Haimme Kalannin löytöeläinpaikasta kissan. Haimme tietoisesti aikuisen kissan, koska pennut tuntuvat rikkovan vanhempien kissojen käsitykset itsestään ja muista vähintään vuodeksi. Pienet koetaan suojeltaviksi ja niille annetaan aina etuoikeudet. Tällä hetkellä tietyllä tavalla toivoo, että olisimme pennun ottaneet.
Nyt Sasu, jonka ikää emme tiedä, on pesty ja madotettu. Kommunikointi muiden kissojen kanssa on lähinnä murinaa ja nyt muut alkavat puolustaa reviiriään. Positiivisena puolena voi sanoa että syötyään kaiken mitä eteen on kannettu, eivät Sasun kylkiluut ehkä ole ihan niin pinnassa, kuin tullessaan.
Joka tapauksessa, meillä on viides kissa ja olemme askeleen lähempänä hulluiksi kissaihmisiksi muuttumista.
Emme ole vielä varmoja, pidämmekö Sasun ja nimenkin hän sai vasta tänään. Sitä ennen häntä kutsuttiin pieneksi kissaksi, koska kooltaan hän on hyvin pieni (mutta ainakin yhtä pentua imettänyt). Ajatus on, että joka tapauksessa hoidamme hänet kuntoon ja piikitysten ja leikkaustenkin jälkeen teemme lopullisen päätöksen. Leikkaus ei vielä vähään aikaan onnistu, koska hän on äskettäin imettänyt. Sen jälkeen emme vie häntä takaisin löytöeläinpaikkaan, vaan mainostamme hänen olemassaoloaan ja halustamme luopua hänestä ja silloin hän saa kodin sen sijaan, että saisi piikin. Joka tapauksessa on tuo sievä ja suloinen.
Jos vielä riidat ja murinat hiljalleen loppuisivat ja hänen todellinen luonteensa näkyisi (myös luonteeseen vaikuttaa itsesuojeluvaisto) sekä hänet hyväksyttäisiin osaksi laumaa, olisi se kova helpotus.
maanantai 26. lokakuuta 2009
tiistai 20. lokakuuta 2009
Suihkukaappi ja Up!
Kehitys kehittyy Villa Issikassakin. Perjantaina hain ja asensin suihkukaapin, siis altaallisen ja seinällisen suihkukulman edellisen altaattoman tilalle. Vielä pitää altaan ja seinäovikokonaisuuden sauma silikoonata, mutta muuten on valmista.
Lauantaina emme menneet Helsinkiin Okkulttibileisiin, vaan kävimme katsomassa Up!:in Turussa. Elokuva oli niin paljon suurempi kuin ennakko-odotukseni etteivät edes 3D-lasit häirinneet kokemusta. Kannattaa käydä katsomassa, Up! on jopa parempi kuin Ponyo :)
Sunnuntaiana koepoltimme Tuvan puuliettä, hyvin vetää ja toimii. Myös Sauna lämpeni taas. Tulevana viikonloppuna täytyy taas poltella puuta enemmänkin, sekä Salissa että Tuvassa.
Työviikko on alkanut kiireisissä merkeissä, viime viikon lopulla kun olin taas reissussa postilaatikko täyttyi tekemisestä. Yksi päivä toimistolla kuitenkin riittää kompensoimaan kolme päivää poissa toimistolta, joten tänään olen jo tilanteessa jossa jälleen kerran odottelen että jokukommetoisi aikaansaamisiani. Onneksi olen ovelasti antanut deadlinen joka on tänään puoleltapäivin. Tuli kommentteja tai ei, asiat alkavat pian taas edetä :)
Lauantaina emme menneet Helsinkiin Okkulttibileisiin, vaan kävimme katsomassa Up!:in Turussa. Elokuva oli niin paljon suurempi kuin ennakko-odotukseni etteivät edes 3D-lasit häirinneet kokemusta. Kannattaa käydä katsomassa, Up! on jopa parempi kuin Ponyo :)
Sunnuntaiana koepoltimme Tuvan puuliettä, hyvin vetää ja toimii. Myös Sauna lämpeni taas. Tulevana viikonloppuna täytyy taas poltella puuta enemmänkin, sekä Salissa että Tuvassa.
Työviikko on alkanut kiireisissä merkeissä, viime viikon lopulla kun olin taas reissussa postilaatikko täyttyi tekemisestä. Yksi päivä toimistolla kuitenkin riittää kompensoimaan kolme päivää poissa toimistolta, joten tänään olen jo tilanteessa jossa jälleen kerran odottelen että jokukommetoisi aikaansaamisiani. Onneksi olen ovelasti antanut deadlinen joka on tänään puoleltapäivin. Tuli kommentteja tai ei, asiat alkavat pian taas edetä :)
maanantai 12. lokakuuta 2009
Viikonloppua
Viikonloppu sujui yleisen touhuamisen ja pelauttamisen merkeissä. IA:n kakkoskauden avausjaksolle oli varattu aikaa yhdestä kahdeksaan ja jotenkin onnistuin pitämään kiinni tästä aikataulusta. Pelikerran päätteeksi saimme vieläpä sovittua seuraavan pelikerran.
Itse skenaario oli luonteeltaan yksinkertainen ja sujui loppujen lopuksi pelaajien valitseman toimintatavan ansiosta olettamaanikin helpommin, alkuun on taas päästy ja tästä on hyvä jatkaa.
Mikko lähestyi minua pelin aikana sähköpostitse uudella tavalla hoitaa magian aiheuttama väsymys erityisesti Kultheassa käyttämässäni systeemissä. On myömmettävä että Mikon kehittämä malli on elegantti ja ansaitsee sekä kehuja että käyttöönoton.
Nyt on tulossa kaksi tyhjää viikonloppua, sitten alkaakin tekemisen putki; on ratsastusleririä, väitöstilaisuutta, rentoutumista väitöstilaisuuden jälkeen ja pelinjohtamista. Ainakin teoriassa uusi sohvamme ennättää saapua ennen seuraavaa IA pelikertaa, uuden sohvapöydän osalta tilanne lienee huonompi.
Lämpöä riittää yhä sisällä, vaikka ulkona tilanne onkin toinen. Tälle päivälle on luvattu lumisateita etelä-Suomeen ja minulla on, luonnollisesti, kesäkumit alla. Pitää tosissaan ruveta soittelemaan rengasliikkeitä läpi ja pyytää tarjouksia uusista talvirenkaista, edelliset ovat loppuunajetut (no se 3 milliä kulutuspintaa vielä juuri ja juuri löytyy).
Tänään on toimistopäivä, huomenna etätyöpäivä ja loppuviikko meneekin sitten ajellessa Lahteen, Helsinkiin ja Poriin.
Itse skenaario oli luonteeltaan yksinkertainen ja sujui loppujen lopuksi pelaajien valitseman toimintatavan ansiosta olettamaanikin helpommin, alkuun on taas päästy ja tästä on hyvä jatkaa.
Mikko lähestyi minua pelin aikana sähköpostitse uudella tavalla hoitaa magian aiheuttama väsymys erityisesti Kultheassa käyttämässäni systeemissä. On myömmettävä että Mikon kehittämä malli on elegantti ja ansaitsee sekä kehuja että käyttöönoton.
Nyt on tulossa kaksi tyhjää viikonloppua, sitten alkaakin tekemisen putki; on ratsastusleririä, väitöstilaisuutta, rentoutumista väitöstilaisuuden jälkeen ja pelinjohtamista. Ainakin teoriassa uusi sohvamme ennättää saapua ennen seuraavaa IA pelikertaa, uuden sohvapöydän osalta tilanne lienee huonompi.
Lämpöä riittää yhä sisällä, vaikka ulkona tilanne onkin toinen. Tälle päivälle on luvattu lumisateita etelä-Suomeen ja minulla on, luonnollisesti, kesäkumit alla. Pitää tosissaan ruveta soittelemaan rengasliikkeitä läpi ja pyytää tarjouksia uusista talvirenkaista, edelliset ovat loppuunajetut (no se 3 milliä kulutuspintaa vielä juuri ja juuri löytyy).
Tänään on toimistopäivä, huomenna etätyöpäivä ja loppuviikko meneekin sitten ajellessa Lahteen, Helsinkiin ja Poriin.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Mahtava uutispäivä
1: Suomi on oikeusvaltio
Nännin imeminen rintasyöpäseulonnan yhteydessä on osa normaalia tutkimusta, ei seksuaalista häirintää kuten jotkut lääketiedettä tuntemattomat potilaat saattaisivat kuvitella.
2: Suomi on yhä oikeusvaltio
Pespallomailalla tai vasaralla päähän lyöminen ei ole törkeää pahoinpitelyä. Sen sijaan sveitsin armeijan linkkuveitsellä sohiminen on törkeää pahoinpitelyä
3: Nobel-komitea on menttänyt järkensä
Yhdisvaltain presidentti Barack Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon. Oaman johtama maa käy parhaillaan kahta valloitussotaa, Irakissa ja Afganistanissa tehden samalla valmistelua voidakseen aloittaa kolmannen sodan Iranissa. Kyllä sotaa käyvän maan päämies on varmasti rauhan asialla, sotahan on, tarkemmin ajateltuna, uusi rauha.
Ja jatkoa seuraa: Eduskunta hyväksyy Destian myymisen
Minun järkeeni ei oikeasti mahdu miten se että palvelua tuotetaan ja samalla omistajataho vetää välistä mahtavat voitot voi tulla halvemmaksi kuin se että palvelua tuotetaan. Paitsi siten että palvelun taso laskee. Mutta nythän puhutaan Destiasta, tieliikennelaitoksesta, miten alas se palvelun taso oikeasti voi laskea...
Että semmoista tänään, palaan asiaan kunhan maailma nyrjähtää vielä vähän pahemmin...
Nännin imeminen rintasyöpäseulonnan yhteydessä on osa normaalia tutkimusta, ei seksuaalista häirintää kuten jotkut lääketiedettä tuntemattomat potilaat saattaisivat kuvitella.
2: Suomi on yhä oikeusvaltio
Pespallomailalla tai vasaralla päähän lyöminen ei ole törkeää pahoinpitelyä. Sen sijaan sveitsin armeijan linkkuveitsellä sohiminen on törkeää pahoinpitelyä
3: Nobel-komitea on menttänyt järkensä
Yhdisvaltain presidentti Barack Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon. Oaman johtama maa käy parhaillaan kahta valloitussotaa, Irakissa ja Afganistanissa tehden samalla valmistelua voidakseen aloittaa kolmannen sodan Iranissa. Kyllä sotaa käyvän maan päämies on varmasti rauhan asialla, sotahan on, tarkemmin ajateltuna, uusi rauha.
Ja jatkoa seuraa: Eduskunta hyväksyy Destian myymisen
Minun järkeeni ei oikeasti mahdu miten se että palvelua tuotetaan ja samalla omistajataho vetää välistä mahtavat voitot voi tulla halvemmaksi kuin se että palvelua tuotetaan. Paitsi siten että palvelun taso laskee. Mutta nythän puhutaan Destiasta, tieliikennelaitoksesta, miten alas se palvelun taso oikeasti voi laskea...
Että semmoista tänään, palaan asiaan kunhan maailma nyrjähtää vielä vähän pahemmin...
torstai 8. lokakuuta 2009
Kuuma
Eilen siivotessa oli ovi auki kuistille ja ilmeisesti tämä aiheutti sen verran lämpövuotoa että ilmalämpöpumppu ryhtyi tosissaan kompensoimaan. Ei aikaakaan kun eteisessä oli 24 astetta lämmintä pumpun ollessa säädetty 20 asteeseen. Huh hellettä, voisi sanoa.
Järjestelimme eteisen uudelleen kahteen alueeseen, ja samalla muodostui selvemmin suora reitti salista tupaan, jonka oletan tehostavan lämpimän ilman virtausta tuvan suuntaan ja ehkä jopa pienentävän päätyjen välistä lämpötilaeroa.
Uusi kissanluukku saapui myös ja oli ulkomitoiltaan suurempi kuin edeltäjänsä. Tämä aiheutti sitten sekä puun että luukun sahaamista ennen kuin luukku sopi paikoilleen. Lisäksi luukkua ei saa itsessään lukkoon, vaan se nyt sitten on auki. Olisi mahdollista toteuttaa sellainenkin malli jossa luukusta kulkemisen voi estää, mutta se edellyttäisi kaiken eilen tehdyn työn purkamista... Voi olla ettei jaksa ihan heti.
Tänään siivous jatkuu kuistin osalta ja huomenna on töiden jälkeen luvassa Ponyo rantakalliolla (ei dubattuna), eli laatuanimaatiota japanista.
Järjestelimme eteisen uudelleen kahteen alueeseen, ja samalla muodostui selvemmin suora reitti salista tupaan, jonka oletan tehostavan lämpimän ilman virtausta tuvan suuntaan ja ehkä jopa pienentävän päätyjen välistä lämpötilaeroa.
Uusi kissanluukku saapui myös ja oli ulkomitoiltaan suurempi kuin edeltäjänsä. Tämä aiheutti sitten sekä puun että luukun sahaamista ennen kuin luukku sopi paikoilleen. Lisäksi luukkua ei saa itsessään lukkoon, vaan se nyt sitten on auki. Olisi mahdollista toteuttaa sellainenkin malli jossa luukusta kulkemisen voi estää, mutta se edellyttäisi kaiken eilen tehdyn työn purkamista... Voi olla ettei jaksa ihan heti.
Tänään siivous jatkuu kuistin osalta ja huomenna on töiden jälkeen luvassa Ponyo rantakalliolla (ei dubattuna), eli laatuanimaatiota japanista.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Juoksumatto
Eilen kotiimme, tai itse asiassa pihallemme, tuotiin valtava paketti, omalla lavallaan tietysti. Saavuin itse vasta kun kuljetusfirma oli jo paennut paikalta ja jäljellä oli miettiminen miten paketin saisi sisään. Vastaus oli että ei mitenkään, se perhana painoi aivan järjettömästi.
Eikun purkamaan pakettia ulkona, sisältä paljastui hyvin pieni pahvilaatikko ja juoksumatto, jota ei voinut jakaa pienempiin osiin. Eikun kantamaan.
Sormet meinasivat mennä murskaksi kun ne jäivät parin osan väliin ja lattiaan tuli kuoppa, mutta lopulta matto oli sisällä, jopa oikeassa huoneessa.
Sitten ohjaiden pariin; "älä poista mattoa laatikosta kokoamatta sitä." Myöhäistä tuolle, mutta vaadittujen kuuden pultin ja kuuden ruuvin kiinnittäminen onnistui onneksi senkin jälkeen kun matto oli poistettu laatikostaan.
Lopputuloksena oli aivan valtava monumentti joka mediahuoneen 'nurkassa'. On todella väärin sanoa että matto on nurkassa, koska se yltää kyllä huoneen puoliväliin saakka. Televisiota piti nostaa ylemmäs, ettei se jäisi maton ohjauspaneelin taakse, mutta matto kyllä toimii, suorastaan hienosti. On se hieman äänekkäämpi käytössä kuin olin ajatellut ja enemmän kuin hieman isompi, mutta onpahan nyt kuitenkin paikallaan.
Samassa rytäkässä kannoimme Salissa olleen sohvan mediahuoneeseen, Sali saa pärjätä pelkillä nojatuoleilla uuden sohvan tuloon saakka. TV:n alle tullut taso oli ennen Salissa kukkatasona ja nyt se osa seinästä josta taso lähti näyttää todella autiolta, vastaavasti kaikkien kukkien ollessa toisella tasolla, on siellä havaittavissa pientä tungosta. No, kunhan Sadun matkakorvaukset tulevat ja luottokirttimaksut on maksettu voidaan tehdä analyysi käytössä olevista varoista ja harkita joko kirjahyllyn jatkamista ja uutta kukkatasoa tai pelkästään uutta kukkatasoa.
Muutenkin ostokset ovat viime aikoina onnistuneet yli odotusten, Wienistä palattuamme oli odottamassa yhteydenottopyyntö luottokunnalta, soitto paljasti että vanha korttimme oli päätynyt jossain tietomurrossa potentiaalisesti epärehellisten tahojen käsiin ja pankki pyysi lupaa lakkauttaa kortti. Se tehtiin. Seuraavana päivänä tuli tieto Amazonista että Buffy season 8 viides albumi olisi lähtökuopissa ja se veloitettaisiin pian kortilta joka ei enää toimisi. Tein siis uuden tilauksen, mutta en saanut peruttua edellistä. Ja eilen tuli kaksi albumia postissa. Eli se ettei korttia ole enää olemassa ei itse asiassa estä käyttämästä sitä :)
Toivottavasti tilatut kissanluukut saapuvat tänään niin saisi senkin asian pois päiväjärjestyksestä, täytyy van muistaa vaihtaa luottokortti uuteen kaikissa verkkopalveluissa sitä mukaa kun niistä taas asioita tilailee.
Eikun purkamaan pakettia ulkona, sisältä paljastui hyvin pieni pahvilaatikko ja juoksumatto, jota ei voinut jakaa pienempiin osiin. Eikun kantamaan.
Sormet meinasivat mennä murskaksi kun ne jäivät parin osan väliin ja lattiaan tuli kuoppa, mutta lopulta matto oli sisällä, jopa oikeassa huoneessa.
Sitten ohjaiden pariin; "älä poista mattoa laatikosta kokoamatta sitä." Myöhäistä tuolle, mutta vaadittujen kuuden pultin ja kuuden ruuvin kiinnittäminen onnistui onneksi senkin jälkeen kun matto oli poistettu laatikostaan.
Lopputuloksena oli aivan valtava monumentti joka mediahuoneen 'nurkassa'. On todella väärin sanoa että matto on nurkassa, koska se yltää kyllä huoneen puoliväliin saakka. Televisiota piti nostaa ylemmäs, ettei se jäisi maton ohjauspaneelin taakse, mutta matto kyllä toimii, suorastaan hienosti. On se hieman äänekkäämpi käytössä kuin olin ajatellut ja enemmän kuin hieman isompi, mutta onpahan nyt kuitenkin paikallaan.
Samassa rytäkässä kannoimme Salissa olleen sohvan mediahuoneeseen, Sali saa pärjätä pelkillä nojatuoleilla uuden sohvan tuloon saakka. TV:n alle tullut taso oli ennen Salissa kukkatasona ja nyt se osa seinästä josta taso lähti näyttää todella autiolta, vastaavasti kaikkien kukkien ollessa toisella tasolla, on siellä havaittavissa pientä tungosta. No, kunhan Sadun matkakorvaukset tulevat ja luottokirttimaksut on maksettu voidaan tehdä analyysi käytössä olevista varoista ja harkita joko kirjahyllyn jatkamista ja uutta kukkatasoa tai pelkästään uutta kukkatasoa.
Muutenkin ostokset ovat viime aikoina onnistuneet yli odotusten, Wienistä palattuamme oli odottamassa yhteydenottopyyntö luottokunnalta, soitto paljasti että vanha korttimme oli päätynyt jossain tietomurrossa potentiaalisesti epärehellisten tahojen käsiin ja pankki pyysi lupaa lakkauttaa kortti. Se tehtiin. Seuraavana päivänä tuli tieto Amazonista että Buffy season 8 viides albumi olisi lähtökuopissa ja se veloitettaisiin pian kortilta joka ei enää toimisi. Tein siis uuden tilauksen, mutta en saanut peruttua edellistä. Ja eilen tuli kaksi albumia postissa. Eli se ettei korttia ole enää olemassa ei itse asiassa estä käyttämästä sitä :)
Toivottavasti tilatut kissanluukut saapuvat tänään niin saisi senkin asian pois päiväjärjestyksestä, täytyy van muistaa vaihtaa luottokortti uuteen kaikissa verkkopalveluissa sitä mukaa kun niistä taas asioita tilailee.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Fair Vienna
Matkaraportti Wieninmatkastamme 24.9 - 1.10
To 24.9
Aloitin työpäivän kello 06.00 aamulla, vastailin sähköpsoteihin ja toteutin byrokratiaa. Kello kahdentoista aikaan lopetin työpäivän, lastasimme auton ja ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Lento oli tyypillinen Finnair-lento, ruoaksi saimme pastaa kinkkukastikkeella.
Wienin lentokentällä löysimme matkatavaramme ja kuljettajan joka vei meidät Hotellille.
Hotel Am Augarten oli yksi konferenssin suosittelemista hotelleista, olimme valinneet sen hinnan ja sijainnin ansiosta. Huone jonka saimme osoittautui valtavaksi, lähes Salimme kokoiseksi. Pohjakaavasta kävikin ilmi että kerrosten kulmahuoneet olivat 2-2.5 kertaa normaalien huoneiden kokoiset. Meillä ei ollut parveketta kuten alemmassa ja ylemmässä kerroksessa asuvilla oli, mutta sen sijaan meillä oli huoneen kulmassa pieni alkovi kaksine tuoleineen ja pöytineen. Laskin että meillä oli 7 ikkunaa hotellihuoneessamme (itse asiassa oikea luku olisi 14 mutta koska kyseessä olivat päällekkäiset ikkunat niin tyydytään paremmin kuvaavaan seitsemään). Huone oli myös korkea ja ilmastoinnin puutteen vuoksi todella kuuma.
Avasimme ikkunat ja lähdimme vastaanottoon kyselemään mistä saisimme ruokaa.
Meidät opastettiin Gasthaus Hansy nimiseen ravintolaan jossa nautimme villisikaa semolinan kera. Illallinen oli maukas, hintakin kohdallaan. Palasimme hieman viilenneeseen hotellihuoneeseemma ja painuimme nukkumaan.
Pe 25.9
Vuorossa oli Wienin eläintarha, Tiergarten, jota Lonely Planetin matkaopas mainosti maailman vanhimpana elintarhana. Muistelen että Lontoon Zoo kertoi meille itsestään smaaa.
Päätimme tutustua metrojärjestelmään ja matkalla eläintarhaan pysähdyimme keskustassa jossa Satu kävi ilmoittautumassa preconferenssiin ja hakemassa konferenssikassin jota sitten kuljettelimme mukana päivän ajan.
Metrojärjestelmä oli tähän asti kohtaamistani toimivimman oloinne. Metrolinjoja oli yhteensä 5 (1-4, 6) joista matkustimme linjoilla 1-4. Mihin tahansa tuntui pääsevän ainakin meidän hotelliltamme yhden enintään yhden vaihdon jälkeen. Junia kulki todella usein, harvoin jouduimme odottamaan yli kolmea minuuttia vaikka olisimme nähneet edellisen junan lähdön. Kalustoa oltiin selvästi juuri uudistamassa, koimme sekä uudet keltaiset että vanhat harmaat junat.
Itse eläintarha oli kokemuksena mukava, Sadun kunto oli kysymysmerkki, mutta Satu jaksoi innostua aina uudesta eläimestä jo edellisen häkin kohdalla ja loppujen lopuksi se olikin minun kuntoni joka asetti rajoja tekemisellemme. Näimme nukkuvan pandan, nukkuvia leijonia, nukkunia tiikereitä, nukkuvia koaloja, nukkuvia gepardeja. Hereillä olivat jääkarhut, saukot, lemuurit, kirahvit, norsut, orangit ja lukemattomat muut.
Eläintarhan jälkeen vierialimme vielä Palmutalossa ja Aavikkotalossa, 1800-luvulla rakennetuissa lasipalatseissa ennen paluuta hotelliin. Söimme metroasemalla pizzaviipaleet ja ostimme lähikaupasta kinkkua leipurilta ostamamme leivän päälle.
Ilta Hotellissa kului kirjojen parissa ennen nukahtamista.
La 26.9
Lauantaina Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin jossa hänellä oli esitys. Minä käytin aamupäivän kävellen Augartenin puistossa, erityisesti ihmettelemässä valtavaa ilmatorjuntatornia, jäännettä toisen maailmansodan ajoilta. Päivän järkytyksen koin kun ymmärsin että olimme jättäneet liput huomisen esitykseen espanjalaisessa ratsastuskoulussa kotiin. Selvitin ensin asiaa itse, sitten Satu pyysi naapuriamme hakemaan liput kirjekuorineen että saisimme varaustunnuksen avulla uudet liput esitykseen.
Esityksen jälkeen Satu soitteli ja sovimme että hoidan itseni keskustaan ja tapaamme lounaan merkeissä. Lounastimme Mr Lee:ssä, joka osoittautui aasialaiseksi ravintolasksi, josta sai japanilaista, kiinalaista, intialasita ja malesialaista ruokaa erittäin kohtuullisin hinnoin.
Siirryimme ratsastuskouluun, jossa kävi ilmi että voisimme saada uudet liput vasta seuraavana päivänä.
Päätimme että käymme iltapäivällä Tonavanristeilyllä ja tähtäämme sen jälkeen Risenradiin, maailmanpyörään, joka oli englantilaisen rakennuttama 1890-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Matkustimme satamaan, jossa kävi ilmi että olimme väärässä satamassa. Laiva lähtikin toiselta puolelta saarta ja jouduimme odottamaan tunnin ennen kuin se olisi siellä missä me. Lisäksi jouduimme tyytymään puolikkaaseen risteilyyn. Söimme välipalaa satamakahvilassa odotellessamme laivaamme ja sen saavuttua hyppäsimme kyytiin.
Sää suosi veneilyä, meillä ei ollut kylmä edes joella vaikka olimmekin pukeutuneet kesää varten. Jonkin aikaa tonavalla risteiltyämme siirryimme kanavalle joka erottaa Leopoldstadin (jossa mm Hotellimme sijaitsi) Wienin keksustasta. Kanavan vesi pidettiin 4 metriä Tonavan pintaa alempana, tämän tarkoituksena oli keskustan suojeleminen tulvilta.
Rantauduttuamme suunnistimme taas Metroon ja pääsimmekin kotipyskillemme jonka vieressä oli Praternin huvipuisto ja Risenrad. Loman ensimmäisen jonon koimme ennen Risenradiin pääsyä, mutta valtava, rautainen, maailmanpyörä oli kyllä odotuksen arvoinen. Käytössä oli vain parilliset vaunut (15 kappaletta) ja nousimme parhaimmillaan 65 metrin korkeuteen, kauas huvipuiston muiden laitteiden yläpuolelle.
Maahan palattuamme olimme nälkäisiä ja päädyimme syömään huvipuistossa olleeseen ravintolaan. Söin Wienerleikettä ja Satu valitsi perinteisen keitetyn lihan.
Su 27.9
Suunnistimme uudelleen Espanjalaiseen ratsastuskouluun ja saimme lippummee. Käytimme hyväksemme matkamuistomymälän ja kahvilan palveluja odotellessamme esityksen alkua.
Itse esitys kesti puolitoista tuntia ja koostui kahdeksasta osasta. Ensin nuoret oriit esittelivät taitojaan, sitten näimme miten hevosta koulutettiin riimussa ja loppuhuipennuksena oli kahdensan ratsukon "baletti".
Koska olimme jo Hofburgin alueella päätimme vierialla alueen musoissa. Ostimme Sissi-lipun joka oikeutti meidät hopeakokoelman, keisarillisen huoneiston ja Schönbrunnin grand tourin läpikäymiseen. Saimme audio-oppaat ja lähdimme liikkeelle.
Pelkästään keisarillisia astioita, ensin hopeisia, sitten posliinisia, oli reilun tusinan huoneen verran. Hopeakokoelman jälkeen siirryimme Sissi-museoon joka keskittyi keisarinnan elämään ja hänen legendansa ja edelleen keisarilliseen huoneistoon jossa näimme huoneet Frans Josefin ja Sissin aikaisessa tilassa ja kuulimme paljon itävallan historiasta.
Päätimme käydä vielä kruununjalkoviä esittelevässä näyttelyssä jossa audio-opas oli toteutettu huonommin, mutta jossa näimme palan rististä jole Jeesus naulittiin sekä yhden nauloista joita tässä työssä oli käytetty. Näimme myös todella röyhkeän kokoisia jalokiviä.
Käytettyämme päivänmuseoissa olimme todella väsyneitä ja suuntasimme takaisin Hotellille, pysähtyen kuitenkin matkalla uudelleen Gasthaus Hansyssä, tällä kertaa nautimme keitettyö lihaa Wieniläiseen tapaan.
Ma 28.9
Koska Sissi-lippu oikeutti meidät myös Schloss Schönbrunnin grand touriin, joten päätimme lähteö käymään siellä. Museo tuntui aika paljon toistolta Hofburgin jälkeen, mutta opimme uutta Maria Teresasta, aikaisemmasta keisarinnasta.
Kävimme myös katsomassa strudel shown, eli opastuksen appelstrudelin valmistukseen. Vihjeenä, taikina on tarpeeksi ohut kun sen läpi pystyy lukemaan :)
Söimme lounasta ja pysähdyimme keskustan kirjakaupassa hakemassa lisää lomalukemista ennen kuin palasimme Hotelliin lepäämään uusien kirjojemme pariin.
Olimme varanneet illallisen Donauturmissa kello seitsemäksi, mutta meille soitettiinkin että se oli siirtynyt iltayhdeksään. Nälän kasvaessa odottelimme kirjojemme parissa, kunnes oli aika lähteä. Otimme metron ja päädyimme Tonavan toiselle puolelle, UNO-cityyn, eli Wienin kansainväliseen kaupunginosaan. Navioimme YK:n rakennusten keskeltä pimeään Tonavapuistoon jonka keskellä torni kohosi. Sadun pienestä puistopelosta huolimatta pääsimme läpi ilman ryöstöä ja ostimme liput hissiin joka vei meidät 165 metrin korkeuteen, pyörivään ravintolaan.
Illallistimme kolmen ruokalajin voimin kahden tunnin ajan samalla kun ikkunamme takana öinen Wien loisti tuhansine valoineen. Näkymä oli todella kaunis, ruokakin oikein hyvää. Kallista lystin voisi katsoa olleen.
Meitä ei ryöstetty puistossa edes paluumatkalla, joten pääsimme Hotelliin puolenyön aikoihin ja menimme jälleen nukkumaan.
Ti 29.9
Olimme jo nähneet kaiken, tai ainakin melkein kaiken. Päätimme että toistaiseksi olimme molemmat nauttineet eniten eläintarhasta, joten palasimme sinne.
Ilma oli viileämpi ja useat eläimet jotka olviat viimeksi olleet unessa, olivat nyt valveilla. Näimme kaikki kolme pandaa ja sekä gepardit että leopardit olivat myös aktiivisia.
Toisella kerralla vietimme eläintarhassa kuusi tuntia, nautimme lounaaksi Hot dogit ja lähdimme sitten keskustaan jossa Sadulla oli vuorossa konferenssin iltaohjelmaa. Keskustassa söimme La Cantinetassa josta minä lähdin Hotellille ja Satu Yliopistolle tarkistamaan iltaohjelman aikataulun.
Hotellille päästyäni huomasin Sadun soittaneen, ja soittaessani takaisin kävi ilmi että Iltaohjelma oli alkanut puolitoista tuntia odotettua aikaisemmin ja Satu oli myös palaamassa hotellille.
Ke 30.9
Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin pitämään toista esitykstää, tämän tuloksena vaikuttaisi olevan samaa asiaa tutkiva kontakti Venäjällä, mahdollisuuksia yhteistyöhön siis. Minä kävin etsimässä rikosmuseon, jossa aioimme käydä torstaina. Luonnollisesti eksyin paluumatkalla Hotelliin ja löysin Volksmarketin (torin) lukuisine ruokaloineen ihan Hotellimme naapurista.
Tapasimme jälleen keskustassa ja lounastimme Mr Lee:ssä. Satu palasi Hotellille, mutta minä jatkoin kävellen Hofburgiin, jossa vierailin kansalliskirjastossa, entisessä keisarillisessa kirjastossa. 200000 teoasta yhdessä huoneessa oli aika vaikuttava näky, mutta tallentui kameraan hyvin huonosti.
Illalla kirjoitimme postikortit ja kävimme syömässä Volksmarketilta löytyneessä koshergrillissä, King Davidissa.
To 1.10
Viimeisen aamumme Wienissä pilasi aiheeton palohälytys kello seitsemältä. Päätimme käydä aamiaisella ja Satu yritti palata nukkumaan, tässä kuitenkin epäonnistuen. Kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme käymään rikosmuseossa, joka osoittautui lähinä murhamuseoksi. Englanninkielinen lehtinen antoi vain pinnallisen kuvan kuvatuista rikoksista ja niiden tutkijoista.
Palasimme Hotelliin, kävimme lounaalla King Davidissa ja palasimme jälleen Hotelliin. Luimme kirjojamme aulassa kunnes meidät tultiin hakemaan Lentokentälle. Lento ja ajomatka kotiin olivat kovin tapahtumaköyhiä, ilmalämpöpumppu oli pitänyt kotimme lämpöisenä viilentyneestä ulkoilmasta huolimatta ja kissat ottivat meidät innokkaina vastaan. Pääsimme nukkumaan noin kahden aikaan yöllä.
Kaiken kaikkiaan Wienissä kävelimme paljon enemmän kuin olisimme uskoneet Sadun jaksavan. Tämä oli erityisen hyvä asia. Otimme melkein 500 valokuvaa, luimme 5 kirjaa ja näimme lukemattomia eläimiä. Erityismaininnan ansaitsee Punapanda joka kulki omaa reittiään pitkin, välilä puuhun kiiveten ja välillä maahan lasketuen, mutta joka kierroksella se pysähtyi poseeraamaan kameroille.
Pe 2.10
Kotiin palattuamme oli aika palata arkeen. Wienissä oli tasaisesti 20 astetta lämmintä ja siellä atoi tuskin lainkaan. Perjantaina meidät otti vastaan kahden asteen lämpötila ja sade. Taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita. Tästä huolimatta saimme käytyä Raumalla tilaamassa Saliin sohvan ja Laitilassa kaupassa. Lisäksi tilasimme kissanluukkuja kissojen rikkomien tilalle (luukku meni rikki yöllä ennen lähtöämme, loman aikana sen paikalla on ollut kangas) ja juoksumaton varmistamaan sen että Satu voi jatkaa kävelyä oli ulkona helle tai paukkupakkanen. Itsekin ajattelin siirtyä moodiin jossa katson televisiota kävellen :)
Loman aikana Lumileopardin dvd oli saapunut, joten viikonloppuna lienee luvassa Maccien käyttöjärjestelmäpäivitysten suorittaminen kolmeen aktiivikäytössä olevaan koneeseemme. iBook saa jäädä ilman, vaikka väittävät että Lumileopardi menee pienempään tilaan kuin tavallinen.
Loman aikana en saanut niinkään kirjoitetua peliä kuin ajateltua sitä. Nyt kaikki alkaa taas olla selvänä päässä ja luottamus siihen että viikon päästä pelattava IA:n toisen tuotantokauden ensimmäinen peli ei riitä suistamaan koko kampanjaa peruuttamasti raiteiltaan on palannut.
To 24.9
Aloitin työpäivän kello 06.00 aamulla, vastailin sähköpsoteihin ja toteutin byrokratiaa. Kello kahdentoista aikaan lopetin työpäivän, lastasimme auton ja ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Lento oli tyypillinen Finnair-lento, ruoaksi saimme pastaa kinkkukastikkeella.
Wienin lentokentällä löysimme matkatavaramme ja kuljettajan joka vei meidät Hotellille.
Hotel Am Augarten oli yksi konferenssin suosittelemista hotelleista, olimme valinneet sen hinnan ja sijainnin ansiosta. Huone jonka saimme osoittautui valtavaksi, lähes Salimme kokoiseksi. Pohjakaavasta kävikin ilmi että kerrosten kulmahuoneet olivat 2-2.5 kertaa normaalien huoneiden kokoiset. Meillä ei ollut parveketta kuten alemmassa ja ylemmässä kerroksessa asuvilla oli, mutta sen sijaan meillä oli huoneen kulmassa pieni alkovi kaksine tuoleineen ja pöytineen. Laskin että meillä oli 7 ikkunaa hotellihuoneessamme (itse asiassa oikea luku olisi 14 mutta koska kyseessä olivat päällekkäiset ikkunat niin tyydytään paremmin kuvaavaan seitsemään). Huone oli myös korkea ja ilmastoinnin puutteen vuoksi todella kuuma.
Avasimme ikkunat ja lähdimme vastaanottoon kyselemään mistä saisimme ruokaa.
Meidät opastettiin Gasthaus Hansy nimiseen ravintolaan jossa nautimme villisikaa semolinan kera. Illallinen oli maukas, hintakin kohdallaan. Palasimme hieman viilenneeseen hotellihuoneeseemma ja painuimme nukkumaan.
Pe 25.9
Vuorossa oli Wienin eläintarha, Tiergarten, jota Lonely Planetin matkaopas mainosti maailman vanhimpana elintarhana. Muistelen että Lontoon Zoo kertoi meille itsestään smaaa.
Päätimme tutustua metrojärjestelmään ja matkalla eläintarhaan pysähdyimme keskustassa jossa Satu kävi ilmoittautumassa preconferenssiin ja hakemassa konferenssikassin jota sitten kuljettelimme mukana päivän ajan.
Metrojärjestelmä oli tähän asti kohtaamistani toimivimman oloinne. Metrolinjoja oli yhteensä 5 (1-4, 6) joista matkustimme linjoilla 1-4. Mihin tahansa tuntui pääsevän ainakin meidän hotelliltamme yhden enintään yhden vaihdon jälkeen. Junia kulki todella usein, harvoin jouduimme odottamaan yli kolmea minuuttia vaikka olisimme nähneet edellisen junan lähdön. Kalustoa oltiin selvästi juuri uudistamassa, koimme sekä uudet keltaiset että vanhat harmaat junat.
Itse eläintarha oli kokemuksena mukava, Sadun kunto oli kysymysmerkki, mutta Satu jaksoi innostua aina uudesta eläimestä jo edellisen häkin kohdalla ja loppujen lopuksi se olikin minun kuntoni joka asetti rajoja tekemisellemme. Näimme nukkuvan pandan, nukkuvia leijonia, nukkunia tiikereitä, nukkuvia koaloja, nukkuvia gepardeja. Hereillä olivat jääkarhut, saukot, lemuurit, kirahvit, norsut, orangit ja lukemattomat muut.
Eläintarhan jälkeen vierialimme vielä Palmutalossa ja Aavikkotalossa, 1800-luvulla rakennetuissa lasipalatseissa ennen paluuta hotelliin. Söimme metroasemalla pizzaviipaleet ja ostimme lähikaupasta kinkkua leipurilta ostamamme leivän päälle.
Ilta Hotellissa kului kirjojen parissa ennen nukahtamista.
La 26.9
Lauantaina Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin jossa hänellä oli esitys. Minä käytin aamupäivän kävellen Augartenin puistossa, erityisesti ihmettelemässä valtavaa ilmatorjuntatornia, jäännettä toisen maailmansodan ajoilta. Päivän järkytyksen koin kun ymmärsin että olimme jättäneet liput huomisen esitykseen espanjalaisessa ratsastuskoulussa kotiin. Selvitin ensin asiaa itse, sitten Satu pyysi naapuriamme hakemaan liput kirjekuorineen että saisimme varaustunnuksen avulla uudet liput esitykseen.
Esityksen jälkeen Satu soitteli ja sovimme että hoidan itseni keskustaan ja tapaamme lounaan merkeissä. Lounastimme Mr Lee:ssä, joka osoittautui aasialaiseksi ravintolasksi, josta sai japanilaista, kiinalaista, intialasita ja malesialaista ruokaa erittäin kohtuullisin hinnoin.
Siirryimme ratsastuskouluun, jossa kävi ilmi että voisimme saada uudet liput vasta seuraavana päivänä.
Päätimme että käymme iltapäivällä Tonavanristeilyllä ja tähtäämme sen jälkeen Risenradiin, maailmanpyörään, joka oli englantilaisen rakennuttama 1890-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Matkustimme satamaan, jossa kävi ilmi että olimme väärässä satamassa. Laiva lähtikin toiselta puolelta saarta ja jouduimme odottamaan tunnin ennen kuin se olisi siellä missä me. Lisäksi jouduimme tyytymään puolikkaaseen risteilyyn. Söimme välipalaa satamakahvilassa odotellessamme laivaamme ja sen saavuttua hyppäsimme kyytiin.
Sää suosi veneilyä, meillä ei ollut kylmä edes joella vaikka olimmekin pukeutuneet kesää varten. Jonkin aikaa tonavalla risteiltyämme siirryimme kanavalle joka erottaa Leopoldstadin (jossa mm Hotellimme sijaitsi) Wienin keksustasta. Kanavan vesi pidettiin 4 metriä Tonavan pintaa alempana, tämän tarkoituksena oli keskustan suojeleminen tulvilta.
Rantauduttuamme suunnistimme taas Metroon ja pääsimmekin kotipyskillemme jonka vieressä oli Praternin huvipuisto ja Risenrad. Loman ensimmäisen jonon koimme ennen Risenradiin pääsyä, mutta valtava, rautainen, maailmanpyörä oli kyllä odotuksen arvoinen. Käytössä oli vain parilliset vaunut (15 kappaletta) ja nousimme parhaimmillaan 65 metrin korkeuteen, kauas huvipuiston muiden laitteiden yläpuolelle.
Maahan palattuamme olimme nälkäisiä ja päädyimme syömään huvipuistossa olleeseen ravintolaan. Söin Wienerleikettä ja Satu valitsi perinteisen keitetyn lihan.
Su 27.9
Suunnistimme uudelleen Espanjalaiseen ratsastuskouluun ja saimme lippummee. Käytimme hyväksemme matkamuistomymälän ja kahvilan palveluja odotellessamme esityksen alkua.
Itse esitys kesti puolitoista tuntia ja koostui kahdeksasta osasta. Ensin nuoret oriit esittelivät taitojaan, sitten näimme miten hevosta koulutettiin riimussa ja loppuhuipennuksena oli kahdensan ratsukon "baletti".
Koska olimme jo Hofburgin alueella päätimme vierialla alueen musoissa. Ostimme Sissi-lipun joka oikeutti meidät hopeakokoelman, keisarillisen huoneiston ja Schönbrunnin grand tourin läpikäymiseen. Saimme audio-oppaat ja lähdimme liikkeelle.
Pelkästään keisarillisia astioita, ensin hopeisia, sitten posliinisia, oli reilun tusinan huoneen verran. Hopeakokoelman jälkeen siirryimme Sissi-museoon joka keskittyi keisarinnan elämään ja hänen legendansa ja edelleen keisarilliseen huoneistoon jossa näimme huoneet Frans Josefin ja Sissin aikaisessa tilassa ja kuulimme paljon itävallan historiasta.
Päätimme käydä vielä kruununjalkoviä esittelevässä näyttelyssä jossa audio-opas oli toteutettu huonommin, mutta jossa näimme palan rististä jole Jeesus naulittiin sekä yhden nauloista joita tässä työssä oli käytetty. Näimme myös todella röyhkeän kokoisia jalokiviä.
Käytettyämme päivänmuseoissa olimme todella väsyneitä ja suuntasimme takaisin Hotellille, pysähtyen kuitenkin matkalla uudelleen Gasthaus Hansyssä, tällä kertaa nautimme keitettyö lihaa Wieniläiseen tapaan.
Ma 28.9
Koska Sissi-lippu oikeutti meidät myös Schloss Schönbrunnin grand touriin, joten päätimme lähteö käymään siellä. Museo tuntui aika paljon toistolta Hofburgin jälkeen, mutta opimme uutta Maria Teresasta, aikaisemmasta keisarinnasta.
Kävimme myös katsomassa strudel shown, eli opastuksen appelstrudelin valmistukseen. Vihjeenä, taikina on tarpeeksi ohut kun sen läpi pystyy lukemaan :)
Söimme lounasta ja pysähdyimme keskustan kirjakaupassa hakemassa lisää lomalukemista ennen kuin palasimme Hotelliin lepäämään uusien kirjojemme pariin.
Olimme varanneet illallisen Donauturmissa kello seitsemäksi, mutta meille soitettiinkin että se oli siirtynyt iltayhdeksään. Nälän kasvaessa odottelimme kirjojemme parissa, kunnes oli aika lähteä. Otimme metron ja päädyimme Tonavan toiselle puolelle, UNO-cityyn, eli Wienin kansainväliseen kaupunginosaan. Navioimme YK:n rakennusten keskeltä pimeään Tonavapuistoon jonka keskellä torni kohosi. Sadun pienestä puistopelosta huolimatta pääsimme läpi ilman ryöstöä ja ostimme liput hissiin joka vei meidät 165 metrin korkeuteen, pyörivään ravintolaan.
Illallistimme kolmen ruokalajin voimin kahden tunnin ajan samalla kun ikkunamme takana öinen Wien loisti tuhansine valoineen. Näkymä oli todella kaunis, ruokakin oikein hyvää. Kallista lystin voisi katsoa olleen.
Meitä ei ryöstetty puistossa edes paluumatkalla, joten pääsimme Hotelliin puolenyön aikoihin ja menimme jälleen nukkumaan.
Ti 29.9
Olimme jo nähneet kaiken, tai ainakin melkein kaiken. Päätimme että toistaiseksi olimme molemmat nauttineet eniten eläintarhasta, joten palasimme sinne.
Ilma oli viileämpi ja useat eläimet jotka olviat viimeksi olleet unessa, olivat nyt valveilla. Näimme kaikki kolme pandaa ja sekä gepardit että leopardit olivat myös aktiivisia.
Toisella kerralla vietimme eläintarhassa kuusi tuntia, nautimme lounaaksi Hot dogit ja lähdimme sitten keskustaan jossa Sadulla oli vuorossa konferenssin iltaohjelmaa. Keskustassa söimme La Cantinetassa josta minä lähdin Hotellille ja Satu Yliopistolle tarkistamaan iltaohjelman aikataulun.
Hotellille päästyäni huomasin Sadun soittaneen, ja soittaessani takaisin kävi ilmi että Iltaohjelma oli alkanut puolitoista tuntia odotettua aikaisemmin ja Satu oli myös palaamassa hotellille.
Ke 30.9
Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin pitämään toista esitykstää, tämän tuloksena vaikuttaisi olevan samaa asiaa tutkiva kontakti Venäjällä, mahdollisuuksia yhteistyöhön siis. Minä kävin etsimässä rikosmuseon, jossa aioimme käydä torstaina. Luonnollisesti eksyin paluumatkalla Hotelliin ja löysin Volksmarketin (torin) lukuisine ruokaloineen ihan Hotellimme naapurista.
Tapasimme jälleen keskustassa ja lounastimme Mr Lee:ssä. Satu palasi Hotellille, mutta minä jatkoin kävellen Hofburgiin, jossa vierailin kansalliskirjastossa, entisessä keisarillisessa kirjastossa. 200000 teoasta yhdessä huoneessa oli aika vaikuttava näky, mutta tallentui kameraan hyvin huonosti.
Illalla kirjoitimme postikortit ja kävimme syömässä Volksmarketilta löytyneessä koshergrillissä, King Davidissa.
To 1.10
Viimeisen aamumme Wienissä pilasi aiheeton palohälytys kello seitsemältä. Päätimme käydä aamiaisella ja Satu yritti palata nukkumaan, tässä kuitenkin epäonnistuen. Kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme käymään rikosmuseossa, joka osoittautui lähinä murhamuseoksi. Englanninkielinen lehtinen antoi vain pinnallisen kuvan kuvatuista rikoksista ja niiden tutkijoista.
Palasimme Hotelliin, kävimme lounaalla King Davidissa ja palasimme jälleen Hotelliin. Luimme kirjojamme aulassa kunnes meidät tultiin hakemaan Lentokentälle. Lento ja ajomatka kotiin olivat kovin tapahtumaköyhiä, ilmalämpöpumppu oli pitänyt kotimme lämpöisenä viilentyneestä ulkoilmasta huolimatta ja kissat ottivat meidät innokkaina vastaan. Pääsimme nukkumaan noin kahden aikaan yöllä.
Kaiken kaikkiaan Wienissä kävelimme paljon enemmän kuin olisimme uskoneet Sadun jaksavan. Tämä oli erityisen hyvä asia. Otimme melkein 500 valokuvaa, luimme 5 kirjaa ja näimme lukemattomia eläimiä. Erityismaininnan ansaitsee Punapanda joka kulki omaa reittiään pitkin, välilä puuhun kiiveten ja välillä maahan lasketuen, mutta joka kierroksella se pysähtyi poseeraamaan kameroille.
Pe 2.10
Kotiin palattuamme oli aika palata arkeen. Wienissä oli tasaisesti 20 astetta lämmintä ja siellä atoi tuskin lainkaan. Perjantaina meidät otti vastaan kahden asteen lämpötila ja sade. Taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita. Tästä huolimatta saimme käytyä Raumalla tilaamassa Saliin sohvan ja Laitilassa kaupassa. Lisäksi tilasimme kissanluukkuja kissojen rikkomien tilalle (luukku meni rikki yöllä ennen lähtöämme, loman aikana sen paikalla on ollut kangas) ja juoksumaton varmistamaan sen että Satu voi jatkaa kävelyä oli ulkona helle tai paukkupakkanen. Itsekin ajattelin siirtyä moodiin jossa katson televisiota kävellen :)
Loman aikana Lumileopardin dvd oli saapunut, joten viikonloppuna lienee luvassa Maccien käyttöjärjestelmäpäivitysten suorittaminen kolmeen aktiivikäytössä olevaan koneeseemme. iBook saa jäädä ilman, vaikka väittävät että Lumileopardi menee pienempään tilaan kuin tavallinen.
Loman aikana en saanut niinkään kirjoitetua peliä kuin ajateltua sitä. Nyt kaikki alkaa taas olla selvänä päässä ja luottamus siihen että viikon päästä pelattava IA:n toisen tuotantokauden ensimmäinen peli ei riitä suistamaan koko kampanjaa peruuttamasti raiteiltaan on palannut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)