Tääm loma siis, puolen tunnin päästä menen nukkumaan ja kun herään on työpäivä. Kolme ja puoli viikkoa on kulunut. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä jäi kesken tai mitä huomenna sähköpsotilaatikosta kurkistaan. Sen näkee sitten huomenna, onhan tässä taas puusi kuukautta aikaa ennen seuraavaa kunnon lomajaksoa.
Tänään otimme loman loppumisen kunniaksi rennosti. Puhdistin puulietä noesta jota metalliosien pohjiin oli kertynyt, taivuttelin vähän sitä jatkopalaa ja rakensin tukikappaleen auton sisätilalämmittimelle. Nyt se ehken lämmittää sisätilaa eikä vain penkinalustaa. Muuten päivä kului kokkaamisen, syömisen ja Wiillä pelailun merkeissä.
Pelinkirjoitusta tapahtui vähäisessä määrin, kissojen söpöilyn seuraamista enemmän.
Uutisissa sävy Israelin järjettömyyksiin on hiljakseen muuttumassa parempaan suuntaan. Ehken se fakta että tämä moderni sotakoneisto onnistui tuhoamaan täydellisesti YK:n koulun, jonka koordiinaatit oli vieläpä ilmoitettu etukäteen Israelin armeijalle ihan tällaisen tuhoamisen välttämiseksi alkaa vaikuttaa. Obama on ollut asiaasta täysin hiljaa. Eli ainakaan muutosta Israelin yksipuoliseen tukemiseen tilanteessa kuin tilanteessa ei liene USAssa luvassa.
tiistai 6. tammikuuta 2009
maanantai 5. tammikuuta 2009
Kohta loppuu loma
Tämä päivä ei edistänyt yläkerran remonttia yhtään, sen sijaan otin rennosti josta johteun sen paremmin käden patti kuin olkapääkään eivät vihoitelleet minulle laisinkaan. Kävin ostamassa uuden levyn keittiön lieteen jonka 'jatkopala' täytyy vielä huomenna taivuttaa ja kaikki lieden osta puhdista noesta. Sitten kun nuohooja 12 päivä tulee, pitäisi lieden vetää jo oikein hyvin ja saisimme tupaankin puulämpöä.
Muuten kävimme ostoksilla keskustassa ja haime salin pönttöuuniin kipinäluukut. Josta seurasikin seuraava ongelma. Salin uunissa on kipinäluukun kiinnitysreiät vain aukon toisessa reunassa, eli siihen olisi pitänyt hankkia yksi leveä kahden kapean sijaan. Tällaisenaankin tilanne on entistä parempi, kun pystyy pitämään luukun toista ovea auki ja vastaavasti kipinäluukkua siltä osin kiinni. Näin saamme säteilylämpöä saliin heti puun polton alusta alkaen.
Työt alkavat ylihuomenna. Tällä viikolla vuorossa sisäisiä palavereja ja sitten loppukuussa onkin kahdeksan matkapäivää ja vastaavasti seitsemän toimita tai etätyöäpäivää. AIka tasapainoista, sanoisin.
IA:n historiankirjoitus on aika lailla päättynyt, myönnetään että kovin karua tekstiä on tullut tuotettua suhteessa ensimmäisiin skenaarioihin, mutta uutena vuotena voin aina parantaa tapani. Pelinkirjoitus odottaa oikeastaan seuraavaa pelikertaa (onneksi jo 10. päivä) jolloin hahmot päättäävät mitä tulevaisuudessa tekevät. Vaihtoehtoja olen jo kaavaillut valmiiksi aika nipun, joten pelikerta ei katkea epätyydyttävästi kesken puolen tunnin pelin jälkeen.
Elämä tuntuu hyvältä, kaikin osin. Remontti on edennyt ja vaatii vain työtä. Aamunkoiton pelautus tuntuu 'oikealta'. Muut pelimaailma-ajatukset ovat jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Työhönpaluu tuntuu tarpeelliselta, asioita täytyy viedä eteenpäin ja kukapa muu sitä tekisi kuin minä. Työlämällä on myös lupausta olla mielenkiintoista taas tämän vuoden ajan. Ison projektin lisäksi työn ale mahtunee muutama pienempi, vain joidenkin henkilökuukausien juttu :)
Olen onnellinen, tänäkin vuonna.
Muuten kävimme ostoksilla keskustassa ja haime salin pönttöuuniin kipinäluukut. Josta seurasikin seuraava ongelma. Salin uunissa on kipinäluukun kiinnitysreiät vain aukon toisessa reunassa, eli siihen olisi pitänyt hankkia yksi leveä kahden kapean sijaan. Tällaisenaankin tilanne on entistä parempi, kun pystyy pitämään luukun toista ovea auki ja vastaavasti kipinäluukkua siltä osin kiinni. Näin saamme säteilylämpöä saliin heti puun polton alusta alkaen.
Työt alkavat ylihuomenna. Tällä viikolla vuorossa sisäisiä palavereja ja sitten loppukuussa onkin kahdeksan matkapäivää ja vastaavasti seitsemän toimita tai etätyöäpäivää. AIka tasapainoista, sanoisin.
IA:n historiankirjoitus on aika lailla päättynyt, myönnetään että kovin karua tekstiä on tullut tuotettua suhteessa ensimmäisiin skenaarioihin, mutta uutena vuotena voin aina parantaa tapani. Pelinkirjoitus odottaa oikeastaan seuraavaa pelikertaa (onneksi jo 10. päivä) jolloin hahmot päättäävät mitä tulevaisuudessa tekevät. Vaihtoehtoja olen jo kaavaillut valmiiksi aika nipun, joten pelikerta ei katkea epätyydyttävästi kesken puolen tunnin pelin jälkeen.
Elämä tuntuu hyvältä, kaikin osin. Remontti on edennyt ja vaatii vain työtä. Aamunkoiton pelautus tuntuu 'oikealta'. Muut pelimaailma-ajatukset ovat jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Työhönpaluu tuntuu tarpeelliselta, asioita täytyy viedä eteenpäin ja kukapa muu sitä tekisi kuin minä. Työlämällä on myös lupausta olla mielenkiintoista taas tämän vuoden ajan. Ison projektin lisäksi työn ale mahtunee muutama pienempi, vain joidenkin henkilökuukausien juttu :)
Olen onnellinen, tänäkin vuonna.
Epämääräisiä asioita ilman sopivaa otsikkoa
Rikun kirjoitellessa peliä ja harmitellessa pattia ja olkapäätä (se valitus ei sitten ole mitään verrattuna siihen, mitä minusta lähtee), olen tehnyt kolmea asiaa. Ensinnäkin ylpeänä voin ilmoittaa, että jokin villapaitaa kuvaava tekele on valmistunut. Ensimmäinen elämässäni ja ihan ok se onkin. Siinä ei ole hihoja, kun ei ollut niitä tarkoitus laittaakaan. Siinä on kaksinkertainen takakappale suojaamaan niitä keljulta tuntuvia alueita, jotka alkavat vaivata kylmässä ja erityisesti kosteassa säässä. Alan olla elämässäni vaiheessa, jossa voin kolotuksesta arvioida säätä... Olisin luullut sen tulleen myöhemmin, mutta ehkä elämän piteneminen tuo mukanaan pidemmän ajan, jolla valittaa olostaan =).
Toisena asiana olen viimein päässyt Legend of Zelda-pelin yhden version toisen dunkun läpi. Se harmitti minua hyvin pitkään. Siis hyvin pitkään. Ongelmana oli se, ettei kesken dunkkua voinut tallentaa peliä. Tämä korjaantui löydettyäni sellaisen kaljua hanhea esittävän olennon (tai jotain sinnepäin), jonka kautta saattoi siirtyä luolaston ulkopuolelle tallentamaan ja takaisin samaan paikkaan, josta lähti. Se auttoi merkittävästi sekä läpi pelaamiseen että yleiseen vitutukseen. Jälleen pidän sitä hienona pelinä ja sen lopun lähestyminen saa aikaan tunteen, että pitää joku toinen jakso/versio pelistä hankkia. Riku pelaa edelleen Resident Evil -peliä ja sen seuraaminen on suuri iloni, vaikka en pelaamista itse edes ajattele.
Kolmantena olen edennyt töiden kirjoituksessa. Tavoitteeseeni en pääse, koska olen päätäni seinään lyövän perusteellinen. Mieluusti luen ja kirjoitan työssäni perusteellisesti ja hyvin kuin nopeasti. Aiheeni huomioon ottaen se on hieman huvittavaa. No, valintoja ja luonteenpiirteitä. Muistaakseni kirjoitan niistä jotain siellä... No, onpa neljä lukua vietävänä ohjaajille ja viides ihan piakkoin valmis. Sitten enää ne tulosluvut ja homma on melkein kasassa. Eiköhän se tästä. Selittämättömästä syystä suuri optimistisuus on vallannut minut ja sen voimalla nyt sitten töitä tehdään aika kylmässä salissa (lämpötila ehkä jotain 16 astetta).
Toisin sanoen, 10. pvä tulevat pelaajat: pukeutukaa lämpimästi, jos ette halua palella. Meidän pönttöuuni toimii silleen kätevästi, että palaessaan se vetää ilmaa lattian alta tehden huoneen itse asiassa kylmemmäksi. Pattereita on aivan riittämätön määrä. Kyllä se pönttöuuni sitten lämpöä hohkaa polton jälkeen, mutta se ilma tulee edelleen sieltä lattian alta viilentämään tilaa. Aina ei voi voittaa. Niin, ja kerroimmeko, että savustimme uuden kerran tuvan. Siitä on jo hetki ja hiljalleen savun haju alkaa poistua sieltä. Odotamme innolla nuohoojaa ja Riku on hakemassa varaosia siihen lämmittimeen, ettei savu pääsisi ihan joka paikasta vuotamaan.
Hankkimani uusi kamera on hieno lelu, jolla on heti otettu kuvia kissoista ja talvesta, kylläkin erikseen, sillä yksi auton alle jäänyt kissa riitti jo rikkomaan sydämeni ja asian toistumista en halua edes ajatella, joten sisäkissoiksi raukat nyt jäävät. No, on talon alla hiiriä, joten jonkinlaista kissanelämää nuo pääsevät kuitenkin elämään.
Kissat ovat myös huomanneet viilenneen talon ja sängyssä on nykyään vakiona kaksi ihmistä ja neljä kissaa. Riku nukkuu oikein hienosti ja hänellä on maksimissaan kaksi kissaa jaloissaan. Minä mahdun hieman huonommin sänkyyn, koska parhaimmillaan kolme kissaa tehokkaasti valtaa minun puoltani. ne ovat ehkä huomanneet sen, että olen herkkäsydämisempi, enkä siirtele niitä. joskin kerran potkaisin yhtä ja toisen kerran nostin peittoa vetääkseni sitä olkani ylös ja kissa tömähti lattialle. Nämä tapaukset eivät estä heitä hakemasta meistä lämpöä. Nokikin suostuu nukkumaan muiden kissojen kanssa. Ihmeitä siis tapahtuu.
Toisena asiana olen viimein päässyt Legend of Zelda-pelin yhden version toisen dunkun läpi. Se harmitti minua hyvin pitkään. Siis hyvin pitkään. Ongelmana oli se, ettei kesken dunkkua voinut tallentaa peliä. Tämä korjaantui löydettyäni sellaisen kaljua hanhea esittävän olennon (tai jotain sinnepäin), jonka kautta saattoi siirtyä luolaston ulkopuolelle tallentamaan ja takaisin samaan paikkaan, josta lähti. Se auttoi merkittävästi sekä läpi pelaamiseen että yleiseen vitutukseen. Jälleen pidän sitä hienona pelinä ja sen lopun lähestyminen saa aikaan tunteen, että pitää joku toinen jakso/versio pelistä hankkia. Riku pelaa edelleen Resident Evil -peliä ja sen seuraaminen on suuri iloni, vaikka en pelaamista itse edes ajattele.
Kolmantena olen edennyt töiden kirjoituksessa. Tavoitteeseeni en pääse, koska olen päätäni seinään lyövän perusteellinen. Mieluusti luen ja kirjoitan työssäni perusteellisesti ja hyvin kuin nopeasti. Aiheeni huomioon ottaen se on hieman huvittavaa. No, valintoja ja luonteenpiirteitä. Muistaakseni kirjoitan niistä jotain siellä... No, onpa neljä lukua vietävänä ohjaajille ja viides ihan piakkoin valmis. Sitten enää ne tulosluvut ja homma on melkein kasassa. Eiköhän se tästä. Selittämättömästä syystä suuri optimistisuus on vallannut minut ja sen voimalla nyt sitten töitä tehdään aika kylmässä salissa (lämpötila ehkä jotain 16 astetta).
Toisin sanoen, 10. pvä tulevat pelaajat: pukeutukaa lämpimästi, jos ette halua palella. Meidän pönttöuuni toimii silleen kätevästi, että palaessaan se vetää ilmaa lattian alta tehden huoneen itse asiassa kylmemmäksi. Pattereita on aivan riittämätön määrä. Kyllä se pönttöuuni sitten lämpöä hohkaa polton jälkeen, mutta se ilma tulee edelleen sieltä lattian alta viilentämään tilaa. Aina ei voi voittaa. Niin, ja kerroimmeko, että savustimme uuden kerran tuvan. Siitä on jo hetki ja hiljalleen savun haju alkaa poistua sieltä. Odotamme innolla nuohoojaa ja Riku on hakemassa varaosia siihen lämmittimeen, ettei savu pääsisi ihan joka paikasta vuotamaan.
Hankkimani uusi kamera on hieno lelu, jolla on heti otettu kuvia kissoista ja talvesta, kylläkin erikseen, sillä yksi auton alle jäänyt kissa riitti jo rikkomaan sydämeni ja asian toistumista en halua edes ajatella, joten sisäkissoiksi raukat nyt jäävät. No, on talon alla hiiriä, joten jonkinlaista kissanelämää nuo pääsevät kuitenkin elämään.
Kissat ovat myös huomanneet viilenneen talon ja sängyssä on nykyään vakiona kaksi ihmistä ja neljä kissaa. Riku nukkuu oikein hienosti ja hänellä on maksimissaan kaksi kissaa jaloissaan. Minä mahdun hieman huonommin sänkyyn, koska parhaimmillaan kolme kissaa tehokkaasti valtaa minun puoltani. ne ovat ehkä huomanneet sen, että olen herkkäsydämisempi, enkä siirtele niitä. joskin kerran potkaisin yhtä ja toisen kerran nostin peittoa vetääkseni sitä olkani ylös ja kissa tömähti lattialle. Nämä tapaukset eivät estä heitä hakemasta meistä lämpöä. Nokikin suostuu nukkumaan muiden kissojen kanssa. Ihmeitä siis tapahtuu.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Pakkasempi
Tänäänkin pakasti sen verran etten edes lähtenyt yläkertaan lattiaa tekemään, sen sijaan tein adapterin uudelle kylpyhuonen lattiakavolle asennustaan varten. Lisäksi olen enimmäkseen ärsyttänyt sitä eilen mainitsemaani pattia oikeassa kädessä ja lisäksi olen kipeyttänyt oikean olkapääni kirjoittelemalla nettimuotoon menneiden IA-pelien tapahtumia. Muistiinpanojen lukeminen oli kyllä itsellekin tarpeen, ehken pelaajatkin löytävät sieltä asioita joita ovat joskus aikoneet tehdä ja myöhemmin unohtaneet :)
Huomenna on vuorossa Sadulla hieronta ja lääkäri ja ehken parturi ja itselläni matka Lappiin (tähän Laitilan edesmenneeseen naapurikuntaan, nykyiseen Raumaan) ostamaan varaosia puuhellaan.
Maailmalla Israel jatkaa järjetöntä teurastusta lähi-idässä. Tämä ei yllätä. Sen sijaan YLEn uutisointi asiasta jaksaa yllättää. Voisiko asiaa käsitellä yhtään yksipuolisemmin. Parasta kuuden uutisten tarjonnassa oli lainaus: "Israelin toiminta ei ole hyökkäystä vaan puolustuatumista." Miksi. Miksi Suomen pääuutiset käsittelee asiaa näin. Kohta alan toivoa että vaikkapa Venäjä käy vähän puokustautumassa tällä puolella rajaa, kenties se toisi jotain objektiivisuutta asiaan.
Siis ihan oikeasti. Se ei ole puolustautumista että pommitetaan oman rajan ulkopuolta ensin viikon ajan ja sitten ajetaan sinne tankeilla. Ja itsekään ihan hirveästi kun 1 sotilasparkakin on kuollut tässä puolustautumisessa ja joku haavoittuikin vielä. Miten ne perkeleen palestiinalaiset kehtaavat hyökätä tuolla tavalla puolustautujien kimppuun, vailla mitään provokaatiota...
Mutta kyllähn USAkin on puolustautunut Irakissa jo pian miljoonan Irakilaisen kuolonuhrin verran. Ja Afganistanissakin puolustaudutaan niin että soi. On se vaan ihmeellistä tämä nykyinen sodankäynti. Aseellisella ylivoimalla puolustaudutaan omien rajojen ulkopuolella, eikä aiheutta yhtään siviiliuhreja. Kaikki jotka kuolevat puolustajien käsissä ovat automaattisesti syyllisiä. Siis näin helppoa se nykyään on. Ja media on objektiivinen ja raportoi asiallisesti. On hyvä elää näin, maailmassa jossa asiat ovat loogisia, ymmärrettäviä ja järkeviä.
Huomenna on vuorossa Sadulla hieronta ja lääkäri ja ehken parturi ja itselläni matka Lappiin (tähän Laitilan edesmenneeseen naapurikuntaan, nykyiseen Raumaan) ostamaan varaosia puuhellaan.
Maailmalla Israel jatkaa järjetöntä teurastusta lähi-idässä. Tämä ei yllätä. Sen sijaan YLEn uutisointi asiasta jaksaa yllättää. Voisiko asiaa käsitellä yhtään yksipuolisemmin. Parasta kuuden uutisten tarjonnassa oli lainaus: "Israelin toiminta ei ole hyökkäystä vaan puolustuatumista." Miksi. Miksi Suomen pääuutiset käsittelee asiaa näin. Kohta alan toivoa että vaikkapa Venäjä käy vähän puokustautumassa tällä puolella rajaa, kenties se toisi jotain objektiivisuutta asiaan.
Siis ihan oikeasti. Se ei ole puolustautumista että pommitetaan oman rajan ulkopuolta ensin viikon ajan ja sitten ajetaan sinne tankeilla. Ja itsekään ihan hirveästi kun 1 sotilasparkakin on kuollut tässä puolustautumisessa ja joku haavoittuikin vielä. Miten ne perkeleen palestiinalaiset kehtaavat hyökätä tuolla tavalla puolustautujien kimppuun, vailla mitään provokaatiota...
Mutta kyllähn USAkin on puolustautunut Irakissa jo pian miljoonan Irakilaisen kuolonuhrin verran. Ja Afganistanissakin puolustaudutaan niin että soi. On se vaan ihmeellistä tämä nykyinen sodankäynti. Aseellisella ylivoimalla puolustaudutaan omien rajojen ulkopuolella, eikä aiheutta yhtään siviiliuhreja. Kaikki jotka kuolevat puolustajien käsissä ovat automaattisesti syyllisiä. Siis näin helppoa se nykyään on. Ja media on objektiivinen ja raportoi asiallisesti. On hyvä elää näin, maailmassa jossa asiat ovat loogisia, ymmärrettäviä ja järkeviä.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Pakkanen
Pikku pakkasta virittelee täällä etelässäkin, ilmeisesti noin 15 astetta ollaan oltu pakkasen puolella. Kävin remontoimassa neljä akullista yläkerrassa ja saldona sain neljä levyä paikalleen. Ruuvarin akut eivät pakkasessa kauaa kestäneet :)
No, onpahan nyt kuitenkin tuvan yläpuolisen huoneen lattia tehty, vielä on säilytystilojen osuudet tekemättä. Huomenna pitäisi olla vähän vähemmän pakkasta, josko saisi vaikka kahdeksan levyä sitten paikalleen.
Talo on viilentynyt siinä määrin että pelkällä t-paidalla ei tahdo tareta, onneksi poltettavaa riittää salin uuniin ja kun käyn maanantaina hakemassa varaosia tuvan hellaan ja molemmat piiput nuohotaan 12.1. niin sitten on täysi puunpolttokyky saavutettu.
Autokin kenkkuili minulle kun kävin hakemassa kauasta leipää, pihasta lähdön jälkeen sen ESP:n attä ABS:n merkkivalot käityivät palamaan. Ilmeisesti tämä johtui hiukkasen kylmästä ilmasta koska koneen lämmettyä kaupalle ajaessani, ei vikailmoituksia enää kotiinpalatessa tapahtunut.
Kissat viihtyvät syleissä ja peittojen alla. Se on mukavaa. Vielä kolme päivää lomaa jäljellä. Saa nähdä mitä siinä ajassa saa aikaan.
Ainiin. Loman alussa havaitsin vasemmassa kädessäni olevan 'patin'. Olin jo unohtanut sen olemassaolon kunnes tänään löysin sen uudelleen. Joko remontointi toi sen takaisin, tai sitten unohdettuani sen olemassaolon en ole sitä hipelöinyt eikä se ole kipeytynyt. Yhtä kaikki, pitänee varata aika työterveyshuoltoon ensi viikolle.
Talvi on tullut. Se on hyvä. Kylmä kausi ilmeisesti jatkuu nyt ainakin viikon, saapahan nauttia etelässäkin valosta kun aurinko paistaa ja lunta on maassa (3 senttiä tai jotain...)
No, onpahan nyt kuitenkin tuvan yläpuolisen huoneen lattia tehty, vielä on säilytystilojen osuudet tekemättä. Huomenna pitäisi olla vähän vähemmän pakkasta, josko saisi vaikka kahdeksan levyä sitten paikalleen.
Talo on viilentynyt siinä määrin että pelkällä t-paidalla ei tahdo tareta, onneksi poltettavaa riittää salin uuniin ja kun käyn maanantaina hakemassa varaosia tuvan hellaan ja molemmat piiput nuohotaan 12.1. niin sitten on täysi puunpolttokyky saavutettu.
Autokin kenkkuili minulle kun kävin hakemassa kauasta leipää, pihasta lähdön jälkeen sen ESP:n attä ABS:n merkkivalot käityivät palamaan. Ilmeisesti tämä johtui hiukkasen kylmästä ilmasta koska koneen lämmettyä kaupalle ajaessani, ei vikailmoituksia enää kotiinpalatessa tapahtunut.
Kissat viihtyvät syleissä ja peittojen alla. Se on mukavaa. Vielä kolme päivää lomaa jäljellä. Saa nähdä mitä siinä ajassa saa aikaan.
Ainiin. Loman alussa havaitsin vasemmassa kädessäni olevan 'patin'. Olin jo unohtanut sen olemassaolon kunnes tänään löysin sen uudelleen. Joko remontointi toi sen takaisin, tai sitten unohdettuani sen olemassaolon en ole sitä hipelöinyt eikä se ole kipeytynyt. Yhtä kaikki, pitänee varata aika työterveyshuoltoon ensi viikolle.
Talvi on tullut. Se on hyvä. Kylmä kausi ilmeisesti jatkuu nyt ainakin viikon, saapahan nauttia etelässäkin valosta kun aurinko paistaa ja lunta on maassa (3 senttiä tai jotain...)
Vuoden vaihdetta
Ulkona on ihanan luminen sää ja minä olen aikalailla jumissa työpöytäni ääressä tai ainakin minun pitäisi olla. Sain 31.12. kaikki uudet lähteet ja vanhat järjestettyä sopivaan epäjärjestykseen teoriaosani pohjan mukaisesti. Ensimmäisenä päivänä yritin kirjoittaa tästä n. 100s. kattavasta tekstipätkien sekaannuksesta jotain järkevää vain huomatakseni, että aivojeni kapasiteetti käsitellä moisia oli aivan liian pieni. Joten en enää tehnyt tuona päivänä töitä. Illalla Rikulta taisi kestää noin tunti, ennen kuin hän oli saanut minua sen verran de-stressattua, jotta sain unta. Kemikaaliuni on ollut kova sana viime aikoina. Tässä ei ole järkeä. Mutta toisaalta, väitöskirjan teossa ei ole järkeä. Jos nyt pitäisi antaa neuvo sitä aloittavalle, olisi se varmaan: "älä".
Tapaan yhden ohjaajani 7.1. ja haluaisin siihen mennessä muuttaa sen noin sadan sivun epämääräisen tekstimassan tiiviiksi, loogiseksi ja, no, kauniiksi tieteelliseksi tekstiksi, jolla on pituutta max ehkä noin 30s. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta neljän päivän mitta sitä tehdessäni on jokseenkin haastava. Tietenkin voin sanoa, etten ehtinyt ja sitten toimittaa sen molemmille 14.pvä kun tapaan toisen ohjaajani.
Eilinen nollaus teki kuitenkin hyvää ja aloin saada jopa ideoita tekstin suhteen. Näin uuden aamun ja työpäivän alkaessa sama haluttomuus tehdä sitä palaa voimalla takaisin. Menin katsomaan Twilight-elokuvaa ilman minkäännäköisiä odotuksia yhdestäkään hyvästä piirteestä kyseisessä elokuvassa. Halusin vain katsoa jotain, koska halusin ajatukseni pois kaikesta ja se tosiaan sattui tulemaan oikeaan aikaan. Koska minulla ei ollut odotuksia siitä, että se olisi edes etäisesti kelvollinen, en pettynyt vaan olin jopa jollain tasolla iloisesti yllättynyt. Se onnistui nollaamaan aivoni tehokkaasti, kun ei siinä niitä pätkääkään tarvittu. Se vain tosiaan oli juuri kyseistä genreä ilman mitään omaperäisiä ajatuksia. Välillä eri leffat sopivat. Esim. Burn after reading oli aivan loistavaa ja juuri itseään. En tiedä, miten Coenin veljekset onnistuvat kerta toisensa jälkeen saamaan aikaan nerokkaan, hienon ja tragikoomisen elokuvan. Erityisesti omaa reaktioni kyseisen elokuvan tragikoomisuuteen on erityinen, sillä en tragikoomiikasta pidä. Siinä se toimii kuitenkin... No, ohjaajat ja erityisesti leffan nähneet tietänevät riittävästi elokuvasta, joten en oikeastaan voi sitä kehumalla vältellä enää työn tekoa.
Eli uppeluksissa ollaan ja nousen täältä sitten joskus. Ei kannata luottaa siihen, että olen minkäänlaisissa mielen ja sielun voimissa, kunnes se homma on valmis. Se vie aikalailla kaiken, mitä minulla on annettavaa. Eli minunkin puolestani hyvää alkavaa vuotta kaikille ja erityiskiitos Jukan perheelle meidän muistamisestamme näinä pyhinä =).
Uuden vuoden lupauksena en halustani huolimatta katso voivani täyttää sitä lupausta, jonka olen jo tehnyt ja jonka haluaisin uudelleen tehdä, eli olla joka päivä parempi minä. Sen sijaan taidan keskittyä siihen, että tämän vuoden jouluun mennessä olen tohtoroitunut.
Tapaan yhden ohjaajani 7.1. ja haluaisin siihen mennessä muuttaa sen noin sadan sivun epämääräisen tekstimassan tiiviiksi, loogiseksi ja, no, kauniiksi tieteelliseksi tekstiksi, jolla on pituutta max ehkä noin 30s. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta neljän päivän mitta sitä tehdessäni on jokseenkin haastava. Tietenkin voin sanoa, etten ehtinyt ja sitten toimittaa sen molemmille 14.pvä kun tapaan toisen ohjaajani.
Eilinen nollaus teki kuitenkin hyvää ja aloin saada jopa ideoita tekstin suhteen. Näin uuden aamun ja työpäivän alkaessa sama haluttomuus tehdä sitä palaa voimalla takaisin. Menin katsomaan Twilight-elokuvaa ilman minkäännäköisiä odotuksia yhdestäkään hyvästä piirteestä kyseisessä elokuvassa. Halusin vain katsoa jotain, koska halusin ajatukseni pois kaikesta ja se tosiaan sattui tulemaan oikeaan aikaan. Koska minulla ei ollut odotuksia siitä, että se olisi edes etäisesti kelvollinen, en pettynyt vaan olin jopa jollain tasolla iloisesti yllättynyt. Se onnistui nollaamaan aivoni tehokkaasti, kun ei siinä niitä pätkääkään tarvittu. Se vain tosiaan oli juuri kyseistä genreä ilman mitään omaperäisiä ajatuksia. Välillä eri leffat sopivat. Esim. Burn after reading oli aivan loistavaa ja juuri itseään. En tiedä, miten Coenin veljekset onnistuvat kerta toisensa jälkeen saamaan aikaan nerokkaan, hienon ja tragikoomisen elokuvan. Erityisesti omaa reaktioni kyseisen elokuvan tragikoomisuuteen on erityinen, sillä en tragikoomiikasta pidä. Siinä se toimii kuitenkin... No, ohjaajat ja erityisesti leffan nähneet tietänevät riittävästi elokuvasta, joten en oikeastaan voi sitä kehumalla vältellä enää työn tekoa.
Eli uppeluksissa ollaan ja nousen täältä sitten joskus. Ei kannata luottaa siihen, että olen minkäänlaisissa mielen ja sielun voimissa, kunnes se homma on valmis. Se vie aikalailla kaiken, mitä minulla on annettavaa. Eli minunkin puolestani hyvää alkavaa vuotta kaikille ja erityiskiitos Jukan perheelle meidän muistamisestamme näinä pyhinä =).
Uuden vuoden lupauksena en halustani huolimatta katso voivani täyttää sitä lupausta, jonka olen jo tehnyt ja jonka haluaisin uudelleen tehdä, eli olla joka päivä parempi minä. Sen sijaan taidan keskittyä siihen, että tämän vuoden jouluun mennessä olen tohtoroitunut.
Vapaapäivä
Eilen vietimme Sadun kanssa vapaapäivää. Kävin kyllä aamupäivllä tyhjentämässä kaikki ruuvarin akut yläkerrassa lattialevyjen kiinnityksen yhteydessä. Nyt, kun sähkökaapelit on olpulta tuotu läpi katosta, edustys on ollut huimaa. tulan yläpuolisen osan lattia on säilytystiloja vaille valmis, eikä loppuakaan ole jäljellä enää kolmeakaan metriä.
Tämän jälkeen lähdimme Turkuun jossa hain Bauhausista kompressorin ja lisää puuliimaa lattiaa varten. Tämän jälkeen vuorossa oli lounas Amarillossa (Bolillo-leipiä) ja edelleen elokuviin jossa Twilight alkoi sopivaan aikaan. Teinorakkausvampyyrileffa oli ihan sympaattinen, erityisesti pääosatyttö olisi voinut olla teinihahmo mistä tahansa kauhukampanjasta jossa olen pelannut. Vampyyripääosaaja taas oli luonnottoman epäuskottava hahmo, mutta amerikkalaisille on nähtävästi mahdotonta käsittää että henkinen ikä ei liity niinkään siihen minkä näköinen henkilö on vaan siihen kuinka monta vuotta hän on elänyt, tai ollut kuolleena kun kerran vampyyreistä puhutaan.
Tämän jälkeen kotia kohti Suomi Soffan kautta jossa totesimme että sohva = kallis. Ilta meni Sadun uutta kameraa ihmeellessä ja Yatsia pelatessa (Satu voitti yatsin mitalla).
Resident Evil 4 on nyt tullut läpipelattua. Pitänee aloittaa alusta korkeammalla vaikeustasolla :)
Tämän jälkeen lähdimme Turkuun jossa hain Bauhausista kompressorin ja lisää puuliimaa lattiaa varten. Tämän jälkeen vuorossa oli lounas Amarillossa (Bolillo-leipiä) ja edelleen elokuviin jossa Twilight alkoi sopivaan aikaan. Teinorakkausvampyyrileffa oli ihan sympaattinen, erityisesti pääosatyttö olisi voinut olla teinihahmo mistä tahansa kauhukampanjasta jossa olen pelannut. Vampyyripääosaaja taas oli luonnottoman epäuskottava hahmo, mutta amerikkalaisille on nähtävästi mahdotonta käsittää että henkinen ikä ei liity niinkään siihen minkä näköinen henkilö on vaan siihen kuinka monta vuotta hän on elänyt, tai ollut kuolleena kun kerran vampyyreistä puhutaan.
Tämän jälkeen kotia kohti Suomi Soffan kautta jossa totesimme että sohva = kallis. Ilta meni Sadun uutta kameraa ihmeellessä ja Yatsia pelatessa (Satu voitti yatsin mitalla).
Resident Evil 4 on nyt tullut läpipelattua. Pitänee aloittaa alusta korkeammalla vaikeustasolla :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)