Tulemme kovasti kaipaamaan,
- Miten hän ensi kertaa meille tullessaan 5min päästä oli käynyt kehräämässä jo molempien sylissä ja kysynyt "ollaanko kavereita"
- Miten hän murtautui ulos huoneesta, kun yritimme tutustuttaa kissat toisiinsa hitaasti, ja juoksenteli häntä pystyssä ympäri kämppää rohkeana ja itsevarmana pikkukissana
- Miten hän oli ihan kiinni Sadun vieressä ensimmäiset kaksi päivää hieman hermostuneena ja innostuneena ja sitten kolmantena päivänä oli niin uupunut, että nukkui koko päivän ja ison osan seuraavasta
- Miten hän kurnutteli iloisesti, joskus jutteli pitkät pätkät ja aina kysyi ennen sänkyyn hyppäämistä, että voiskos sinne tulla, iloisella kurnutuksella
- miten hän nukkui oikeastaan ihan missä asennossa tahansa ja aina oli valmis vatsarapsulle
- miten hän pienenä kiehnäsi ihan Sadun hiuksissa kiinni ja kehräsi kuin traktori tehden 2 ensimmäisestä viikosta varsin vähäunisen, ennen kuin tottui nukkumaan meidän välissämme.
- Miten hän lohdutti Satua vähäunisina ja kipuisina öinä tullen viereen, ihan poskeen kiinni, ja kehräsi ja otti vastaan vatsarapsua
- miten hän köllähti lattialle oikeastaan usein melkein pää edellä ilman kissoille luontaista ylpeyttä
- Miten hän ei arkaillut lainkaan kävelevää ihmistä edes silloin kuin ihmisellä on kantamuksia ja näin kulki usein jaloissa vain ihmetellen, mitä ihmettä tuo kantelee ja onko se ruokaa
- Miten hän ihanasti lutkutti joskus unta nähdessään ja saattoi herätä painajaisesta sähisten
- Miten lyhyt vihainen hän oli. Vaikka hänen turkkiaan kiskoisi leikattaessa huovutusta pois, hän antoi heti sen loputtua anteeksi eikä kertaakaan tarttunut kynsillä tai hampailla kiinni. Samoin hän käyttäytyi pesussa.
- Hän oli niin kovin ihmisystävällinen olento, jolla oli kaunis vaaleanpunainen nöpö, isot silmät ja valtava hömppähäntä, joka oli koko kissan levyinen.
- miten hän pienenä näytti aina hieman flunssaiselta tai allergiselta, ennen kuin hänen kasvonsa kasvoivat silmien kokoon nähden suhteellisesti oikeisiin mittoihin.
- Miten hän pienenä painiskeli Pikin ihan maahan asti ja Piki kärsivällisesti antoi hänen tehdä sen
- Miten hän ihanasti opetti meille "Fetch"-leikin ja jaksoi leikkiä sitä vaikka miten pitkään
- Miten hän opetteli muiden kissojen temput ja keksi lisää omia, kuten peppuun kiinni käyminen toisen kissan ollessa täysin puolustuskyvyttömänä kahdella puolella luukkua.
- Miten hän oli aina joko 100% innokkaana ja kiinni elämässä, usein ihan innosta soikeana, tai sitten nukkui.
- Miten upeita loikkia hän teki ulkona juostessaan tai pikemminkin pomppien kutsuttaessa
- Miten hän sateisina päivinä katseli oven vieressä ulkoilmaa vältellen kastumista, mutta sitten ryntäsi ulos, jos pelkäsi oven sulkeutuvan
- Miten hän eli täysillä ja oli onnellinen kissa, niin kovin onnellinen kehrätessään sylissä,
- miten hän tarttui kahdella tassulla käteen ja painoi otsansa kättä vasten yrittäessään päästä mahdollisimman lähelle
- Miten hän innostuessaan suorastaan pursui yli fyysisten rajojensa, saattoi hypätä ilmaan kaikilla neljällä tassulla ja sen jälkeen sännätä täysin ihmisen näkökulmasta erraattiseen suuntaan
- Miten hän oli aina 100% läsnä, eli täysillä, nautti jokaisesta hetkestä tavalla, joka tuntuu lähes käsittämättömältä
- Miten kovasti hän tykkäsi meistä ja erityisesti Sadusta, joka ilmeisesti osasi rapsuttaa mahaa juuri oikealla tavalla
- Ja tuhansia muita pieniä ja isoja asioita.
Hän oli aika pieni kissa, mutta hänen poissaolonsa jättää valtavan aukon jälkeensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti