Paluu todelliseen arkeen

kesäloman jälkeen pari viikkoa meni töissä ihan ihmetellessä, reissuja ei opahemmin ollut ja käsillä olleisiin asioihin riitti aikaa keskittyä. Nyt on paluu arkeen todella tapahtunut, tällä viikolla vietin ensimmäiset kaksi päivää puolikuntoisena etätyöläisenä lauantaina yllättäneen viruksen jälkimainingeissa (en tiedä onko sikaunautaflunssaa vai mitä, mutta lihaskipuja, vatsan sekaisuutta, päänsärkyä, kurkkukipua, lievää lämmönnousua koin). Olimme peruuttaneet osallistumisen Miken häihin jo Sadun heikon kunnon vuoksi, mutta en minäkään kyllä olisi lauantaina häistä selvinnyt.
Keskiviikkona jyväskylään, torstaina tampereelle, tänään toimistolle. Ensi viikko on vielä mukavampu, sisältäen neljä matkapäivää (ja yhden yön poissa kotoa) eikä yhtään toimistopäivää. Ja tekemistä riittäisi kuitenkin, sellaistakin joka edistyisi paremmin jos olisi edes välillä aikaa tehdä muutakin kuin byrokratiaa tai matkalla kertyneen sähköpostisuon selvittelyä.
Takana nippu heikosti nukuttuja öitä, mutta onneksi edessä viikonloppu Korppoossa. Sattumalta lauantai-iltana sytytellään myös muinaistulia, joten viikoloppu saattaa sisältää hidasta veneilyä tulia katsellen.

Toukokuussa totesimme että Salin kirjahylly ansaitisi jatkoa pihan puoleisen ikkunana alle matalana tasona jolla kasveja ja putkiradiota (ja oletettavasti kissoja) voisi pitää. Minulle luvattiin silloin ISKUsta viikon toimitusaika liian korkealle rungolle (jonka sitten voisin sahata oikeaan kokoon) ja sopivan kokoisille oville. Nyt, kolme kuukautta ja viikko myöhemmin paketit ovat saapuneet. Saattaa olla että ennätän ne kootakin jo ennen joulua...

Satu sai tietdekuntaneuvostolta painatusluvan ja nyt on siis edessä enää viimeinen puristus, viimeistelyt, painatus ja väitöstilaisuus. Tavoitteena on tohtorin arvon saavuttaminen 15.12 tiedekuntaneuvostossa.

Kissat voivat hyvin. Töpö päätti ryhtyä huumeparoniksi ja kaivoi kissakaapistamme kissanminttua sisältäneen laatikon, puri sen auki, löysi sisältä pussin, puri sen auki ja levitteli edelleen kissanminttua tuvan lattialle. Löysimme Töpön pöydän alta pussi hampaissa ja sain väännettyä pussin ja noin puolet alkuperäisesti kissanminttiumäärästä kissalta vain vähäisellä voimankäytöllä. On se Töpö aika vekkuli kaveri :)

Painatuslupa

Sain viimein (ja vain hieman virallista aikataulua joustaen) molemmilta esitarkistajilta lausunnot. Seuraava tiedekuntaneuvoston kokous on 25.pvä, joten silloin puheenjohtaja (ohjaajani sattumoisin) on sanonut, että painoslupa annetaan ja ilmeisesti samalla kustos määritellään. Olen aika varma, kuka se on, mutta odotan virallista vahvistusta.

Nyt sitten on vuorossa väitöskirjan viimeistely. Kumpikin esitarkistaja sanoi, että tällaisenaankin se selkeästi ylittää vaatimukset (vai oliko se täyttävät - olen liian adrenaali ja tajuttomuus pöllyissä, että muistaisin) ja voidaan painaa nyt. Tietenkin molemmat ehdottavat aivan erilaisia korjauksia ja osin täysin päinvastaisia. Onneksi toinen ohjaajistani on luvannut käydä lausunnot kanssani läpi ja sen pohjalta sitten lähden sitä korjaamaan.

Tohtorintutkinnon saamisen aikataulu sen sijaan on avoin. Siihen vaikuttaa ensinnäkin painosalaman kiireys sekä toisaalta kustoksen ja vastaväittäjän aikataulut. Toivon saavani tohtorintutkinnon tämän vuoden puolella. Jos hyvin menee, se onnistuukin. Saa nähdä. Nyt en jaksa ajatella sinne saakka. Pitää hieman toipua tilanteesta (sain toisen lausunnon äsken ja toisen viime maanantaina) ja sen aiheuttamasta stressin laukeamisesta. Sitten voi lähteä viimeistelyprosessiin. Missään nimessä kovin suuria muutoksia en aio tehdä. Asenne on kuitenkin se, että sitä voisi viimeistellä ikuisuuksiin eikä se siltikään olisi sellainen, ettei siitä saisi kritiikkiä.

