Viime viikonlopun olimme tosiaan Pälkäneellä ratsastelemassa Alfurin seniorileirillä. Lisäksemme mukana oli toinen pariskunta ja kolme naista joista yhdellä oli mukanaan oma hevosensa.
Ohjelman mukaisesti ratsastimme kolme kenttätuntia Annika Kyrklundin opetuksessa ja lisäksi noin neljän tunnin maaston. Sää oli tuttuun tapaan sateinen, mutta ei yhtä sateinen kuin viime vuonna ja ratsastushousut kuivuivat mukavasti yön aikana pannuhuoneessa.
Mökkimajoituksen sijaan leiriläisten käyttöön annettiin omakotitalo. Kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö, suihkuhuone ja sauna sekä wc ja kodinhoitohuone. Voisin vaikka sanoa että majoitus oli riittävällä tasolla :)
Itse ratsastin Láralla (Laura) sekä perjantaina aloitustunnin että maaston ja Lauran kanssa ratsastus sujuikin parhaiten, meillä synkkasi. Laura oli myös käsiteltäessä todella rento ja rauhallinen eikä tuntunut kärsivän ötököistäkään samaan malliin kuin jotkut muista hevosista. Lauran laukka oli erittäin miellyttävä, erityisesti Katin neuvottua minua ottamaan oikeamman laukka-asennon, vauhtia Lauralla oli yhtä paljon kuin edellä menneellä hevosella. Tai sitten enemmän, vaikea sanoa koska Laura ei kohottanut ohituskaistoille tai mitään muuta typerää.
Lauantain tunnit menin Millalla ja Turrilla, joiden molempien kanssa tarvitsin raipan sotkemaan ratsastustani. Millan kanssa ratsastelimme paljon tölttiä ja nostelimme laukkaakin kun taas Turrin tunnilla keskityimme ravaamiseen ja yritimme nostaa laukkaa (no kyllä se laukka kai nousi, mutta sitä ei vain pidetty).
Satu meni vastaavasti perjantaina Jörrillä, Lauantaina Dinalla ja Karvisella ja maaston Millalla. Satu kirjoittanee enemmän omista kokemuksistaan omaan esiintymäänsä.
Leiristä jäi itselleni paremmat muistot kuin viimevuotisesta, erityisesti pitkät laukkapätkät maastoretkellä lämmittävät sydänät muisteltuinakin. Laukka osoittautui myös hyväksi kipulääkkeeksi, Katin ratsastama Turri puski minua päällään sääreen maastoretken aikana vähän ennen ensimmäistä laukkaa. Ensimmäisen laukan aikana kipua ei tuntenut, mutta se palasi laukan jälkeen. Toisen laukan (se pisin) jälkeen kipu oli ja pysyi poissa :)
Annikan tyyli opettajana sopii ainakin minulle. Tuli taas sellainen olo että ennen kuin Annika kommentoi mitään kenenkään tekemistä hän seurasi ratsastajaa hyvän aikaa, niin ettei mikään hetkellinen häiriö saanut liikaa huomiota osakseen (toisin kuin esim Baldurissa). Perjantaina teimme aika perusharjoituksia, pysäytyksiä, peruutuksia, tölttiä, kävelyä vähän ravia. Lauantaina aamutunnilla teimme pienenviä ja suurenevia kehiä (aivan mahtava harjoitus), tölttäsimme kahdeksikossa ympyrää vaihtaessamme vauhtia hiljentäen ja nostimme laukkoja kun taas iltapäivällä keskityimme raviin vaikka alussa oli myös tölttivaihe ja lopussa minä ja Ville (se toinen mies tältä leiriltä) kokeilimme vielä laukannostojakin.
Muut osallistujat olivat Sanna Espoosta, Nina Pälkäneeltä, Nina ja Ville Tampereelta ja Ira öö-jostakin.
Kotiinpaluun myötä kissat olivat hyvin hellyskipeitä ja pörräsivät syleissä pitkin iltaa. Maanantaina kävi ilmi että Satu oli saanut jonkin flunssan ja itsellänikin oli nuha ja ääni maassa. Etätyöpäivä riitti kuitenkin omalta osaltani toipumiseen ja eilen kiidin jo Helsinkiin palavariin jossa sain vaihtaaksi hyviä uutisia tämän projektin tiimoilta. Ehkä tästä vielä jotain tulee, siis tämänkin vuoden aikana :)
Nyt loppuviikko onkin toimistopäiviä, kokonaista kolme peräkkäin. Ensi viikko aikalailla yhtä löysää, maanantaina menen Lahteen ja perjantaina etätyöpäivään, mutta muut päivät kulunevatkin täällä konttorilla. Sen jälkeen alkaakin sitten oikein kunnon reissaaminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti