Flunssan jälkeen

Nolo flunssa on takana, Satu oli töissä jo eilen, minä palasin toimistolle tänään, eilisen hyvän olon rohkaisemana. Töissä olo on tosin taas hieman heikompi, päätä jomottaa ohimoista ja nuha pyrkii takaisin pintaan.
Flunssan kunniaksi nostin ilmalämpöpumpun tavoiteläpötilaa yhdellä asteella (20 -> 21) ja tämän seurauksena meillä on liian kuuma nukkua. Täytyy tehdä korjaava liike heti kotiin päästyäni, tai edessä on vaihto kevyempään peittoon. Voi olla että ulkolämpötilan nousulla on oma osansa asiassa, mutta silti. Laite tuntuu toimivan hyvin ja reagoivan nopeasti.
Sasu-kissan leikkausaika on ensi viikon torstaina, toivomme että reviiritilanne normalisoituu tämän jälkeen. Nyt Sasu on ottanut reviirikseen mediahuoneen (erityisesti sen sohvan alusen) ja keittiön senkin alusen. Muuten hän kuljeskelee talossa aika varovaisesti, joskin menee aina katsomaan kun kuulee muiden kissojen riitoja. Pyrkii jopa menemään väliin niin että riita katkeaisi. Ongelma on se että jos riidan toinen osapuoli on Nöpö, siirtyy Nöpö riitailemaan Sasun kanssa...
Tänään meille tulee sohva. Tai ainakin olisi parempi tulla, on sitä niin kauan odotettu. Illalla on ohjelmassa puiden polttoa pönttöuunissa, kynttilöitä, kaakaota ja lukemista Salin sohvalla. Ellei olisi niin lämmintä, voisi käpertyä vielä slanketin alle, mutta nyt se saattaisi olla yliampuvaa :)
Pelaajien iloisen perhetapahtuman vuoksi pääkampanjani on tauolla. Olen yrittänyt aloitella toista, mutta kaksi potentiaalista pelaajaa ovat hiljentyneet tykkänään. Edes toinen kutsu ei ole tuottanut juuta tai jaata. Ehken täytyy vain tulkita tilanne Ei:ksi ja pyrkiä värväämän muita pelaajia.

Yksi flunssa kiitos, ilman sikaa

Yyteri teki tehävänsä ja nyt olemme molemmat flunssassa. Oireet ovat toistaiseksi vähäinen köhä ja ankara nuha minulla ja ankara köhä sadulla. Päätä nyt tietysti vähän särkee ja olo on vetämätön.
En ole vielä virallisesti sairaslomalla, vaan etätöissä. Toidenteko onnistuu sohvalla peiton alla teetä nautiskellen, mutta tehokkuus on vähän hakusessa.
Luovuus samoin. Joten tämä väsynyt flunssaraportti päättyy tähän.

Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä

Lauloi aikanaan Pärnusta Ultra Bra. Sama tunnelma oli vahvana Yyterin kylpylässä Porissa jossa vietimme Sadun kanssa rentoutumislomaa perjantaista sunnuntaihin.
Kylpylä on menossa ensi vuoden alussa remonttiin, mikä lienee ihan hyvä. Kulumisen merkkejä oli nähtävissä kaikkialla, allasosasto ei ole nykykylpylöiden tasolla ja sokerina pohjalla ulkoaltaan poreosaston lattiasta poreita tuottavat alueet oli muurattu umpeen.
Mutta se ei meitä loputtomiin haitannut, paikalle ei ollut perjantaina juuri ketään ja saimme rentoutua ja nauttia hiljaisuudesta. Lauantaina paikalle tunkeutui jokin kokoomuslaisten ryhmä jonka johdosta emme saaneet lainkaan lounasta. Illallinen olikin sitten vuoden ensimmäinen joulubuffet. Laskujeni mukaan niitä on tulossa vielä neljä ennen joulua.
Lauantaina Satu kokeili aromaterapiaa ja me molemmat testasimme infrapunasaunan, jollaisen olemme ajatelleet hankkia yläkerran kylpyhuoneeseenkin. IR-sauna oli kokemuksena huomattavasti lämpimämpi kuin olin kuvitellut. Hien kyllä pukkasi pintaan hyvin tehokkaasti.
Mutta Yyteri itsessään vaikuttaa kovasti kesäkohteelta. Kävin kävelemässä Yyterin hiekkarannoilla jotka palmujen puutteen sivuuttaen olisivat voineet ihan yhtä hyvin olla dominikaanisessa tasavallassa. Valkoista hiekkaa riitti niin pitkälle kuin silmä kantoi.
Perjantaina kävimme ostamassa myös lisäosia kylpyhuoneeseen ja tänään kotiin palattuamme asensimme ne paikalleen. Vuoto suihkukaapin alla vaikuttaa johtuneen puuttuneesta eristeestä, mutta nyt sekin on kunnossa. Samalla uusimme valaistusta ja nostimme peilin korkeammalle, tehden tilaa uudelle saippuatelineelle ja hammasmukeille. Tarkoituksena oli myös siirtää tuuletin oman kytkimensä taakse, mutta tämä suunnitelma jouduttiin hylkäämään koska kytkinkotelosta ei saatu uutta johdinta jakorasiaan. Ilmeisesti liian tiukka mutka suojakaapelissa. Täytyy suunnitella asia uudelleen jollain rumemmalla tavalla.
Kissat olivat kotiin palatessamme vastassa ja vaikutti siltä että ne tulevat paremmin toimeen kuin lähtiessämme. Mutta ei sentään, Nöpö ja Sasu ottavat edelleen yhteen aina tavatessaan ja Sasu sähisee muille melkein poikkeuksetta.
Töiden kannalta ensi viikko on helppo, pelkkää Turussa reissamista ja etätöitä. Sitä seuraava viikko taas pitää sisällään lähes pelkkää matkustusta. Possuflunssa sentään on pysynyt kaukana, saa nähdä mitä kylpyläviikonloppu asiaan vaikuttaa.

Miksi herätä?

Tervehdykset pitkästä aikaan. Ensin kissauutisia. Sasu alkaa viimein kotiutua tänne, joten urinaa, murinaa ja sähinää on vähemmän. Kuitenkin Nöpön kanssa on edelleen kinoja. Mutta suloinen Sasu on. Esimerkki, jota kukaan ei tietenkään nähnyt (eihän kukaan kissojen noloja tilanteita oikeasti näe, koska niitä ei ole): Sasu nukkui rauhallisesti ja unta nähden sohvan käsinojalla. Hän nojasi hetkeksi liian kauaksi ja putosi juoksumaton päälle. Ei muuta kuin kerälle ja taas nukkumaan. Mitäs yksi putoaminen unta haittaisi =)

Toisena aiheena on väittelyni, jonka johdosta olen nukkunut sekä sunnuntain että maanantain. Tiistaina piti raahautua yliopistolle hyvinkin mielekkääksi osoittautuvalle haastattelulle. ehkä se Ihastus ja muut tulevat joskus. Tällä hetkellä pitäisi sanoa, etten pitänyt väitöskirjan viimehetken byrokratiasta enkä väitöstilaisuudesta. Keskeistä on se, että se on valmis, eikä sitä tarvitse enää tehdä. Selkeästi ei kannata tehdä töitä loppuunpalamisen kynnyksellä. Muutama nukuttu yö vielä, niin eiköhän tämä tästä ala mennä eteenpäin. Kirjan katsominen on kyllä hieno asia. Siihen konkretisoituu kummallisella tavalla 4-5 vuoden työ. Nyt uutta tutkimussuunnitelmaa tekemään, kirjan editointia suunnittelemaan ja opetustakin on.

Kummallisella tavalla en ole halunnut missään vaiheessa halunnut tästä projektista kirjoittaa. Lisäksi tiesin koko ajan, että kyseessä on väitöstilaisuukseni, mutta samalla aikaa merkittävä outo tunne siitä, ettei asia koske minua. Vasta lection kohdalla hahmotin tämän. Ilmeisesti se meni hyvin. Muistan ainakin vastaavani ihan hyvin kysymyksiin. Mutta sen jälkeen alkoi aivotoiminta vetämään viivaa. Eli on ollut ihan kivaa kuulla muilta, mitä oikeasti sanottiin. Karonkka oli mukava. Meidän pöydän päässä iso keskustelun aihe oli kissa vai koira. Muutenkin mukavaa oli. Eli eipä tuossa muuta ole.

Väitöskirjan tarkistus, korjaus, valtava määrä byrokratiaa, jonka selvittäminen yliopiston sivuilta on kyllä mahdollista eikä kovin aikaa vievääkään, mutta rasittavaa. Väitöskirjojen jako, ensin vedosten tarkastus, esitarkistus pilkkuja myöten tietäen, että virheitä voi välttää (Wienissä minun kohdallani), Ohjaajien välillä tasapainottelu kuten myös esitarkistajien neuvojenkin välillä. Muutama kerta on tehnyt mieli lopettaa, mutta lopettaminen tässä vaiheessa ei sovi minulle. Silloin hyvin pitkä aika kovaa töitä olisi mennyt hukkaan. Kyllä se piti valmiiksi saada. Kai ehkä tosiaan olen iloinen, että se on tehty, vaikka en prosessista pitänytkään.

9

Eilen kävimme töiden jälkeen katsomassa elokuvan 9, se oli visuaalisesti mahtava satu tuhinjälkeisestä maailmasta. Juoni oli ennalta-arvattava (joskin yksityiskohdissa jopa yllättävä) ja vein löyhä kehys kuvien ilotulitukselle. Satu piti vähemmän kuin minä, voin suositella, joskin jos täytyy valita Up!:in ja 9:n välillä, valitsisin kyllä Up!:in.

Sdun väitöstilaisuus oli perjantaina, Satu raportoinee asiasta lähiviikkojen aikana :)

Enkelit ja demonit

Toinen Dan Brown filmatisointi oli vielä huonompi kuin ensimmäinen. Juoni oli olematon ja täysin ennalta arvattava, vaikka en ole kirjaa lukenut, jo puoli tuntia elokuvan alun jälkeen vallitseva fiilis oli: "Vahvasti vaikuttaa että seuraavaksi tapahtuu X, mutta ehkä ne yllättävät... ei, eivät yllättäneet." ja tätä se sitten oli loppuun saakka.
Elokuvan pahiksen pystyi valitetavasti päättelemään näyttelijästä, jokainen yritys vierittää pahiksen roolia toisille hahmoille on alkeellinen ja läpinäkyvä.
Kaiken kaikkiaan elokuvan ainoa anti olikin turistioppaana Roomaan toimiminen, kaupungista oli löydetty ihan kauniita yksityiskohtia joiden parissa aika sujui mukavasti. Mutta ei tätä nyt sen takia kannata katsoa, annamme peukalot alas, puolikkaan tähden ja pidätämme papukaijamerkin.
Tylsä on, ei kannata katsoa.

Passia baanalla, Satu telkussa ja muita sattumuksia

Viime viikonloppu vierähti Kuuman talleilla täti-setä-leirillä. Meitä olikin koossa enäätykselliset 16 henkilöä (14 tätiä ja 2 setää) jotka jaettiin neljään neljän hengen ryhmään. Poikkeuksellisesti en mennyt lainkaan Vaengurilla (Satu sen sijaan meni) vaan sympaattisella vanhallaherralla Liturilla ja Tipillä.
Lauantaina meillä oli ensin aamupäivällä perusmaneesi ja iltapäivällä maneesi/baana tunti. Iltapäivän tunnilla harjoittelimme mm ohituksia, mutta emme päässeet laukkailemaan vaan pysyimme töltissä ja ravissa.
Sunnuntaina aamupäivällä oli vuorossa jälleen maneesi/baana ja tällä kertaa pääsin laukkailemaan Tipin kanssa baanalla. Satu meni Vaengurilla Passia katsojien suureksi riemuksi. Sunnuntain iltapäivällä oli vuorossa maasto, jossa (kerrankin) mielestäni parasta antia eivät olleet laukkapätkät (vaikka laukkakin oli toki mukavaa) vaan samoilimme tulevalla polulla, eli aivan neitseellisessä maastossa. Siellä se sielu lepää, hevosen selässä poissa teiltä ilman kiirettä.

Maanantaina Sadulla oli vuorossa matka Turkuun YLEn haastateltavaksi ja haastattelun tuloksia oli nähtävissä eilen kello kuuden uutisissa, jutun noin 7 minuutin kohdalla. Nettiuutisissa on myös ollut juttua pariin otteeseen,
eilen ja tänään.
Ja tätä blogiesiintymää kirjoittaessani tuli uutisesta maininta myös Radiosta :)
(Pidempi uutinen YleX uutisissa.)

Ennen leiriä perjantaina saimme kuulla että uusi sohvamme on nyt toimitusvalmis, valitettavasti ISKU ei toimita Laitilaan kuin perjantaisin, ja olemme vähän kiinni nämä seuraavat kaksi perjantaita. Sohva saapuu siis perjantaina 20.11. juuri sopivasti ennen seuraavaa IA pelikertaa :)

Sasukissa pystyy jo käyttäytymään ihan hyvin, se oli osa viiden kissan tervetulokomiteaa kun palasimme sunnuntaina kotiin. Sasu ja Töpö on myös nähty syömässä samasta kupista kuivaruokaa. Nöpöllä tuntuu olevan suurimmat antipatiat Sasua kohtaan, tai sitten Nöpön ja Sasun käsitykset kivasta leikistä eivät vain kohtaa. Odottelemme tässä että Sasu olisi leikkauskunnossa, ehkä hänkin vähän rauhoittuu kun pahin hormonipörräys poistuu elimistöstä.