En ole kertonut tunnistani Tirrillä alkukuukaudesta (Riku ei päässyt mukaan), koska tunnilta jäi sellainen olo, että mitään ei osaa eikä ole yli vuoden aikana oppinut yhtään mitään. Tämä pitkälti ilmeisesti jälkeenpäin katsoen johtui saamastani palautteesta, sillä Tirrin kanssa meni paremmin kuin varmaan ikinä kentällä. Keskeisenä kritiikkinä oli se, että hidastin Tirriä, ettei se osuisi Kampuria peppuun töltissä. Kuitenkin hidastin hänen vauhtiaan sen sijaan, että olisin lyhentänyt hänen askeltaan. Vasta lopputunnista Pia tajusi kysyä, että onko hän opettanut meille askelten lyhentämisen ja pidentämisen. Hieman ärtyneesti sanoin, että etpäs ole. Se selitti ja sitten kotiin tultuani purin ärtymystäni täysin viattomaan Rikuun ja oivalsin samalla itsestäni varsin paljon ja se taas puolestaan johti uusiin oivalluksiin ja ehkä niiden jälkeen olen jollain tasolla parempi ihminen.
Torstaiksi sitten pääsimme ns. hätätunnille, että voisimme opetella nimenomaan näitä lyhyempiä ja pidempiä askelia. pääsipä Rikukin tunnille =). Hän sai allensa Pallen ja minä Ellin. Syy tähän valintaan on se, että näillä hevosilla menemme kaksistaan ensi viikon sunnuntaina. Pia lähtee lomalle Thaimaahan ja tarvitsi näille hevosille (Ellille nimenomaan tuolle sunnuntaille) liikuttajat ja ilmeisesti olemme päässeet siihen luotettavien ja tarpeeksi osaavien luokkaan, että meille voi hevosen antaa. minulla olisi ollut Helsingissä kiinalaiseen lääketieteeseen liittyvää koulutusta, mutta peruin sen ja Pia vain totesi, että hän tiesi, että peruisin kaiken muun, jotta pääsisin ratsastamaan. Täytyy myöntää, että oikeassa on. Ilmeisesti jatkossakin tämänlaiseen yksityisratsastukseen ilman opetusta on mahdollisuus, mikäli hevoset ovat vapaana. Se tosin vaikeutuu kevättä kohden, mutta aina on toivoa ja näin ehkä Rikukin pääsee ratsastamaan ja samalla minäkin pääsen itse kokeilemaan, miten se homma toimii. Kun joka tunnilla oppii jotain uutta, niin se kertaus ja asioiden hahmottaminen jää vähiin ja tällä tavalla oppimista voisi parantaa.
Mutta kuitenkin siis ratsastustunnille: Rikulla meni upeasti ja Pia sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt, että Palle olisi kulkenut yhtä kauniisti, kauniissa muodossa jne. Riku puolestaan sanoi, että kerrankin ei tunnu pahalta verrata tuntia Tvisturilla ratsastamiseen. Nämä molemmat ovat Pian, Rikun ja hevoset tuntien valtavia asioita. Minullakaan ei mennyt ollenkaan huonosti. Viimein tajusin lantion käytön oikein, sain sitä pidempää ja lyhyempää askelta ja pysähdyksiä oikein kauniisti. Lisäksi sain Ellin tölttäämään pitkän sivun alusta loppuun (kaikille Ellin tunteville - on muuten aika pirun vaikeaa), kun sen viimein sai hereille. Lisäksi tajusin, miten raippaa käytetään. Se on ensinnäkin vain läsnä pelotteena hevoselle, että sitä voi käyttää. Jos ja kun sitä käytetään, isketään omaan reiteen ja se ääni riittää hevoselle, että se herää ja huomaa, että hetkinen, pitääpä tehdä jotain. Elli kuitenkin kritisoi pitkin tuntia kiskaisten hieman päätään eteenpäin. En menettänyt otetta enkä istuntaa, mutta ranteet olivat tunnin jälkeen ja itse asiassa vieläkin aika kipeät. Sen siitä saa, kun hevonen on oppinut, ettei sen tarvitse tunnilla tehdä yhtään mitään. Mutta hienona kehuna Pialta sain sen, että ellen olisi istunut oikein, ei Elli olisi kulkenut niin kauniisti ja kauniissa muodossa. Eli odotukset ovat korkeat ensi viikon sunnuntaille. Toisin sanoen kaikki menee ehkä ihan pieleen =).
Lisäksi nyt onnellinen uutinen: Olemme nyt vanhan poljettavan singerin onnellisia omistajia. Olemme molemmat halunneet sellaisen jo jonkin aikaa ja minulle se on muisto lapsuudesta. Nyt, kun vielä keksisi, mihin sen tässä vaiheessa sijoittaa...
Niin...Tosiaan olemme Lahdessa. Rikulla oli työpäivä, joka loppui asiakkaiden viihdyttämisellä siten, että heidät viedään katsomaan Cats-musikaalia tänne. Riku oli ihana ja ehdotti, että tulisin mukaan, jotta minäkin näkisin sen. Täytyy sanoa, että se oli upea, vaikka mieluusti olisin sen nähnyt englanniksi ja nimenomaan Lontoossa, sillä jenkkeihinhän en lähde. Kuitenkin hankinnassa on se kirja, mihin se perustuu, mahdollisesti siitä tehty elokuva ja lisäksi musikaalin musiikit. Se onkin sitten se päivän paras uutinen.
Rikulla meni hyvin asiakkaiden kanssa. Hän sai paljon hyvää palautetta työstään, onnistui hyvin vieraiden kestitsemisessä ravintolassa ja teatterin sotkuista huolimatta myös teatterilla. Hänen ei tarvinnut lähteä jatkoille (oli aikas väsynyt), koska yli puolet asiakkaista eivät myöskään menneet. Nyt hän makaa tuossa takanani sängyllä ja se onkin sitten oikeastaan ensimmäinen kerta, kun näen hänet Lahdessa lyhyitä hetkiä lukuunottamatta.
Oma päiväni on mennyt hieman huonommin. Ensinnäkin järjettömän aikainen herätys on vastoin kaikkea, mitä kehoni pitää oikeana, joten viideltä herääminen juili. Onneksi sain torkut autossa. Sitten tulimme hotelliin ja Riku lähti töihinsä. Pääsin onneksi heti huoneeseen, vaikka kello oli vasta yhdeksän maissa. Viimeinkin sain herätettyä itse väitöskirjatyötä henkiin kirjoittaessani muistiinpanot parista kirjasta koneelle (suuri saavutus, etenkin henkisellä puolella!). Sovin ja sähläsin sen ompelukoneen oston kanssa. Putosin hengenvaaralliselta tuolilta loukaten häntäluuni, ranteeni (joka oli vielä ratsastuksesta kipeä) ja lisäksi tuolin selkänoja osui niskaani. onneksi Riku oli vielä paikalla ja auttoi minut sänkyyn. Tein sen jälkeen hieman töitä, tyhmä kuin olin. Kunto ei siis ollut mitenkään kehuttava. Kipuasteikolla 0-10 (0 ei kipua jne.) olin 5:lla ja piikkasin 8:ssa. Lähdin sitten puoli kuudelta syömään, kun teatteri alkoi seitsemältä. Tilasin salaatin ja maksoin kerralla, että pääsisin lähtemään nopeasti. Kun olin odottanut salaattiani noin puoli tuntia, kysyin tarjoilialta (joka viimeinkin huomasi minut, yritin jo aiemmin), missä se salaatti viipyy ja ilmeisesti maksaminen oli sekoittanut tarjoilijan pasmat ja annokseni oli odottanut sen puoli tuntia. onneksi kyseessä oli kylmä ruoka. Kuitenkin vedin sen mahaani ennätysvauhtia ja sitten lähdin Eniron kartan avulla (piirsin siis pienen version näkemästäni) seikkailemaan kaduille etsien teatteria. Matkaa piti olla 800m, joka on siinä voimieni ääripäässä. Valitettavasti kuitenkin lähdin täysin väärään suuntaan, koska Eniro oli näyttänyt kartan ihan eripäin kuin nämä tiet täällä menevät, eli jos olisin kääntänyt karttani toisinpäin olisin selvinnyt helpommalla. Nyt ensin kävelin varmaan sen 800m toiseen suuntaan ja viimein epätoivoisena kysyin neuvoa ja sitten kävelin sieltä teatterille vielä liukastuen matkalla. Ei tuntunut hyvältä päästessäni perille. Onneksi käsilaukussani oli näytepakkaus kylmägeeliä, joten laitoin sitä sitten niskaani kesken näytöstä muista huolimatta ja jälkimmäisen näytöksen katsoin kauluri kaulassa. Mutta Cats:in ihanuus kyllä vei kipua pois vieden keskittymiskyvyn siitä täysin. Kävely kotiin meni ihan hyvin. Nyt sitten nukkumaan. huomenna syödään, haetaan ompelukone (joka siis sijaitsee täällä Lahdessa) ja sitten ajamme kotiin katsomaan, mitä kaikkea tuhoa pikkuiset kissamme ovat saaneet aikaan =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti