Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se että ratsastustunnila joku koko ajan kertoo mitä pitäisi tehdä niin ettei pysty keskittymään omaan ratsastukseensa. Paitsi se ettei ohjaajaa ole. Menimme Sadun kanssa tänään ratsastelemaan omaehtoisesti Balduriin, Sadun piti mennä Ellillä, mutta koska tältäoli lähtenyt kenkä jalasta joutui Satu tyytymään Kamburiin, minä ratsastin suunnitellusti Pallella (jolla ratsastavat vain 'pienet tytöt').
Oma ratsastukseni lähti liikkeelle kehnosti, ainoastaan pysähtymiset ja voltit menivät hyvin. Sitten muistin keskittyä perusasioihin, siis istuntaan ja ryhtiin ja ratsastus lähti sujumaan paljon paremmin (paitsi voltit...) Kentällä oli meidän lisäksemme vielä ennestään tuntematon Suvi joka ratsasti Loviisalla kadehdittavan hyvin (kävi ilmi että hän oli kyllä ratsastanutkin jo 15 vuotta) ja yhtä tuntematoman Anun taluttama Elli, eli tilaa ei ollutkaan ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Lisäksi kun kukaan ei todellakaan sanonut mitä tehdä, oli edessä yleensä yllätys eikä toisten hevosten liikkeitä volinut ennustaa millään tarkkuudella (edes kulkusuuntaa ajoittain).
Ensi viikolla vielä kaksi kertaa helsinkiin, kerran Turkuun, sitten etätyöpäivä ja pääsiäislomalle. Lomaviikko tuntuu kyllä tulevan todella tarpeeseen...
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
perjantai 14. maaliskuuta 2008
IPMA-C, haastattelu
Tänään oli siis vuorossa haastattelu, puolen tunnin aikana käytiin läpi kokemukseni (riittävä), koulutukseni (riittävä) itsearviointini (hyvin tehty ja osoittaa ne osa-alueet joissa varaa parantaa), tentin tulokset (läpi meni), workshop-toimintani (ei mitään huomautettavaa, yleisarvosana pirteä ja osallistuva) sekä sertifioinnin jatko (hakemustani suositellaan hyväksyttäväksi seuraavassa sertifiointijohtoryhmässä). Kaiken kaikkiaan olen siis (melkein) maalissa vuoden kestäneen koulutusputken päässä. Tämä sertifiointi on voimassa viisi vuotta, sen ajan kuluttua lähetävät lomakkeen johon kerrottava vuosien aikana kertynyt teoreettinen osaaminen (luetut kirjat / käydyt kurssit) sekä kokemus. Jos osaamista on pidetty yllä, sertifiointi uudistuu automaattisesti.
Loppuosan päivästä vietin terveydenhuollon liiketoimintayksikön kick-offissa jossa käytiin läpi tulevan vuoden tavoitteemme, ei mitään mullistavaa silläkään rintamalla. Olisin voinut jäädä kuuntelemaan vielä naparetkeilijän kertomuksia, mutta koska olin autoillut aivan helsingin ydinkeskustaan, en tahtonyt lähteä sompailemaan sieltä kohti kotia kello neljän ruuhkassa. Päädyin siis poistumaan paikalta ennen puoli kolmea ja olinkin kotona jo kuuden tietämillä.
Järkytyksekseni huomasin että kun 80,000 tuli täyteen Lahdessa viime lauantaina, oli tänään mittarissa joli yli 82500 kilometriä, eli 2500 kilometriä viikossa. Onneksi tuo ei ole ihan normaali tahti, yleensä pysytellään hieman alle 5000 kilometrissä kuussa, vaikka joinakin kuukausina tuo 5000 rajakin menee kyllä rikki.
