Ennen pelin alkua varustauduin parina yönä hyvin kummallisilla ja selkeillä kai painajaisiksi luokiteltavilla unilla.
1. Yritin pelauttaa ihmisille ja minut jatkuvasti keskeytettiin (monesti Riku) ja koko ajan ihmisiä tuli paikalle enemmän ja enemmän ja keskeytyksiä tuli yhä nopeammassa tahdissa. Lopulta totesin, etten edes yritä ja lopetan kampanjan. Sitten vetäydyin toiseen huoneeseen Mikon selvittäessä muille heidän tekojensa seurauksia = taas yksi kampanja kuollut eikä pääse pelaamaan. Unessa olin hyvin kiitollinen Mikolle
2. Pelautin jotain peliä Paavolle (mielenkiintoinen valinta, koska en ihmistä juurikaan tunne) ja peli eteni hieman ehkä hitaasti. Kuitenkin neljän pelipäivän kuluttua (ei siis aktuaalista aikaa kovin kauan) Paavo totesi, että tämä on liian tylsää, eikä hän aio jatkaa pelaamista.
Ehkä siis jotenkin pelkäsin pelautusta. Aamulla tein vielä loppuvalmisteluja peliin ja sitten vain odotettiin ja katseltiin. Ruokaa oli paljon ja mahdollisuus pelaajien aivojen veren siirtyminen vatsaan oli hyvin mahdollista. Se ei kuitenkaan toiminut ja loppupelistä sen sijaan omaa aivotoimintaani haittasi merkittävästi lisääntyvä niska- ja pääkipu. Ruoka oli kuitenkin hyvää. Pelissä tein virheitä mutta myös toimivia ja hyviä juttuja.Huonoista oppi ja niistä myös keskusteltiin Rikun kanssa sitten pelinjälkeen näin pelinjohtaja toiselle. Eiköhän tämä tästä.
Lisäksi painajaisista poiketen en usko, että kukaan haluaa tähän lopettaa =) ja seuraavat tapaukset ovat jo mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti