Lomalla

Mukavasti sujuneen Welfare-ICT Forumin jälkeen ajoin Sotkamoon. Lauantaina oli vuorossa äidinpuolen serkkujen tapaaminen kummienoni mökillä Tipaksella (kylä Sotkamossa). Otin mukaani tapaamisen primus motorin Tiian ja hain Katin Sotkamosta ennen kuin suuntasin Tipakselle.
Mökki oli mukava vaikkei sitä oltukaan liitetty sen paremmin vesi- kuin sähköverkkoon. Aurinkopaneli latasi akkuja joilla sisätilat ja piha saatiin valaistua. En ollut osaa näitä serkuista tavannut varmaan 20 vuoteen ja paikalla oli ihmisiä (puolisoja) joita en ollut tavannut koskaan. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä, paljon puhetta, vanhojen muistelua. Hyvää ruokaa ja juomaa. Mökin lisäksi kompelksiin kuului toki oma, lammen rantaan rakennettu, savusaunakin jossa nautiskelimem löylyistä. En oikein kestä pitkää kuumassa oloa, joka johtaa minut ajattelemaan että Saharan lämpöhalvaus voisi kenties toistua toisaallakin, jos lämpötila nousee pitkiksi aikaa korkeammaksi kuin ruumiinlämpöni. Yhtä kaikki kävin heittämässä talviturkin (muistaakseni) lammen kymmenasteisessa vedessä.
Sunnuntai meni levätessä, joskin kokosimem Esan kanssa koirille uuden häkin navetan seinän viereen. Valmiista elementeistä häkki oli helppo koota, pohdin jo voisiko samoja elementtejä käyttää kissojen ulkohäkin rakentamisessa. Tiia poistui takaisin Helsinkiin iltakoneella.
Maanantaina otin vielä rennommin, kävimme äidin kanssa keskustassa viemässä rojua lajitteluasemalle ja hain Guru-piikkityynyn paikallisesta kodinkoneliikkeestä. Sen jälkeen katsoin laadukkaan elokuvan Rajaton (Limitless) ja vähemmän läädukkaat elokuvat World Invasion: Battle Los Angeles ja pettymyksen tuottaneen Musta Noita (Season of the Witch).
Tänään olen jatkanut elokuvalinjalla ja katsoin Librarian III (huono) ja Monsters:in joka oli itse asiassa ihan mukavaa katsottavaa. Illemmalla on luvassa isän 67-vuotiskakkua ja savusauna.
Satua ja kissoja on ikävä, töitä vähemmän. Yhtä kaikki huomenna odottaa herätys puoli kahdelta ja öinen ajomatka Helsinkiin palaveeraamaan ennen kotinpaluuta.

Aamuherätykset

Minulla on viime aikoina ollut vaikeuksia nukkua ja tästä syystä minua ei olekaan merkittävästi haitannut se, että ehtiäkseni ajoissa opetusharjoitteluun, minun on tarvinnut herätä pian viiden jälkeen. Tällä viikolla tilanne kuitenkin tuntuu muuttuneen. Tiistaina 5.20 harkitsin ensimmäistä kertaa vakavasti, että olisin painanut pääni takaisin tyynyyn ja jatkanut unia. Silloin lohduttauduin kuitenkin sillä, että tänään saan nukkua pidempään. Nyt täytyy myöntää, että ei se 6.30 herätys nyt niin paljon paremmalta tuntunut. Huomenna sitten taas 5.15-5.45 herätys riippuen unirytmistä.

Meillä on vieläkin Axbo käytössä, joka herättää unirytmin mukaan puolen tunnin sisällä ennen kuin on pakko herätä (tai viimeistään kun on pakko herätä). Eli joko aamulla on ruhtinaallisesti aikaa tai juuri riittävästi. Mutta, kun haluaisi vielä vähän nukkua, siinä ei ole torkku-nappia. Eli pitää vain herätä ja sitten aamuteellä, kun on se ylimääräinen 30min, niin sitten vain kiroaa aamuheräämisen raskautta, kun on jo pimeää ja sänky on niin houkuttavasti aika lähellä ja kissatkin vielä nukkuvat, paitsi Tuisku, joka on jo käynyt hakemassa aamumaitonsa.

Illalla alkaa väsyttää jo seitsemän-kahdeksan maissa. Kun kotiin on tullut neljän-viiden paikkeilla, ei iltaisin mitään kovin ihmeellistä ehdi niinä päivinä, kun menee Turkuun.

Nyt vaan toivoisin, että saisin viimeinkin tietää, milloin minulla on se itse opetus. Osaisi suhtautua loppusyksyyn paremmin. Ehköhän sekin aika tosin vielä koita.

Fukushima, evakuoidaanko Tokio?

Fukushimasta ei ole Suomen mediassa paljoa viimeisten kuukausien aikana kuulunut, tämä lienee loogista koska Suomen media (niin Yle kuin kaupallisetkin) tuntuvat harjoittavan hyvin vähän omaa uutistuotantoa ja olevan lähes täysin riippuvaisia englantilais-amerikkalaisista suurista mediataloista eikä ainakaan amerikkalaisen median kovan rahan uutisointiin sovi se että ydinvoiman ongelmista julkisesti puhuttaisiin. Toki Suomessakin ydinvoiman käyttöä halutaan lisätä, mikä on mielestäni edelleen ok kunhan ei pyritä saavuttamaan maksimaalisia säästöjä rakennusvaiheessa (kuten nyt siis tehdään). Halvalla ei synny hyvää rakennusteollisuudessa, mutta eihän se estä ydinvoimalatyömaallakaan yrittämästä.
Yhtä kaikki Japanissa ei Fukushimaa ole unohdettu, vaikka paikallinen hallitus onkin tehnyt kaikkensa lakaistakseen ongelmaa maton alle. Nyt kuitenkin japanilaiset säteilymittaukset ovat paljastaneet että Tokion alueella on mitattavissa säteilyarvoja jotka ovat yli kaksinkertaiset suhteessa siihen raja-arvoon jonka perusteella Tshernobylin evakuoinnit pari vuosikymmentä sitten toteutettiin. Lähde.
Jos Tokion evakuointiin päädytään, on se sellainen ihmisten joukkosiirto jollaista ei liene ihmiskunnan historiassa toteutettu. Suur-Tokiossa asuu yli 35 000 000 ihmistä, eli noin seitsemän kertaa koko Suomen asukasluku. Elleivät he voi elää Tokiossa, missä he voivat elää, mistä löytyy asunnot 35 miljoonalle, miten työpaikat siirtyvät, mistä löytyy toimistoja ja miten liikenneyhteydet järjestetään uusiin keskuksiin. Prosessi vaikuttaa niin valtavalta, niin mahdottomalta että on helpompaa antaa ihmisten elää edelleen Tokiossa, antaa heidän saada säteilyä ja antaa osan kuolla ennenaikaisesti säteilyn seurauksena.

Ensimmäinen viikko Norssissa

Opetusharjoittelu on alkanut Norssissa eli Turun Normaalikoulussa Varissuolla. Niille, jotka eivät vielä tiedä, suoritan opettajan pedagogisia opintoja. Koska taustalla on kasvatustieteen opinnot, nyt pitää suorittaa enää vain opetusharjoittelu Norssissa ja keväällä aikuisoppilaitoksessa sekä kaksi teoreettista kurssia. Melko vähällä siis pääsen. Alun perin odotin suoraan sanoen kauhulla tätä syksyä, koska omasta kouluajasta on kulunut jo melkoisesti aikaa eikä muuta koulukokemusta ole. Melko heppoisin eväin siis olin menossa opettamaan. Nyt kuitenkin koen asiat hieman toisin. Meille on järjestetty ns. käytännön pedagogiikka-kurssi Norssissa ja saamme vapaasti seurata opetusta niin paljon kuin haluamme. Kun oma luokkamme selviää, meidän oletetaankin seuraavan sitä luokkaa, jotta opimme hieman tuntemaan oppilaita, jotta tiedämme missä kohtaa oppikirjoja he etenevät jne. Eli kun lopulta sinne luokan eteen päätyy, on siihen kohtuullisen varautunut. Ja oma opettaja on koko ajan luokassa. Harjoittelijaa ei saa jättää yksin luokkaan. Se on myös kilttiä. Norssissa myös oppilaat ovat varsin tottuneet harjoittelijoihin, koska heillä on niitä lähes koko vuosi. Toisin sanoen emme saa sitä kohtelua, mitä sijaiset saavat muualla. Joku voi kritisoida sitä, että parempi olisi, jos olisi ns autenttisempaa, mutta itse olen vain tyytyväinen pehmeämmästä laskusta koulumaailmaan. On vain hyvä, jos alussa on positiivisia kokemuksia.

Joten nyt sitten on ensimmäinen viikko takana. En ole vielä opettanut mitään enkä itse asiassa vielä edes tiedä, koska oma opetukseni tarkalleen ottaen on. Tiedän kuitenkin, mitä tulen opettamaan. Opetan tokaluokkalaisille pääasiassa matematiikkaa ja hieman ympäristöoppia (joulukuussa). Sitten opetan erityisluokalla todennäköisesti matematiikkaa (lokakuussa oletettavasti). Itse olen tähän hyvin tyytyväinen. Kouluharjoitteluksi nimetyn osion suoritan kuuntelemalla opetusta, toimimalla apuopettajana erityisluokalla ja ns. JOPO-luokalla eli joustavan perusopetuksen luokalla. Tähänkin olen hyvin tyytyväinen.

Käytännöstä: Norssin päivät ovat hyvin pitkiä. Jos haluan päästä sinne kahdeksaksi, herään yleensä hieman viiden jälkeen, jotta ehdin käydä suihkussa. Ajomatka kestää kuitenkin aamulla lähemmäs 1,5h kun otetaan huomioon parkkeeraaminen. Norssissa yleensä päivät ovat varsin tiiviitä, jos olen saanut järjestettyä ne kunnolla. Seuraan opetusta mahdollisimman paljon ja käyn mielenkiintoisilla luennoilla. Nyt on vielä ollut paljon erilaisia infoja ja eri ihmisten tapaamisia, koska jokaisen harjoittelu järjestetään hyvin henkilökohtaisesti hänelle sopivalla tavalla, joten se tarkoittaa monia tapaamisia joskus monenkin ihmisen kanssa. Minun pitää vielä tavata tokaluokan opettaja ja lokakuun alussa erityisluokan opettaja. Syömiseen jää yleensä varsin vähän aikaa. Laukkuun kannattaakin varata evästä. Erilaiset myslipatukat ja omenat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi valinnoiksi. Lounaalle jää yleensä sellaiset ruhtinaalliset 15 min keskellä päivää. Toistaiseksi päivä on loppunut lähempänä neljää, jonka jälkeen ajan kotiin. Jos ruuhka ei ole paha, olen siellä hieman viiden jälkeen aivan puhki väsyneenä. Alan hiljalleen ymmärtää Rikun väsymystä paremmin.

Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että meille on tämänlainen mahdollisuus järjestetty. Tämä on nimittäin osoittautunut kiinnostavammaksi kuin kuvittelin, useammastakin syystä.

Muista kuulumisista: fyysisesti voin paremmin kuin vuosiin. Ainoana ongelmana on se, että nukun hieman huonosti. Sekin saattaa tässä ehkä jossain vaiheessa korjaantua. Tutkimustyön puolesta: Kävin yhdessä hyvin mielenkiintoisessa konferenssissa elokuun lopussa ja harkitsen toiseen konferenssiin osallistumista marraskuussa. Lisäksi yritän parhaillaan ylittää kirjoitusblokkia vaihtelevalla menestyksellä (ongelmana siis akateeminen kirjoittaminen). Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan. Ensi viikolla sitten taas Norssiin tiistaina ja torstaina sekä yliopistolle keskiviikkona. Maanantai ja perjantai on näillä näkymin vapaapäivä, jolloin voin keskittyä kirjoittamaan artikkelia.

Roskaa säkkiin ja muuta elämää

Alkuperäinen ajatus oli tilata vielä kolmas roskalava tälle syksylle, mutta kun puuroskan katoamisen jälkeen tavaraa tuntui olevan jäljellä kovin vähän, käytin osan tästä päivästä loppujen roskien jätesäkittämiseen. Kuusi säkkiä meni (enempää ei olisi ollutkaan) ja nyt jäljellä on enää huvin pieni määrä metallia ja lasia, jotka voi kantaa kierrätykseen. Kappas.
Tästä menestyksestä huumaantuneena roudasin lopultakin koivunrunkoja ulkoa sisään, Satu oli apuna vetämässä puita ylämäkeen.
Verottaja oli viimekin vuonna ollut kohtuuttoman ahne, minulle palautuksia luvataan 950 euroa ja Sadulle vaatimattoman 1850 euroa. Yhteensä saamme siis palautuksia melkein kuuakisittaisten palkkatulojen verran.
Työnantaja sen sijaan tekee elämästäni vaikeaa, tähän saakka olen saanut ohjattua matkakorvauksen suoraan erilliselle tilille. Nyt tämä malli muuttuu ja matkakulut maksetaan jatkossa palkkatilille. Perhana. Tässä joutuu siis käyttämään työaikaansa (vapaa-ajalla en suostu tekemään) siihen että vahtii joko korvaukset on maksettu ja sitten siirtämään niitä toiselle tilille.
Yritimme Sadun kanssa löytää yhteistä vapaa-aikaa sysksylle, päädyimme siihen että pyrimme pääsemään saareen marraskuussa ja minä otan vuoden kaksi viimeistä viikkoa vapaaksi (Sadulla opetusharjoittelu loppuu viikon 50 loppuun). Satu on viime viikolla käynyt Turussa lähes joka päivä ja on outo olo kun tunnistaa toisessa saman väsymyksen joka itseä vaivasi melkein koko kevään.
Puutarhasuunnitteliaj pitäisi kutsua käymään, mutta kun ensi viikon sääennuste lupaa sadetta, sadetta, sadetta, kovaa sadetta ja lisää sadetta, ei se tapahtune ennen lomaani. Kiire ei ole kova, mutta olisihan se mukava saada suunnitelmat valmiiksi ja sen jälkeen hinta-arviota toteutuksesta että tietää mitä niillä veronpalautuksilla tulee tekemään.

Kamaa kantoon

Viime viikonloppuna täytin yhden roskalavan puujätteellä, torstaina saapui tonnin verran puuta ja lastulevyä joka piti heitellä nopeasti navettaan vesisadetta pakoon ja tänään olen täyttänyt toisen roskalavan puolilleen puujätteellä. On hyvä tehdä välillä fyysisiä juttuja, mutta jotenkin tuntuu siltä että se että ensin istuu viisi päivää autossa ja sitten tunkee muutaman tonnin verran puuta lavalle ei ole se kaikkein toimivin tapa liikkua.
Yhtä kaikki, ne hommat on nyt tehty. Nyt on tontilla tarpeeksi tavaraa yläkerran saattamiseen maalia / tapettia vaille vamiiksi. Paitsi ettei lattialaminaatteja ole vielä. Perhana. Ensi viikolla on luvassa ensin toimistopäivä, sitten kaksi matkapäivää ja sen jälkeen Logican Welfare-ICT Forum, eli tuttavallisemmin asiakaspäivät. Forumin jälkeen on vuorossa viikonloppu ja kaksi matkavapaapäivää josta palaan ensi viikolla töihin kahden matkapäivän merkeissä.
Satukin on aikonut raportoida elämästään myös tällä foorumilla, saa nähdä kuinka käy :)

Reissussa

Syyskuun ensimmäinen reissuviikko on takana ja nyt on todettava että tämä ei reissaamisa perjantaisin tai maanantaisin on selvä parannus keväiseen toimintamalliin. Eilen olin aivan puhki, roskalava tuli pihaan ja yritin mennä heittelemään puutavaraa sen kyytiin, mutta jaksoin heittää kyytiin suunnilleen pari eurolavaa ja jo tuntui siltä että kuolema korjaa. Tänään sen sijaan täysin lavasta kolme neljäsosaa ennen kuin sade hääti minut sisään taukoa pitämään. Reissaaminen on pelkkää istumista, mutta siitä huolimatta siitä täytyy toipua. Ja kun sitä tekee tarpeeksi, ei yksi päivä edes riitä. Neljän päivän pitäisi ainakin riittää toipumiseen, toivottavasti ne mahdollistavat myös tuottavaa toimintaa...
Puuroskaa oli pihassa muistamaani enemmän ja nyt kun kasat alkavat hupenemaan niin pihan mittasuhteetkin tulevat paremmin esiin. Pihaahan on oikeasti aika paljon. Se oli vain jakaantunut kahteen lohkoon joiden välisen näkyvyydenkin kasat peittivät. Olemme hitusen erimielisiä erään koivun kohtalosta pihasuunnitelmassamme, mutta emmeköhän saavuta yksimielisyyden. Sentää asioita joista olemme samaa mieltä on paljon.
Päivitimme viime viikolla netin 2,5 megisesta 8 megaiseen ja hankimme samalla mokkulan lähinnä konferenssikäyttöön. Sen asentamisessa maciin olikin sitten omat ongelmansa ja nytkin käyttöliittymä on suorastaan erikoinen. Kone tunnistaa mokkulan read-only usb-muistiksi ellei erillinen softa ole käynnissä. Softassa itsessään on "connect" nappula joka ei toimi. Sen sijaan, kun softa on käynnissä, täytyy connect käynnistää macin omista modeemiasetuksista. Tähän ihmettelyyn meni pari päivää, mutta nyt mokkula toimii meidän molepien koneissa.