Enää viimeinen viikonloppu edessä ja sitten paluu arkeen. Vuorokausirytmin ryssimisenkin jätin loppumetreille, eilen nukkumaan kahden aikoihin yöllä on taannut todella väsyneen päivän. Arkham Horro salkku versio 2.0 on kuitenkin valmistunut tämän päivän aikana ja kun telttapatjasta syntyi vielä 'täytepala' niin pikkusäläkin on pysynyt kiltisti omissa lokeroissaan.
Eilinen IA venyi tosiaan puolen yön tietämiin, kotona oltiin vähän ennen yhtä (peli oli JD:n luona) ja sitten katselimme vielä telkkua että peli poistuisi päästä. SIlloin kahden aikaan muistin että Satuhan pitää kuskata aamulla keskustaan, joten yöunet jäivät kuuteen tuntiin. Satu tosin nukkuin vielä paljon vähemmän.
Toivottavasti ensi yönä saadaan molemmat kunnolla unta kaaliin, pitää kuitenkin vielä viimeistellä IA:n erikoisjulkaisu ennen lauantaita. Lisäksi Hane ja Katriina tulevat huomenna käymään.
Lauantaina IA:n speciaali, joskin vain IA:n pelaajilla. Muilla aiotuilla oli menojaan.
Kesän mittaan olen myös pelaillut Dominons 3 verkkopeliä neljän tutun ja kolmen tuntemattoma (ja ulkomaalaisen) kanssa. Onnistuin hukkaamaan Mikon aihetta aloituspostin jossa kerrottiin kuka pelaa mitäkin, joka ei oikeastaan ole haitannut lainkaan. Pelin sisäinen diplomatia toimii täydellisesti pelin tarjoamilla välineillä, viive uhkauksen lähettämisen ja vastausksen saamisen välillä antaa loistavan tilaisuuden pullistella armeijoitaan. Pelaan pelin helpointa, tai siis strategisesti joustamattominta, kansaa, joten vuosien pelitauon jälkeen pystyn pistämään vastaan enemmän pelanneille. Nyt peli on tauolla ja jatkoa seuraa kai parin viikon päästä kun Jari palailee vaellusretkiltään.
Loma on mennyt vauhdilla, remontti on edennyt ja lepoakin on nautittu. Lisää tämmöistä ei olisi kiva saada, mutta ei lupaa odottaa ennen joulua. Tai mistä sen tietää saattaahan toimistolla odottaa ilmoitus lomautiksista, vaikka kaipa siitä olisi uutisissa jotain kuullut.
torstai 30. heinäkuuta 2009
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Unettomuutta lähinnä
Olen parina viime yönä herännyt neljältä yöllä enkä enää saanut unta. Rikun mukaan kuitenkaan unen saannissa illalla ei ole ollut ongelmia. Ehkä tietyt lääkeaineet ovat edistäneet tätä ilmiötä. Kesällä on hyvä välillä kertoa keholle, että nyt on pimeä. Ei kuitenkaan ole kiva herätä neljältä, kun se tarvittava unen määrä on noin 8-9h/vrk. Kuitenkin tulee ajateltua kaikenlaista. Hiljalleen tästä unettomuudesta alkaa tulla sellainen "unettomuus hermostuttaa, joten nukkumaan meneminen vaikeaa" - juttu. Joten nyt olen sitten hereillä, kunnes nukuttaa, vaikka se sitten tapahtuisikin joskus neljän paikkeilla tai sen jälkeen. Huomenna ei ole menoja, joten mitäs väliä sillä on.
Listasin tänään kaikki ne projektit ja remontin kohteet tästä paikasta, jotka ovat akuutteja, ajankohtaisia piakkoin, jossain vaiheessa jne. Lista on aika pitkä. Onneksi nyt on selkeästi tietyt kohteet enkä voi niille tehdä oikeastaan paljoakaan.
Tekisin nyt artikkelia, mutta aivot ovat ihan seis, vaikka eivät suostukaan hiljenemään. Ne menevät sellaiseen obsessiiviseen tilaan, jossa mietin koko ajan esim. verhojen ompelun toteutusta tai jotain muuta merkittävää. Kyseessä on aina jokin tämänlainen pieni projekti, jossa on monia kohtia, joissa on vielä kysymyskohtia toteutuksen suhteen. Hyviäkin vaihtoehtoja pyöritän päässäni uudelleen ja uudelleen. Ei ole tervettä tämä.
Sen sijaan Nöpössä ja Töpössä on molemmissa ilmentynyt hieman uusia piirteitä. Ensinnäkin on ihana nousta sängystä siihen, että Nöpö pörrää. Termillä "pörrää" tarkoitetaan kyseisen kissan käytöstä, jolloin normaalista välinpitämättömyydestä täysin poiketen kissa on äärimmäisen hellyydenkipeä ja pyörii ympärillä ja kehrää ja tulee syliin ja pyörii jne. Tavaksi Nöpö ei aamupörräystä ole ottanut. Sääli. Yllättäen myös Töpö pörrää. Hän on aktiivisemmin ihmisten kanssa kommunikoiva ja jutteleva. Aiemmin olemme molemmat olettaneet, että hän haluaa ruokaa tai leikkittämistä tai jotain vastaista. Tänään kuitenkin kävi ilmi, että melkoisen ääntelyn taustalla oli hellyydenkipeys. Kissa ei halunnut olla sylissä, mutta kehräsi kuitenkin, kun siinä sitä piti hetken (hyppäsi aika pian pois, ja kehräsi lisää kun otti taas syliin). Ja tietenkin pörräsi muutenkin. Hienoja ovat he. Noki on ihastunut Rikuun ja iltarapsuille hän meneekin nykyään Rikun syliin. Minun jaloissa tai kyljessä hän kuitenkin nukkuu aamulla ja siis ihan oikeasti nukkuu. Silitys ei ole tervetullutta ja siinä kissa sitten nukkuukin suurimman osan päivästä. Noki on yöeläjä.
Väsyttää, muttei nukuta. Menee hyvin valituksesta huolimatta. Tulevaisuus on hyvin epävarma, mutta se pitää paikkaansa kaikkien kohdalla. Eikä millään näistä ole pitkällä aikavälillä mitään väliä. Hyvää yötä muille Villa Issikasta toivottaa Satu
Listasin tänään kaikki ne projektit ja remontin kohteet tästä paikasta, jotka ovat akuutteja, ajankohtaisia piakkoin, jossain vaiheessa jne. Lista on aika pitkä. Onneksi nyt on selkeästi tietyt kohteet enkä voi niille tehdä oikeastaan paljoakaan.
Tekisin nyt artikkelia, mutta aivot ovat ihan seis, vaikka eivät suostukaan hiljenemään. Ne menevät sellaiseen obsessiiviseen tilaan, jossa mietin koko ajan esim. verhojen ompelun toteutusta tai jotain muuta merkittävää. Kyseessä on aina jokin tämänlainen pieni projekti, jossa on monia kohtia, joissa on vielä kysymyskohtia toteutuksen suhteen. Hyviäkin vaihtoehtoja pyöritän päässäni uudelleen ja uudelleen. Ei ole tervettä tämä.
Sen sijaan Nöpössä ja Töpössä on molemmissa ilmentynyt hieman uusia piirteitä. Ensinnäkin on ihana nousta sängystä siihen, että Nöpö pörrää. Termillä "pörrää" tarkoitetaan kyseisen kissan käytöstä, jolloin normaalista välinpitämättömyydestä täysin poiketen kissa on äärimmäisen hellyydenkipeä ja pyörii ympärillä ja kehrää ja tulee syliin ja pyörii jne. Tavaksi Nöpö ei aamupörräystä ole ottanut. Sääli. Yllättäen myös Töpö pörrää. Hän on aktiivisemmin ihmisten kanssa kommunikoiva ja jutteleva. Aiemmin olemme molemmat olettaneet, että hän haluaa ruokaa tai leikkittämistä tai jotain vastaista. Tänään kuitenkin kävi ilmi, että melkoisen ääntelyn taustalla oli hellyydenkipeys. Kissa ei halunnut olla sylissä, mutta kehräsi kuitenkin, kun siinä sitä piti hetken (hyppäsi aika pian pois, ja kehräsi lisää kun otti taas syliin). Ja tietenkin pörräsi muutenkin. Hienoja ovat he. Noki on ihastunut Rikuun ja iltarapsuille hän meneekin nykyään Rikun syliin. Minun jaloissa tai kyljessä hän kuitenkin nukkuu aamulla ja siis ihan oikeasti nukkuu. Silitys ei ole tervetullutta ja siinä kissa sitten nukkuukin suurimman osan päivästä. Noki on yöeläjä.
Väsyttää, muttei nukuta. Menee hyvin valituksesta huolimatta. Tulevaisuus on hyvin epävarma, mutta se pitää paikkaansa kaikkien kohdalla. Eikä millään näistä ole pitkällä aikavälillä mitään väliä. Hyvää yötä muille Villa Issikasta toivottaa Satu
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Töitä jälleen
Työt alkoivat jälleen 22.pvä ja se tuntui yllättäen melkoisesti. Aikaisemmin täysin vastenmieliset työhön liittyvät hommat muuttuivat jutuiksi, jotka vaan pitää tehdä. Yksi artikkeli on sellainen. Sanonpa vaan, ettei sen teossa annettuihin parametreihiin ole mitään järkevää. Kriteerinä on sivumäärä, ei esim. sanojen määrä, kuten tavallisesti. Kyseessä on konferenssijulkaisu, joten tieteellisillä mittareilla artikkelin arvostus on ok, muttei mitenkään loistava. Kuitenkin se on ns. pre-approved, joten en oikeastaan haluaisi sitä kyseisestä julkaisusta pois vetääkään. Kuitenkin siis: teksti pitää mahtua noin 15 sivulle kokonaisuudessaan (eli sisältäen ilmeisesti myös lähdeviitteet). Sanojen määrässä olen tälllä hetkellä noin 4000 paikkeilla ja teksti on pintaraapaisu verrattuna ensimmäiseen versioon. Sen siitä saa, kun artikkelin pituus pitää puolittaa. Mahtavatko enää hyväksyä... No, ei elämä siihen lopu. Haluaisin kuitenkin tehdä toisen hieman erilaisesta näkökulmasta asiaa tarkastelevan artikkelin. Pitää jossain vaiheessa kysyä kohde-lehden tuntevalta, että luuleeko, että olisivat kiinnostuneita ajatuksesta.
Iloinen asia on, että olen saanut erään hyvän ulkomaisen tuttavani, joka on alansa kyselemätön ekspertti innostumaan alustavasti editoimaan kirjan kanssani. Tiedän, että lopputuloksena on se, että minä teen käytännössä työt. Hän puolestaan varmaan ottaa yhteyttä arvostetumpiin kirjoittajiin ja etsii refereet. On siinäkin töitä, joten en valita. Lisäksi uskoisin, että hänen avullaan kirja todennäköisesti julkaistaan esim. Open University Pressin kautta. Se olisi aikamoinen saavutus. Lisäksi suunnitelen alustavasti parin kuukauden matkaa Britteihin kirjan johdosta ja ihan näin kansainvälisyyden kautta. Näyttää hyvältä CV:ssä.
Lisäksi olen akuutin tietoinen siitä, että esitarkistajien lausunnot saapuvat ilman ennakkovaroitusta jossain vaiheessa työpöydälleni. Todella toivon painoslupaa. Silloin voisin hakea suurempia apurahoja ja post-doc paikkoja ensi vuodelle ja edes toivoa, etten olisi työtön. Minua ei haittaa, että siihen varmasti tulee korjausehdotuksia. Ne ovat lähes varmoja, oli työ minkälainen tahansa. Se painoslupa on ainoa merkitsevä asia. Eli toivon lausuntoa, joka sisältää luvan painattaa työni, jos jotkut korjaukset tehdään. Mikäli työ halutaan nähdä ja arvioida kokonaisuudessaan uudelleen, on toivo syksyn hausta oikeastaan turha. Jos raportti korjauksien toteuttamisesta riittää, niin eiköhän työ ehdi. En pidä aikatauluista, joiden onnistumiseen minulla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Toimintastrategiani on siis olla ajattelematta koko asiaa ja keskittyä vaan luomaan sellaista CV:tä, joka edistäisi jatkossa työllistymisen.
Esim. tästä tekstistä huomaa, että olen palannut töihin. Ajatukset pyörivät lähes ainoastaan siinä. Iloisen valonpilkun tuo vetämäni kampanja. Sen taustatyö on merkittävä, mutta pidän kyseisen kampanjan vetämisestä.
Lisäksi olen huomannut merkittävän asian itsessäni, joka minut tunteville on varmaan ollut täysin itsestään selvää jo kauan. Olen aina ollut tehokas samaan aikaan toimimaan ja ajattelemaan saman asian suhteen molemmissa ääripäissä. Sen sijaan huomaan olevani hyvin addiktiivinen persoonallisuus. Hyvä, ettei muut kuin lääkärin mainitsemat huumeet tai muut vastaavat, ole mitenkään osa elämääni. Sen sijaan pelin kirjoitus, työn teko yms. on hyvinkin epätervettä. Voin tehdä tuntikausia töitä yhteen putkeen unohtaen koko muun maailman ja voin tehdä näin töitä hyvin pitkän aikaa ja sitten ihmetellä, miksi olen täysin rikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästä on esimerkkinä hieno romahdus toukokuun lopussa. Onneksi vain pomoni näki sen täydessä loistossaan...
Iloinen asia on, että olen saanut erään hyvän ulkomaisen tuttavani, joka on alansa kyselemätön ekspertti innostumaan alustavasti editoimaan kirjan kanssani. Tiedän, että lopputuloksena on se, että minä teen käytännössä työt. Hän puolestaan varmaan ottaa yhteyttä arvostetumpiin kirjoittajiin ja etsii refereet. On siinäkin töitä, joten en valita. Lisäksi uskoisin, että hänen avullaan kirja todennäköisesti julkaistaan esim. Open University Pressin kautta. Se olisi aikamoinen saavutus. Lisäksi suunnitelen alustavasti parin kuukauden matkaa Britteihin kirjan johdosta ja ihan näin kansainvälisyyden kautta. Näyttää hyvältä CV:ssä.
Lisäksi olen akuutin tietoinen siitä, että esitarkistajien lausunnot saapuvat ilman ennakkovaroitusta jossain vaiheessa työpöydälleni. Todella toivon painoslupaa. Silloin voisin hakea suurempia apurahoja ja post-doc paikkoja ensi vuodelle ja edes toivoa, etten olisi työtön. Minua ei haittaa, että siihen varmasti tulee korjausehdotuksia. Ne ovat lähes varmoja, oli työ minkälainen tahansa. Se painoslupa on ainoa merkitsevä asia. Eli toivon lausuntoa, joka sisältää luvan painattaa työni, jos jotkut korjaukset tehdään. Mikäli työ halutaan nähdä ja arvioida kokonaisuudessaan uudelleen, on toivo syksyn hausta oikeastaan turha. Jos raportti korjauksien toteuttamisesta riittää, niin eiköhän työ ehdi. En pidä aikatauluista, joiden onnistumiseen minulla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Toimintastrategiani on siis olla ajattelematta koko asiaa ja keskittyä vaan luomaan sellaista CV:tä, joka edistäisi jatkossa työllistymisen.
Esim. tästä tekstistä huomaa, että olen palannut töihin. Ajatukset pyörivät lähes ainoastaan siinä. Iloisen valonpilkun tuo vetämäni kampanja. Sen taustatyö on merkittävä, mutta pidän kyseisen kampanjan vetämisestä.
Lisäksi olen huomannut merkittävän asian itsessäni, joka minut tunteville on varmaan ollut täysin itsestään selvää jo kauan. Olen aina ollut tehokas samaan aikaan toimimaan ja ajattelemaan saman asian suhteen molemmissa ääripäissä. Sen sijaan huomaan olevani hyvin addiktiivinen persoonallisuus. Hyvä, ettei muut kuin lääkärin mainitsemat huumeet tai muut vastaavat, ole mitenkään osa elämääni. Sen sijaan pelin kirjoitus, työn teko yms. on hyvinkin epätervettä. Voin tehdä tuntikausia töitä yhteen putkeen unohtaen koko muun maailman ja voin tehdä näin töitä hyvin pitkän aikaa ja sitten ihmetellä, miksi olen täysin rikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästä on esimerkkinä hieno romahdus toukokuun lopussa. Onneksi vain pomoni näki sen täydessä loistossaan...
torstai 23. heinäkuuta 2009
Lepopäivä
Tänään on vuorossa lepopäivä, eli ei remonttia Rikulle tai artikkelinkirjoitusta Sadulle. Remppa on edennyt siten että pitkittäiskoolaukset ensimmäistä eristekerrosta varten on tehty lähes koko katon osalta, seinät ovat vielä jäljellä. Samoin on tekemättä tuulensuojalevytys metsänpuolen päätyseinälle. Mutta asiat etenevät omalla vauhdillaan.
Ensimmäinen yritys toteuttaa Arkham Horror kolmella lisälaudalla kaatui aikatauluihin, mutta siköhän se loppukesän mittaan vielä onnistune. Suunnitelmat uuden Arkham Horror salkun tekemiseksi alkavat muotoutua, teenkin siitä korkeamman sijaan edellistä leveämmän, siten saattaa jäädä tilaa vielä niillekin laajennuksille joita ei ole tulossa tulevaisuudessa :) Samalla tila lisääntynee tarpeeksi että kortit voi paremmin erotella toisistaan, nykyisessä salkussa kaikki samankokoiset kortit ovat vähän niinkuin samassa kasassa.
Päivän futuristinen liikennevälinen on Shweeb, voi kyllä olla että menee aikansa ennen kuin Shweebejä risteilee Turun kokoisissa kaupungeissa, mutta luuliai ainakain japanilaisten ottavan härvelit ilolla vastaan.
Tulevaisuuteen sijoittuvissa peleissä voikin alkaa pohtia miten kaikista moottoreista on päästy eroon utopaattisissa yhteiskunnissa :)
Ensimmäinen yritys toteuttaa Arkham Horror kolmella lisälaudalla kaatui aikatauluihin, mutta siköhän se loppukesän mittaan vielä onnistune. Suunnitelmat uuden Arkham Horror salkun tekemiseksi alkavat muotoutua, teenkin siitä korkeamman sijaan edellistä leveämmän, siten saattaa jäädä tilaa vielä niillekin laajennuksille joita ei ole tulossa tulevaisuudessa :) Samalla tila lisääntynee tarpeeksi että kortit voi paremmin erotella toisistaan, nykyisessä salkussa kaikki samankokoiset kortit ovat vähän niinkuin samassa kasassa.
Päivän futuristinen liikennevälinen on Shweeb, voi kyllä olla että menee aikansa ennen kuin Shweebejä risteilee Turun kokoisissa kaupungeissa, mutta luuliai ainakain japanilaisten ottavan härvelit ilolla vastaan.
Tulevaisuuteen sijoittuvissa peleissä voikin alkaa pohtia miten kaikista moottoreista on päästy eroon utopaattisissa yhteiskunnissa :)
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Muuttuvia suunnitelmia
Meidän piti lähteä ratsastusleirille huomenna, mutta Sadun olo on nyt sellainen ettei Hevosen selkään nouseminen ole rationaalinen ratkaisu. Tästä syystä leiri jää tältä kesältä kokonaan väliin.
Sen sijaan tämänpäiväiset suunnitelmat eivät ole muuttuneet ja lähdemme Turkuun jossa Satu pelauttaa. Huomenna JD ja Miri saapuvat grillaamaan, sikäli kuin säätiedotteet pitävät paikkansa eikä valtava saderintama saavu iloksemme.
Suhteessani verkkopelaamiseen on yksi sääntöä; mitä enemmän toivoisin pääseväni pelin pariin sen todennäköisempää on että jollakin muista pelaajista on esteitä joiden ansiosta normaaliksi muodostunut etenemisnopeus hidastuu. Tietysti tämä tarkoittaa myös sitä että kun omat vuoroni ovat myöhässä, on jonkun muun peli todella mielenkiintoisessa vaiheessa.
Remontti on edennyt pitkittäiskoolausten osalta ja nyt kun on viikko lisäaikaa ennen loman loppumista on vallan mahdollista että eristäminen on ainakin hyvässä vauhdissa ennen loman päättymistä, vaikkei se varmasti ihan valmiiksi asti selviäkän eristesäkkejä kun on yläkerrassa noin 15 ja muualla noin 100 eikä niiden onnettomien kantaminen ylös tikkaita pitkin ole erityisen kevyttä työtä...
Sen sijaan tämänpäiväiset suunnitelmat eivät ole muuttuneet ja lähdemme Turkuun jossa Satu pelauttaa. Huomenna JD ja Miri saapuvat grillaamaan, sikäli kuin säätiedotteet pitävät paikkansa eikä valtava saderintama saavu iloksemme.
Suhteessani verkkopelaamiseen on yksi sääntöä; mitä enemmän toivoisin pääseväni pelin pariin sen todennäköisempää on että jollakin muista pelaajista on esteitä joiden ansiosta normaaliksi muodostunut etenemisnopeus hidastuu. Tietysti tämä tarkoittaa myös sitä että kun omat vuoroni ovat myöhässä, on jonkun muun peli todella mielenkiintoisessa vaiheessa.
Remontti on edennyt pitkittäiskoolausten osalta ja nyt kun on viikko lisäaikaa ennen loman loppumista on vallan mahdollista että eristäminen on ainakin hyvässä vauhdissa ennen loman päättymistä, vaikkei se varmasti ihan valmiiksi asti selviäkän eristesäkkejä kun on yläkerrassa noin 15 ja muualla noin 100 eikä niiden onnettomien kantaminen ylös tikkaita pitkin ole erityisen kevyttä työtä...
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Rengasraportti
Rikkinäinen rengas oli korjauskelvoton, mutta rengasliikkeen suosituksella selvisimme yhden renkaan vaihdolla. Onneksi liikkeessä oli paikalla yksi oikeanmallinen rengaskin, esittelykappale. Se saatiin alle ja vararengas takaisin kontiin ja nyt on taas auto kunnossa.
Sadun hoitaessa tätä osuustta, odottelin itse kotona että päivälle sovitut kuljetukset saapuisivat. Ikkuna tulikin kohtuu aikaisin, mutta eristeet ja kakkosneloset vasta kuuden maissa illalla. Päivä menikin sitten odotellessa ja päänsärystä kärsiessä, tänään paluu varsinaiseen toimeenpanoon.
Eristesäkkejä on kyllä joka paikka täynnään, niitä on navetan ylisillä, vanhassa lantalassa, navetassa ja jo talonkin yläkerrassa. Kakkosnelosta taas tuli pihaan aivan järjetön paketti, ehkäpä näillä nyt sitten saadaan yläkerta valmiiksi :)
Sadun hoitaessa tätä osuustta, odottelin itse kotona että päivälle sovitut kuljetukset saapuisivat. Ikkuna tulikin kohtuu aikaisin, mutta eristeet ja kakkosneloset vasta kuuden maissa illalla. Päivä menikin sitten odotellessa ja päänsärystä kärsiessä, tänään paluu varsinaiseen toimeenpanoon.
Eristesäkkejä on kyllä joka paikka täynnään, niitä on navetan ylisillä, vanhassa lantalassa, navetassa ja jo talonkin yläkerrassa. Kakkosnelosta taas tuli pihaan aivan järjetön paketti, ehkäpä näillä nyt sitten saadaan yläkerta valmiiksi :)
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Lomalla
Vietimme viime viikon Sotkamossa lomailemassa. Käytimme suurimman osa ajasta lepäämiseen, mutta myös mäkiautoilua, grillaamista, saunomista ja sen semmoista mahtui vierailuumme. Säät suosivat lepoa, ilma oli viileä ja sateinen, mutta aurinko kyllä paistoi aivan tarpeeksi lämpimästi kun sille päälle sattui.
Juppikoira ja kissat jatkovat jo tutuksi tullutta tutustumista ovenraosta kun Juppi vartioi käytävän puolella ovea ja kissat huoneen puolella. Töpö tulkitsi Jupin jo täysin vaarattomaksi ja livahti kaksi kertaa ove ja Jupin kuonon välistä tutkailemaan paikkoja. Kissat saivat olla välillä yläkerrassa irrallaan Jupin ollessa ulkona tai alakerrassa. Juppi kuulemma suorastaan loukkaantui kissojen poistumisesta.
Kotimatkalla koimme elämäni ensimmäisen ja Sadun toisen rengasrikon kun oikea eturengas otti ja tyhjeni vain muutama kilometri ennen Laitilan keskustaa. Onneksi vararengas oli kunnossa ja työkalut ajan tasalla ja pääsimme jatkamaan matkaa melko sutjakkaasti haverin jälkeen. Satu lähti juuri hierottavaksi ja käy sen jälkeen rengasliikkeessä setvimässä vanhan renkaan paikkausta vaihtoehtona kahden uuden hankkimiselle. Itse jäin kotiin odottamaan yläkerran ison ikkunan, loppujen eristeiden ja 800 metrin kakkosnelosta saapumista. Sitten olisikin taas tarviketta jolla jatkaa remonttia.
Lopukesän pelirintamalle mahtuu vielä kolme peliä, Satu pelauttaa tulevana lauantaina ja minä kuun viimeisenä keskiviikkona ja elokuun ensimmäisenä lauantaina. Sitten koittaakin paluu arkeen.
Juppikoira ja kissat jatkovat jo tutuksi tullutta tutustumista ovenraosta kun Juppi vartioi käytävän puolella ovea ja kissat huoneen puolella. Töpö tulkitsi Jupin jo täysin vaarattomaksi ja livahti kaksi kertaa ove ja Jupin kuonon välistä tutkailemaan paikkoja. Kissat saivat olla välillä yläkerrassa irrallaan Jupin ollessa ulkona tai alakerrassa. Juppi kuulemma suorastaan loukkaantui kissojen poistumisesta.
Kotimatkalla koimme elämäni ensimmäisen ja Sadun toisen rengasrikon kun oikea eturengas otti ja tyhjeni vain muutama kilometri ennen Laitilan keskustaa. Onneksi vararengas oli kunnossa ja työkalut ajan tasalla ja pääsimme jatkamaan matkaa melko sutjakkaasti haverin jälkeen. Satu lähti juuri hierottavaksi ja käy sen jälkeen rengasliikkeessä setvimässä vanhan renkaan paikkausta vaihtoehtona kahden uuden hankkimiselle. Itse jäin kotiin odottamaan yläkerran ison ikkunan, loppujen eristeiden ja 800 metrin kakkosnelosta saapumista. Sitten olisikin taas tarviketta jolla jatkaa remonttia.
Lopukesän pelirintamalle mahtuu vielä kolme peliä, Satu pelauttaa tulevana lauantaina ja minä kuun viimeisenä keskiviikkona ja elokuun ensimmäisenä lauantaina. Sitten koittaakin paluu arkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)