Joo, nyt huonosti nukutut yöt alkavat painaa päälle. Eli hieno homma ja täältä hyvää yötä

Arkham Horror

hViikonloppu meni Arkham Horrorin parissa. Lauantaina Ensin kolmisen tuntia peliin valmistautumista, jonka lopputuloksesta valokuvatodiste alla:



Sitten pelaajat saapuivat ja vuorossa oli kuusi tuntia peliä. Pelin jälkeen palautin Tainan ja Matin Turun bussille ja pääsin nukkumaan puolenyön tietämissä.
Sunnuntai meni pelistä toipuessa.
Kolmen lisälaudan peliä tuskin järjestän toiste ja yhtä epätodennäköistä on kahdeksan pelaajan pelin järjestäminen. Liikkuvia osia ja yleistä älämölöä tuppaa muodostumaan semmoisia määriä ettei dedikoituna pelimoottorinakaan pysty pitämään kaikkea yhtä aika hyppysissään, erityisesti elleivät pelaajat ole samaa mieltä pelimoottorin ja pelaajien völisestä vastuunjaosta. Osallistun kuitenkin mieluusti isoon peliin josta joku muu on järjestysvastuussa :)
Viikonlopun jälkeen tuntuu siltä että Arkham Horror on parhaimmillaan noin neljällä pelaajalla ja yhdellä lisälaudalla.
Toinen tragedia joka Arkham Horroriin liittyi oli Sadun perjantaina tekemien kakkujen unohtuminen jääkkaappiin. Taina ja Matti pääsivät maistamaan ja veivät osan kakuista mukanaanakin, mutta muuten syöminen jäi minun ja Sadun vastuulle. Sitruunajuustovalkosuklaakakun juustona oli tällä kertaa mascarpone ja lopputulos oli kyllä äärimmäisen hyvä, mutta jokseenkin täyttävä. Suklaakakkua en omista syistäni maistanut, mutta ainakin Matti kehoi suklaakakkua mansikkachilimelballa erittäin onnistuneeksi yhdistelmäksi.
Tällä viikolla alkaa paluu työarkeen eli vuorossa on matkustusta Jyväskylään (huomenna) ja Helsinkiin (keskiviikkona), kun tähän lisätään torstain pelautus Sadulle ja Hetalle sekä perjantain häävaateostokset ja suunniteltu Public Enemies niin viikko alkaa olla aika täynnä.
Sarjakuvarintamalla tutustuin Mikon Arkham Horroriin mukanaan tuomaan Artesiaan, joka on aivan loistava. Kaksi ensimmäistä osaa sai janoamaan lisää, kolmas osa palautunee lainattavaksi lähiäikoina. Pidän sarjassa suunnilleen kaikesta, maailmasta, hahmosta, tyylistä (erityisesti toisessa albumissa), juonesta, magiasta. Pelottavaa kyllä Artesiasta on tulossa elokuvakin. Uskaltaakohan sitä mennä lähellekään...
Wii sports resort ja sen mukana tullut motion sensor tai mikä ikinä onkaan on ollut ahkerassa käytössä parin viikon verran. Miekkailussa on hyvä purkaa turhaumia joita syntyy pöytätenniksessä. Frisbee golf on jo koneella niin hauskaa että sitä pitäisi kai harrastaa luonnossakin.
Tänään olen unohtanut lompakon kotiin kaupassa käydessäni ja jättänyt ostamatta ostoslistalla olleita asioita lompakon noudettuani. Etätyöni olen sentään saanut tehtyä, tai ainakin luulisin niin. Onhan tätä työpäivää vielä jäljellä useita minuutteja.

jääkaappeja, töitä ja pieniä elämän iloja

Sunnuntai meni lähinnä Rikun touhutessa minun auttaen satunnaisesti voimieni mukaan (ja lisäksi katsoin kaikki 6 osaa yhdestä Pride and Prejudice -versiosta). Jääkaapit ja pakastimet tuli sulatettua ja puhdistettua. Oli kieltämättä aikakin. Lisäksi saimme jälleen yhden syyn kiittää edellisiä talon omistajia: pakastimien ja jääkaappien sähköpistokkeet ovat niiden takana. Onneksi keksimme virallisesti oikean tavan sulkea ne pois päältä. Nyt jatkossa on ideana siirtää tarpeelliset jutut aktiivisesti käytettävään jääkaappiin ja pärjätä vain yhdellä pakastimella. Se on aivan tarpeeksi. Tuleepa heitettyä turha pois ja ehkä viimeinkin syödä kaikki ostettu.

Totesin myös itsestäni sen, että aivan oikeasti kykenen obsessioimaan aivan mistä tahansa. Pelasin Wii Island Resort -pelin flyover-osuutta, jossa tarkoituksena on löytää 80 eri nähtävyyttä. Käytin siihen kerralla 2-3h. Tämä meni siis lopun ehkä 20 löytämisessä ja täytyy myöntää, että viiden viimeisen löytämiseksi tarvittiin spoilereita netistä. Pitää oikeasti keksiä jotain ja korjata itseni. Ei kannata elää näin. Lomaa on vaikea pitää, jos obsessoituu siitä. Kirjoja on turha lukea, jos ne pitää lukea kerralla läpi. Puutarhaa on turha rakentaa, jos ahdistuu siitä, ettei se ole täydellinen (nythän se on totaalinen katastrofialue). Enkä ole vielä edes maininnut töitä... Kuitenkin olen oppinut hieman rentoutumaan sekä töissä että pelinkirjoittamisessa. Seuraava pelikerta on suurimmaksi osaksi kirjoitettu, loppu pyörii jo päässä. Lähettäisin matriisin, mutta idioottimaisesti en halua sitten joutua perumaan, jos väitöskirja iskeytyy meteoriitin tavoin työpöydälleni. Ei varmaan ole tervettä tuokaan.

Olen kuitenkin käyttänyt aikani hyödyllisesti sekä leväten, fysioterapioita sopien sekä töitä tehden. Pyrin nyt tekemään kaikkia niitä töitä, joita pitää tehdä johonkin päivämäärään mennessä, mutta mikä kannattaa tehdä jo nyt, koska lähitulevaisuuden työtaakasta en osaa sanoa mitään. Tänään olen jatkanut kahden konferenssiesitelmän powerpont-versiota. Huomenna pyrin saamaan jatkotutkimuksen tutkimussuunnitelman jonkinlaiseen kuntoon. Lisäksi yksi artikkeli tuli juuri kielen tarkistuksesta. Toinen on vanha ja huono, mutta muokattavissa. Kolmas olisi täysin uusi, mutta mielenkiintoinen ja neljäs jossain vaiheessa olennainen. Eli tekeminen ei lopu. Mutta pidän tästä.

Muumiosta: jonkin aikaa makkarimme lattialla on ollut kumman näköinen asia, jonka olemme molemmat luulleet olevan jonkinlainen lehden kappale. Tänään päätin kuitenkin tarkastella asiaa tarkemmin. Kun lehdestä löytyi häntä, kylkiluut ja tassut, muutin mielipiteeni ja näytin löytöni Rikulle. Koska se oli sellainen jo, kun se tuli esiin sängyn alta, oli se varmaan ollut pitkään siellä ollut päästäinen (muut syödään). Ehkä tullut jonkin loman aikana. Pitää ehdottomasti imuroida sieltä useammin =). Oli kuitenkin veikeä löytö ja olisi ollut mielenkiintoista tarkastella lähemminkin, mutta se oli aika pölyinen ja aikaa oli vähän.

Niin, ja ennen kaikkea, meillä on nyt wc, jonka oven saa ihan oikeasti kiinni ja auki ja jopa lukkoon ilman, että tarvitsee pelätä jumiin jäämistä. Jälleen tuli todistettua, miten pieniäkin asioita on ryssitty edellisten asukkaiden toimesta. Riku sankarinani korjasi oven karmin niin, että se oikeasti toimii! Pienet ovat ilonaiheet, mutta erittäin merkittäviä.

