Totesin tulleeni vanhaksi tässä yksi päivä käydessäni terveyskeskuksessa ja lääkärin näyttäessä noin 18v. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että hänen vastauksensa lähes joka kysymykseeni oli se, että pitääpä kysyä ylilääkäriltä, kun enpä tiedä vastauksia. No, kieltämättä kysymykseni olivat vaikeita ja koskivat asioita, joihin todennäköisesti vain paikkaa johtava lääkäri osaa vastata, mutta hieman nolotti moinen tunne, kun varmaan toinen on valmistunut ja pätevä ja kaikkea. Toinen - olen tullut vanhaksi - tunne tuli tänään tavatessani Katriinan lounaalla, tai ehkä pikemminkin se oli sellainen aikuistumisen tunne. Yhteydenpito kavereiden välillä on vähentynyt vuosien aikana ja nyt ymmärrettävästi myös etäisyyden johdosta, kun ihmiset ovat jotkut Turussa, jotkut jenkeissä ja yksi Japanissakin. Jokaisella on omat ongelmat, parisuhteissa, harrastuksissa, perheissään ja ystäville jää vähemmän aikaa. Samalla ne eteen tulevat ongelmat ovat enemmän sellaisia "aikuisten ongelmia"; lapset, parisuhteet, jne.
Lisäksi olen voinut aikas huonosti viime aikoina. On huono kausi ollut päällä eikä tilannetta auta yhtään se, että pitää joka maanantai mennä TYKS:iin kivunhallintakurssille, jonka fysioterapeutti on idiootti eikä omienkaan sanojensa mukaan tiedä mitään keskushermostollisista ongelmista. No, psykologi sentään on mukava ja hyvä. Saa sieltä ajateltavaaakin. Matka on kuitenkin raskas. Vammaistukihakemukseni meni läpi ja voi hyvänen aika, että vihaan tuota nimeä. Työkyvytömyyseläkekin on muutettu kuntoutusrahaksi. Samalla logiikalla tuolle nimelle voisi tehdä jotain. En ole vammainen (nimi, joka muutenkin on suurin piirtein nykyään yhtä korrekti kuin neekeri), vaan minulla on krooninen, pysyvä ja mahdollisesti etenevä sairaus, joka vaatii tukea, lääkitystä ja kuntoutusta. En saanut sitä korotettua tukea, joten näin tämä tuki ei maksa edes kuukausittaista fysioterapiaani, mutta odotamme nyt puoli vuotta keräten kuitteja ja haemme sitten korotusta. En saanut korotettua, koska sain tietää koko tuesta vasta Maskun sopeutumisvalmennuksella ja näin Kela saattoi vedota esim. yksittäisiin kuluihin (MRI) ja sairaudestani suoraan johtumattomiin kuluihin. Mutta menee se näinkin. Nyt minulle maksetaan n. 80e, jotta selviäisin sairaudestani johtuvien kulujen kanssa. Seuraava raja on n. 180e ja sen pitäisi kyllä tulla täyteen ja sen saa 6kk takautuvana, joten kaikki on ihan ok. Ei ole halpaa sairastaminen Suomessa, missä kaikki palvelut ovat käytännössä yksityisellä, siis nekin, jotka julkisen pitäisi hoitaa. Tästä minulla on lääkärin puhetta nauhalla. Eli esim. C-todistuksia ei kirjoiteta, ei terveyskeskuksessa eikä kipupolilla, koska ei ole varaa siihen ja tämä on muka hyvinvointivaltio. Just niin. Uskon kyllä.
Hiljalleen olen potkinut väitöskirjaani käyntiin. Se etenee hitaasti mutta hitaasti ja olen jälleen tehnyt sen tyypillisen, että konferensseihin ilmoittautumisia on tullut hieman enemmänkin kuin tarpeeksi. yhteen vielä pitäisi keksiä se esityksen idea. No, enköhän jotain keksi. 200 sanan abstraktissa ei voi oikein mitään sanoa, joten se voi olla hyvinkin ympäripyöreä antaen kuitenkin jonkinlaisen idean siitä, mitä ehkä sitten sanon, joskin on hyvin tavallista, että varsinainen esitys onkin ihan erilainen kuin abstrakti antoi odottaa (olen törmännyt tähän monesti). Nyt pääasiassa luen taustakirjallisuutta edelleen ja tavoitteena olisi saada se aikaisemmat tutkimukset/teoriaosuus kesään mennessä valmiiksi. Sitten pitää opiskella sekä regressioanalyysi ettää polkuanalyysi ja suorittaa nämä toimenpiteet kvantitatiiviselle aineistolle. Kolmanneksi pitää analysoida haastattelut ja viimeiseksi pitää kirjoittaa kaikki tämä koherentiksi kokonaisuudeksi, jonka voi sitten vuonna 2009 (miel. sen alussa) lähettää lausuntokierrokselle, jonka kiemurat ovat vain sen läpikäyneiden tiedossa (akateemista salatiedettä moinen).
Tosiaan sunnuntaina kävimme ratsastamassa. Minun piti ratsastaa Ellillä, mitä odotin kovasti, koska hänen kanssaan olen harjoitellut ja näin edistymisen olisi huomannut. Kuitenkin häneltä oli kenkä pudonnut, joten sain alleni Kampurin, jolla en muista kertaakaan menneeni. Paikan "hevostyttö" Anu sitten talutteli Elliä, vaikka sanoin kyllä tekeväni senkin. Kampurilla tuntui olevan kolme vaihdetta: hyvin suostuvainen ja yhteistyökykyinen, täysin yhteistyökyvytön ja kolmanneksi äärimmäisen säikky. Se sai kolme hätkykohtausta tunnin aikana, mikä on jo aika hyvin. Yksi niistä johtui jalustimen osuessa metallitolppaan (ääni ilmeisesti), toinen ehkä kolmen hevosen kohdatessa odottamatta toisensa ja kolmannesta ei hajuakaan. Yhden jälkeen se hönki hetken keuhkojaan tyhjäksi, mutta odottelin rauhallisesti, kunnes hän lopetti ja sitten jatkettiin, kun hän vaikutti olevan kunnossa. Siitä kerrasta voisi sanoa sen verran, että tein onnistuneita voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia ja uralla pysymisiä (eli siis hevonen meni minne halusin). Nostin jopa kerran onnistuneen töltin. Eli jotain tein oikein. Mutta sen verran välillä oli sitä, ettei menty minnekään tai sitten minua vietiin ihan 10-0, että kolmannen kentällä olleen lopettaessa päätin saaneeni itsekin tarpeeksi (ja Kampur näytti olevan samaa mieltä) ja lopetimme. Lopuksi vielä tämä: kyllä se keskellä huutaja joskus harmittaa, kun ei tunne saavansa tarpeeksi kokeilla ja mielellään harjoittelisi oma-aloitteisisti enemmänkin, mutta tuollainen, että kolme ratsukkoa kentällä jokaisen tehdessä mitä mieleen sattuu... hengenvaarallista tai ehkä vaan ärsyttävää. Silti oli kivaa =).
Kissat ovat sieviä, kuten aina. Noki tulee iltasyliin ja nukkuu aina torkkuessani. Hänellä on myös hauska tapa joskus nousta takajaloilleen pikkukissan (=paku) tullessa kohti kovaa vauhtia. Piki nukkuu jaloissani koko yön ja pakut hänen takanaan. Pakut ovat kasvaneet kovasti ja pääsevät nyt useampiiin paikkoihin tekemään pikkuisia (ja isompia) tuhojaan. Töpö on selvästi ihmisläheisempi ja hän tulee melkein aina syliin nukkumaan, kun vain paikallaan on ja hän ei ole hypertilassa. Hän on myös meidän oma mangusti noustessaan ylös, istuessaan pepulleen ja pitäessään etujalkojaan edessä kuin paraskin mangusti ikinä. Hän myös ottaa oppia isoista paljon. Nöpö enemmän viettää aikaa muiden kissojen kanssa eikä niin tunnu tarvitsevan ihmisiä. Siinä hän on Noen kaltainen. Pitääpä laittaa enemmän kuvia, jotta näette heidät. Pikistä vielä sellainen juttu, että hänellä nyt epäillään olevan valeraskaus menossa. Ilmeisesti se, että hän on poikakissa (joskin leikattu) ei mitenkään estä moista. Tätä epäillään, koska hän on jyrsinyt alavatsansa lähes paljaaksi eikä tilanne ole pitään helpottanut. Nyt sitten kokeillaan hormoonia. On tämä maailma jännä paikka. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti