Roolipeliä ja ratsastusta

Eilen Satu pelautti Victorian Detectivesin ensimmäisen tapauksen toisen pelikerran. Periaatteessa onnistuimme tehtävässämme, mutta samalla asioita jäi kyllä aukikin ja tehtävää pelikertojen välillekin kertyi ainakin omalle hahmolleni mukavasti. Pelissä olimme jatkuvasti väärässä (tai sitten oikeassa) paikassa ja murhaaja(t) pystyivät toimimaan vapaasti. Neljä murhaa tehtiin, mutta kohteet eivät olleet ne joita me suojelimme. Lisäksi haltuumme jäi murhaajan käsialanäyte ja allekirjoitus-symboli. Hahmojen pelko esitti suurta osaa kun asioita jätettiin tekemättä. Kuitenkin toimimme ainakin kohtuullisesti tiiminä, meillä oli periaatteessa valvontaa vähän kaikkialla, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Keskustelimme (välillä ehken liikaakin) ja motiiveitammekin pääsimme pohtimaa, eli kaiken kaikkiaan ihan kokonaisvaltainen kokemus jossa hahmonikoki tunneskaalaa laajasti.
Tänään sitten menimme Balduriin ratsastamaan Vilja-tallin Liisan opastukseen. Keskityimme Sadun toiveesta perusistuntaan jossa minun istunnastani sanottiin että se on ok polviin saakka, mutta sääri on liian edessä. Täytyy taas totuttaa kehoa olemaan nyt oudolta tuntuvassa asennossa :) Minä menin joka tapauksessa pienten tyttöjen hevosella Pallella ja Satu sai alleen Ellin. Teimme ihan perusharjoituksia, käyntiä, pysähtelyä, voltteja, tölttiä, ensin omaan tahtiin ja sitten ohjattuna. Omaan tahtiin siksi että Liisa olisi nähnyt virheemme ja osaisi niitä sitten korjatakin. Samalla saimme kuulla ettei Baldur-tallilla ole enää saatavissa lainkaan maastotunteja, mutta kenttätuneja sentään sieltä pitäisi olla yhä saatavissa.
Maastoilu täytyy siis jättää vähemmälle ja lähteä kauemmas sen perässä, tavallaan harmi, mutta ainakin nyt tietää mitä saa kun Balduriin menee, tyyli jossa vasta tallilla saa kuulla mennäänkö kentälle vai maastoon on ollut ajoittain harmillistakin.
Satu jatkaa: Jännitin Liisaa hieman alussa, joten istunta oli päin p?&%€&%I, mutta hiljalleen a) rentouduin ja b) kuuntelin sitä, mitä minulle sanottiin. Heti Elli alkoi kulkea paremmin ja totella minua enemmän. Istuntanikin kuulema parani selvästi (siis myös aikaisempia tunteja paremmaksi) loppua kohden. Liisa oli HYVÄ siinä, mitä hän tekee, kuten häneltä tosin odotinkin ja hyvin miellyttävä lisäksi. Ymmärrän nyt monia asioita tarkemmin, kuten tasapainoni ja istuntani ongelmia ja näitä voi sitten lähteä korjaamaan tulevilla tunneilla. Mutta, koska nämä asiat aina unohtuu, niin sanonpa ne nyt sitten tässä.
a) Issikan selässä ei tule nojata eteen tai taakse selällä, vaan pitää hyvä ryhti
b) katse menosuuntaan eikä hevosen korviin.
c) ohjilla ei saa vetää/käännettyä hevosta vaan se toimii oikeasti painoavuilla ja ehkä vielä pohkeilla. Mutta ohjilla vetäminen ei auta.
d) ohjista ei tosiaan kannata vetää, koska hevonen tulee aina vetämään myös ja sitten kovempaa.
e) Ravi (ns. polvet auki) /töltti (ns. polvet kiinni) -istunnat eroavat toisistaan merkittävästi ja pysäyttämisessä käytetään sitä ravi-istuntaa sekä istutaan syvälle satulaan.
f) Ensin pyydetään kiltisti, sitten selvästi ja lopulta tehdään hyvin selväksi, että hevosen tulee totella. Ei kannata monta kertaa vain pyydellä, että eikös mentäisi tuonne päin. Samalla kuitenkin kaikkien apujen tulisi kertoa hevoselle samaa, sillä ristikkäiset avut vain sekoittavat molemmat.
Nyt kun vain edes nämä muistaisi... Tulen varmasti haluamaan jatkokoulutustustakin, jos ei Viljarissa (jota Liisa vetää) ja joka lopetti tuntitoiminnan niin sitten Kuumassa Sirpan vetämänä, jossa myös tietää saavansa erinomaista koulutusta.

Pelinjohtamisen moniuloittuvuus

Ennen pelin alkua varustauduin parina yönä hyvin kummallisilla ja selkeillä kai painajaisiksi luokiteltavilla unilla.
1. Yritin pelauttaa ihmisille ja minut jatkuvasti keskeytettiin (monesti Riku) ja koko ajan ihmisiä tuli paikalle enemmän ja enemmän ja keskeytyksiä tuli yhä nopeammassa tahdissa. Lopulta totesin, etten edes yritä ja lopetan kampanjan. Sitten vetäydyin toiseen huoneeseen Mikon selvittäessä muille heidän tekojensa seurauksia = taas yksi kampanja kuollut eikä pääse pelaamaan. Unessa olin hyvin kiitollinen Mikolle
2. Pelautin jotain peliä Paavolle (mielenkiintoinen valinta, koska en ihmistä juurikaan tunne) ja peli eteni hieman ehkä hitaasti. Kuitenkin neljän pelipäivän kuluttua (ei siis aktuaalista aikaa kovin kauan) Paavo totesi, että tämä on liian tylsää, eikä hän aio jatkaa pelaamista.
Ehkä siis jotenkin pelkäsin pelautusta. Aamulla tein vielä loppuvalmisteluja peliin ja sitten vain odotettiin ja katseltiin. Ruokaa oli paljon ja mahdollisuus pelaajien aivojen veren siirtyminen vatsaan oli hyvin mahdollista. Se ei kuitenkaan toiminut ja loppupelistä sen sijaan omaa aivotoimintaani haittasi merkittävästi lisääntyvä niska- ja pääkipu. Ruoka oli kuitenkin hyvää. Pelissä tein virheitä mutta myös toimivia ja hyviä juttuja.Huonoista oppi ja niistä myös keskusteltiin Rikun kanssa sitten pelinjälkeen näin pelinjohtaja toiselle. Eiköhän tämä tästä.
Lisäksi painajaisista poiketen en usko, että kukaan haluaa tähän lopettaa =) ja seuraavat tapaukset ovat jo mielessä.

Väsyttää...

Olen niin sanotusti lopen uupunut. Autoilu ei selvästikään valmenna ruumista parhaalla mahdollisella tavalla kirjahyllyn kokoamisen vaatimaan kuntoiluun. Se on nyt kuitenkin tehty, eli kaikki kirjahyllyn osat (siis rungon osat) ovat paikallaan ja kolme uutta valaisinta on myös kytketty toimintaan. Uusien valaisimien valo on kyllä juuri sellaista mitä toivoimmekin, miellyttävän pehmeää ja 'monitahoista'.
Rakennustöiden jälkeen lähdimme keskustaan käydäksemme syömässä (grillillä), rautakaupassa ja uimassa (uimahalliin ei päässyt kun se oli varattu koululaisille ja eläkeläisille). Palattuamme siivosin salin samalla kun Satu leipoi kakkuja huomisen pelin piristykseksi (ja syntymäpäiväänsä juhlistaaksemme), siivouksen ja leipomisen päätyttyä lähdimme uudestaan uimaan, tällä kertaa paremmalla menestyksellä.
Uimahalli on ihan riittävän kokoinen ja vesi on kyllä miellyttävän lämmintä. Viikon puurtaminen vain on kertynyt ja altaassa pystyin lähinnä löhöämään, kotimatkalla (kestää viisi minuuttia) meinasin ihan oikeasti torkkua rattiin.
Kotiin palattuamme teimme vielä kastiketta kakuille (minä tein helpon mansikan ja Satu tekee yhä vaikeampaa vadelmaa) ja nyt oikeastaan odottelemme nukkumaanmenoaikaa.
Loma on ohi, jäljellä vain tavallinen viikonloppu. Huomenna Sadun pelissä yritämme pelastaa hahmoni vanhan tuttavan hengen pirulliselta murhaaja-kostajalta (Satu sanoi juuri viesrestä että pelaajat on tarjoitus pitää niin ylensyöneinä ettei ajatus kulje :) ja sunnuntaina menemme Balduriin ratsastustunnille, jonka kuitenkin vetää Viljar-tallin Liisa. Ratsastuksen jälkeen käynemme vielä kirpputorilla ihmettelemässä tarjontaa (koulupiirien kirpputoreja on tulossa paljon lähiakoina) ja mahdollisesti löytämässä jotain koristetta taloomme.
Jos aikaa ja jaksamista riittää, mennevät kirjat (siis ne jotka mahtuvat) hyllyihin ja lattiakin voi saada ensimmäisen maalikerroksensa, sitten olemmekin jo aika lähellä Salin ottamista asumiskäyttöön, sopivasti kevään kynnyksellä.
Pikkuiset ja isommatkin ovat taas tällä viikolla päässeet Saliin ja pitäneet kovasti uudesta (osalle tietysti vanhasta) leikkipaikasta. Noki kyllä yrittää hienovaraisesti vihjata että kissanluukku on yhä kiinni, eikä hän pääse ulos kuten tahtoisi...

Kirjahyllyä, kissoja ja maameren tarinoita

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet Salin kirjahyllyjä kootessa. Massiivista tulee ja ollaan kahdestaan liikuteltu osia jotka painavat varmasti useamman kymmentä kiloa. Pienempi hylly on kuitenkin koottu ja kulmahyllystäkin on koottuna koko alataso ja ylähyllyistäkin kulmapala on jo koottuna, odottaa vain paikalleen nostamista ja kiinnitystä. Sitten vielä kolme runkopalaa, kaksitoista hyllyä ja 'katot' paikalleen ja voimme lopultakin alkaa purkamaan laatikoita.
Tänään on Sadun syntymäpäivä, jota emme sen paremmin juhlistaneet. Aamiaisella syötiin vohveleita ja illalla muita herkkuja. Lauantaille tehdään parit kakut (huomenna, kun kirjahylly on koottu). Sopivasti tänään posti kuitenkin toi Cats-dvd:n jonka katsoimme työpäivän päätteeksi. On se kyllä eri hieno.
Eilen illalla työpäivän jälkeen katsoimme Maameren tarinoita animeversiona, se oli kyllä ihan sievä, joskaan en siitä mitään kirjoista suoraan tunnistanut. Lähimpänä se on Tehanua, joka kirjana ei ole suosikkini.
Muuten menee mukavasti, takatalvi on tehnyt maisemasta taas valkoisen, pakkasta ei ole ollut paljoa, mutta tuulta sitäkin enemmän. Ilmeisesti toimistollakin aletaan uskoa että olen lomalla, puhelin ei ole soinut aamuyhdeksän jälkeen kertaakaan (joskin vastaajani saattaa yhä sanoa WM-data, ei Logica kuten kuuluisi, no vaihdan sen sitten kun olen taas töissä :)

Elokuvia ja ratsastusta

Loma tekee selkeästi meille hyvää. Emme enää riitele, kun Rikun väsymys ja minun kipuni eivät enää ole pahassa ristiriidassa keskenään. Lisäksi yhteinen aika on muutenkin kivaa. Kävimme eilen ihan yllätyspäätöksellä Turussa elokuvissa katsomassa the Spiderwick Chronicles ja jälleen syömässä Red Hot Chilis-ravintolassa. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä, joskin vähemmän ihmissuhdesoopaa Hollywoodlaisittain ja vähemmän sellaista päätöntä sekailua olisi ollut parempi. Sen sijaan enemmän antropogista lähennettä olisi tehnyt siitä näin pelinjohdolliselta kannalta mielekkämpi (joo ja ei liity nykyiseen peliin - näin pelaajille sanoakseni). Ravintola on tosiaan tehnyt varsinaisen uudelleen remontoinnin, joka on tehnyt paikasta paljon viihdyttävämmän. Ihan täynnä oli jälkeen sen jälkeen ja vatsa sai sitten rauhoittuakin matkalla kotiin.

Pääsimme lisäksi ratsastamaan tänään maastoon - sille rauhalliselle lenkille ilmeisesti maaston tilanteen johdosta. Se oli ihan miellyttävä, mutta kaipasin enemmän vauhtia. Menin Kampurilla, joka viimeksi Pian sanojen mukaan oli ilmeisesti vain lönkystellyt allani (hyvähän se on sanoa, kun ei itse ole paikalla) ja Riku meni Tirrillä. Rikun mukaan Tirri on maastossa sellainen perushelppo ja lähes ääniohjattu (ainakin siten, että kun edellä mennään niin ei tuo jää yhtään jälkeen) ja näin ollen ongelmaksi muodostuukin se itse ratsastaminen eikä vaan jäljessä tuleminen. Ratsastamisessa ero on valtava. Kampurilla meni hyvin mielestäni. Alan hahmottaa istuntaa ja käsien toimintaa yhä paremmin ja jalkojenkin toiminta alkaa ainakin perusasioilla olla ihan ok. Kuitenkin esim. hevosen varustelu maastoa varten oli tänään täysin hukassa ja jälkikäteen vointi oli terävän ja kylmän tuulen johdosta sen verran kipeä, etten satulaa saanut itse pois. Nyt on sitten varattu tunnit noin kolmelle tai neljälle viikolle eteenpäin. Lisäksi toivomme pääsevämme ensi sunnuntaina Viljarin Liisan opetukseen. Tuntuu hyvältä, joskin Viljarissa tai Kuumassa saisimme ehkä parempaa opetusta. No, Viljar lopettaa nyt tuntitoimintansa ja Kuumaan on meiltä pitkä matka. Kesällä on kuitenkin ratsastusleiri Alfurissa ja matkalla ehkä voisi käydä kuumassa, jos Riku siihen suostuu. Ehkä ensi kesäksi voisi saada jopa Kuumaan osallistumisoikeuden ja mahdollisuuden leiriin. Mielelläni haluaisin, että kun sitten joskus etsiskelemme hevosia, niin se etsijä tietää meidät ratsastajina, niin yhteensopivuus on ehkä todennäköisempi.

Pariisin suunnitelmat kesälle ovat pitkällä. Lennot on maksettu ja hotelli aikalailla täysin keskustassa ja ainakin hyvien metroyhteyksien lähellä on varattu. Hieman pitää katsoa, mihin kaikkeen sitä aikansa käyttää, käytettävissä kuitenkin on vain kuusi päivää. Lontoossa kaksi viikkoakaan ei ollut tarpeeksi. Lisäksi oloni on se tuntematon tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen. Täytyy toivoa, että silloin on hyvä kausi tai että saan viedä Ranskaan ne tujummat opiaatit =).

Muu kesä meneekin sitten ainakin Rikun osalta remontoidessa. Katoremontti päätettiin teettää toisella, joten se toivottavasti ainakin valmistuu. Lisäksi varmaan yritämme saada saunaremonttia eteenpäin ehkä. Kuitenkin tärkein on yläkerran remontointi ja tärkeintä on kai saada se siihen kuntoon, että pääseinät ovat tehty. Sisäseiniä voi tehdä myöhemminkin, mutta vesijohdot, sähköjohdot, lattiat, eristys jne. olisi hyvä saada kuntoon. Toinen projekti, johon tarkoituksena on näin tässä vaiheessa tarkoituksena käyttää paljon naapuriapua, on pihan kunnostus. Se on täällä nyt täysin retuperällä, kun edelliset asukkaat eivät siitä voineet nautia, niin vetivät sileäksi. Kilttiä, vai mitä? Nyt sitten pitää poistaa 30cm-100cm maata riippuen kohteesta, ehkä jopa enemmän. Saas nyt nähdä tottelemmeko kirjaa ja hankimme jonkin vihersuunnittelijan vai teemmekö sen omaehtoisesti. Tee-se-itse on halvempi, mutta työläämpi ja todennäköisyydet virheisiin kasvavat. Kasveja ei ole ensi kesänä tarkoitus istuttaa, mutta kaadetaan muutama puu ja nostetaan kannot, tehdään salaojia, ehkä sähkövirityksiä lamppuja varten ja sitten nurmikko, jonka sitten voi jatkovuosina hiljalleen muotoilla osiltaan kukkapenkeiksi. Ensi kesänä olisi mukava myös istuttaa marjapensaat ja hedelmäpuut, koska ne pitää istuttaa syvälle, joten kaivurista olisi apua. Melkein pitää alkaa ihan laskeskelemaan, että mihin sekä aika että rahat riittävät. Tänne voi tosiaan heinäkuun toisesta viikosta lähtien tulla auttamaan ihan vapaasti ja kaikki apu otetaan iloisesti vastaan ja katsotaan, että ruokaa riittää. Emme kuitenkaan velvoita ketään. Itse me itsemme tähän suohon laitoimme =).

Sitten tosiaan on ensi lauantaina se oma peli. Se on mielestäni kohtuullisen hyvin valmisteltu, mutta pelaajat saattavat viedä sitä ihan mihin suuntaan vaan, joten hieman se jännittää kyllä. Ehkä tässä kokemuksen mukaan jännitys vähenee. Toisaalta kampanjassani on tiettyjä ongelmia, joista ei vain pääse eroon: a) pelinjohto tuntee melko varmasti Englannin viktoriaanisen ajan parhaiten, joten sitten edessä on pelaajien rail-roadaaminen tai sitten jotkut vihjeet jne. jäävät täysin huomaamatta ja tapaukset törmäävät seinään, vaikka vihjeitä olisi, mutta niitä ei osaa ehkä kysyä. Ehkä sitten vain luotan siihen, että pelaajat osaavat kysyä ainakin, että onko tässä nyt jotain, mitä voisi kysyä tai huomata, mikä auttausi. b) kampanja on sellainen hyvin selkeästi modifioitu versio Sherlock Holmesiaanisesta salapoliisityöstä. Se asettaa aivan omat haasteensa sekä pelaajille että pelinjohdolle, kuten on joissakin sessioissa Ikuisessa aamunkoitossakin huomattu. Molemmista johtuen 1. ei voi ikinä valmistautua liikaa ja 2. ei voi koskaan valmistautua tarpeeksi. Pelaajat kuitenkin ovat se x-tekijä. Joten sitten vain improvisoidaan, jos ei muuten homma toimi.

Eipä muuta, kun hyvää kevään jatkoa kaikille!

Leffailta ja loman alku

Keskiviikkona kävimme Sadun kanssa katsomassa elokuva-musikaalin Sweeney Todd, Fleet streetin paholaisparturi, josta molemmat pidimme paljon. Elokuvan jälkeen menimme syömään entiseen Amarilloon, nykyiseen Red Hot Chilis -ravintolaan, jossa söimme aivan liikaa. Järjestely jossa menemme päivänäytökseen suoraan työpäivän päätteeksi tuntuu toimivaltga tavalta käydä elokuvissa, näytöksessä oli meidän lisäksemme ainakin kuusi muuta ihmistä, kaikki kaukana takariveissä, ja elokuvan ja syömisen jälkeen kello oli vasta seitsemän. Olimme kotona hieman aiemmin kuin seuraavan näytöksen elokuva olisi päättynyt.
Sadun huono kausi jatkuu, toivottavasti ei enää pitkään, remontti etenee kirjahyllyn osien maalaustöillä, nyt kaikki on maalattu pohjamaalilla molemmilta puolilta, huomenna toivottavasti pintamaalattu kaksi kertaa molemmilta puolilta ja sitten kokoamistyö voikin alkaa. Kirjahyllyn kokoamisen jälkeen voimme lopultakin purkaa aulan laatikkopinon hyllyihin ja maalata Salin lattian, sen jälkeen Sali ja aula ovatkin käytettävissä asumiseen ja vapaan tilan määrä asunnossamme varmaankin lähes tuplaantuu.
Loman alku meni rentoutuessa ja maalaillessa. Pohjamaalin täytyy antaa kuivua 12 tuntia ennen kuin sen päälle voi maalata, joten yhden lattiallisen maalaamisen jälkeen ei oikein voi tehdä mitään. Meidät oli myös kutsuttu Jukan ja Katjan pojan nimenantajaisiin, mutta emme päässeet lähtemään Sadun heikon olon vuoksi.
Aurinko paistaa ja on pakkasta, jotenkin järkytyn joka aamu aamukävelyn ensimetreillä, kun nyt tuntuu ensimmäistä kertaa koko talvena olevan kylmä, mutta maisema on jo kovin keväinen. Erikoista on tämä.
Mietimme parhaillaan teetämmekö räystäs ja kattoturvallisuustyöt urakkana vai ostammeko tarvikkeet ja teemme itse. Asiantuntijalausunto on tilauksessa :)
Muuten menee ihan mukavasti, ainakin minäö olen saanut nukuttua pitkiä öitä (tai ainakin normaalia pidempiä öitä, auringon noustessa pikkukissat heräävät aamuriekulleen ja rauhoittuvat nukkumaan vasta kun minä olen jo peruuttamattomasti hereillä :) ja Satukin sanoo nukkuneensa hyvin muutamat viime yöt. Ensi sunnuntaina Sadun kampanja jatkuu ja minäkin pääsen taas pelaamaan, toivottavasti tämän jälkeen seuraavaan pelikertaan ei ole yhtä pitkä aika kuin edelliseen oli.
Omaakin kampanjaa pitäisi kirjoittaa, ajatukset ovat päässä selkeinä, mutta jokin estää niiden ylöskirjoittamisen. Kevätlevoton mieleni on palannut noin kolme vuotta vanhan kampanjaidean pariin jota tekisi mieli jalostaa, mutta samalla tiedän etten kuintekaan pelauttaisi sitä ennen kuin Aamunkoitto on päätöspisteessään, joten se(kin) työ olisi tällä hetkellä voimavarojen haaskausta. Eiköhän tässä kuitenkin edettäne.
Töistä en puhu, olenhan lomalla. Hyvää pääsiäistä kaikille :D

Olen kai tullut sitten vanhaksi

Totesin tulleeni vanhaksi tässä yksi päivä käydessäni terveyskeskuksessa ja lääkärin näyttäessä noin 18v. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että hänen vastauksensa lähes joka kysymykseeni oli se, että pitääpä kysyä ylilääkäriltä, kun enpä tiedä vastauksia. No, kieltämättä kysymykseni olivat vaikeita ja koskivat asioita, joihin todennäköisesti vain paikkaa johtava lääkäri osaa vastata, mutta hieman nolotti moinen tunne, kun varmaan toinen on valmistunut ja pätevä ja kaikkea. Toinen - olen tullut vanhaksi - tunne tuli tänään tavatessani Katriinan lounaalla, tai ehkä pikemminkin se oli sellainen aikuistumisen tunne. Yhteydenpito kavereiden välillä on vähentynyt vuosien aikana ja nyt ymmärrettävästi myös etäisyyden johdosta, kun ihmiset ovat jotkut Turussa, jotkut jenkeissä ja yksi Japanissakin. Jokaisella on omat ongelmat, parisuhteissa, harrastuksissa, perheissään ja ystäville jää vähemmän aikaa. Samalla ne eteen tulevat ongelmat ovat enemmän sellaisia "aikuisten ongelmia"; lapset, parisuhteet, jne.

Lisäksi olen voinut aikas huonosti viime aikoina. On huono kausi ollut päällä eikä tilannetta auta yhtään se, että pitää joka maanantai mennä TYKS:iin kivunhallintakurssille, jonka fysioterapeutti on idiootti eikä omienkaan sanojensa mukaan tiedä mitään keskushermostollisista ongelmista. No, psykologi sentään on mukava ja hyvä. Saa sieltä ajateltavaaakin. Matka on kuitenkin raskas. Vammaistukihakemukseni meni läpi ja voi hyvänen aika, että vihaan tuota nimeä. Työkyvytömyyseläkekin on muutettu kuntoutusrahaksi. Samalla logiikalla tuolle nimelle voisi tehdä jotain. En ole vammainen (nimi, joka muutenkin on suurin piirtein nykyään yhtä korrekti kuin neekeri), vaan minulla on krooninen, pysyvä ja mahdollisesti etenevä sairaus, joka vaatii tukea, lääkitystä ja kuntoutusta. En saanut sitä korotettua tukea, joten näin tämä tuki ei maksa edes kuukausittaista fysioterapiaani, mutta odotamme nyt puoli vuotta keräten kuitteja ja haemme sitten korotusta. En saanut korotettua, koska sain tietää koko tuesta vasta Maskun sopeutumisvalmennuksella ja näin Kela saattoi vedota esim. yksittäisiin kuluihin (MRI) ja sairaudestani suoraan johtumattomiin kuluihin. Mutta menee se näinkin. Nyt minulle maksetaan n. 80e, jotta selviäisin sairaudestani johtuvien kulujen kanssa. Seuraava raja on n. 180e ja sen pitäisi kyllä tulla täyteen ja sen saa 6kk takautuvana, joten kaikki on ihan ok. Ei ole halpaa sairastaminen Suomessa, missä kaikki palvelut ovat käytännössä yksityisellä, siis nekin, jotka julkisen pitäisi hoitaa. Tästä minulla on lääkärin puhetta nauhalla. Eli esim. C-todistuksia ei kirjoiteta, ei terveyskeskuksessa eikä kipupolilla, koska ei ole varaa siihen ja tämä on muka hyvinvointivaltio. Just niin. Uskon kyllä.

Hiljalleen olen potkinut väitöskirjaani käyntiin. Se etenee hitaasti mutta hitaasti ja olen jälleen tehnyt sen tyypillisen, että konferensseihin ilmoittautumisia on tullut hieman enemmänkin kuin tarpeeksi. yhteen vielä pitäisi keksiä se esityksen idea. No, enköhän jotain keksi. 200 sanan abstraktissa ei voi oikein mitään sanoa, joten se voi olla hyvinkin ympäripyöreä antaen kuitenkin jonkinlaisen idean siitä, mitä ehkä sitten sanon, joskin on hyvin tavallista, että varsinainen esitys onkin ihan erilainen kuin abstrakti antoi odottaa (olen törmännyt tähän monesti). Nyt pääasiassa luen taustakirjallisuutta edelleen ja tavoitteena olisi saada se aikaisemmat tutkimukset/teoriaosuus kesään mennessä valmiiksi. Sitten pitää opiskella sekä regressioanalyysi ettää polkuanalyysi ja suorittaa nämä toimenpiteet kvantitatiiviselle aineistolle. Kolmanneksi pitää analysoida haastattelut ja viimeiseksi pitää kirjoittaa kaikki tämä koherentiksi kokonaisuudeksi, jonka voi sitten vuonna 2009 (miel. sen alussa) lähettää lausuntokierrokselle, jonka kiemurat ovat vain sen läpikäyneiden tiedossa (akateemista salatiedettä moinen).

Tosiaan sunnuntaina kävimme ratsastamassa. Minun piti ratsastaa Ellillä, mitä odotin kovasti, koska hänen kanssaan olen harjoitellut ja näin edistymisen olisi huomannut. Kuitenkin häneltä oli kenkä pudonnut, joten sain alleni Kampurin, jolla en muista kertaakaan menneeni. Paikan "hevostyttö" Anu sitten talutteli Elliä, vaikka sanoin kyllä tekeväni senkin. Kampurilla tuntui olevan kolme vaihdetta: hyvin suostuvainen ja yhteistyökykyinen, täysin yhteistyökyvytön ja kolmanneksi äärimmäisen säikky. Se sai kolme hätkykohtausta tunnin aikana, mikä on jo aika hyvin. Yksi niistä johtui jalustimen osuessa metallitolppaan (ääni ilmeisesti), toinen ehkä kolmen hevosen kohdatessa odottamatta toisensa ja kolmannesta ei hajuakaan. Yhden jälkeen se hönki hetken keuhkojaan tyhjäksi, mutta odottelin rauhallisesti, kunnes hän lopetti ja sitten jatkettiin, kun hän vaikutti olevan kunnossa. Siitä kerrasta voisi sanoa sen verran, että tein onnistuneita voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia ja uralla pysymisiä (eli siis hevonen meni minne halusin). Nostin jopa kerran onnistuneen töltin. Eli jotain tein oikein. Mutta sen verran välillä oli sitä, ettei menty minnekään tai sitten minua vietiin ihan 10-0, että kolmannen kentällä olleen lopettaessa päätin saaneeni itsekin tarpeeksi (ja Kampur näytti olevan samaa mieltä) ja lopetimme. Lopuksi vielä tämä: kyllä se keskellä huutaja joskus harmittaa, kun ei tunne saavansa tarpeeksi kokeilla ja mielellään harjoittelisi oma-aloitteisisti enemmänkin, mutta tuollainen, että kolme ratsukkoa kentällä jokaisen tehdessä mitä mieleen sattuu... hengenvaarallista tai ehkä vaan ärsyttävää. Silti oli kivaa =).

Kissat ovat sieviä, kuten aina. Noki tulee iltasyliin ja nukkuu aina torkkuessani. Hänellä on myös hauska tapa joskus nousta takajaloilleen pikkukissan (=paku) tullessa kohti kovaa vauhtia. Piki nukkuu jaloissani koko yön ja pakut hänen takanaan. Pakut ovat kasvaneet kovasti ja pääsevät nyt useampiiin paikkoihin tekemään pikkuisia (ja isompia) tuhojaan. Töpö on selvästi ihmisläheisempi ja hän tulee melkein aina syliin nukkumaan, kun vain paikallaan on ja hän ei ole hypertilassa. Hän on myös meidän oma mangusti noustessaan ylös, istuessaan pepulleen ja pitäessään etujalkojaan edessä kuin paraskin mangusti ikinä. Hän myös ottaa oppia isoista paljon. Nöpö enemmän viettää aikaa muiden kissojen kanssa eikä niin tunnu tarvitsevan ihmisiä. Siinä hän on Noen kaltainen. Pitääpä laittaa enemmän kuvia, jotta näette heidät. Pikistä vielä sellainen juttu, että hänellä nyt epäillään olevan valeraskaus menossa. Ilmeisesti se, että hän on poikakissa (joskin leikattu) ei mitenkään estä moista. Tätä epäillään, koska hän on jyrsinyt alavatsansa lähes paljaaksi eikä tilanne ole pitään helpottanut. Nyt sitten kokeillaan hormoonia. On tämä maailma jännä paikka. =)