Hyvä ruoka, huono leffa

Kävimme tänään syömässä Cantina Atztecassa Eerikinkadulla. Täytyy todeta jälleen, että ravintola on mieluinen ja ruoka erinomaista. Söimme pitkän kaavan mukaan, mutta pääruoka ansaitsee erikoismaininnan. Strutsia vartaassa bataattilohkojen kanssa. Oli mukana muitakin vihanneksia. Strutsi, bataatti ja kastikkeet olivat aivan erinomainen yhdistelmä. Yritimme miettiä, miltä strutsin liha maistuu. Se osoittautui lähes yhtä vaikeaksi tehtäväksi kuin kaktuksen maun määrittely. Strutsin liha on enemmän selkeästi punaista lihaa kuin lintua. Maku (ainakin noin laitettuna) on kohtuullisen voimakas ja omalaatuinen. ehdottomasti kokeilemisen arvoinen lihansyöjille. Jälkiruokani juustokakku oli myös erinomaisen kuohkeaa, virkistävää ja sopivasti oikean valiniljan makuinen. Siinä oli lisäksi sekä chili- että mansikkamelbaa. Ison aterian jälkeenkin tuo tuntui vain sellaiselta kevyeltä lopulta, vaikka yleensä tilanne on toinen. Heti jälleen alkaa tehdä mieli kokeilla kaikenlaista (erityisesti chilin kanssa) itsekin.

Tämän jälkeen menimme katsomaan elokuvaa "Belham 123". Tiesimme, ettei se olisi hyvä. Näyttelijät eivät olleet kaikkein mieluisimpia, joskaan eivät niitä pahimpia. En ole alkuperäistä nähnyt, joka on kuulema ihan ok. Tämä oli huonompi, paljon huonompi. Olen saavuttanut sen pisteen, missä kaipaan edes jonkinlaisia henkilöhahmoja ja juonenpoikaista myös toimintaelokuvissa. Tuossa ei sentään alennuttu puhtaaseen efekteillä leikkimiseen, mutta silti... Heti oli mielessä pari koukkua, jota olisi voinut käyttää ja asioita, jotka olivat täysin turhia elokuvalle ja vain tekivät koko homman huonoksi. Ehkä elokuva on uudistettu uudelle usalaisille katsojille. Se kyllä selittää. Jätti oikeasti pahan maun suuhun. Selkeästi pitää olla aivan pihalla, että jaksaisi tuollaisia katsoa. Seuraavana listalla on minulle nuori Victoria (ihan näin pelinkin kannalta) ja meille Public Enemies, josta innostuin vasta trailerin nähtyäni.

Kotiin palattuamme Wii Island Sportin pelaaminen pelasti illan. Aika veikeä on se.

Ensimmäinen työviikko takana

Ensimmäinen viikko on jäänyt taakse ilman suurta dramatiikkaa. Käytin autoani pesussa perjantaina, sisäpesu, ulkopesu ja moottoripesu maksoivat yhteensä 28 euroa eikä työn laadussa ollut valittamista. Kun menin hakemaan autoani sitä juuri kiillotettiin kolmen miehen voimin ja paikan omistaja tarkkaili työn jälkeä tutkien yksitellen kiveniskemiä tuulilasissa (siltä varalta että tahroja olisi jäänyt huomaamatta).
Kuuma sää on pitänyt minun poissa yläkerrasta, ensi viikon lopulle on onneksi luvattu viilenevää.
Viikonlopulle ei ole luvassa mitään erityistä, Miken polttaritkin jäävät väliin (eikä ainoastaan siksi että kaikki tieto oli vain Facebookissa). Ensi viikolla on luvassa vähän pelautusta (IA:n duon parissa) ja paljon työtä, alkaen maanantain etätyöpäivällä. Ei kuitenkaan yhtään matkapäivää, eli kotiin sentään pääsee ihmisten aikoina...

Töihinpaluu

Töihinpaluu on tapahtunut, herätyskello soi taas kuudelta ja lomaväsymys on vaihtunut työväsymykseen. Pehmeän laskun sijaan putosi syliin suoraan tarjouksen tekemistä ja aika kiireisellä aikataululla kaiken lisäksi. Tosin tämä yllättävä työnteko on ainoa asia joka pitää minua hereillä, niin että ei auta valittaa.
Syksyn ohjelma alkaa muotoutua, tekemistä riittää jo näillä näkymin ja kalenteri on siitä ihmeellinen kaveri että se täyttyy jatkuvasti eikä suostu pitämään elokuun alussa omaksumaansa muotoa joulukuun loppuun. Eli tekemistä vaikuttaa riittävän työrintamalla.
Kun työtekemiseen lisätään vielä suunnitellut matkailut niin syksystä on taas tulossa kohtuullisen tiivis.
Maanantaina olo oli sellainen että olen ollut toimistolta poissa pitkän viikonlopun. Maksimissaan. Kun lomalla ei tullut tehtyä mitään täysin erikoista, aivot ovat jättäneet loman suoraan tallentamatta. Kai se on jotain lepoa sekin.