Eilen Satu pelautti Victorian Detectivesin ensimmäisen tapauksen toisen pelikerran. Periaatteessa onnistuimme tehtävässämme, mutta samalla asioita jäi kyllä aukikin ja tehtävää pelikertojen välillekin kertyi ainakin omalle hahmolleni mukavasti. Pelissä olimme jatkuvasti väärässä (tai sitten oikeassa) paikassa ja murhaaja(t) pystyivät toimimaan vapaasti. Neljä murhaa tehtiin, mutta kohteet eivät olleet ne joita me suojelimme. Lisäksi haltuumme jäi murhaajan käsialanäyte ja allekirjoitus-symboli. Hahmojen pelko esitti suurta osaa kun asioita jätettiin tekemättä. Kuitenkin toimimme ainakin kohtuullisesti tiiminä, meillä oli periaatteessa valvontaa vähän kaikkialla, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Keskustelimme (välillä ehken liikaakin) ja motiiveitammekin pääsimme pohtimaa, eli kaiken kaikkiaan ihan kokonaisvaltainen kokemus jossa hahmonikoki tunneskaalaa laajasti.
Tänään sitten menimme Balduriin ratsastamaan Vilja-tallin Liisan opastukseen. Keskityimme Sadun toiveesta perusistuntaan jossa minun istunnastani sanottiin että se on ok polviin saakka, mutta sääri on liian edessä. Täytyy taas totuttaa kehoa olemaan nyt oudolta tuntuvassa asennossa :) Minä menin joka tapauksessa pienten tyttöjen hevosella Pallella ja Satu sai alleen Ellin. Teimme ihan perusharjoituksia, käyntiä, pysähtelyä, voltteja, tölttiä, ensin omaan tahtiin ja sitten ohjattuna. Omaan tahtiin siksi että Liisa olisi nähnyt virheemme ja osaisi niitä sitten korjatakin. Samalla saimme kuulla ettei Baldur-tallilla ole enää saatavissa lainkaan maastotunteja, mutta kenttätuneja sentään sieltä pitäisi olla yhä saatavissa.
Maastoilu täytyy siis jättää vähemmälle ja lähteä kauemmas sen perässä, tavallaan harmi, mutta ainakin nyt tietää mitä saa kun Balduriin menee, tyyli jossa vasta tallilla saa kuulla mennäänkö kentälle vai maastoon on ollut ajoittain harmillistakin.
Satu jatkaa: Jännitin Liisaa hieman alussa, joten istunta oli päin p?&%€&%I, mutta hiljalleen a) rentouduin ja b) kuuntelin sitä, mitä minulle sanottiin. Heti Elli alkoi kulkea paremmin ja totella minua enemmän. Istuntanikin kuulema parani selvästi (siis myös aikaisempia tunteja paremmaksi) loppua kohden. Liisa oli HYVÄ siinä, mitä hän tekee, kuten häneltä tosin odotinkin ja hyvin miellyttävä lisäksi. Ymmärrän nyt monia asioita tarkemmin, kuten tasapainoni ja istuntani ongelmia ja näitä voi sitten lähteä korjaamaan tulevilla tunneilla. Mutta, koska nämä asiat aina unohtuu, niin sanonpa ne nyt sitten tässä.
a) Issikan selässä ei tule nojata eteen tai taakse selällä, vaan pitää hyvä ryhti
b) katse menosuuntaan eikä hevosen korviin.
c) ohjilla ei saa vetää/käännettyä hevosta vaan se toimii oikeasti painoavuilla ja ehkä vielä pohkeilla. Mutta ohjilla vetäminen ei auta.
d) ohjista ei tosiaan kannata vetää, koska hevonen tulee aina vetämään myös ja sitten kovempaa.
e) Ravi (ns. polvet auki) /töltti (ns. polvet kiinni) -istunnat eroavat toisistaan merkittävästi ja pysäyttämisessä käytetään sitä ravi-istuntaa sekä istutaan syvälle satulaan.
f) Ensin pyydetään kiltisti, sitten selvästi ja lopulta tehdään hyvin selväksi, että hevosen tulee totella. Ei kannata monta kertaa vain pyydellä, että eikös mentäisi tuonne päin. Samalla kuitenkin kaikkien apujen tulisi kertoa hevoselle samaa, sillä ristikkäiset avut vain sekoittavat molemmat.
Nyt kun vain edes nämä muistaisi... Tulen varmasti haluamaan jatkokoulutustustakin, jos ei Viljarissa (jota Liisa vetää) ja joka lopetti tuntitoiminnan niin sitten Kuumassa Sirpan vetämänä, jossa myös tietää saavansa erinomaista koulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti