Noki ja Piki ovat reagoineet selvästi kaverinsa menetykseen useilla tavoilla. Alussa oli sellainen etsintävaihe erityisesti Pikillä ja nyt on ollut valtava läheisyyskaipuu. Jos vain istuu jossain, niin aika vaarmasti saa kissan syliinsä. Noki jopa nukkui kaksi ensimmäistä yötä sängyssä, mikä on hyvin harvinaista. Noessa muutos läheisyyskipeyteen on ollut erityisen huomattavaa, Piki kun on aina ollut sellainen syliin hakeytyva otus. Kuitenkin pitää varmaan soittaa eläinlääkärille Pikistä, joka kovasti yrittää muuntautua karvattomaksi kissaksi alue kerrallaan (stressiä oletettavasti). Lisäksi teimme päätöksen kumota aiempi päätös pitää kissoja osittain ulkokissoina. Kyllähän se tuo aivan uuden ulottuvuuden heidän elämäänsä, kun he pääsevät toteuttamaan hyvin primaaleja vaistojaan, mutta kuten eräs rakas ystäväni sanoi, jos päästämme heidät ulos, on vain ajan kysymys ennen kuin saisimme vastaavia huonoja uutisia. Emme halua tätä, kun tiedämme kissojen voivan elää täysin tyytyväisinä myös sisäkissoina. Niin ne ajatukset muuttuvat, kun jokin jota ei tavallaan kuitenkaan uskonut omalle kohdalle osuvan, osuukin täysillä rauta kasilla takaraivoon. Kissat vielä kampanjoivat ulospääsyn puolesta kovasti ja herättävät aamuisin, mutta eiköhän se tästä.
Me sen sijaan... no välillä haikeasti, joskus itketään, mutta selviytymisstrategianamme on ollut "something completely different" eli teemme jotain aivan muuta ja annamme ajan hieman kulua ja viedä surulta sen terävimmän kärjen. Tämä alkoi perjantaina Rikun viedessä minut työmatkalleen Helsinkiin, koska ei uskaltanut minua yksin kotiinkaan jättää. Tein sitten peliäni, jonka ensimmäinen tapaaminen on ensi lauantaina muistaakseni ja kotimatkalla vuorossa oli talosuunnitelmat. Viikonlopun aikana olemme sitten saaneet viimeinkin sen &€%E#€"#% katon tehtyä, vaikka se vielä kaipaakin hieman korjausmaalausta paikoittain. Lisäksi teimme versio 1.0 suunnitelmat yläkerrasta, navetan kahdesta kerroksesta, pihasta ja alustavan ideakartan syöksyputkista ja salaojista. Lisäksi tv:llä, mastermindillä ja shakilla oli osa viikonlopussamme. Nyt jäin sitten taas kissojen kanssa kotiin, mutta peliä tosiaan tarvitsee kirjoittaa ja on paljon muutakin touhuamista ja se iänikuinen väitöskirja. Lisäksi ihastuttavaan naapuriin on alle kilometrin kävelymatka. Yrityksestä huolimatta haikeus ja suru vain välillä puskee läpi ja se on ihan ok sekin. Yritämme kuitenkin elää Kikin periaatteen mukaan: Juuri tässä ja juuri nyt, koe, näe, haista, tunne ja elä, sillä meillä on vain tämä hetki. Lisäksi hyvä sylitys on aina paikallaan =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti