Oman auton odotellessa huoltotoimenpiteiden käynnistymistä olen saanut alleni Citroenin malliston pienimmän yksilön, C1:sen. Se on huisin söpö (kuva kamerassa) ja kolmesylinterisen mottorin ansiosta pitää todella hauskaa ääntä. Lähes höyhenenkevyenä se myös kiihtyy, mutta samalla tuntuu siltä että pito on olematon, kun ei ole massa painamassa renkaita maata vasten niin ei vaan ole.
Ajokokemus ei ole ollut kauhea, mutta voi että minä kaipaan sekä automaattivahteitani että vakionopeudensäädintäni. Toisaalta tuo alle 5 l / 100 km olisi sellainen ominaisuus jonka mielelläni ottaisin omaan autooni, varmasti noiden kauppakassien suosio kasvaa uudistuneen autoverotuksen myötä, ja vaikuttaa siltäkin että mekin nyt sitten investoimme pikkuautoon kakkosautoksi ja peräkoukkuun C4:seen. Sillä saanee kaiken remontissa tarvittavan kulkemaan ongelmitta ja sitten joskus kun ollaan hankkimassa hevosia, voinee C4 päästä jo ansaittuun lepoon.
Satu lähti tänään kolmen viikon kuntotusjaksolle, joten minä olen kissojen kanssa yksin kotona. Tarkemmin sanottuna olen ihan yksin kotona, koska kissat ovat olleet taas ulkona koko päivän, onneksi nälkä alkaa yllättää sekä Noki että Piki ovat jo käyneet kurkkimassa, mutta eivät suostu jäämään odottamaan muita vaan painelevat takaisin ulos kun syötävää ei löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti