Hiirenmetsästystä

Koska kodissamme asustaa hyvin eläväinen kotihiiripopulaatio (joka tosin tuntuu pitävän kiinni reviiristään) ja sisälle pukkaa kaikenlaista pientä (toistaiseksi lähinnä päästäisiä, joita kissat eivät syö), niin viime aikoina on tullut tehtyä enemmänkin hiirenmetsästystä sekä kissojen kanssa että ilman niitä. Lauantaina asennettiin luukut yläkertaan.
Viime yönä sitten heräsin kummallisiin ääniin. Tuntui kuin joku olisi siirrellyt huonekaluja yläkerrassa. Hieman herättyäni ja tajuttuani kaikenlaisten unenpöppöröisten ensiarvausten mielettömyyden tai epäuskottavuuden, uskomuksesta riippuen, totesin hiiren todennäköisesti jääneen koukkuun, mutta kuitenkin sen verran huonosti, että raukka yritti paeta pakenematonta ja mahdollisesti hyvinkin tuskallista loppua. Joten: Minä nousin ylös, varustauduin eutanasiavarusteilla (keittiöpaperia, pussi, otsalamppu ja vasara). Hiiri tuntui kolistelevan ihan luukun yläpuolella, joten viisaasti tajusin olla seisomatta suoraan alla, kun hiiri tipahti lattialle hieman luukkua avatessani. Se oli jäänyt kiinni etutassustaan, vuosi verta ja muutenkin, vaikka tahto oli kova, kunto oli heikko. Päästin sen luukusta, mutta se pentele oli liian vikkelä minulle, joten Piki hieman auttoi. Yrittäessäni saada hiirtä (ja tämä siis oli hiiri, ei päästäinen, kokonsa mukaan joko pieni metsähiiri tai nuori kotihiiri) Pikiltä, raukka taisi taittaa niskansa, mikä oli kyllä ihan hyvä. Ei eutanasiaa tänään. Päätin kuitenkin lähteä tarkistelemaan luukkuja. Herätin kaiken keskellä vahingossa Rikun puoli tuntia liian aikaisin. Hän lähti töihin ja ajoi sittemmin kolarin (ks. aikaisempi postaus). Kiipesin yläkertaan ja siellä oli kaksi lisää, onneksi kuollutta, hiirtä satimissa. Tällä kertaa, parempikuntoisena olin kuitenkin kun lauantaina, asennella luukkuja hieman uudelleen. Löysin monta pientä selvästi jyrsijöiden tekemiä reikiä sahanpurussa, jotka johtivat yläkertaan rakennetun huoneen alle ja muihin rakenteisiin ja sijoitin luukut näiden läheisyyteen. Jatkossa varmaan sitten päivittäisiä tarkastuksia/tyhjennyksiä.
Voi tätä omakotiasumisen iloja...
Olen kuitenkin saavuttanut tilanteen, missä kykenen pienen eläimen eutanasiaan (milloin tarpeen) enkä edes pelkää hämähäkkejä (todistuksena olen kantanut pari kädessäni ulos aiemmin syksyllä), joten ehkä tässä karaistuu hiljalleen. Metsästys ei kuitenkaan lakkaa ennen kuin lapsuudenkodistani tuttu pienten jalkojen äänet lakkaavat välikatosta. Toisaalta... eivät ne silloinkaan lakanneet, joten voi olla, että lopputuloksena on jonkinlainen yhteiselo.