Ei sentään.

Ei Stubbilla mitään selkärankaa ole, olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta että suomalaisella poliitikolla on moraali...
Stubb torjui Israelin saarron
Jos sitten jatketaan kauppasaartoa vaikkapa vain muslimimaita kohtaan, tai vaikkapa vain kommunistisia maita kohtaan. Toki jos aloittaisimme kauppasaarron Israelia vastaan siksi että Israel harjoittaa valtioterroria, voisi olla hankaluuksia keksiä syitä sille miksi USA on jätetty kauppasaarron ulkopuolelle.
Mutta ei hätää. Jos asioita ei ajattele tai niistä ei puhu, kaikki on hyvin o:)

Stubb:illa selkärankaa?

Helsingin sanomat: Stubb: Israelin hyökkäys järkyttävä


Toki selkärankaisuutta olisi osoittanut paremmin se ettei Suomi olisi ollut about viimeinen länsimaa joka tuo esiin närkästyksensä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Montakohan suomalaista itseni lisäksi ennätti ilmaista ihmettelyntä Suomen reaktion puutteeseen näinä kuluneina tunteina ennen ministerillistä toteamaa. Tilastoja ei koskaan tehdä oikeista asioista...

Remontia ja ratsastusta

Sain eilen saatettua loppuun yläkerran seinien eristyksen, jäljellä on vielä katto. Yritin sitä aamulla soolosuorituksena, mutta kattoeristeiden paikalleen laittaminen on kylle kahden hengen homma, eriste ei tahdo pysyä katossa ilman tervapaperia, mutta kädet eivät riitä eristeen ja paperin paikaallaanpitämiseen samaan aikaan kun nitoo tervapaperia kiinni kattoon.
Edit: Paketista suoraan otettu eriste ei jaksa pitää itseään katossa, sen sijaan jos eriste saa aikaa 'turvota' ennen käyttöä, se jaksaakin pitää itsensä katossa.

Tänään on vuorossa ensimmäinen ratsastuskerta piiitkään aikaan kun lähdemme puolentoista tunnin maastoon Balduriin. Enköhän pysy ratsuni selässä, kuitenkin ;)
Edit: Yli puolen vuoden tauko tuntuu, ja varmasti myös näkyy. Ensimmäinen tölttipätkä oli yhtä ravia, ensimmäinen laukkapätäkä oli itse asiassa ainakin viisi laukkapätkää. Sen jälkeen tilanne koheni huomattavasti, töltti löytyi ja laukkaakin pääsin Pallen kanssa harjoittamaan. Satu meni johdossa Hjelalla ja perää piti Sari Kamburilla. Sää oli kuuma, välillä oli hetken varjopaikkoja, mutta enimmäkseen aurinko porotti taivaalta kesänomaisesti. Ylihuomennahan se alkaa. Kesä.

Elämää, kissoja ja akatemiaa

Miten monta kertaa voi kirjoittaa samasta asiasta hieman eri sanoin ja tyylein? Akateemisessa maailmassa melko loputtomasti, mutta ainakin henkilökohtaisesti se alkaa tympäisemään. Olen kirjoittanut muutaman artikkelin samasta aiheesta peräkkäin. Yksi on semitieteellinen lehti ja se on se ongelmallisin. Tieteelliset lehdet ovat helppoja. Ne eivät todennäköisesti hyväksy artikkeliani ainakaan ensimmäisellä kerralla. Ne eivät myöskään kärky artikkeleita, koska niitä tulee tarpeeksi muutenkin. Tämä semitieteellinen aina välillä muistuttaa, että mites olis... Viimein nyt sitten ajattelin, että teen sen helpon kautta ja kirjoitan a) aiheesta, josta olen aika varma heidän pitävän ja b) on hyvin tuttu, koska siitä olen kirjoittanut paljon aiemminkin. Tässä kohtaa tulee se tympiminen. Onneksi se on nyt aikalailla ainoa ongelma.
Riku tekee ylhäällä remonttia ja menen huomenna auttamaan yritettyäni tänään saada jonkinlaisen rääpäleen tekstistä aikaan. Oma oloni on aikas hyvä. Sunnuntaina menemme maastoilemaan (en ole ratsastanut maastossa pitkään aikaan) Rikun kanssa ja maanantaina on taas ratsastustunti. Kissa on jalkopäissä ja toisen rokoitus ja mikrosirutus sujui ongelmitta. Häneltä löydettiin sydämestä pieni sivuääni, joka tosin voi johtua täysin jännityksestä ja pelosta. Pitää muistaa seurailla sitä. Sain postista monta kirjaa ja odotan vain hetkeä, jolloin voin käpertyä peiton alle lukemaan niitä.
Töitä on, vaikka lomalla olenkin. Toisaalta olen heinäkuussa työtön, joten silloin voin pitää myös lomaa. Samoin olen pitänyt sairaslomia silloin tällöin, mutta ne eivät kai ole sama asia. Jännityksellä odotan tulevaa ja uskon työttömyytenikin loppuvan ja tutkijanurani jatkuvan. Eli realistisen optimistinen olo tänään, jos nämä kaksi voi yhdistää =)

Ruokamyrkytys terveydenhuollon atk-päivillä

Osallistuin terveydenhuollon atk-päiviin Tampereella tiistain ja keskiviikon aikana. Tai oikeammin olin Tampereella, jossa järjestettiin myös terveydenhuollon atk-päivät. Itse osallistuin ohjelmaan hyvin vähän käytäen enimmän osan ajasta palaveeraten asiakkaiden ja muiden kontaktien kanssa.
Toisena päivänä oloni heikkeni sitä mukaa kun päivä eteni, lopulta totesin etten pysty enää paikalle jäämään ja lähdin ajamaan autolla kohti Laitilaa. Matkalla pysähdyin oksentamaan kolme kertaa ja kotiin päästyäni romahdin sänkyyn. Olo oli alkuun todella kurja, mutta iltaa kohti olo koheni niin paljon että pystyin syömään. Ruoka suostui pysymään sisällä ja nukuin yöni hyvin.
Tänään on olo ollut heikko, muttei enää suorastaan sairas, mikä onkin hyvä koska aamupäivä meni kiireisen kirjoitustyön parissa. Huomaan kyllä että energiaa ei ole jäljellä enää oikein nimeksikään ja koomaan koneen ääressä odotellen sähköposteja saapuvaksi. Huomenna taas vuorossa aikainen herätys ja palaverimatka Helsinkiin josta lounasta syömättä seuraavaan palaveriin Turussa. Täytyy aikatauluttaa aamun herääminen niin aikaiseksi että ennätän syömään jotain ennen Helsingin palaverin alkua.

Apeutta

Facebookista tilittäminen auttoi sikäli, ettei ole enää murhanhimoinen. Nyt on vain apea. Kirjahyllyt ovat täynnä kirjoja ja lainassa on lisää, mutta ei vaan tee mieli. Tv on täysin turha vekotin ja aikaisemmasta poiketen ei apeudessakaan tee mieli istua ja turruttaa mieltään sen avulla. Varsin ikävä kehitys sikäli, että nyt vain haahuilee kotona, joka on kaukana kaikesta (mm. ystävistä) eikä tee mieli tehdä yhtään mitään. Kehitys on loistavaa, koska ei sieltä oikeasti tule mitään, mitä emme jo ota nauhalle (eli ne pari hyvää sarjaa). Onneksi on juttuja, mihin on pakko osallistua, joten jonkinlainen järjestys viikkoon tulee. Myös kissat ovat merkittävänä etuna mielenterveyden säilyttämisessä. Yritän siis nähdä niitä positiivisia asioita.
Silti... töitä voisi tehdä. Aamulla alkoi miettiä yhden artikkelin sisältöä, mutta kai sitä pitäisi lomaa osata pitää. Muuten alan itsestänikin vaikuttaa varsin surkealta olennolta, yhden tempun ponilta.
Puutarhasta: Olen luopunut sen suhteen. Remontissa on paljon tärkeämpiäkin asioita. Jos jaksaa tehdä puutarhahommia, jaksaa tehdä remonttiakin. Remontissa eilen heittelin turhia puunpätkiä alas yläkerrasta. Se on täynnä turhaa kamaa, joka pitää siirtää sieltä pois. Tämä on sellaista, mitä on helppo tehdä ja palat voi viedä poltettavaksi aikanaan, koska ne ovat käsittelemätöntä puuta. Itseasiassa tämä vaikuttaa yhä houkuttelevammalta asialta, sillä sen jälkeen tuntee saaneensa jotain aikaan, vaikkei olo mihinkään muuttuisikaan. Voihan myös olla, että apeus lähtisi nimenomaan tekemisellä. Ajatustyö ei kuitenkaan enää taida kulkea. Eli sellaista sitten. Joko en tee mitään ja sitten menen ratsastamaan tai käyn keräämässä ne puut ja sitten menen ratsastamaan. Ehkä syön. Ei tee mieli.

Merkittävää turhautumista facebookkiin

Olen liittynyt Facebook-sovellukseen netissä ja alan katua tätä päätöstä yhä enemmän. Sillä on omat etunsa sikäli, että siellä on helpompaa pitää yhteyttä tuttaviin ja sitä tekee useammin kuin tekisi muuten. Siellä on pari veikeä peliä. Edut loppuvat siihen.

Kaikkiin tuttaviin ei kuitenkaan pidä lainkaan yhteyttä, vaan katselee, mitä tulee yleiselle foorumille. Toiset toki voivat suhtautua eri tavoin ja facebook antaa laajat mahdollisuudet siihen, minkä sanoisin olevan henkilösuojan rikkomista. Törmäsin hyödylliseen ja rasittavaan esimerkkiin: siellä on paikka, missä voi merkitä, mitä tietoja saa jakaa ja kuka. Kuitenkaan haluamiaan muutoksia en ainakaan itse saanut tallennettua. Kyllähän nämä ongelmat ovat olleet tiedossa ja Riku ystävällisesti lähettelee minulle kaikki asiaan liittyvät uutiset (joskin myös aivan ihanasti kaikki omaan työhöni liittyvät uutiset - kiitos siitä hänelle).

Voisin tosiaan ns. deactivate tilini, mutta tietoni, merkintäni yms. jäisivät sinne edelleen ja muut näkisivät ne edelleen ja muut voisivat yhä välittää niitä edelleen. Minuun ei kuitenkaan suoraan saisi sitä kautta yhteyttä enkä itse pääsisi sinne ilman sitä, että kerron haluavani uudelleen tulla sinne. Käytännössä katsoen facebook on tehnyt mahdottomaksi poistaa omat tietonsa ja lähteä sieltä. Se on varsin ystävällistä se. Tietenkin voi alkaa olla hyvin passiivinen käyttäjä ja vain todeta mahdoton. Siellä voi saada informaatiota ja sitä voi pitää silmällä. Siellä ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään. Alkaa kuulostaa mukavalta vaihtoehdolta.