstrapeittoja ja laitoimme ne lakanamme alle ja heti auttoi. Valitettavasti teimme tämän vasta parin yön päästä. Huoneemme ulkopuolella käytävässä oli tauluja, joissa oli sivuja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sanomalehdistä. Oli hieno homma. Parveke oli suloinen. Ainoana ongelmana sängyn kovuuden lisäksi oli se, että aukion ravintoloissa, jotka toimivat myös baareina, oli mekkalaa aina noin aamuneljään ja -viiteen asti. Se hotellista.
Aloitimme lomamme reippaasti etsiytymällä ensimmäiseen crepes-kahvilaan (ja älkää muuten sitten odottako oikeanlaista kirjoitusasua näissä ranskalaisissa jutuissa. Sain tarpeeksi yrittämisestä lomalla). Se oli ihan hyvä. Kuitenkaan oloni ei tuntunut vielä siltä, että olisimme Pariisissa, joten kävelimme Notre Damelle, jossa menimme sisään. Se oli varsin viehättävä. Riku ei päässyt kunnolla nauttimaan siitä, kun oli unohtanut lasinsa hotelliin ja hänellä oli vain aurinkolasit mukana. Sen jälkeen kävelimme Seinen toiselle puolelle ja istuimme lepäämään sen varteen. Sitten jatkoimme kävelyä ja tulimme toista kautta hotelliin. Matkalla söimme pihviä ja tarjoilija luuli meitä varmaan amerikkalaisiksi, koska toi ketsuppia pöytäämme.
Keskiviikko: Kävelimme Louvreen herättyämme seitsemältä. Matkalla söimme aamiaisen, joka osoittautui hyvin tyypilliseksi Pariisilaiseksi aamiaiseksi: croissantti, patonki voilla ja marmelaadilla, appelsiinimehu ja kuuma juoma. Sen hinta tosin vaihteli paikasta toiesen n. 6e-12e. Olimme Louvressa aikaisin, mikä oli erinomaista, sillä kesti aikalailla kauan, että löysimme varsinaisen sisäänkäynnin. Louvre on oikeastaan röykeän valtava, arkkitehtuurillisesti upea ja sisällöltään äärimmäisen kattava. Pääsimme nopeasti sisään, kunhan ihmisiä alettiin päästää sisään. Kuitenkin odotimme puoli tuntia, kun tulimme ajoissa. Nautimme näyttelyistä, istuimme monilla penkeillä ja kävimme kahviloissa ja näimme valtavasti asioita. Vietimme siellä kuusi tuntia ja vaikka se oli vain pintaraapaisu, riitti se meille tällä kertaa. Ei tuollaista museoa voi nähdä kattavasti viikossa, joten miksi yrittääkään. Valitsimme vain meitä kiinnostavat pätkät ja jätimme muut suosiolla pois. Sieltä palasimme takaisin hotelliin. Sen vieresä oli toripäivä käynnissä. Ostimme vadelmia, mansikoita, kahdenlaista juustoa, patonkia sekä juomaa ja palasimme piknikille. Se oli kivaa ja juusto oikein hienoa. Pääsin kokeilemaan ranskan taitojani. Osaan sanoa asioita. En vain ymmärrä, mitä minulle puhutaan.
Torstai: Aamun aloitimme rauhallisemmin kuin edellisen ja saavuimme Eiffel-tornille siinä kymmenen-yhdentoista maissa. Sekoilimme ensin jonosta toiseen, kun etsimme jonoa, jolla pääsisimme hissillä. En aikonut edes yrittää kiivetä edes ensimmäiselle tasolle. Oikean jonon löydettyämme jonotimme varmaan yli tunnin hissiin pääsyä. Meille suositeltiin, että menemme ensin kolmanteen kerrokseen suoraan ja tulemme sitten alaspäin omaan tahtiimme. Näin sitten teimme. Eli ensin jonotimme lippuja, sitten hissiä toiseen kerrokseen, sitten hissiä toisesta kolmanteen kerrokseen. Niin ja mainitsinko jo, että siellä oli hirveästi ihmisiä. Kolmannesta kerroksesta oli upeat näkymät yli Pariisin. Kuitenkin ihmispaljoudesta johtuen löysimme itsemme pian jonosta hissiin, joka oli matkalla toiseen kerrokseen. Siellä oli vähemmän ihmisiä, mutta kolmannen kerroksen jälkeen nähtävyydet eivät olleet enää niin kiinnostavia, että olisimme sielläkään ihmispaljoudessa paljon aikaa viettäneet. Riku sitten käveli nopeammin ensimmäiseen kerrokseen tai pikemminkin tasoon kuin mitä itse pääsin hissillä. Siellä pysähdyimme kahvilassa ja tulimme lopulta alas. Sitten vain metrolla riemukaarelle. Siellä olinkin sitten ihan puhki ja sain jonkinlaisen perustavanlaatuisen väsymys-itkukohtauksen. Niitä tulee joskus, kun oikein olen vetänyt itseni puhki. Olisin niin kovasti halunnut kiivetä sen ylös, mutta ei vaan irronnut. Piti antaa periksi ja vain uskoa oloa. Nautin sitten kaaresta alhaaltapäin ja aidosti rypesin itsesäälissä. Se kuitenkin katosi nopeasti, kun tajusin, ettei sille ollut mitään syytä. Riku kiipesi ylös ja vakuutti, ettei se ollut mitenkään mielenkiintoinen. Eiffel-tornin jälkeen sen näykymät eivät vakuuttaneet eikä siellä ylhäällä ollut itsessään mitään. Sen jälkeen kävelimme hetken Champs-de-Elyseellä ja menimme metrolla mahdollisimman nopeasti syömään hotellin lähelle. Taisimme tuolloin löytää hienon pizzerian, jossa oli hyvää pizzaa ja upeaa suklaakakkua. Pikanttina yksityiskohtana tästä päivästä oli jälleen pulun täysosuma. Edellinen oli Wanted-elokuvassa tullessa. Alkaa tuntua henkilökohtaiselta =). Niin ja mielipiteeni puluista on muuttunut merkittävästi.