Auto päässee 80000 huoltoon noin 84000 kilometrin kohdalla, ei ole vielä kuin 5% yliajalla :D
Loppuosan päivästä vietin terveydenhuollon liiketoimintayksikön kick-offissa jossa käytiin läpi tulevan vuoden tavoitteemme, ei mitään mullistavaa silläkään rintamalla. Olisin voinut jäädä kuuntelemaan vielä naparetkeilijän kertomuksia, mutta koska olin autoillut aivan helsingin ydinkeskustaan, en tahtonyt lähteä sompailemaan sieltä kohti kotia kello neljän ruuhkassa. Päädyin siis poistumaan paikalta ennen puoli kolmea ja olinkin kotona jo kuuden tietämillä.
Järkytyksekseni huomasin että kun 80,000 tuli täyteen Lahdessa viime lauantaina, oli tänään mittarissa joli yli 82500 kilometriä, eli 2500 kilometriä viikossa. Onneksi tuo ei ole ihan normaali tahti, yleensä pysytellään hieman alle 5000 kilometrissä kuussa, vaikka joinakin kuukausina tuo 5000 rajakin menee kyllä rikki.
Auto päässee 80000 huoltoon noin 84000 kilometrin kohdalla, ei ole vielä kuin 5% yliajalla :D
torstai 13. maaliskuuta 2008
IPMA-C, workshop
Enää yksi tämän aiheen postaus tulossa, joten kestäkää nyt vaan urheasti.
Tänään oli siis vuorossa workshop, yhdeksästä varttia yli neljään työtä, vain puolen tunnin ruokatauko välissä. Teimme neljän hengen ryhmissä määrittelyä ja suunnittelua teollisuuslaitoksen siirtymisestä uusiin tiloihin (jotka täytyi ensin rakentaa) ja vanhojen tilojen purkua. Budjettiakin piti tuumailla, tehtävien ositusta jne... Saimme aikaan 18 fläipillistä tavaraa (siis omassa ryhmässäni) ja olen kyllä lopputulokseen aika tyytyväinen.
Lopputuloksena puhti on kokonaan poissa, tämmöiset viidestä seitsemään joka päivä -viikot kyllä syövät miestä, huomenna on vielä (enää?) haastattelu ja sitten olenkin sertifioitu ja vuoden kestänyt koulutus/sertifioitumisrupeama on takanapäin. Valitettavasti tämä ei tule näkymään kalenterissa vapaina päivinä, vaan tämä hurlumhei jatkuu halki ennustettavan tulevaisuuden. Tällä viikolla olen sopinut (ja puolestani on sovittu) kuusi uutta matkaa, akselilla Harjavallta - Rovaniemi. Mutta jos nyt jättää tekemättä ovat seuraavat vuoden vielä kauheampia, joten eikun töihin :)
Tänään oli siis vuorossa workshop, yhdeksästä varttia yli neljään työtä, vain puolen tunnin ruokatauko välissä. Teimme neljän hengen ryhmissä määrittelyä ja suunnittelua teollisuuslaitoksen siirtymisestä uusiin tiloihin (jotka täytyi ensin rakentaa) ja vanhojen tilojen purkua. Budjettiakin piti tuumailla, tehtävien ositusta jne... Saimme aikaan 18 fläipillistä tavaraa (siis omassa ryhmässäni) ja olen kyllä lopputulokseen aika tyytyväinen.
Lopputuloksena puhti on kokonaan poissa, tämmöiset viidestä seitsemään joka päivä -viikot kyllä syövät miestä, huomenna on vielä (enää?) haastattelu ja sitten olenkin sertifioitu ja vuoden kestänyt koulutus/sertifioitumisrupeama on takanapäin. Valitettavasti tämä ei tule näkymään kalenterissa vapaina päivinä, vaan tämä hurlumhei jatkuu halki ennustettavan tulevaisuuden. Tällä viikolla olen sopinut (ja puolestani on sovittu) kuusi uutta matkaa, akselilla Harjavallta - Rovaniemi. Mutta jos nyt jättää tekemättä ovat seuraavat vuoden vielä kauheampia, joten eikun töihin :)
tiistai 11. maaliskuuta 2008
IPMA-C, osa 2
Tänään sain tentin tulokset, läpi meni niin että plumpsahti eli jäljellä käsittääkseni enää muodollisuudet ennen kuin olen sertifioitua c-luokan laatulihaa, eikun siis sertifioitu projektipäällikkö. Tämän siis pitäisi tapahtua perjantaina. Sitten on enää jäljellä seuraava TAKE jossa täytyy mitata tuon IPMA-C:n rahallinen arvostus :)
maanantai 10. maaliskuuta 2008
IPMA-C ja spontaania ystävällisyyttä
Tänään otin ensimmäisen askeleen sertifioiduksi projektipäälliköksi tulemista osallistumalla IPMA-C tenttiin. Jos pääsen tentistä läpi (pidänä tätä kyllä todennäköisenä, varmistuu huomisiltaan mennessä) on edessä vielä workshopja haastattelu, molemmat vielä tällä viikolla. Workshop on ryhmätyö jossa selvitellään jonkin kuvitteellisen projektin haasteita ja haastattelussa kai käydään läpi tentin vastaukset ja workshopissa toimiminen ja annetaan ehdotuksia siitä mitä alueita kannattaisi kehittää tulevaisuudessa. IPMA on jenkkien keksintöä, ja keskittyy projektinhallinnan yleiseen teoriaan, siitä on siis loppujen lopuksia aika vähän hyötyä nykyisissä tehtävissä joissa useimmat projektit kestäisivät kolme kertaa näin kauan jos kaikki projektinhallinnan jipot otettaisiin käyttöön.
Paluumatkallani Turkuun yritin vielä saada kiinni työterveyslääkäriäni uusiakseni silmätippojeni reseptin, sain kuulla että työterverveyslääkärini on vaihtunut, eikä uusi lääkäri voisi määrätä lääkettä minua tapaamatta. Ymmärrettävää sinänsä, onhan kyse sentään silmän kostutukseen tarkoitettu tuote jonka vaarallisin ainesosa lienee suola ja saattaisinhan minä todellakin olla silmätippojen väärinkäyttäjä :D
Kuitenkin tämä takoitti sitä etten päätynytkään toimistolle vaan parkkeeraamaan autoani keskustassa. Olin juuri laittamassa mittariin rahaa kun viereeni pysöäthyi auto jonka kuljettava avasi ikkunan ja kysyi kelpaisiko häneltä ylijäänyt aika, vielä noin tunti jäljellä. Kiitin kohteliaasti tästä yllättävästäja spontaanista avusta jonka kohteeksi jouduin ja kiikutin lapun autooni josta jatkoin matkaa lääkäriin. Lääkärissä odottelin melkein Turun sanomien lukemisen verran ja sen jälkeen hymyilin sisäisesti kun lääkärini taisteli tietokoneensa kanssa yrittäessään kirjoittaa reseptiä (ei, ne eivät käytä meidän softaa vaan kilpailijan :)
Tietokoneen myönnyttyä tulostamiseen, sain reseptini ja poistuin hakemaan Satua TYKSin kulmilta.
Paluumatkallani Turkuun yritin vielä saada kiinni työterveyslääkäriäni uusiakseni silmätippojeni reseptin, sain kuulla että työterverveyslääkärini on vaihtunut, eikä uusi lääkäri voisi määrätä lääkettä minua tapaamatta. Ymmärrettävää sinänsä, onhan kyse sentään silmän kostutukseen tarkoitettu tuote jonka vaarallisin ainesosa lienee suola ja saattaisinhan minä todellakin olla silmätippojen väärinkäyttäjä :D
Kuitenkin tämä takoitti sitä etten päätynytkään toimistolle vaan parkkeeraamaan autoani keskustassa. Olin juuri laittamassa mittariin rahaa kun viereeni pysöäthyi auto jonka kuljettava avasi ikkunan ja kysyi kelpaisiko häneltä ylijäänyt aika, vielä noin tunti jäljellä. Kiitin kohteliaasti tästä yllättävästäja spontaanista avusta jonka kohteeksi jouduin ja kiikutin lapun autooni josta jatkoin matkaa lääkäriin. Lääkärissä odottelin melkein Turun sanomien lukemisen verran ja sen jälkeen hymyilin sisäisesti kun lääkärini taisteli tietokoneensa kanssa yrittäessään kirjoittaa reseptiä (ei, ne eivät käytä meidän softaa vaan kilpailijan :)
Tietokoneen myönnyttyä tulostamiseen, sain reseptini ja poistuin hakemaan Satua TYKSin kulmilta.
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Hevosia ja kissoja =)
En ole kertonut tunnistani Tirrillä alkukuukaudesta (Riku ei päässyt mukaan), koska tunnilta jäi sellainen olo, että mitään ei osaa eikä ole yli vuoden aikana oppinut yhtään mitään. Tämä pitkälti ilmeisesti jälkeenpäin katsoen johtui saamastani palautteesta, sillä Tirrin kanssa meni paremmin kuin varmaan ikinä kentällä. Keskeisenä kritiikkinä oli se, että hidastin Tirriä, ettei se osuisi Kampuria peppuun töltissä. Kuitenkin hidastin hänen vauhtiaan sen sijaan, että olisin lyhentänyt hänen askeltaan. Vasta lopputunnista Pia tajusi kysyä, että onko hän opettanut meille askelten lyhentämisen ja pidentämisen. Hieman ärtyneesti sanoin, että etpäs ole. Se selitti ja sitten kotiin tultuani purin ärtymystäni täysin viattomaan Rikuun ja oivalsin samalla itsestäni varsin paljon ja se taas puolestaan johti uusiin oivalluksiin ja ehkä niiden jälkeen olen jollain tasolla parempi ihminen.
Torstaiksi sitten pääsimme ns. hätätunnille, että voisimme opetella nimenomaan näitä lyhyempiä ja pidempiä askelia. pääsipä Rikukin tunnille =). Hän sai allensa Pallen ja minä Ellin. Syy tähän valintaan on se, että näillä hevosilla menemme kaksistaan ensi viikon sunnuntaina. Pia lähtee lomalle Thaimaahan ja tarvitsi näille hevosille (Ellille nimenomaan tuolle sunnuntaille) liikuttajat ja ilmeisesti olemme päässeet siihen luotettavien ja tarpeeksi osaavien luokkaan, että meille voi hevosen antaa. minulla olisi ollut Helsingissä kiinalaiseen lääketieteeseen liittyvää koulutusta, mutta peruin sen ja Pia vain totesi, että hän tiesi, että peruisin kaiken muun, jotta pääsisin ratsastamaan. Täytyy myöntää, että oikeassa on. Ilmeisesti jatkossakin tämänlaiseen yksityisratsastukseen ilman opetusta on mahdollisuus, mikäli hevoset ovat vapaana. Se tosin vaikeutuu kevättä kohden, mutta aina on toivoa ja näin ehkä Rikukin pääsee ratsastamaan ja samalla minäkin pääsen itse kokeilemaan, miten se homma toimii. Kun joka tunnilla oppii jotain uutta, niin se kertaus ja asioiden hahmottaminen jää vähiin ja tällä tavalla oppimista voisi parantaa.
Mutta kuitenkin siis ratsastustunnille: Rikulla meni upeasti ja Pia sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt, että Palle olisi kulkenut yhtä kauniisti, kauniissa muodossa jne. Riku puolestaan sanoi, että kerrankin ei tunnu pahalta verrata tuntia Tvisturilla ratsastamiseen. Nämä molemmat ovat Pian, Rikun ja hevoset tuntien valtavia asioita. Minullakaan ei mennyt ollenkaan huonosti. Viimein tajusin lantion käytön oikein, sain sitä pidempää ja lyhyempää askelta ja pysähdyksiä oikein kauniisti. Lisäksi sain Ellin tölttäämään pitkän sivun alusta loppuun (kaikille Ellin tunteville - on muuten aika pirun vaikeaa), kun sen viimein sai hereille. Lisäksi tajusin, miten raippaa käytetään. Se on ensinnäkin vain läsnä pelotteena hevoselle, että sitä voi käyttää. Jos ja kun sitä käytetään, isketään omaan reiteen ja se ääni riittää hevoselle, että se herää ja huomaa, että hetkinen, pitääpä tehdä jotain. Elli kuitenkin kritisoi pitkin tuntia kiskaisten hieman päätään eteenpäin. En menettänyt otetta enkä istuntaa, mutta ranteet olivat tunnin jälkeen ja itse asiassa vieläkin aika kipeät. Sen siitä saa, kun hevonen on oppinut, ettei sen tarvitse tunnilla tehdä yhtään mitään. Mutta hienona kehuna Pialta sain sen, että ellen olisi istunut oikein, ei Elli olisi kulkenut niin kauniisti ja kauniissa muodossa. Eli odotukset ovat korkeat ensi viikon sunnuntaille. Toisin sanoen kaikki menee ehkä ihan pieleen =).
Lisäksi nyt onnellinen uutinen: Olemme nyt vanhan poljettavan singerin onnellisia omistajia. Olemme molemmat halunneet sellaisen jo jonkin aikaa ja minulle se on muisto lapsuudesta. Nyt, kun vielä keksisi, mihin sen tässä vaiheessa sijoittaa...
Niin...Tosiaan olemme Lahdessa. Rikulla oli työpäivä, joka loppui asiakkaiden viihdyttämisellä siten, että heidät viedään katsomaan Cats-musikaalia tänne. Riku oli ihana ja ehdotti, että tulisin mukaan, jotta minäkin näkisin sen. Täytyy sanoa, että se oli upea, vaikka mieluusti olisin sen nähnyt englanniksi ja nimenomaan Lontoossa, sillä jenkkeihinhän en lähde. Kuitenkin hankinnassa on se kirja, mihin se perustuu, mahdollisesti siitä tehty elokuva ja lisäksi musikaalin musiikit. Se onkin sitten se päivän paras uutinen.
Rikulla meni hyvin asiakkaiden kanssa. Hän sai paljon hyvää palautetta työstään, onnistui hyvin vieraiden kestitsemisessä ravintolassa ja teatterin sotkuista huolimatta myös teatterilla. Hänen ei tarvinnut lähteä jatkoille (oli aikas väsynyt), koska yli puolet asiakkaista eivät myöskään menneet. Nyt hän makaa tuossa takanani sängyllä ja se onkin sitten oikeastaan ensimmäinen kerta, kun näen hänet Lahdessa lyhyitä hetkiä lukuunottamatta.
Oma päiväni on mennyt hieman huonommin. Ensinnäkin järjettömän aikainen herätys on vastoin kaikkea, mitä kehoni pitää oikeana, joten viideltä herääminen juili. Onneksi sain torkut autossa. Sitten tulimme hotelliin ja Riku lähti töihinsä. Pääsin onneksi heti huoneeseen, vaikka kello oli vasta yhdeksän maissa. Viimeinkin sain herätettyä itse väitöskirjatyötä henkiin kirjoittaessani muistiinpanot parista kirjasta koneelle (suuri saavutus, etenkin henkisellä puolella!). Sovin ja sähläsin sen ompelukoneen oston kanssa. Putosin hengenvaaralliselta tuolilta loukaten häntäluuni, ranteeni (joka oli vielä ratsastuksesta kipeä) ja lisäksi tuolin selkänoja osui niskaani. onneksi Riku oli vielä paikalla ja auttoi minut sänkyyn. Tein sen jälkeen hieman töitä, tyhmä kuin olin. Kunto ei siis ollut mitenkään kehuttava. Kipuasteikolla 0-10 (0 ei kipua jne.) olin 5:lla ja piikkasin 8:ssa. Lähdin sitten puoli kuudelta syömään, kun teatteri alkoi seitsemältä. Tilasin salaatin ja maksoin kerralla, että pääsisin lähtemään nopeasti. Kun olin odottanut salaattiani noin puoli tuntia, kysyin tarjoilialta (joka viimeinkin huomasi minut, yritin jo aiemmin), missä se salaatti viipyy ja ilmeisesti maksaminen oli sekoittanut tarjoilijan pasmat ja annokseni oli odottanut sen puoli tuntia. onneksi kyseessä oli kylmä ruoka. Kuitenkin vedin sen mahaani ennätysvauhtia ja sitten lähdin Eniron kartan avulla (piirsin siis pienen version näkemästäni) seikkailemaan kaduille etsien teatteria. Matkaa piti olla 800m, joka on siinä voimieni ääripäässä. Valitettavasti kuitenkin lähdin täysin väärään suuntaan, koska Eniro oli näyttänyt kartan ihan eripäin kuin nämä tiet täällä menevät, eli jos olisin kääntänyt karttani toisinpäin olisin selvinnyt helpommalla. Nyt ensin kävelin varmaan sen 800m toiseen suuntaan ja viimein epätoivoisena kysyin neuvoa ja sitten kävelin sieltä teatterille vielä liukastuen matkalla. Ei tuntunut hyvältä päästessäni perille. Onneksi käsilaukussani oli näytepakkaus kylmägeeliä, joten laitoin sitä sitten niskaani kesken näytöstä muista huolimatta ja jälkimmäisen näytöksen katsoin kauluri kaulassa. Mutta Cats:in ihanuus kyllä vei kipua pois vieden keskittymiskyvyn siitä täysin. Kävely kotiin meni ihan hyvin. Nyt sitten nukkumaan. huomenna syödään, haetaan ompelukone (joka siis sijaitsee täällä Lahdessa) ja sitten ajamme kotiin katsomaan, mitä kaikkea tuhoa pikkuiset kissamme ovat saaneet aikaan =).
Torstaiksi sitten pääsimme ns. hätätunnille, että voisimme opetella nimenomaan näitä lyhyempiä ja pidempiä askelia. pääsipä Rikukin tunnille =). Hän sai allensa Pallen ja minä Ellin. Syy tähän valintaan on se, että näillä hevosilla menemme kaksistaan ensi viikon sunnuntaina. Pia lähtee lomalle Thaimaahan ja tarvitsi näille hevosille (Ellille nimenomaan tuolle sunnuntaille) liikuttajat ja ilmeisesti olemme päässeet siihen luotettavien ja tarpeeksi osaavien luokkaan, että meille voi hevosen antaa. minulla olisi ollut Helsingissä kiinalaiseen lääketieteeseen liittyvää koulutusta, mutta peruin sen ja Pia vain totesi, että hän tiesi, että peruisin kaiken muun, jotta pääsisin ratsastamaan. Täytyy myöntää, että oikeassa on. Ilmeisesti jatkossakin tämänlaiseen yksityisratsastukseen ilman opetusta on mahdollisuus, mikäli hevoset ovat vapaana. Se tosin vaikeutuu kevättä kohden, mutta aina on toivoa ja näin ehkä Rikukin pääsee ratsastamaan ja samalla minäkin pääsen itse kokeilemaan, miten se homma toimii. Kun joka tunnilla oppii jotain uutta, niin se kertaus ja asioiden hahmottaminen jää vähiin ja tällä tavalla oppimista voisi parantaa.
Mutta kuitenkin siis ratsastustunnille: Rikulla meni upeasti ja Pia sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt, että Palle olisi kulkenut yhtä kauniisti, kauniissa muodossa jne. Riku puolestaan sanoi, että kerrankin ei tunnu pahalta verrata tuntia Tvisturilla ratsastamiseen. Nämä molemmat ovat Pian, Rikun ja hevoset tuntien valtavia asioita. Minullakaan ei mennyt ollenkaan huonosti. Viimein tajusin lantion käytön oikein, sain sitä pidempää ja lyhyempää askelta ja pysähdyksiä oikein kauniisti. Lisäksi sain Ellin tölttäämään pitkän sivun alusta loppuun (kaikille Ellin tunteville - on muuten aika pirun vaikeaa), kun sen viimein sai hereille. Lisäksi tajusin, miten raippaa käytetään. Se on ensinnäkin vain läsnä pelotteena hevoselle, että sitä voi käyttää. Jos ja kun sitä käytetään, isketään omaan reiteen ja se ääni riittää hevoselle, että se herää ja huomaa, että hetkinen, pitääpä tehdä jotain. Elli kuitenkin kritisoi pitkin tuntia kiskaisten hieman päätään eteenpäin. En menettänyt otetta enkä istuntaa, mutta ranteet olivat tunnin jälkeen ja itse asiassa vieläkin aika kipeät. Sen siitä saa, kun hevonen on oppinut, ettei sen tarvitse tunnilla tehdä yhtään mitään. Mutta hienona kehuna Pialta sain sen, että ellen olisi istunut oikein, ei Elli olisi kulkenut niin kauniisti ja kauniissa muodossa. Eli odotukset ovat korkeat ensi viikon sunnuntaille. Toisin sanoen kaikki menee ehkä ihan pieleen =).
Lisäksi nyt onnellinen uutinen: Olemme nyt vanhan poljettavan singerin onnellisia omistajia. Olemme molemmat halunneet sellaisen jo jonkin aikaa ja minulle se on muisto lapsuudesta. Nyt, kun vielä keksisi, mihin sen tässä vaiheessa sijoittaa...
Niin...Tosiaan olemme Lahdessa. Rikulla oli työpäivä, joka loppui asiakkaiden viihdyttämisellä siten, että heidät viedään katsomaan Cats-musikaalia tänne. Riku oli ihana ja ehdotti, että tulisin mukaan, jotta minäkin näkisin sen. Täytyy sanoa, että se oli upea, vaikka mieluusti olisin sen nähnyt englanniksi ja nimenomaan Lontoossa, sillä jenkkeihinhän en lähde. Kuitenkin hankinnassa on se kirja, mihin se perustuu, mahdollisesti siitä tehty elokuva ja lisäksi musikaalin musiikit. Se onkin sitten se päivän paras uutinen.
Rikulla meni hyvin asiakkaiden kanssa. Hän sai paljon hyvää palautetta työstään, onnistui hyvin vieraiden kestitsemisessä ravintolassa ja teatterin sotkuista huolimatta myös teatterilla. Hänen ei tarvinnut lähteä jatkoille (oli aikas väsynyt), koska yli puolet asiakkaista eivät myöskään menneet. Nyt hän makaa tuossa takanani sängyllä ja se onkin sitten oikeastaan ensimmäinen kerta, kun näen hänet Lahdessa lyhyitä hetkiä lukuunottamatta.
Oma päiväni on mennyt hieman huonommin. Ensinnäkin järjettömän aikainen herätys on vastoin kaikkea, mitä kehoni pitää oikeana, joten viideltä herääminen juili. Onneksi sain torkut autossa. Sitten tulimme hotelliin ja Riku lähti töihinsä. Pääsin onneksi heti huoneeseen, vaikka kello oli vasta yhdeksän maissa. Viimeinkin sain herätettyä itse väitöskirjatyötä henkiin kirjoittaessani muistiinpanot parista kirjasta koneelle (suuri saavutus, etenkin henkisellä puolella!). Sovin ja sähläsin sen ompelukoneen oston kanssa. Putosin hengenvaaralliselta tuolilta loukaten häntäluuni, ranteeni (joka oli vielä ratsastuksesta kipeä) ja lisäksi tuolin selkänoja osui niskaani. onneksi Riku oli vielä paikalla ja auttoi minut sänkyyn. Tein sen jälkeen hieman töitä, tyhmä kuin olin. Kunto ei siis ollut mitenkään kehuttava. Kipuasteikolla 0-10 (0 ei kipua jne.) olin 5:lla ja piikkasin 8:ssa. Lähdin sitten puoli kuudelta syömään, kun teatteri alkoi seitsemältä. Tilasin salaatin ja maksoin kerralla, että pääsisin lähtemään nopeasti. Kun olin odottanut salaattiani noin puoli tuntia, kysyin tarjoilialta (joka viimeinkin huomasi minut, yritin jo aiemmin), missä se salaatti viipyy ja ilmeisesti maksaminen oli sekoittanut tarjoilijan pasmat ja annokseni oli odottanut sen puoli tuntia. onneksi kyseessä oli kylmä ruoka. Kuitenkin vedin sen mahaani ennätysvauhtia ja sitten lähdin Eniron kartan avulla (piirsin siis pienen version näkemästäni) seikkailemaan kaduille etsien teatteria. Matkaa piti olla 800m, joka on siinä voimieni ääripäässä. Valitettavasti kuitenkin lähdin täysin väärään suuntaan, koska Eniro oli näyttänyt kartan ihan eripäin kuin nämä tiet täällä menevät, eli jos olisin kääntänyt karttani toisinpäin olisin selvinnyt helpommalla. Nyt ensin kävelin varmaan sen 800m toiseen suuntaan ja viimein epätoivoisena kysyin neuvoa ja sitten kävelin sieltä teatterille vielä liukastuen matkalla. Ei tuntunut hyvältä päästessäni perille. Onneksi käsilaukussani oli näytepakkaus kylmägeeliä, joten laitoin sitä sitten niskaani kesken näytöstä muista huolimatta ja jälkimmäisen näytöksen katsoin kauluri kaulassa. Mutta Cats:in ihanuus kyllä vei kipua pois vieden keskittymiskyvyn siitä täysin. Kävely kotiin meni ihan hyvin. Nyt sitten nukkumaan. huomenna syödään, haetaan ompelukone (joka siis sijaitsee täällä Lahdessa) ja sitten ajamme kotiin katsomaan, mitä kaikkea tuhoa pikkuiset kissamme ovat saaneet aikaan =).
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Kissauutinen
Yhdysvaltojen ehdottoman puolueeton ja täysin luotettava tieteellinen yhteisö on tuottanut jälleen kerran tutkimustuloksia meidän kaikkien iloksi.
Tämän päivän ilouutinen on se että Kissa vähentää sydänkohtauksen riskiä. Koirilla ei todettu vastaavia terveysvaikutuksia.
Ehkä tämä selittää miksi hullut kissanaiset ovat yleensä keskimääräistä vanhempia :)
Meidän omat kissat tekevät ainakin parhaansa vähentääkseen sydänkohtauksen riskiä meiltä molemmilta. Ovat ne keskimäärin niin söpöjä ettei siinä stressille jää enää lainkaan tilaa. Nöpö on oppinut että kun hän jatkuvasti lähestyy isoa kissaa pää edellä (ja pää painettuna) niin iso kissa tarjoaa nuolentapalvelun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja ...
Tämän päivän ilouutinen on se että Kissa vähentää sydänkohtauksen riskiä. Koirilla ei todettu vastaavia terveysvaikutuksia.
Ehkä tämä selittää miksi hullut kissanaiset ovat yleensä keskimääräistä vanhempia :)
Meidän omat kissat tekevät ainakin parhaansa vähentääkseen sydänkohtauksen riskiä meiltä molemmilta. Ovat ne keskimäärin niin söpöjä ettei siinä stressille jää enää lainkaan tilaa. Nöpö on oppinut että kun hän jatkuvasti lähestyy isoa kissaa pää edellä (ja pää painettuna) niin iso kissa tarjoaa nuolentapalvelun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)