Kuulumisia

Kesän helteiden väsyttäminä päätimme Sadun kanssa lähteä kuitenkin jo perumallemme matkalle Sotkamoon. Päätös syntyi viime maanantaina noin kello 11 ja liikkeellä olimme Sadun fysioterapian jälkeen kello 15. Töiden alkuun on enää politoista vuorokautta, joten tällainen irtiotto jo työltä maistuneesta remontista tuli tarpeeseen. Olisi tietysti ollut mukavampi lähteä Sotkamoonkin vähän vähemmän väsyneessä tilassa, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla lomailu sisältää muutakin kuin ihan pelkkää toipumista. Kävimme lyhyesti morjenstamassa Katia ja Akia, jotka kävivät vastavuoroisesti Pitkälässä katsomassa Nöpöä ja Töpöä. Savusauna kuului asiaan, samoin riittävä määrä erinomaista ruokaa. Kiitos vanhemmille vastaanotosta ja kestityksestäö lyhyellä varoitusajalla.
Ennen tätä impromptu-lomaa remontti eteni merkittäväån virstanpylvään verran kun Raimo kävi auttamassa ja saimme rakennettua rampin jota pitkin levytjä kelpaa työnnellä yläkertaan. Testilevy meni kevyesti, eli homma toimii. Olen saanut runkotyöt kutakuinkin tehtyä noin 60% talon pituudelta ja suurin ongelmani (puuttuvat runkopalkit tuvan päältä) osoittautui olemattomaksi kun kaivelin vähän syvemmältä vanhasta eristeesta. Sähköjohtoja on vedelty lattian alle ja asiat ovat edenneet. Huomattavasti vähemmän kuin toivoin että ne tässä vaiheessa olisivat, mutta kuitenkin ne ovat edenneet.
Ennen Sotkamoon lähtöä kävimme kertaalleen ratsastamassa. Satu meni Pallella ja minä sain alleni Atlalla. Satu oli käynyt sooloilemassa Pallen kanssa jo aikaisemmin, ja sanoi ensimmäisen ratsastuksen menneen paljon paremmin kuin tämän toisen kerran. Pääosin siksi että Lauran (joka opetti silloin Sadun soololla) opetus sopii Sadulle Piian tyyliä paremmin. Emme tehneet mitään ihmeellistä, piti vain käydä hevosen selässä kerran kesälläkin ennen kuin lähdemme Alfuriin leireilemään viikon päästä.
Vaihda viihteelle osiossa kävimme katsomassa Dark Knight:in, josta jäi vain hyvää sanottavaa. Se oli meistä molemmista aidosti hyvä elokuva, niin paljon edellistä osaansa parempi ettei sitä nyt vaan jaksa kirjoittaa. Selkeästi paras tämän vuoden elokuvakokemuksista. Voi olla että viimeksi pidin elokuvasta yhtä paljon V for Vendettan nähdessäni.
Kissat ovat söpöilleet, ne ottivat matkustuksen oikein hyvin, kaikki käytännössä nukkuivat sekä meno- että paluumatkat. Sotkamossa kohtaamisia Jupin kanssa oli vähän ja nekin sujuivat rauhallisesti.
Pelauttelin duon Aamunkoitossa Sadulle ja Hetalle. Peli kesti yllättävän pitkään, laadultaan se oli keskitasoa. Kuitenkin nyt sekin tulppa on hoidettu ja AA voi jatkua ihan oikeilla juonenkäänteillä. Samoin pitäisi ottaa yhteyttä Kaisaan ja kysellä millaisella aikataululla hän pääsisi pelaamaan. Ja HA:kin pitäisi potkaista jollain aikataululla taas liikkeelle. Eivätköhän nämä suunnitelmat taas kaatune työnteon aiheuttamaan mahdottomuuteen...
Loistava Dr Horrible johdatti minut Buffyn kahdeksannen kauden jäljille. Buffy tuntuu toimivan sarjakuvana ihan yhtä hyvin kuin tv-sarjanakin.