Tiistaina kohotettiin talonkauppojen maljat. Paikalle pääsi ihanan paljon ystäviämme, mikä oli hyvä, koska olin hankkinut ruokaa suunnilleen armeijalle. Ilta oli hyvin miellyttävä ja kiitän kaikkia, jotka paikalle pääsivät ja erityisesti niitä, jotka veivät loput kakut mukanaan kotiin =). Ja ihan erityiskiitos Tainalle, joka auttoi minua saamaan kaiken kasaan. Nyt pitää vaan keksiä keinoja muiluttaa ystäviämme aina tasaisin väliajoin Laitilaan =)
- Satu
torstai 31. toukokuuta 2007
maanantai 28. toukokuuta 2007
Kaupat on tehty
Nyt on talo ostettu. Viimeistään 28.6 se on meidän hallinnassamme. Ensi viikonloppuna taas paikanpäälle ihmettelemään, mittailemaan ja tekemään remonttisuunnitelmia.
perjantai 25. toukokuuta 2007
Zen ja asunnon ostamisen taito
Tänään sitten sattui ja taphtui parikin pientä asiaa. Ensinnäkin Vaimarontielle tehtiin kuntotarkistus, jonka tuloksissa ei ollut oikein mitään sellaista mitä emme jo tienneet, eli ostamisen esteitä ei ilmentynyt.
Tämä njohdosta lähdin töistä aikaisin ja tulin kotiin juttelemaan Sadun kanssa, päätimme ostaa asunnon ja ilmaisin tämän asunnonvälittäjällemme. Kauppa solmitaan siis maanantaina 28.5.2007 kello 11:00 alkaen meidän pankissamme.
Sitten VASOlle irtisanomaan nykyistä asuntoamme, sekin sujui mutkattomasti (ulkona oltava viimeistän 25.8 ja laitoimme että voimme lähteä aikaisintaan 12.8) ja oletus on että asunto sekä menee nopeasti että aiheuttaa sen että joitakin ihmisiä vierailee täällä katsomassa paikkaa. Satu on yhteys- ja esittelyvastuussa.
Vasolta lähdimme kohti pankkia joka johtaakin meidät siihen että hyviä asioita tapahtuu kun niiden antaa tapahtua ja kun asioista ei huolehdi liikaa niin ilmenee ettei niissä edes ole mitään huolehdittavaa. Tulimme nimittäin risteykseen jossa edessämme oli valkoinen pakettiauto vilkuttelemassa vasemalle kääntymistä. Se ei kuitenkaan liikkunut minnekään vaikka mitään liikennettä ei ollut. Kun vilkutuskin loppui tööttäsin ja pian auto lähtikin liikkeelle ja sen katolla olevat siniset valot paljastuivat. Se oli siis poliisiauto.
Ei mitään, ajelin eteenpäin ja näin että poliisiauto kääntyi perään. Liikennevirrassa se jäi taakse ja saavutti meidät vasta hämeentiellä. Siellä minut sitten pysäytettiin ja sain sakot puhelimeen puhumisesta ajon aikana (olin jopa syyllistynyt tähän törkeyteen, pankkivirkailija nimittäin soitti). Poliisi oli hyvin tarkka siitä että sakko ei missään nimessä johtunut tööttäämisestä :)
50 euron suuruiseksi paljastunut rikesakko ei minua liiemmin hetkauta, joten suhtauduin poliisin pikkumaisuuteen huumorilla. Satu kielsi yrittämästäkään päästä velkavankeuteen rikesakon vuoksi (en kyllä edes tiedä onko se mahdollista) joten maksoin sakon pois ennen tämän kirjoittamista.
Pankissa kerroin tästä lainaneuvottelijalle joka oli kovin pahoillaan siitä että hänen puhelunsa oli saanut aikaan tällaisen inhottavan tilanteen ja päätti olla perimättä lainasta 75 euron käsittelymaksua. Eli saamalla 50 euron sakot me itse asiassa säästimme 25 euroa :D
Lainaneuvottelut menivät vailla sen suurempaa dramatiikkaa kuin se että virkailija oli kämmeltänyt pari päivämäärää ja joutui tulostamaan laput uudelleen. Nimikirjoitukseni muistuttivat toisiaan niin vähän että voin myöhemmin vaikka kiistää olleeni paikalla, mutta paperityöt on nyt tehty. Maanantaina tehdään kaupat ja sitten sitä ollaan asuntovelallisia.
Ainiin. Koska Kolo uhkaa autioitua ei Kolon pohjaltakaan enää kauan asioita kuulu vaan se hiljenee elokuussa. Olemme kuitenkin (kuten huomaat) perustaneet tämän uuden blogin, josta pääsette lukemaan remontti yms kuulumisia.
Villa Issikan hankkimista juhlistamme kuohuviinin ja pommacin voimalla ensi tiistaina, kutsuja ja tarkempia aikoja myöhemmin ja Kolon kuoppaajaiset joskus heinä-elokuun vaihteessa.
Villa Issikan tuparitkin lienevät luvassa kauniina kesäpäivänä vuonna 2012 kun kaikki on valmista ;D
Tämä njohdosta lähdin töistä aikaisin ja tulin kotiin juttelemaan Sadun kanssa, päätimme ostaa asunnon ja ilmaisin tämän asunnonvälittäjällemme. Kauppa solmitaan siis maanantaina 28.5.2007 kello 11:00 alkaen meidän pankissamme.
Sitten VASOlle irtisanomaan nykyistä asuntoamme, sekin sujui mutkattomasti (ulkona oltava viimeistän 25.8 ja laitoimme että voimme lähteä aikaisintaan 12.8) ja oletus on että asunto sekä menee nopeasti että aiheuttaa sen että joitakin ihmisiä vierailee täällä katsomassa paikkaa. Satu on yhteys- ja esittelyvastuussa.
Vasolta lähdimme kohti pankkia joka johtaakin meidät siihen että hyviä asioita tapahtuu kun niiden antaa tapahtua ja kun asioista ei huolehdi liikaa niin ilmenee ettei niissä edes ole mitään huolehdittavaa. Tulimme nimittäin risteykseen jossa edessämme oli valkoinen pakettiauto vilkuttelemassa vasemalle kääntymistä. Se ei kuitenkaan liikkunut minnekään vaikka mitään liikennettä ei ollut. Kun vilkutuskin loppui tööttäsin ja pian auto lähtikin liikkeelle ja sen katolla olevat siniset valot paljastuivat. Se oli siis poliisiauto.
Ei mitään, ajelin eteenpäin ja näin että poliisiauto kääntyi perään. Liikennevirrassa se jäi taakse ja saavutti meidät vasta hämeentiellä. Siellä minut sitten pysäytettiin ja sain sakot puhelimeen puhumisesta ajon aikana (olin jopa syyllistynyt tähän törkeyteen, pankkivirkailija nimittäin soitti). Poliisi oli hyvin tarkka siitä että sakko ei missään nimessä johtunut tööttäämisestä :)
50 euron suuruiseksi paljastunut rikesakko ei minua liiemmin hetkauta, joten suhtauduin poliisin pikkumaisuuteen huumorilla. Satu kielsi yrittämästäkään päästä velkavankeuteen rikesakon vuoksi (en kyllä edes tiedä onko se mahdollista) joten maksoin sakon pois ennen tämän kirjoittamista.
Pankissa kerroin tästä lainaneuvottelijalle joka oli kovin pahoillaan siitä että hänen puhelunsa oli saanut aikaan tällaisen inhottavan tilanteen ja päätti olla perimättä lainasta 75 euron käsittelymaksua. Eli saamalla 50 euron sakot me itse asiassa säästimme 25 euroa :D
Lainaneuvottelut menivät vailla sen suurempaa dramatiikkaa kuin se että virkailija oli kämmeltänyt pari päivämäärää ja joutui tulostamaan laput uudelleen. Nimikirjoitukseni muistuttivat toisiaan niin vähän että voin myöhemmin vaikka kiistää olleeni paikalla, mutta paperityöt on nyt tehty. Maanantaina tehdään kaupat ja sitten sitä ollaan asuntovelallisia.
Ainiin. Koska Kolo uhkaa autioitua ei Kolon pohjaltakaan enää kauan asioita kuulu vaan se hiljenee elokuussa. Olemme kuitenkin (kuten huomaat) perustaneet tämän uuden blogin, josta pääsette lukemaan remontti yms kuulumisia.
Villa Issikan hankkimista juhlistamme kuohuviinin ja pommacin voimalla ensi tiistaina, kutsuja ja tarkempia aikoja myöhemmin ja Kolon kuoppaajaiset joskus heinä-elokuun vaihteessa.
Villa Issikan tuparitkin lienevät luvassa kauniina kesäpäivänä vuonna 2012 kun kaikki on valmista ;D
Kuntotarkastus
Ilmeisesti suuria ongelmia ei ole. Helmalauta ja ainakin alin hirsi etelänpuoleisella seinällä on laho ja pitää vaihtaa (ylemmistä on vaikea sanoa, mutta kuntotarkistaja ei uskonut niissä olevan ongelmia). Tämä kuitenkin pitää korjata mitä pikimmin. Räystäät pitää laittaa myös mitä pikimmin ja vesi pitää johtaa kauas talosta. Talon päädyssä oleva vanha koivu pitää kaataa nopeasti, sillä sen juuret voivat vahingoittaa taloa. Kylppärissä ei ole tarpeeksi kallistusta viemäriä kohtaan, jotta se olisi täydellinen, mutta vessa on tehty hyvillä aineilla ja sen on tehnyt asiantuntevat ihmiset, joten siellä on vain pientä kosteutta (uskoo hän), joten tulevaisuudessa riittää vain se, että suihkun jälkeen vain lakaisee veden viemäriin. Navetassa hän ei paljoakaan ehtinyt käydä, kun käytti ne kolme tuntia taloon (tämä harmittaa, sillä halusin myös navetan tarkistettua), mutta se näytti olevan kunnossa - vino, mutta kunnossa. Sen voi suoristaa, jos vinous harmittaa. Nyt en muista muuta. Mutta toisin sanoen ei mitään, mitä emme oikeastaan tienneet jo ennestään ja pääosin näyttää olevan täysin kunnossa.
Soittelin sitten Laitilan hirsi-ihmisille ja sain jonkinlaisia hinta-arvioita hirsityöstä. Hirsi maksaa 12-15e/m, mutta ei kuulema yhden mukaan tarvitse olla ihan priimatavaraa, kun kerran siihen tulee lauta päälle. Toisen mukaan se pitää teettää mittatilaustyönä. Kaksi ihmistä on vaihtoehtona tekijäksi. Ja toiselta mahdollisesti tulisi materiaalit mukaan, mutta hän ei osannut edes heittää mitään hinta-arviota. Se ensimmäinen, jolle soitin, ei toimita materiaaleja, mutta antoi hintaheiton - siis vaan heiton, kun ei varmaa voi sanoa paikkaa näkemättä - 1000e. Toivottavasti se on vaan se alin hirsi. Mutta jos ajatellaan, että myyjät laskivat pyyntihintaa 35000e sen takia, niin ei tuo niin mahdottoman hintainen ole. jostain kuitenkin sekin raha pitäisi löytää. Taitaa sisätilaremontit jäädä vähäksi aikaa... Tosin olen nyt jättänyt raha-asiat Rikun niskoille, kun muutenkin on pikkasen liikaa mietittävää tällä hetkellä.
Nyt sitten vielä odotetaan Rikun isän kommentteja kuntotarkistajan sanoihin ja odotetaan kirjallista raporttia. Sitten haluaisin puhua Rikun kanssa. Hän lupasi soittaa kokouksen jälkeen. Nyt kuitenkin suihkuun ja lounasta syömään. EHkä siinä pää selviää.
Soittelin sitten Laitilan hirsi-ihmisille ja sain jonkinlaisia hinta-arvioita hirsityöstä. Hirsi maksaa 12-15e/m, mutta ei kuulema yhden mukaan tarvitse olla ihan priimatavaraa, kun kerran siihen tulee lauta päälle. Toisen mukaan se pitää teettää mittatilaustyönä. Kaksi ihmistä on vaihtoehtona tekijäksi. Ja toiselta mahdollisesti tulisi materiaalit mukaan, mutta hän ei osannut edes heittää mitään hinta-arviota. Se ensimmäinen, jolle soitin, ei toimita materiaaleja, mutta antoi hintaheiton - siis vaan heiton, kun ei varmaa voi sanoa paikkaa näkemättä - 1000e. Toivottavasti se on vaan se alin hirsi. Mutta jos ajatellaan, että myyjät laskivat pyyntihintaa 35000e sen takia, niin ei tuo niin mahdottoman hintainen ole. jostain kuitenkin sekin raha pitäisi löytää. Taitaa sisätilaremontit jäädä vähäksi aikaa... Tosin olen nyt jättänyt raha-asiat Rikun niskoille, kun muutenkin on pikkasen liikaa mietittävää tällä hetkellä.
Nyt sitten vielä odotetaan Rikun isän kommentteja kuntotarkistajan sanoihin ja odotetaan kirjallista raporttia. Sitten haluaisin puhua Rikun kanssa. Hän lupasi soittaa kokouksen jälkeen. Nyt kuitenkin suihkuun ja lounasta syömään. EHkä siinä pää selviää.
Viime hetkiä
Tänä aamuna on Vaimarontien kuntokartoitus. Pyynnöstäni huolimatta emme saaneet välittäjältä kuntokartoittajan suoria yhteystietoja enkä tiedä, mitä ajatella siitä. Kyllä hän meille ne sanoi silloin alussa, kun siitä puhuimme, mutta kun muisti on kuin haulikolla ammuttu muoviämpäri, niin mitäs hyötyä siitä on. Yritän siis kovasti miettiä, miten luovia liiallisen luottavuuden ja liiallisen epäluulon välillä. Silmät pitää olla auki, niin sanotaan. Mietin vaan, miten paljon asunnonvälityskeskus on halukas sahaamaan meitä linssiin tehdäkseen kaupat.
Samalla pää on täynnä yhä kehittyvämpiä sisustussuunnitelmia ja puutarhasuunnitelmia. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä salin seinille ja katolle ja minulla on aika hyvä käsitys myös lattiasta ja aika pitkälle viedyt suunnitelmat kalusteista. Seinille tulee helposti tehtävä koristemaalaus, jonka väri pohjautuu pönttöuuniin, joka on huoneessa. Kattoon laitetaan valkoista puupanelia. Katon reunaan tulee leveä tumma puulista. Lattia hiotaan ja petsataan keskiruskeaksi-tummaksi. Keksin myös helpon keinon päästä eroon kamalasta keittiön alaboordista ja mietin uudenlaista boordia, joka pitää vielä hyväksyttää toisella puoliskollani. Makuuhuoneeseen, josta aikanaan tulee vierashuone, ajattelen maalia alaboordiin, sillä nyt siellä on vain erivärisiä valkoisia seinässä ja se ei näytä hyvältä. Mietin myös lattioiden yhtenäistämistä, mutta tavallaan olisi sääli peittää kaunis puulattia, joten periaatteessa sen voisi vain hioa ja lakata uudelleen. Kylpyhuoneen lasitiilet, jotka näkyvät siis myös eteiseen, voisi eteisestä periaatteessa kehystää, joka tekisi niistä paremmin talon tyyliin sopivia. Toisin sanoen siis pää on aivan täynnä erilaisia sisustussuunnitelmia.
Puutarhaan tulee puolestaan erilaisia osia. Sinne tulee tien viereen niittypätkä ja sitten sen viereen muotopuutarha. Sen viereen grillikatos rentoon ajanviettoon. Sitten tulee kasvihuone ja erilaisia kasvimaita, marjapuita ja pensaita jne. Piha-alue rauhoitetaan täydellisesti liikenteeltä ja aikanaan istutetaan nurmikkoa ja tehdään sitten varmaan kasvavissa määrin erilaisia kukka-alueita. Puustoalue pitää raivata, joko käsin tai sitten lampaiden avulla (naapurilla on ja niitä saa kuulema lainata). ja kiviä pitää viedä pois. Lisäksi pitää tehdä paljon aitoja.
Iso osa minusta haluaa tuon talon aika isolla tavalla. Tiedän, että Riku haluaa talon ihan tosissaan. Rikulla ei ole mistään estäviä kantoja talon ostoon, ellei nyt kuntokartoituksessa jotain tule. Minä puolestaan olen huolissani omasta jaksamisestani jatkuvassa remontissa, vaikka tiedänkin, että siitä toisaalta voisi olla valtavasti hyötyä omassa aktivoinnissani ihan näin fysioterapeuttisessa mielessä. Lisäksi olen kovasti innostunut koristemaalauksesta ja kalusteiden väsäämisestä ja siellä on niin paljon a) tilaa b) hukkapuuta, että sitä innostusta saisi ihan vapaasti toteuttaa.
Tuo talo tarkoittaa loppuelämäksi remontteja ja kunnostusta ja tekemistä jne. Samoin ne suunnitelmat, mitä sinne ajattelemme, issikat ja tuleva yrityssuunnitelmani (en enää halua tulevaisuutta tutkijana). Hieman pelottaa, miten selviän siitä kaikesta. Toisaalta olen soikeana innosta.
Kuitenkin nyt vain odotan tietoa kuntokartoituksesta, joka myös antaa hinta-arvioita kunnostukseen. Sitten odotan, mitä Rikun isä - rakennusinsinööri - asiasta sanoo. iltapäivällä menemme kirjoittamaan lainapaperit, jotka kuitenkin aktualisoituvat vasta, kun ostopaperit allekirjoitetaan. Tänään pitää keskustella, pitkään ja hartaasti. Kaksi haaroittuvaa tietä tulevaan ja ne menevät aivan eri suuntiin. Nyt sitten pitäisi tietää, kumpaa kannattaa kävellä.
Kuitenkin kun kuuntelen sisintäni, intuitiotani tai miksi sitä nyt kukin haluaakin kutsua, kaiken pintapelon alla, se vain tuntuu hyvältä.
Samalla pää on täynnä yhä kehittyvämpiä sisustussuunnitelmia ja puutarhasuunnitelmia. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä salin seinille ja katolle ja minulla on aika hyvä käsitys myös lattiasta ja aika pitkälle viedyt suunnitelmat kalusteista. Seinille tulee helposti tehtävä koristemaalaus, jonka väri pohjautuu pönttöuuniin, joka on huoneessa. Kattoon laitetaan valkoista puupanelia. Katon reunaan tulee leveä tumma puulista. Lattia hiotaan ja petsataan keskiruskeaksi-tummaksi. Keksin myös helpon keinon päästä eroon kamalasta keittiön alaboordista ja mietin uudenlaista boordia, joka pitää vielä hyväksyttää toisella puoliskollani. Makuuhuoneeseen, josta aikanaan tulee vierashuone, ajattelen maalia alaboordiin, sillä nyt siellä on vain erivärisiä valkoisia seinässä ja se ei näytä hyvältä. Mietin myös lattioiden yhtenäistämistä, mutta tavallaan olisi sääli peittää kaunis puulattia, joten periaatteessa sen voisi vain hioa ja lakata uudelleen. Kylpyhuoneen lasitiilet, jotka näkyvät siis myös eteiseen, voisi eteisestä periaatteessa kehystää, joka tekisi niistä paremmin talon tyyliin sopivia. Toisin sanoen siis pää on aivan täynnä erilaisia sisustussuunnitelmia.
Puutarhaan tulee puolestaan erilaisia osia. Sinne tulee tien viereen niittypätkä ja sitten sen viereen muotopuutarha. Sen viereen grillikatos rentoon ajanviettoon. Sitten tulee kasvihuone ja erilaisia kasvimaita, marjapuita ja pensaita jne. Piha-alue rauhoitetaan täydellisesti liikenteeltä ja aikanaan istutetaan nurmikkoa ja tehdään sitten varmaan kasvavissa määrin erilaisia kukka-alueita. Puustoalue pitää raivata, joko käsin tai sitten lampaiden avulla (naapurilla on ja niitä saa kuulema lainata). ja kiviä pitää viedä pois. Lisäksi pitää tehdä paljon aitoja.
Iso osa minusta haluaa tuon talon aika isolla tavalla. Tiedän, että Riku haluaa talon ihan tosissaan. Rikulla ei ole mistään estäviä kantoja talon ostoon, ellei nyt kuntokartoituksessa jotain tule. Minä puolestaan olen huolissani omasta jaksamisestani jatkuvassa remontissa, vaikka tiedänkin, että siitä toisaalta voisi olla valtavasti hyötyä omassa aktivoinnissani ihan näin fysioterapeuttisessa mielessä. Lisäksi olen kovasti innostunut koristemaalauksesta ja kalusteiden väsäämisestä ja siellä on niin paljon a) tilaa b) hukkapuuta, että sitä innostusta saisi ihan vapaasti toteuttaa.
Tuo talo tarkoittaa loppuelämäksi remontteja ja kunnostusta ja tekemistä jne. Samoin ne suunnitelmat, mitä sinne ajattelemme, issikat ja tuleva yrityssuunnitelmani (en enää halua tulevaisuutta tutkijana). Hieman pelottaa, miten selviän siitä kaikesta. Toisaalta olen soikeana innosta.
Kuitenkin nyt vain odotan tietoa kuntokartoituksesta, joka myös antaa hinta-arvioita kunnostukseen. Sitten odotan, mitä Rikun isä - rakennusinsinööri - asiasta sanoo. iltapäivällä menemme kirjoittamaan lainapaperit, jotka kuitenkin aktualisoituvat vasta, kun ostopaperit allekirjoitetaan. Tänään pitää keskustella, pitkään ja hartaasti. Kaksi haaroittuvaa tietä tulevaan ja ne menevät aivan eri suuntiin. Nyt sitten pitäisi tietää, kumpaa kannattaa kävellä.
Kuitenkin kun kuuntelen sisintäni, intuitiotani tai miksi sitä nyt kukin haluaakin kutsua, kaiken pintapelon alla, se vain tuntuu hyvältä.
tiistai 22. toukokuuta 2007
Villa Issikka on löytynyt
(ja kyllä, tämä on Kolon Pohjalta blogin viimeisimmän postin kopio :)
Tai ainakin nyt vaikuttaa siltä. Kävimme viime keskiviikkona katsomassa 1860-luvulla rakennettua hirsitaloa Laitilassa. 150 neliötä josta 100 neliötä täydellisesti remontoituna, 50 neliön sali vielä kesken remontin. Pihan toisella puolella 200 neliön navetta jossa samankokoinen ylinen. Tonttia 13685 neliömetriä, eli 1,37 hehtaaria.
Talo täytti kaikki toiveemme. Se on heti sisäänmuutettava ja siinä on tilaa johon laajentaa myöhemmin. Navetta on hyväkuntoinen ja hinta lähes olematon. Kuulimme välittäjältä että talosta oli tehty tarjouksia ja joku tarjous olisi periaatteessa hyväksyttykitn, mutta että käsirahaa ei oltu vielä maksettu. Asiaa hetken pähkäiltyämme tarjosimme pyyntöhintaa ja ilmoitimme maksavamme käsirahan välittömästi kotiin päästyämme. Kaupanteon ehdoksi asetimme sen ettei kuntokartoitus paljasta mitään suuria runko-ongelmia.
Sunnuntaina kävimme paikan pällä uudelleen ja tällä kertaa tapasimme toisen nykyisitä omistajista. Hän kertoili meille monisanaisesti remontista ja heidän suunnitelmistaan talolle. Kuulemamme perusteella on epätodennäköistä että kuntokartoitus tätä kauppaa torppaisi. Eli luultavasti ensi maanantaina laitamme nimemme niin lainapapereihin kuin kauppakirjaankin.
Mielestäni talo on upea, todellinen löytö. Jos talo on seissyt paikallaan jo 150 vuotta ei ole mitään syytä olettaa ettei se seisoisi siinä seuraaviakin 150 vuotta. Alue on Laitilan vanhimman asutuksen aluetta, siellä on asuttu enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 300 ekr alkaen. Talolla on maita hieman vähemmän kuin olisimme toivoneet, mutta maiden sijoittelu on toisaalta täydellistä. Piha on pienehkö, mutta toisaalta voimme rauhoittaa sen kokonaan autoilun ulkopuolelle ja keskittyä tekemään pihasta kaunista. Tie on aivan vieressä (2 metriä talon nurkalta, jos sitäkään) mutta eipä ole paljoa lumitöitä. Navettaan mahtuu mitä tahansa. Yläkertaan voi rakentaa suuren makuuhuoneen, kylpyhuoneen, aulan ja kaksi pienempää makuuhuonetta. Jos haluaa. Sähköt on kokonaan uusittu, pääsähkötaulu on navetassa jossa on myös navetalle oma sulaketaulu. Talossa on uudet automaattisulakkeet. Vesi tulee omasta lähdekaivosta (eikä ole toistaiseksi kesken loppunut), mailla on myös oma kaivo mutta se on umpeutunut ja vaatisi lapiollisen jos toisenkin poistamista. Puoli hehtaaria peltomaata, saman verran ryteikköistä puustoa joka kerjää raivauksia ja vielä niittyalue navetan takana joka on ilmetty tuleva ratsastuskenttä. Navetassa on puulämmitteinen sauna (lopultakin eroon sähkösaunan ikeestä :) jonka vieressä on tuleva suihkuhuone ja sen vieressä pukuhuone jossa on jo valmis reikä hormiin takkaa
varten. Keittiössä on puuhellaja salissa pönttöuuni. Puuta on ainakin yhden talven tarpeiksi ja raivattavaa riittää metsässä.
Myönnettäkään että edellisiltä asukkailta on jäänyt meille paljon pientä viimeisteltävää. Listoja puuttuu, samoin karmeja ja kynyslitojakin on kiinnittämättä. Kissojen kohtalo niin tien viereen rakennetussa kiinteistössä huolettaa, mutta aita tien ja pihan väliin voisi rauhoittaa kissojen tarvetta sännätä päättömästi tielle. Oma terassi ja pyörätuoliramppi ovat jo valmiina (edellisllä asukkailla on molemmilla MS-tauti joka on syynä heidän muuttoonsa) vanhuudenpäivien varalle.
En tiedä edes enää mitä olen jo sanonut tai mitä jää sanomatta. Peukkuja pidetään vielä neljä päivää, sitten saamme varmuuden. Tässä teille kuitenkin teaseri siitä miltä Villa Issikka tullee näyttämään Laitilan keskustasta päin Vaimarontietä tultaessa.
Tai ainakin nyt vaikuttaa siltä. Kävimme viime keskiviikkona katsomassa 1860-luvulla rakennettua hirsitaloa Laitilassa. 150 neliötä josta 100 neliötä täydellisesti remontoituna, 50 neliön sali vielä kesken remontin. Pihan toisella puolella 200 neliön navetta jossa samankokoinen ylinen. Tonttia 13685 neliömetriä, eli 1,37 hehtaaria.
Talo täytti kaikki toiveemme. Se on heti sisäänmuutettava ja siinä on tilaa johon laajentaa myöhemmin. Navetta on hyväkuntoinen ja hinta lähes olematon. Kuulimme välittäjältä että talosta oli tehty tarjouksia ja joku tarjous olisi periaatteessa hyväksyttykitn, mutta että käsirahaa ei oltu vielä maksettu. Asiaa hetken pähkäiltyämme tarjosimme pyyntöhintaa ja ilmoitimme maksavamme käsirahan välittömästi kotiin päästyämme. Kaupanteon ehdoksi asetimme sen ettei kuntokartoitus paljasta mitään suuria runko-ongelmia.
Sunnuntaina kävimme paikan pällä uudelleen ja tällä kertaa tapasimme toisen nykyisitä omistajista. Hän kertoili meille monisanaisesti remontista ja heidän suunnitelmistaan talolle. Kuulemamme perusteella on epätodennäköistä että kuntokartoitus tätä kauppaa torppaisi. Eli luultavasti ensi maanantaina laitamme nimemme niin lainapapereihin kuin kauppakirjaankin.
Mielestäni talo on upea, todellinen löytö. Jos talo on seissyt paikallaan jo 150 vuotta ei ole mitään syytä olettaa ettei se seisoisi siinä seuraaviakin 150 vuotta. Alue on Laitilan vanhimman asutuksen aluetta, siellä on asuttu enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 300 ekr alkaen. Talolla on maita hieman vähemmän kuin olisimme toivoneet, mutta maiden sijoittelu on toisaalta täydellistä. Piha on pienehkö, mutta toisaalta voimme rauhoittaa sen kokonaan autoilun ulkopuolelle ja keskittyä tekemään pihasta kaunista. Tie on aivan vieressä (2 metriä talon nurkalta, jos sitäkään) mutta eipä ole paljoa lumitöitä. Navettaan mahtuu mitä tahansa. Yläkertaan voi rakentaa suuren makuuhuoneen, kylpyhuoneen, aulan ja kaksi pienempää makuuhuonetta. Jos haluaa. Sähköt on kokonaan uusittu, pääsähkötaulu on navetassa jossa on myös navetalle oma sulaketaulu. Talossa on uudet automaattisulakkeet. Vesi tulee omasta lähdekaivosta (eikä ole toistaiseksi kesken loppunut), mailla on myös oma kaivo mutta se on umpeutunut ja vaatisi lapiollisen jos toisenkin poistamista. Puoli hehtaaria peltomaata, saman verran ryteikköistä puustoa joka kerjää raivauksia ja vielä niittyalue navetan takana joka on ilmetty tuleva ratsastuskenttä. Navetassa on puulämmitteinen sauna (lopultakin eroon sähkösaunan ikeestä :) jonka vieressä on tuleva suihkuhuone ja sen vieressä pukuhuone jossa on jo valmis reikä hormiin takkaa
varten. Keittiössä on puuhellaja salissa pönttöuuni. Puuta on ainakin yhden talven tarpeiksi ja raivattavaa riittää metsässä.
Myönnettäkään että edellisiltä asukkailta on jäänyt meille paljon pientä viimeisteltävää. Listoja puuttuu, samoin karmeja ja kynyslitojakin on kiinnittämättä. Kissojen kohtalo niin tien viereen rakennetussa kiinteistössä huolettaa, mutta aita tien ja pihan väliin voisi rauhoittaa kissojen tarvetta sännätä päättömästi tielle. Oma terassi ja pyörätuoliramppi ovat jo valmiina (edellisllä asukkailla on molemmilla MS-tauti joka on syynä heidän muuttoonsa) vanhuudenpäivien varalle.
En tiedä edes enää mitä olen jo sanonut tai mitä jää sanomatta. Peukkuja pidetään vielä neljä päivää, sitten saamme varmuuden. Tässä teille kuitenkin teaseri siitä miltä Villa Issikka tullee näyttämään Laitilan keskustasta päin Vaimarontietä tultaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)