Arkham Turussa

Keskiviikkona remppasin aamupäivän, mutta neljän pintaan päätimme Lähteä JD:n luokse pelaamaan Arkham Horroria, mukaan saatiin houkuteltua myös Jari. Pelissä Jumalana oli Atlach-Nacha, joka ei vaikuttanut ihan helpoimmalta Jumaluudelta. Lisäosana olivat Dunwich ja Black Goat sekä henkilökohtaiset tehtävät Inssmouthista. Sain hahmokseni kirjastonhoitajan, joka oli aika maagi, vaikkakaan loitsukirjastoni ei kasvanut kolmea suuremmaksi missään vaiheessa. Koska aloitin pelin kirottuna (ensimmäinen Mythos kirosi minut ja siunasi Jarin uneksijan) keskityin keräilemään vihjeitä moottoripyörälläni enkä osallistunut mihinkään vaaralliseen. Kirous tuntuikin suojelevan hahmoani jolle ei tapahtunut mitään pahaa niin kauan kuin kirous oli voimassa. Se oli itse asiassa lähes käsittmätöntä miten kaikista encountereista joko koitui etua tai ei tapahtunut mitään. Kun kirous lopulta poistui ja lähdin taiteilemaan toisiin maailmoihin suojeluskin poistui, mutten silti päätynyt ajan ja avaruuden ulkopuolelle vaikka vaihtoehtona sitä tarjottiinkin.
Peli meni oikeasti todella hyvin, kunnes huhu Suuresta Riitistä alkoi liikkua kaupungissa. Huhu osoittautui todeksi ja iheutti sen että pelin loppuvuoroilla jokaisessa Mythos-vaiheessa avautui kaksi porttia. Tämä herätti nopeasti Atlach-Nachan joka sitten söi meidät kaikki. Pelissä Ithaquaa vastaan neljä pelaajaa pääsi heittämään ensimmäisillä kierroksilla kaikki yli 10 noppaa. Pelissä Atlach-Nachaa vastaan saimme neljällä pelaajalla juuri ja juuri kokoon 10 noppaa. Kun Atlach-Nachan hyökkäyn lisäksi söi joko yhden Allyn tai yhden investigaattorin, teimme taistelun matematiikan keinoin, totesimme ettemme voi voittaa ja lopetimme pelin.
JD:n vaikuttavista korttipinoista innostuneena päädyin käymään omatkin Arkham Horrorini lisäosineen läpi ja nyt olen yhdistellyt seitsemän paketin kortit yhteen peruspakettiin ja erilaisiin booster-pusseihin. Peruspaketti mahtui juuri ja juuri kahteen laatikkoon, kun muoviset tilanjakajat oli poistettu. Boosterit menivät kolmanteen sääntöjen ja ylimääräisten muovisten hahmojalustojen vallatessa neljännen.
Täytyy järjestää jossain vaiheessa peli kaikilla kolmella lisälaudalla, mutta tuolloin varmaan joutuu itse istumaan 'pelinjohtajana' kun byrokratiaa kertyy joukkomielelle liikaa.
Eilen meni remottia tehdessä (vähän aamulla) ja levätessä (iltapäivällä). Yläkerran päätyikkunat sujaitsivat saapua tänään, laskukin tullennee joskus perässä. Seuraavaksi vuorossa matka Turkuun, ehkä käynti keskiaikamarkkinoilla, mutta ainakin Drag me to Hell -elokuvakokemus.

Lomalla

Nyt kun Juhannusvapaat ovat takana on kesäloma edessä. Eilen sain sivuseinät levytettyä tuulensuojalevyillä ja tänään olisi lopun katon vuoro. Näyttää siltä että alkueperäinen suunnitelma Korppooseen lähdöstä alkuviikosta saa tehdä tilaa uudelle suunnitelmalle Korppooseen lähdölle loppuviikosta.
Kesä taisi tulla aikalailla samaan aikaan lomanalun kanssa, koko viikolle on luvattu selvästi yli 20 astetta ja loppuviikolle jo hellettä. Tämä tarkoittaa että remppaaminen on taas ihan oikeaa työtä, kun työskentelylämpötilat nousevat kauheiksi, mutta onpahan toivoa uimaanpääsystä järvessä tänäkin kesänä.
Helle tehnee myös hallaa nukkumiselle, saa nähdä miten kuuma tänne sisään tunkee.
Mutta lomaa on nyt edessä 6 viikkoa, eiköhän tässä päässe remppaamaan ja rentoutumaan sopivissa suhteissa :)

Arkham Horrors

Mikko ja Suvi kävivät grillaamassa ja pelaamassa Arkham Horroria Juhannusaattona, pelasimme kaksi peliä, joista molemmat voitimme. Ensimmäisessä pelissä Nyarlahotep ei ennättänyt herätä ennen kuin olimme sulkeneet kaikki portit ja keränneet tarvittavan määrän suljetuja portteja, voitto oli kuitenkin niin sanotusti hiuskarvan varassa koska viimeisen vuoron päättänyt Mythos olisi laukaissut Innsmouthin Deep Ones Rising ehdon ja Nyrsky olisi herännyt. Innsmouth osoittautui siis paikaksi jossa jonkun on hyvä olla aika aikaisin, tuhlaamassa vihjeitä ja estämässä syväläisten nousu. Innsmouth lisäosana on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja helppo integroida pääpeliin, lisäksi sen mukana tulleet hahmokohtaiset tehtävät ovat mukava lisä pääpeliin.
Toisessa pelissä Ithaqua tuulenkulkija käänteli kykeään kylmällä patjallaan ja lumimyrskyt vaivasivat Arkhamia. Onneksi tohtori Lee oli paikalla parantamassa itseään aina lumimyrskyssä vietetyn yön jälkeen. Itselläni toisessa pelissä oli hahmona kabareelaulajatar-noita joka eteni urallaan Arkhamin apulaisseriffiksi asti, matkallaan käyden kauppaa Lengin tasangoilla vaihtaen lumotun puukkonsa Sword of Gloryyn! Pelin loppumetreillä olin luopunut miekasta paikallisen Lara Croftin eduksi ja autoilin sisään porteista loitsiakseni itseni takaisin seuraavalla vuorollla taas porttia sulkemaan. Tehokasta. Ithaqua kuitenkin heräsi mutta vain saadakseen naamalleen deputyn pistoolista, Sword of Glorystä, kivääristä ja lukemattomista loitsuista päin näköään. Sankarimme eivät siis pystyneet estämään muinaisen nousua, mutta pystyivät painimaan sen takaisin maan alle, nukkumaan kuolleena kuten suuren muinaisen kuuluukin tehdä.
Seuraavaan peliin täyty ottaa mukaa injury ja madness kortit ja pohtia pitäisikö Epic Battletkin ottaa käyttöön kun nyt on todistettu voitto onnistuu vielä heräämisen jälkeenkin.
Tänään on olo ollut väsynyt, ehkä huomenna taas remppailemaan.

Vastaantuleva liikenne ja hirviä tiellä

Vierailin pariin otteeseen Helsingissä taas viikon aluksi ja pääsin molemmilla matkoilla ihastelemaan uuden moottoritien varoituslaitteita.
Maanantaina kotimatkalla yhdessä tunnelissa ilmaistiin että joku oli tulossa minua vastaan, totesin että onneksi olen rekana takana ja että rekka kyllä siivoaisi turhan liikenteen tieltäni. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.
Tiistaina taas Helsinkiin mennessäni ilmoitettiin hirvestä ajoradalla, mutta tätäkään ihmettä en nähnyt.
Liikenteen lisäksi olen käyttänyt aikaani pelauttamalla Kultheaa ja vierailemalla Laitilan Munamarkkinoilla. Nämä harrasteet sölivät aikani niin tehokkasti että vasta maanantaina sain kuulla Herlinin tyttären kidnappausdraamasta. Olin äimän käkenä kun tapahtumat hitaasti aukenivat minulle. Ei tämmöistä suomessa tapahdu, ei ainakaan larppien ulkopuolella.
Satu on nyt palannut Maskusta ja pian Kissatkin varmaan uskovat ettei Satu ole heti minnekään lähdössä. Juhannukseksi on luvattu kylmää ja sadetta, mutta Grilli on kuuma ja kesäloma alkanut, joten säällä ei ole oikeastaan mitään väliä. Ikkunatoimitukset uhkaavat sotkea kesäloma-aikataulumme (lähinnä siksi ettei toimitusten ajankohdasta ole vielä tietoa) mutta ei aikataulun pitäisi pääosassa kesälomalla olla muutenkaan.
Kaiken kaikkiaan täällä on tapahtunut hyvin vähän, vettä on satanut, ukkostanutkin, sähkökatko on koettu ja joko tästä tai muusta syystä yhden ulkoisen kovalevyn virtalähde on (taas) rikki. Onneksi saanen korvaavan virtalähteen töistä lainaan ja saan siten siirrettyä yhden teratavun tietoa talteen toiselle levylle, mutta viimeksi levyn virtalähde posahti viime syksynä. Alkaa hieman ärsyttää moinen käytös.

Vapaus

olen viimeinkin vapautunut kuntoutuslaitoksesta, jonne toivon, etten ikinä enää joudu. Se ei viimeksikään ollut mikään lomaparatiisi, mutta nyt niiden käsittämättömien virheiden ja ongelmien johdosta, mitä siellä tapahtui, olen aivan järjettömän onnellinen ollessani viimein kotona. Vielä on kirjallinen selvityspyyntö prosessissa, mutta vastaukset eivät niinkään kiinnosta. jonkun vain piti tuoda selkeästi esiin, ettei heidän organisaationsa toimi eikä kukaan muu tuntunut tekevän sitä. En suoraan sanoen käsitä, miten KELA vielä suostuu maksamaan noille siitä epäpätevyyden tasosta, johon törmäsin.

Olen myös hetkellisesti vapautunut väitöskirjastani sen viimeinkin lähdettyä virallisesti esitarkistajille. Nyt on sitten pari kuukautta ihanaa ja suloista vapautta ennen kuin kuulen heidän mielipiteensä rääpäleestäni, jossa itsekin tiedän olevan ongelmia. Jos olisi ollut enemmän aikaa, parempi keskittymiskyky ja muisti sekä niin, no, lisää aikaa, olisin saanut siitä paremman. Nyt sitten vaan pitää pyrkiä korjaamaan sen puutteet yrityksellä julkaista mahdollisimman paljon. yritys jo tavallaan huomataan. onnistumisesta saa jo ehkä apurahoja tai palkkaa. Kesäloman molemmilla puolilla onkin tiedossa artikkelien kirjoitusta sekä uuden tutkimussuunnitelman (post-doc) tekoa. Täytyy vain toivoa, että esitarkistajat hyväksyvät rääpäleeni kuitenkin ja saan valmistuttua tänä vuonna. Alkaa nimittäin tämä väitöskirjan teko kypsyttää jo melkoisesti.

Lisäksi sivukommentti kotimme aikaisempien omistajien hienosta käsityöstä:
Ensinnäkin, meidän tuvan tuuletushormissa asuu lintuperhe (joten ei voi tuulettaa sitä kautta) ja tietenkin kissat ovat heidän ääntelyidensä johdosta kyseisestä alueesta äärimmäisen kiinnostuneita.
Toiseksi, hormin edustalla oli kaksi riviä laattoja. itse sain yhden laatan irti lähinnä vain tarttumalla reunasta. Nyt on todistettu, miten kehnosti ne oikeasti on laitettu seinään, koska kissat ovat tiputtaneet kaksi muuta pois. Yksi laatta ylärivistä on vielä paikalla, sitten on varmaan alarivin vuoro. Eikös olekin loistavaa käsityötä tuollainen?

Vanhuus

Taas se tapahtui, eilen heräsin 35 vuotiaan arkeen, joka oli väsynyttä ja osin nälkäistä. Töissä sain aikaan yllättävän paljon, kotona en mitään muuta kuin kissojen nukkuma-alustana toimimista.
Raimo kävi lauantaina auttamassa remontissa ja tuomassa syntymäpäivälahjaksi Panasonicin akkuruuvarin. Testeissä ruuvari selvisi hienosti 130mm ruuvin ja kuivan hirren yhteenotosta. Ruuvi tuli myös ulos oikein nätisti. Ruuvarille on vielä käyttöä kun nurinkurinen eristysprojekti pääsee jatkumaan.
IA on pelaajien ja pelinjohdon aikataulujen ristiriidoista johtien kesän ajan tauolla, tosin yhden duon pelautan Sadulle ja Hetalle. Kesän victoriaaninen pelitarjonta on siis vahvasti Sadun varassa :)
Mielessä on kyllä nyt että jos viimeisellä lomaviikolla saisi pelautettua arki-iltana Kauden, voisi lomanpäätösviikonlopulle saada IA:n erikoisjulkaisun. Toisi olla ihan tavoittelemisen arvoinen asia.
Pelien puute voi tarkoittaa että remontti etenee. Tai se voi tarkoittaa että luovan toiminnan puuttuessa muutakaan toimintaa ei tapahdu. Saa nähdä.
Satu on yhä Maskussa, viikko vielä jäljellä yksinäisyyttä ja ikävää...

Yksin kotona

Satu lähti kolmeksi viikoksi Maskuun viime keskiviikkona ja olen harjoitellut yksin asumista siitä asti. On vaikea muuttaa omia rutiinejaan sisältämään myös ne asiat jotka Satu on aina hoitanut, mutta onneksi puhelimessa voi ottaa vastaan muistutuksia kaikesta mitä pitäisi tehdä :)
Kissat protestoiat ensimmäiset kaksi päivää, sitten ne antoivat minulle vaiheittain anteeksi niin että jopa Noki tuli käymään sylissä lauantaina. Sunnuntaina Satu kävi kotona, eikä viime yönä sitten yhtään kissaa taas missään näkynytkään...
Remontti etenee taas. Tuulensuojalevyjen asennus on alkanut ja Raimo on luvannut tulla auttamaan vaikeimpien tapausten kanssa ensi lauantaina. Eilinen Helle teki yläkerrasta taas saunaan verrattavan työskentelytilan, mutta onneksi sentään ensi viikonlopulle on luvassa vähän viileämpää. Tänään olisi luvassa ihan viimeisen lattiapalan tekeminen (Tuvan yläpuolella pihan puoleinen lape) ja sitten voisi sanoa että ainakin yksi projektin osa-alue on ihan virallisestikin valmis. Saa nähdä miten lämpöaallon keskellä jaksaa, työmäärä itsessään ei ole kovin kummoinen...
Ikkunat on tilattu, eristeet pitäisi tilata, mutta katselen josko samaan kuljetukseen saisin vielä mukaan sisäseinien levyt, mahdollisesti tarvittavat kakkosneloset ja tarvittavat sisä- ja ulko-ovet karmeineen.
Kisast voivat hyvin ja tahtovat hirveästi huomiota silloin kun olen kotona ja sisällä, ovat tietysti tottuneet siihen että Satu on ollut kotona väitöskirjaa tekemässä koko alkuvuoden :/
Kesän pelitarjonta näyttää epävarmalta, IA-matriisiini ei vastata ja se taas tarkoittaa ettei muita suunnitelmia oikein voi tehdä. Kultheaa pelautan nyt ainakin kerran Sadun poissaollessa, ehkä lisää kesemmällä.