Perjantai: olin jo ihan puhki, enkä halunnut tehdä enää mitään. Joten jäin hotellille ja kävin ulkona lähinnä syömässä. Kävin myös ostamassa julisteita kotiin ja sain tarpeeksini turisteista. En muista olisiko tämä opllut se päivä, jolloin etsimme monta korttelia sopivaa aamiaisravintolaa. Saattoi se olla torstaikin. Riku kävi kahdessakin paikassa kävelyllä. Ensin hän kävi kipuamassa Notre Damen huipulle ja ihaili gargoileja niin paljon, että jäi jonkinlainen kuulu kello näkemättä. Toiseksi hän kävi Plasges des Vogues-paikassa, joka Lonely Planetin mukaan hieno paikka, mutta joka ei varsinaisesti vakuuttanut Rikua. Lisäksi illalla menimme risteilylle Seinelle. Se oli oikein hienoa ja totesimme vain, että Seinen yli menee käsittämättömän monta siltaa. Oppaamme puhui englantia ja ranskaa ja vasta takaisintulomatkalla Rikulle selvisi, etttä hän puhuu englantiakin. Voin sanoa, ettei se ihan helppoa ollut ymmärtää. Hienoa se oli kuitenkin.
Lauantai: Vietimme vielä enemmän lepopäivää. Matkailu rasittaa ja se alkoi tuntua. Lepäsimme ja nautimme olostamme. Toivuimme tekemisistämme ja otimme rennosti. Onhan se hienoa pitää sellainenkin päivä, kun kerran lomalla ollaan. Lisäksi aloin tarvita sellaista päivää.
Sunnuntai: Sunnuntai alkoi äänekkäästi väärällä palohälytyksellä. Menimme kaikki ulos. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa passi mukaan. olisi ikävää menettää se. Lääkkeet ja visakin olisi mukava juttu. Menimme aamuristeilylle Pariisin kanavalle. Se oli hienoa. Ensinnäkin sulkuja oli paljon ja niiden toimintaa oli mukava seurata. Risteily alkoi Bastillelta ja meni sen alta. Valitettavasti vankila on purettu tai no valitettavasti ja valitettavasti. Olisi se ollut näin historiallisesti kiva nähdä. Nyt siellä oli vain sellainen pylväs, jonka päässä oli ruma enkelipatsas. Muuten se oli valtava liikenneympyrä. Risteilyllä oli mukava nähdä tavallisia pariisilaisiakin ja heidän elämäänsä. keskustassa ns. normaalia elämää ei oikein näy. Kolmen sulun välissä oli aivan valtava kirpputori. Käsittämättömän paljon ihmisiä ja kojuja rannan molemmin puolin. Silloin myös Rikun flunssa alkoi ilmestyä hiljalleen. Se paheni sitten siitä. Risteilyn loppupäästä menimme Montparnassen tornille, josta ovat upeat näkymät Pariisin yli ja muutenkin se oli hieno paikka. Itse asiassa nautimme siitä todella paljon, vaikka Rikun flunssa alkoi pahentua nopeasti. Hän meni hotellille ja minä puolestaan päätin harhailla St. Paulin katedraalin ympäristöllä. Oli upeaa. Se olikin Pariisissa ihan parasta: vain hortoilla kaduilla ja nauttia näkymistä. Kun haluttaa pysähtyä niin aina löytyy sievä kahvila. Palasin lopulta hotelliin ja hain ruokatavaroita illalliselle sinne. Ostin vahingossa pullia sämpylöiden tilasta ja voin sanoa, että pulla vuohenjuuston ja kinkun kanssa on veikeä kokemus.
Maanantai: Riku oli jo pahasti flunssassa ja itse aloin tuntea vaikutukset monien ja monien kilometrien kävelystä. Silti lähdimme harhailemaan Panthenoniin, johon on haudattu esim. Victor Hugo ja Marie Curie. Se oli ihanan tyhjä turisteista. Sade jonkin verran haittasi, mutta eipä tuohon vaikuttaakaan voinut. Halusimme lisäksi käydä Notre Damessa uudelleen, mutta siellä oli ihan valtava jono. Menimme sitten syömään ja päätimme mennä monta tuntia etukäteen lentokentälle. Se oli sellainen tavallinen lentokenttä-kokemus. Turvatarkastus on tosin kätevämpää, jos ei unohda kamerakassiin terävää ristipääruuvaria, sellaista pieniin juttuihin tarkoitettua. Kotiin pääsimme pitkälle tiistain puolella.
Meitä oli odottamassa sellainen sievä pikantti yksityiskohta, että pikkuiset olivat ilmeisesti viimeinkin protestoineet poissaoloamme ja sänkyymme oli sekä pissattu muutamaan otteeseen ja kakattukin. Riku sai raivarin ja minä aloin pestä lakanoita ja muita vastaavia. Vielä on futoni-petari pesemättä, mutta odotan voimia siihen.
Sellainen oli meidän Pariisin matkamme.
Nyt Riku yskii keuhkonsa pihalle, mutta ainakin hän hengittää edes jotenkin siedettävästi tänään.
eilen tosiaan vein auton 100 000km huoltoon ja se kestikin kahden tunnin sijasta seitsemän tuntia, joten siinä sitten odotin siellä keskellä ei mitään. No, eipä vaihkoa. Väitöskirja eteni hieman ja saimme auton tavallaan kai kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti