Tänään oli vuorossa jo toukokuussa sovittu Daniel Sundin:in valmennut Baldurissa. Minulle oli määritelty polleksi Palle ja Sadulle Hela, mutta päädyimme vaihtamaan keskenämme Helan ollessa taipuvaisempi ravaamaan.
Koska Satu oli jo aloitettaessa hitusen kipeä, kokeilimme jotain erilaista. Suitsien sijaan (tai no aluksi niiden kaveriksi) saimme yksinkertaisen narun joka käyttökertojen välillä lepäsi hevosen kaulalla. Ensin piti totutella naruun käyttämällä sitä yhdessä solmittujen siutsien kanssa, mutta koska se ei toiminut lainkaan, luovuin suitsien käytöstä melkein saman tien. Sainkin hevoseni tekemään useimmat asiat suitsia käyttämättä, vain narulla ja istunnalla ohjaillen ja ilmeisesti Danielkin huomasi tämän koska hän kävi keräämässä suitset kokonaan pois Helalta. Sen jälkeen oikein mikään ei enää toiminut. Hela totesi että ilman suitsia hän on vapaa syömään (ja eihän sitä päätä sieltä pusikosta saanut ylös ennen kuin oli suu täynnä vihreää) ja olemaan välittämättä ratsastajan toiveista. Pysähtymiset ja peruutus olivat oikeastaan ainoat asiat jotka menivät kohtuullisesti.
Toisella tunnilla saimme sekä suitset että narun ja ratsastus sujui paljon paremmin. Tein ympyrää kentän päädyssä, kierros ravia, kierros laukkaa, suunnanvaihto ravissa, kierros ravia, kierros laukkaa, ja niin edelleen. Suunnanvaihto laukassa ei onnistunut ja jonkin aikaa ravattuani ja laukattuani ympyrää (koskaan ennen ei ole laukannosto kentällä sujunut yhtä helposti) olin itse todella puhki. Kun hidastin käyntiin Hela puhisi ja puhkui kuin paraskin susi pienen porsaan talon edessä.
Lopuksi suitset solmittiin taas pois käytöstä ja sain ravattua yhden ympyrällisen ilman suitsia ennen kuin onnistuin kuulemaan että ei ollutkaan enää tarkoitus jatkaa vauhdissa vaan mennä vain käyntiä. Koska olimme Helan kanssa aivan puhki ei pysähtyminen ollut vaikeaa. Se olikin päivän viimeinen tehtävä jonka jälkeen vain kävelimme kenttää ympäri, joka oli haaste itsessään kun Hela yritti koko ajan päästä keskelle kenttää tunnin lopettamisen merkiksi.
Ratsastus kentällä ei ole pitkään aikaan tuntunut yhtä mukavalta, hirveästä kuumuudesta huolimatta. Daniel vaikuttaa erinomaiselta valmentajalta, joka ei tartu pikkuvirheisiin kesken suorituksen vaan vasta jälkeenpäin kertoo että tuohan meni hyvin, seuraavalla kierroksella voisit vaikka rentouttaa hartioita :)
Koska 12 senttiset ruuvit ovat auttamattomasti liian lyhyitä etelänpuoleisen seinän kaappien kiinnittämiseen (talon eteläseinä on kallellaan ja sisäseinä on suoristettu, josta syystä lähellä katonrajaa sisäseinän ja hirren välillä on aika pitkä matka) kävin ratsastuksen jälkeen ostamassa 22 senttisiä ruuveja, pisimpiä mitä rautakaupalla oli tarjota. Jokohan alkaisi riittämään :)
Pitää vielä tänään laittaa viimeinen keittiön kaapeista paikalleen, huomenna tuleekin jääkaappi ja keittiö on taas täysin varustettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti