Jos teistä jotkut ovat viime vuosina ihmetelleet, miksi yleensä voin aikalailla huonosti, olen nyt saavuttanut henkisessä tilassani sen pisteen, että aion paljastaa syyn huonovointisuuteeni näin julkisesti. Se ei tarkoita, että erityisemmin haluaisin keskustella siitä tai että minkään olisi tarpeen muuttua oikeastaan minkään suhteen, mutta kerronpas vaan, niin ehkä ymmärrätte ystäväni minua hieman paremmin.
Minulla on syringomyelia, joka on suomalaiselta nimeltään selkäytimen ontelotauti. Se voi aiheuttaa kaikenlaisia kummallisia ja näennäisesti toisiinsa liittymättömiä oireita, mutta minulla se lähinnä oireilee kipuina: takaraivon parin hermon terävänä pistävänä kipuna ja sitten influenssan kaltaisella nivelten ja lihasten särkyilemisenä ja ehkä myös päänsärkyinä. Kivut ovatkin se yleinen yhdistävä tekijä ja 90%:lla syringomyeliaa sairastavista on jonkinlaisia kipuoireita. Itse tauti on harvinainen ja Suomessa sitä sairastavat noin 400 ihmistä. Tarkempaa tietoa aiheesta saa osoitteesta: http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=377
Tämä on johtanut pitkään sairaslomaan, hieman epäonnistuneeseen puoliaikatyöhön ja nyt siirtymisen ensin lomalle ja sitten etätyöhön apurahalla. Tämä on myös yksi syy minulle muuttaa uranäkemyksiäni (en enää unelmoi tutkijan urasta vaan aion jotenkin rämpiä tieni väitöskirjaan ja ehkä yhden jatkotutkimuksen läpi, jos joku minua haluaa rahoittaa). Tämä tekee myös minun kanssa yhteistoiminnan aina alisteiseksi minun voinnilleni. Joskus on hyviä, joskus huonoja, päiviä.
Nykyisin voin paljon paremmin kuin tammikuussa, kun tauti diagnosoitiin. Pahoja päiviä on paljon vähemmän ja oikeaa lääkitystäkin ollaan löytämässä. Fysioterapia on tehnyt ihmeitä ja niin edelleen.
Eli sellaista tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti